Voiko kukaan rakastaa naista jolla on mielenterveysongelma? :-(

Jotenkin kuitenkin ajattelisin ettei siinä jamassa jaksa olla kiinnostunut parisuhteista. Ainakin eräs tuttu sanoi, että ei kiinnosta mikään kaikki on vähän hälläväliä.

ainakin.. mitä siitä sitten tulee, kun kaksi masentunutta menee yhteen, on taas eri juttu.

Itselläni oli myös masennusta ja lisäksi pelkään/en pidä fyysisestä kosketuksesta. Tästä n. kaksi vuotta ja nyt asun rakastavan miehen kanssa yhdessä ja meillä on kolmekuinen poika :)

jotka ovat olleet jo pidempään kiinnostuneita. Kaikki nämä miehet ovat kuitenkin ns. järki-ihmisiä, eli vaikka tykkäävät minusta, niin kun totuus paljastuu, ottavat varmasti välimatkaa.



Ja ymmärrän minä sen ihan hyvin. Jos toinen vain kotona itkee vuodesta toiseen, onhan se toisellekin ihan kauheaa. Vaikka kuinka pitäisit toisesta ja kaikkea.



Elätän vielä toivetta että joku tulisi ja parantaisi minut rakkaudellaan. Tai ainakin osallistuisi siihen parantamiseen, totta kai teen sen eteen itsekin kaikenlaista.



ap

Olen sen verran idealisti, että uskon niin. Eivät kai miehetkään ole niin raadollisia, että pystyisivät rakastamaan vain iloista ja toimeliasta naista? Vai ovatko?



Mulla on myös masennusta, tosin lievänä. Lääkkeitä olen joutunut ottamaan nyt 10 vuotta ja arvelen, että sitä ennen olin masentunut jo kauan. Uskon, että olin masentunut myös silloin, kun tutustuin mieheeni ja kun seurustelimme. Tietenkään en silloin erityisesti esitellyt hänelle ongelmiani, vaan koetin tsempata. Homma levisi käsiin vasta ekan lapsen syntymän jälkeen.



Olen minäkin välillä epäillyt, mahtaako mieheni oikeasti rakastaa minua, kun sänkypuuhat eivät kauheasti enää kiinnosta ja välillä valitan, kun kotona on niin tylsää ja kaikki masentaa. Mutta vielä hän ainakin on minua kestänyt eikä ole kauheasti valittanut.



Tutustuimme muuten lehti-ilmoituksella. Siihen aikaan ei vielä ollut nettideittailua. Olen aina ollut kauhean ujo, joten minulle kirjeenvaihto oli paras tapa tutustua seurustelukumppaniin ja hänen ajatuksiinsa ja luonteeseensa. Myös monet ystäväni siihen aikaan löysivät puolison juuri tällä tavalla.

Ja ymmärrän minä sen ihan hyvin. Jos toinen vain kotona itkElätän vielä toivetta että joku tulisi ja parantaisi minut rakkaudellaan. Tai ainakin osallistuisi siihen parantamiseen, totta kai teen sen eteen itsekin kaikenlaista.

Sua ei voi parantaa kukaan muu kuin sinä itse. Apuna käytetään lääkkeitä, terapiaa, liikuntaa jne., mutta pohjimmiltaan itse joutuu tekemään sen raskaimman työn. Kukaan ei voi tulla rakastamaan sua ehjäksi. Masentuneen kumppanit masentuvat itsekin herkästi, koska tilanne on niin rankka. Siksi sun taitaa olla aika turha haaveilla "terveestä" kumppanista, sillä sellainen joko lähtee aikanaan tai romahtaa itsekin. Toisen masentuneen kanssa ei kannata lähteä yksiin, sillä siinä on sellaisen syöksykierteen ainekset ettei kenelläkään ole mahdollisuuksia.

Ei riitä, että teet "kaikenlaista" paranemisen eteen. Sun on pakko tehdä kaikkesti 100-prosenttisesti. Jos vain itket vuodesta toiseen, on sulla hoidossa jotain vikana. Ymmärrän kyllä tilanteesi, sairastin itsekin pitkän ja rankan masennuksen, mutta revin itseni sieltä ylös ja löysin sen ihannekumppanin. Jos olisin masentuneena löytänyt tämän miehen, niin ei me kimpassa oltaisi kauan pysytty...

tule hakemaan. Itselläni ollu masennuskausia enkä silloin todellakaan jaksa kiinnostua ihmisistä ja sosiaalisesta elämästä. Ei siis edes suurta mahdollisuutta törmätä kehenkään. Hakeudu hoitoon ja aloita lääkitys. Kun paranet niin hakeudu ihmisten pariin.

käsiteltiin just masennusta. Tosi vaikeaa jos toinen ei pääse edes sängystä ylös. Lääkkeet ei aina käy, pitää vaihtaa ja etsiä käyvemmät, rulianssiin menee useampi kuukausi kun lääkitys vedetään alas ja aloitetaan uusi joka vaikuttaa vasta viikkojen kuluttua. Tsemppiä vaan kaikille ko. asiasta kärsiville.

toinen ihminen ei voi sinua koskaan rakastaa terveeksi. Onni tulee aina sisältä päin, toinen ihminen ei sinun tarpeitasi voi täyttää. Jos odotat miestä tähän tarkoitukseen, saat odottaa kuolemaan asti.

mutta kuten sanottu, toinen ei voi sinua rakastaa terveeksi. Toinen voi kuitenkin auttaa kestämään sairauden ja näin tehdä elämästä kauniimpaa.



Itselläni on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paha emetofobia sekä masennus jossa on lieviä ja vaikeampia kausia, ja olen naimisissa.

