Äitiys on rankinta silloin kun oma lapsi ärsyttää niin ettei mitään rajaa

Välillä on noita päiviä ja ne ottaa koville!

Toivottavasti huomenna on paremi päivä :)

kun omaa lasta kiusataan.

Kyllä se täälläkin tuntuu välillä olevan hampaiden kiristelyä ja itkun pidättämistä. Mutta onneksi on kuitenkin niitä ihania päiviä joukossa, milloin oma pikku uhmis onkin pikku enkeli ;) Minusta myös parasta sellaisen rankemman päivän päätteeks on kun uhmiksen saa nukkumaan nii hetki katsoa sitä, kuinka viaton se osaakaan kaikesta huolimatta olla :) Siitä saa voimia jo seuraavaan päivään ja uusiin haasteisiin ;) Terv. Uhmaikäisen pojan yh-äiti

joilla esikoinen uhmaiässä, että teillä ei ole hajuakaan rankasta äitiydestä. Äitiys on matka ja te olette kulkeneet vasta ekat metrit.



Ota se PIENI lapsi syliin ja lohduta.

nimim. 7v:n adhd-pojan (ja neljän muun lapsen) äiti.



Jopa lapsen kiusaaminenkin on helpompi sietää, koska silloin raivo kohdistuu muuhun kuin OMAAN lapseen.



Itke ihmeessä. Mutta muista että jos meinaa mennä yli rajan, ts. on uhka että satutat lasta, hae apua HETI.

enkä vielä tiedä rankasta äitiydestä mitään, hieman kyllä pelottaa...

Ja 5:lle: olen ottanut syliin lukemattomat kerrat. En ole mikään huono äiti mielestäni. Olen vain saanut haastavan pojan, joka kokeilee rajojaan. Ja äiti on nyt hänen mielestään maailman tyhmin. ap

ja surullinen. ap

myös elämä on matka eikä tulisi mieleenikään neuvoa toista tavallasi. kun et tunne ap:ta kuin muutaman lauseen verran. ap saattaa olla vaikka opettaja koulussa tai nuoriso-ohjaaja tai ison lapsikatraan esikoinen itse.

Sama on tunne. Meillä 3v, joka on hyvin vaativa, rahaton, sotkee ja häslää, riehuu ja kirkuu. Voimat on siksi vähissä ja elämä tuntuu aika ikävältä tällä hetkellä.

ja väsynyt saa olla. Sekä vihainenkin. Erilaisia tunteita saa olla omaa lasta kohtaan. Sinä et kuitenkaan (lukemani perusteella) omaa lastasi hylkäisi etkä tekisi hänelle mitään pahaa vaikka kuinka hän koettelisi. Voimia kaikille äideille, oli lapsenne minkä ikäisiä tahansa, niitä me kaikki äidit tarvitsemme :)

Mä olen viime yönäkin viettänyt unettomia tunteja kun koen olevani niin paska äiti.



Mulla ei vaan meinaa hermot kestää tuon uhmaikäsen kanssa.



Ja miten otat kiljuvan ja rimpuilevan lapsen syliin? Kiljuu ja rimpuilee vaan entistä enemmän.





Toki kun pahin raivo ohi niin halitaan ja sylitellään.



Mä oon tässä hommassa vaan niin yksin.



Kaiken mitä teen niin mies tulee ja kumoaa.

ap

sano nyt mitä se tosi rankka äitiys on, josta saa valittaa. Se, että oma lapsi käyttää huumeita, pahoinpidellään, vaipuu koomaan, josta herää ja jonka jälkeen tekee itsemurhan. Olisiko jo tarpeeksi rankkaa vai eikö vieläkään riitä????

ja välillä juossut saunaan huutamaan niin lujaa kuin keuhkoista lähtee, välillä karjunut sänkyni patjaa vasten ja hakannut sitä patjaa. Eli raja on ylitetty satoja kertoja. Ensin esikoisen kanssa, joka kärsi tuntejakin kestävistä kiukkukohtauksista ja sitten kaksosten kanssa, jotka syntymästään asti valvottivat ja valvottivat vuosikausia ja kitisivät ja tappelivat päivät.



Eikä minullakaan ole koskaan käynyt edes mielessä lapsen satuttaminen. Hakkaan sitten sitä patjaa, jos täytyy purkaa paineita.

Uhmis oli niin vaikea ja hankalan ärsyttävä. Itse olin todella väsynyt ja pinna kireällä. Illalla oli kyllä niin paha mieli kun olin niin ärtynyt lapseen. Se kamala syyllisyys mikä siitä tulee. Huh huh. Onneksi tänään on ollut parempi päivä.

"En tiedä mitään vastenmielisempää kuin kotiäitiys"



Ihan mahti kirjoitus pinnansa polttaneelta äidiltä :D Helppo samaistua!

Ainakin silloin tulee olemaan hankalaa jos äiti ryhtyy tappelemaan pienen kanssa. Siitä ei tule loppua.

Aikuinen pystyy lukemaan toisesta, että nyt meni ehkä rajan yli ja kannattaa lopettaa, mutta lapsi ei pysty tähän. Ymmärrän toki sen ja sen vuoksi kestän haastavaa uhmaikäistä. Tänään oli vaan niin rankka päivä, että tekisi mieli itkeä.

mutta aikusiethan ovat oppineet lukemaan toisiaan pikku hiljaa, nähdessään, milloin tilanne alkaa olal toiselle liikaa. Älä siksi liikaa peitä tunteitasi uhmikseltasikaan!

joilla esikoinen uhmaiässä, että teillä ei ole hajuakaan rankasta äitiydestä. .

Saako niistä valittaa? Milloin se haju tulee, kerro meille.