Lue keskustelun säännöt.
Aivan järkyttävää luettavaa teksti Antin unikoulusta uusimmassa Vauva-lehdessä!
06.11.2010 |
Tunti lohdutonta itkua ja huutoa ja sitten annettiin tutti! Ja vauva vieraassa ympäristössä ja vieraan aikuisen hoivissa! Jaahas, ja mitäköhän lapsi mahtoikaan itkeä? Pelkoa ja äidin kaipuuta. Ja lapsi vasta puolivuotias. Sääliksi käy pientä. Ihmettelen miten tuollaisia laitosunikouluja saa edes toteuttaa.
Itselläni on neljä lasta, joista kolme on nukkunut ensimmäiset 8 kk - 2,5 vuotta enemmän tai vähemmän huonosti (nuorin nyt vuoden ja edelleen yöherätyksiä 2-6), joten luulen kyllä tietäväni mitä väsymys on. Mutta pienen lapsen tarpeisiin vastataan aina, oli päivä tai yö.
Kommentit (65)
mutta minä myös ihmettelen tuollaista viraassa paikassa ilman äitiä tunnin itketystä...
Ja kuten joku sanoikin, lapset ovat erilaisia ja reagoivat "kouluttamiseen" eri tavalla. Meillä esikoinen hermostui totaalisesti, meni aivan hysteeriseksi ja olisi varmaan ulvonut aamuun asti. Ei siis toiminut. Seuraavalle taas tuollainen lempeä unikouluttaminen toimi hyvin. Kolmatta ei oikein raaskittu kouluttaa, kun on viimeinen vauva. Ja nukkuu nyt 3v:nä okein hyvin äidin kainalossa... :)
Meillä isommatkin saavat tulla viereen, jos näkevät pahoja unia ym. Ja välillä onkin kausia, että ovat tulleet. Sitten taas oma sänky on ok. Tykkäävät nukkua samassa huoneessa (on turvallisempi olo...), joten järjestettiin sitten niin, että voivat nukkua samassa huoneessa. Varmaan pieninkin menee sinne nukkumaan, kunhan on valmis. Omassa huoneessaan ei juuri viihdy nukkumassa...
unikoulutettu "lempeällä huudatusunikoululla". Juuri nyt kuopus on 1-vuotias. Ei enää kaksi viikkoa sitten halunnut nukkua kuin liikkuvassa ja hytkyvässä äidin sylissä. Siis paikallaan oleva syli tai isin syli ei kelvannut. Heräämisiä noin 10 yössä. Kaksi yötä taputtelua ja vinkumista ja avot, nyt viikon unikoulun jälkeen ensimmäinen kokonainen yö. Vauva paremmalla tuulella kuin aikoihin hyvin nukkuneena ja äitikin taas toimintakunnossa muidenkin lasten tarpeita varten. . Lapsi ei siis mennyt rikki eikä vaikuta lannistetulta ressukalta. Päinvastoin on entistäkin enemmän täynnä itseään, flirttaa täysillä tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja kuvittelee edelleenkin olevansa kuningatar talossa. Onneksi on niin pieni vielä, ettei ymmärrä että valta kaapattiin juuri :-)' Tässä koko perhe oli voittaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihan varmasti vaikuttaa vahingollisesti lapsen perusturvallisuuden kehitykseen.
En ole lukenut juttua, mutta pitää lukea. Olen itse koittanut omiani unikouluttaa kotona varsin pehmeästi, mutta lopputulos on aina ollut huono. Olemme lopettaneet siinä vaiheessa, kun lapsi on oireillut esim. painajaisunin tai ripustautumalla äitiin entistä enemmän. Muita tuloksia siis emme ehtineet saadakaan. Varmasti on temperamenttikohtaista ja tapauskohtaista muutenkin pystyykö pienen lapsen unirytmiä rukkaamaan ilman vahinkoa vai ei.
