Voiko kukaan rakastaa naista jolla on mielenterveysongelma? :-(

Toki voi ja ainakin alkaneita seurusteluita tiedän. Ei masennus ole otsassa leimana, ja rakkaus lienee aika hyvää lääkettä??? Miehet ihastuu ja sinä päätät kelpaako mies!



Masennukset tulevat ja menevät, hoida vain itseäsi kunnolla!!! Ei kannata jäädä jonoon ihmettelemään, maksaako yhteiskunta jos vain on niin onnekas, että on omia tuloja. Ehkä löytyy porttti uloskin ja luottamus siihen että alamäen jälkeen aina tulee ylämäki?

tietenkään ole otsassa leimana, jos masennus on siinä vaiheessa (liki parantunut), ettei se näy mitenkään, mutta jos ap pinnistelee yhden illan iskeäkseen miehen, ja sitten siitä eteenpäin nukkuu kaiket päivät, itkee, ei käy suihkussa jne, eli on tyypillinen masentunut, niin miten se parisuhde siihen mahtuu? Ei tuon ikäisenä kannata enää kuvitella, että joku mies parantaisi masennuksen, ellei sitten masennus täysin johdu miehettömyydestä. Jos on hyviä ja normaalejakin päiviä, jolloin on oma itsensä, niin toki silloin voi muodostaa parisuhteen, mutta jos enimmäkseen tuijottaa hiljaisena tyhjyyteen, niin vaikea siinä on ihmissuhdetta pitää yllä. Tiedän tämän itsestäni.

itsesäälissä kieriskelevää masentunutta.



t:mies

Niinhän täällä palstalla aina sanotaa, että lääkkeet auttaa masennukseen, joten pitäskö sunkin nyt sitten syödä lääkkeillä ittesi normaaliki, niin saisit parisuhteen!

Ihminen voi olla masentunut ja silti kivaa ja älykästä seuraa. Moni masentunut osaa kätkeä sairautensa ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.



Toki silloin, jos ei jaksa nousta sängystä ja vain itkee koko ajan, ei voi olla toisen ihmisen kanssa kumppanina. Mutta eivät kaikki masentuneet ole aina niin vetämättömässä pisteessä. Esim. mä olen usein seurassa se, joka vääntää asioista puujalkavitsejä. En kerta kaikkiaan jaksa ottaa kaikkea niin vakavasti ja juhlallisesti, se on liian synkkää.

että kieriskeletkö siinä masennuksessasi vai käyttäydytkö ihan ihmisiksi.



Kukaan ei kyllä halua parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee vain itseään ja on kiinnostunut vain itsestään ja omista ongelmistaan. Kyllä ne suhteet tarvitsevat vastavuoroisuutta.

että kieriskeletkö siinä masennuksessasi vai käyttäydytkö ihan ihmisiksi.



Kukaan ei kyllä halua parisuhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, joka ajattelee vain itseään ja on kiinnostunut vain itsestään ja omista ongelmistaan. Kyllä ne suhteet tarvitsevat vastavuoroisuutta.

no voisi sanoa, että jos olet koko ajan masentuneena, niin miten voisit olla parisuhteessakaan, mutta jos esim. ihmisten seurassa piristyt ja olet sosiaalinen ja iloinenkin, niin sitten toki voit löytää miesseuraakin. En mä itse ainakaan saa mitään ihmisten seurastakaan jos olen masentunut, vievät vain energiaa.

Jokaisella on jonkin tason mielenterveysongelmia, kukaan ei ole täysin terve. Pimeä puoli löytyy kaikilta.



oletko terapiassa ja käytätkö masennuslääkkeitä? Depressiokoulu tai muu vertaisryhmä?



Sinulla on toivoa, kunhan saat asiat järjestykseen ja opettelet rakastamaan tärkeintä--itseäsi.

tyhjyyteen tuijottelevassa marttyyrissä mieheiä kiehtoisi? Kuka sitä jaksaa, että toinen aikuinen ihminen odottaa että kumppanin pitäisi "rakastaa hänet ehjäksi"? Tuo toive kumpuaa jostain äidinrakkauden ihanteesta, ei tuollainen ole kahden tasavertaisen ihmisen parisuhteeseen kuuluvaa. KUmppani ei voi koskaan toimia masentuneen terapeuttina tai jatkuvana tukihenkilönä. Silloin kyse on hoitosuhteesta, ei parisuhteesta. Kyllä se vaan kuuluu ihan itselle masentuneillakin se vastuu itsestä ja se, että kohtelee muita niinkuin haluaa itseään kohdeltavan.