Mieheni avulla olen löytänyt elämääni tasapainoa, joka auttaa sairauden kanssa elämisessä.



Miehen/naisen löytämisessä auttaa kuitenkin ainoastaan se, että poistuu neljän seinän sisältä. Vaikka yhdeksi illaksi vaan. Koskaan ei tiedä mitä sen jälkeen tapahtuu.

tapahtumaan ja illanistujaisiin mutta kun sitä vaan oottaa että loppuis jo ja pääsis kotiin niin eipä siinä juuri piristy.

mutta kuten sanottu, toinen ei voi sinua rakastaa terveeksi.

yksinäisyys ja rakkaudettomuus, jopa fyysisen kosketuksen puute masentaa. Miten sitä hoidetaan muuten kuin löytämällä ihmissuhteita?

ihan fyysinen kosketuskin auttaisi. Sitä todella kaipaa.



ap

vaan rajuna elämäntilanteessta puhjennut ahdistus. Kun tapasin miehen, olin juuri päässyt tolpilleni lääkityksen voimin. Pelkäsin tosi pahasti, että mies pitää hulluna ja jättää heti kun kuulee.



Päin vastoin, ei pitänyt hommaa minään ja sanoi, ettei häntä pelota. Itse olin tuolloin ollut vuoden sairas, puoli vuotta lääkityksellä (ja oireeton), mutta ei ollut silloin vielä mitään tietoa/uskoa parantumiseen.



Nyt pari vuotta myöhemmin kaikki on ok, mutta eipä sitä silloin olisi voinut tietää. Itsellä oli ainakin suuri pelko, että olen ikuinen toipilas. Tänä aikana olen käynyt myös melko rankan psykoterapian ja miehellä ei varmastikaan ole ollut helppoa. Joutunut kestämään kontoltani yhtä ja toista. Mutta hyvinhän tuo on jaksanut :)



Mies ei koskaan kuitannut hommasta mitään tai tehnyt siitä numeroa. Asenne oli lähinnä "ihan sama".

yksinäisyys ja rakkaudettomuus, jopa fyysisen kosketuksen puute masentaa. Miten sitä hoidetaan muuten kuin löytämällä ihmissuhteita?

Sitä voi jäädä kotiin surkuttelemaan yksin, tai sitten voi olla keskenään kotona, pitää itseään hyvänä ja olla itselleen armelias. Ihan oikeasti, ei kukaan ulkopuolinen voi tulla sinua parantamaan, vaan sun pitää ihan itse löytää usko itseesi ja oppia rakastamaan itseäsi. Vasta sitten se toisen ihmisen tuki tekee lisäihmeitä ja on helpompi löytää niitä ihmisiä, jotka ovat sinulle hyväksi.

ihan fyysinen kosketuskin auttaisi. Sitä todella kaipaa.

ap

Voi saada vaikka maksullisesta hieronnasta, etsi vaikka joku aromaterapiaa samalla antava lempeä pulju. Tai voit ilmoittautua vapaaehtoistyöhön vaikkapa vanhusten pariin, siellä on nimittäin toinen mokoma kosketusta kaipaavia. Lemmikkikin auttaa, syliin käpertynyt kissa tai lenkille kaipaava koira on monelle masentuneelle elämässä kiinni pitävä voima.

ihan fyysinen kosketuskin auttaisi. Sitä todella kaipaa. ap

Voi saada vaikka maksullisesta hieronnasta, etsi vaikka joku aromaterapiaa samalla antava lempeä pulju. Tai voit ilmoittautua vapaaehtoistyöhön vaikkapa vanhusten pariin, siellä on nimittäin toinen mokoma kosketusta kaipaavia. Lemmikkikin auttaa, syliin käpertynyt kissa tai lenkille kaipaava koira on monelle masentuneelle elämässä kiinni pitävä voima.

mutta kun olet siellä masennuksen syövereissä niin mikään ei noista ei oikeasti auta, korkeintaan lievässä masennuksessa.

Melkein kaikilla on joku mt-ongelma. Useimmat eivät vaan myönnä sitä tai edes tiedosta sitä.



Kyllä sä parisi löydät, ennemmin tai myöhemmin. Onnea matkaan ja isot tsempit!

vähän ihmettelen, että jos tosiaan olet siinä jamassa, että itket päivät pitkät yksin kotona, niin mitä sinä sillä miehellä tekisit? Mistä oikein keskustelisitte tai missä kävisitte ja mitä tekisitte? Ei se mies nyt sinun hoitajaksesi halua, siis istumaan sängyn vierellä ja kuuntelemaan vain murheitasi. Jos seksiä haluat niin baaristahan sitä löytää, mutta jos et tosiaan jaksa muuta tehdä kuin maata sängyssä, niin ei siihen parisuhdetta saa. Itsekin olen ollut vuosia masentunut enemmän tai vähemmän, niinä aikoina kun tein muutakin kuin olin yksin sängyn pohjalla niin sain kyllä miesseuraa, mutta nämä suhteet ei kestäneet kovin kauan, kun tuli se itkemisvaihe.

masentunut ihminen on usein niin huonoa seuraa, ettei sellaiseen jaksa uutena ihmisenä tutustua/ihastua. Jos tapaisin uuden miehen, jonka käytös olisi kuin masentuneen, niin tietenkin se suhde lopahtaisi siihen.



Eräs ystäväni oli masentunut, kun löysi miehensä, mutta hän olikin päässyt jo pahimmasta ja oli hyvät lääkkeet. Eli oli ihan toiminnallinen ja normaali käytökseltään.