HUONOSTI :( Tosi harmi että näin on teillä ollut, mutta uni on lapselle tosi tärkeää.
eiköhän lapsi luontaisesti nuku riittävästi. Heräily kuuluu asiaan, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, eikä varmasti aiheuta lapselle univajetta. Äidille kenties kyllä! On eri asia, jos lapsi ei ehdi nukkua vanhempien luoman rytmin ansiosta tarpeeksi, tai häntä ei laiteta päiväunille, vaikka ne tarvitsisi, kuin se, että hänen synnynnäisiin ominaisuuksiinsa kuuluu yöunen katkonaisuus ja kenties vaikeus nukahtaa omin avuin uniskyklin taitekohdissa.
HUONOSTI :( Tosi harmi että näin on teillä ollut, mutta uni on lapselle tosi tärkeää.
eiköhän lapsi luontaisesti nuku riittävästi. Heräily kuuluu asiaan, toisilla enemmän, toisilla vähemmän, eikä varmasti aiheuta lapselle univajetta. Äidille kenties kyllä! On eri asia, jos lapsi ei ehdi nukkua vanhempien luoman rytmin ansiosta tarpeeksi, tai häntä ei laiteta päiväunille, vaikka ne tarvitsisi, kuin se, että hänen synnynnäisiin ominaisuuksiinsa kuuluu yöunen katkonaisuus ja kenties vaikeus nukahtaa omin avuin uniskyklin taitekohdissa.
puolen tunnin välein, eli ei tasan nukkunut riittävästi. Esim adhd aiheuttaa usein unihäiriöitä, ja ihan perusvauvallakin niitä saattaa olla.
Meillä on molemmat lapset nukkuneet tosi huonosti.
Herätyksiä saattoi olla varsinkin kuopuksen kohdalla jopa 30 yössä. Meni useita viikkoja jolloin nukuin max yhden 2h pätkän yössä. Tuntikin kerrallaan oli saavutus.
Neuvolassa ehdotettiin tuota laitosmaista unikoulua. Siihen en kuitenkaan pystynyt. Kotona toteutin unikoulun.Voin sanoa että oli hirveää. Ja pieninkin muutos arjessa vei kaiken taas päälaelleen ja taas pidettiin unikoulua.
Joten en todellakaan arvostele vanhempia jotka tuollaiseen ryhtyvät.
Huonosti nukkuvia lapsiakin on niin erilaisia.
Ei kannata arvostella kun ei toisten tilannetta kokonaan tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just eilen tai toissapäivänä yksi henkilö kertoi tarinansa. Häntä oli huudatetttu vauvana niin kauan ettei enää itkenyt, täysin kylämästi.
Nyt aikuisena kärsii turvattomuudesta, ja ties mistä(en muista kaikkea varmasti), niin että huudattakaa vaan niin saatte vaurioita aikaan!
Yksinkertaisinta on huolehtia vauvasta ja pitää vierihoidossa, ei sen kummempaa.
esikoinen nukkui todella huonosti ja lopussa kun jouduin palaamaan töihin kun lapsi oli 14kk ikäinen ja muutaman kuukauden kituuttelun jälkeen tajusin, että ei onnistu elämä kun 2,5h nukutetaan lasta ja yöllä herätään vähintään kerran ja nukahtimen kestää taas toiset 2h. Siinä elin n. 3-4h yöunilla ja samaan aikaan raskaana seuraavalle ja tajusin, että jotain on tehtävä.
Otimme käyttöön metodin jossa lapsi aluksi 2min yksin, sitten lohduttmaan, pikkuhiljaa ajat pitenee 5 min jne. Lopulta sen 15 min. Kesti tasan kaksi yötä ja alkoi esikoinen nukkua normaalisti 20.30.-6.30. Jotkut pikkusairastelut rikkoi taas myöhemmin rytmiä mutta aina saatiin palautettua rytmi normaaliksi yhdessä yössä ja paljon lyhyemmässä ajassa. Tekisin saman milloin vain uudestaan. Kakkonen nukkuikin sitten täydet yöt jo 4kk iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on molemmat lapset nukkuneet tosi huonosti. Herätyksiä saattoi olla varsinkin kuopuksen kohdalla jopa 30 yössä. Meni useita viikkoja jolloin nukuin max yhden 2h pätkän yössä. Tuntikin kerrallaan oli saavutus. Neuvolassa ehdotettiin tuota laitosmaista unikoulua. Siihen en kuitenkaan pystynyt. Kotona toteutin unikoulun.Voin sanoa että oli hirveää. Ja pieninkin muutos arjessa vei kaiken taas päälaelleen ja taas pidettiin unikoulua. Joten en todellakaan arvostele vanhempia jotka tuollaiseen ryhtyvät. Huonosti nukkuvia lapsiakin on niin erilaisia. Ei kannata arvostella kun ei toisten tilannetta kokonaan tiedä.