En usko, että kestävä parisuhde voisi alkaa siinä vaiheessa, kun toinen on aidosti vakavasti masentunut. Se ei vain ole oikea hetki. Uuvuttava kokemus varmasti sille terveemmälle osapuolelle.



Terv. Exän masennuksen läpielänyt ja viimeajat itsemurhauhkauksia kuunnellut, nyt pannut välit poikki - onneksi

ihan ekaksi unohdat sen romanttisten leffojen käsityksen, että mies tekisi sinut terveeksi, ei tee. Siis jos ainoa ongelmasi ei ole parisuhteen puute. Mutta sellaisetkin ihmiset, jotka kaipaavat parisuhdetta, voivat olla onnellisia ja tietenkin kykenevät elämään ihan normaalia elämää ja harrastavat jne. Jos olet sen sijaan masentunut, niin kukaan toinen henkilö ei sinua paranna. Terapia on eri asia, terapeutti saa rahaa siitä, että kuuntelee huoliasi säännöllisesti, hänkään ei jaksaisi olla masentuneen seurassa kuitenkaan ympäri vuorokauden. Tietenkin ihmisten seura voi monia masentuneita piristää, mutta ei se ole mikään parisuhde, jos vuodatat vaan murheitasi sille toiselle kaikenpäivää ja muut elementit kuten nauraminen, hauskanpito, seksi, toisen huolien kuuntelu ym. puuttuvat tyystin.

Aivan varmasti voi! Olet paljon muutakin kuin se sinun masennuksesi!



Tunnen miehiä, joille naisen kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole ollut este suhteen aloittamiselle... ei edes hoitamattomana.

Tunnen miehiä, joille naisen kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole ollut este suhteen aloittamiselle... ei edes hoitamattomana.

Vastaus ap:n kysymykseen riippuu aina tíetenkin siitä, millaiseen mieheen ap olisi valmis sitoutumaan. Käykö aplle mielenterveysongelmainen, esim. masennuksesta tai vaikkapa ns. kaksisuuntaisesta kärsivä mies? Käykö asunnoton, pitkäaikaistyötön tai vaikkapa täysin kouluttamaton mies? Jaksaako ap masentuneena toista myös masentunutta, jolla on yhtäläiset toiveet parisuhteelle kuin apllä itsellään? Rakastaisiko ap jonkun mielenterveysongelmaisen miehen ehjäksi?

Vai onko kuitenkin niin, että aplle kelpaisi terve mies, joka voisi ottaa ap:n huolehdittavakseen ja mieluusti vielä niin varakaskin, ettei ap:n tarvitse masentuneena miettiä raha-asioita..mutta mikäs ap:ssä sitten tällaisiin miehiin vetoaa....? niinpä.

oli yhteen aikaan kaksikin miestä, vaikka tapasin viilellä itseäni, ottaa yliannostuksia, puhuin itsemurhasta jne. Mutta tuolloin olin kuitenkin pirteäkin, puhuin muustakin kuin omista ongelmistani ja lisäksi harrastimme paljon seksiä. No suhteet päättyi silti, toinen ongelmieni vuoksi ja toinen kun itse jätin miehen. Toisin sanoen, voi mt- ongelmaisellakin olla mies, mutta paremmin sen saa pidettyä, jos pystyy pitämään ne mt- ongelmat omana tietonaan. Eikä koko olemus ja elämä saa olla pelkkää mt- ongelmaa. Ja tosiaan ap voi miettiä sitä, jaksaisiko hän itse kaltaistaan masentunutta miestä, joka toivoo ap:n parantavan hänet terveeksi?

Hei!

Minullakin on ollut masennus ja psykoosi.Lisäksi

kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mania.

Jos haluat vaihtaa ajatuksia kanssani,kirjoita

osoitteeseen. (e4151@wippies.fi)

Terv.Atte

Ja he rientävät heikoilta tuntuvien naisten luo. Sun pitää löytää sellainen, ap.

toi on kuin mun tekstiä....ikäkin täsmää...

Keskivaikea masennus. Joka jatkuu ja jatkuu.

Olen yksin, parisuhdetta ei ole ollut vuosiin. Ikää 37v.

Olen menettänyt uskon siihen, että joku mies voisi aidosti rakastaa tällaista naista, ja ottaa omakseen. :-(

ja mies

ja vähän samoissa mennään.

Myös Marilyn Monroella oli mielenterveysongelmia, ja kaikki häntä rakasti/rakastaa..