Se ei ole ikinä koskaan lapselle hyvä vaihtoehto eikä ratkaisu, sitä paitsi harvoin tuo pysyviä parannuksia öihin kuten ei lehtijutunkaan perheessä. Silkkaa pienen kiusaa ja pienen kehittyvän psyykkeen horjuttamista, kuten jo aikaisemmin joku kirjoitti.
Kuulostaa usein vain terveen järjen käytöltä lapsen nukuttamisessa ja unen turvaamisessa, sen sijaan ne toimet, jotka on näitä unikouluja edeltänyt, kuulostaa taas... hmmm... aika curlingilta ja uskomattomalta typeryydeltä vanhempien taholta.
Siis esimerkiksi se, että lapsi ei nuku kuin hytkyvässä sylissä, ja kas kummaa, kun unikoulutetaan, niin johan nukkuu ihan normaalisti.
Fakta onkin se, että kun ei lähde niihin loputtomiin pelleilyihin ja temppuiluihin alun alkaenkaan lapsen tai vauvan kanssa, ei mitään unikouluja tarvitakaan.
Olennaisinta on taata lapselle turvallinen nukkumisympäristö ja aikuiselle tarpeeksi unta. Monilla kuitenkin tuntuu olevan jääräpäisiä uskomuksia siitä, kuinka perheessä PITÄISI nukkua, ja sitten ollaan silmät ristissä, kun vauva ei tykkääkään nukkua siellä omassa huoneessaan ja huutaa vähän väliä.
Meillä on kolme lasta, jotka ovat olleet varmaan aika lailla keskivertoheräilijöitä. Vauvana nukkuivat vieressä, eikä mulle koskaan tullut mieleen alkaa laskeskella, että voi voi, montakohan kertaa nyt on taas heräilty, vaan kylkeä käänsin ja tissiä vauvalle, ja taas nukuttiin. Varmaan noita kyljen kääntämisiä oli parhaimmillaan sen parikymmentä. Jos vauva taas huusi syystä tai toisesta yöllä, en noussut sängystä mihinkään, vaan otin vauvan oman vatsan päälle sopivaan asentoon, ja korkeintaan hytkytin pepusta siinä, jos oli esim. ilmaa vatsassa. Ihan korkeintaan jos vaippa piti vaihtaa, nousin ylös. Muuten meillä pysyttiin yöllä sängyssä ja vaakatasossa. Näin ollen meillä ei ollut zombiäitiä, vaan kaikki jaksoivat hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskusteluissa viitattiin täällä johonkin artikkeliin,jota en ole lukenut, mutta oma kokemus on sairaalssa järjestetystä unikoulusta 1992.
Silloin oli pakko tehdä jotakin, kun tuntui että oksennan jo väymystäni huutavan vauvan kanssa. Neuvolan kautta pääsimme unikouluun saitaalan osastolle. Ideana oli lähettää äiti yöksi kotiin nukkumaan ja vauvaa rytmitettiin sairaalohoidossa.
Aamuisin osastolle palaaminen oli jotakin lopulisest järkyttävää. Lapsi oli huutanut niin paljon, että silmien ympärillä oli punaisia pilkkuja, luonet muurautuneet umpeen ja ääni mennyt rikki. Viisaammat vakuutelivat, että näin täytyy toimia, että rytmi korjaantuu.
Lopettihan se vauva huutamasta viikon koulun jälkeen, mutta kun olimme olleet kotona 1kk, huutaminen jatkui. Silloin minä äitinä olin tietenkin "epäonnistunut" kun palasin taas lapsen tahdon mukaan pomppimiseen.
- Mutta hyvän tähden, tuolla itkuun vastaamattomuudella ja siten hiljentämällä vauva oppii, että hänen tarpeillaan ei ole merkitystä ja vaikenee masentuneena!
Sydäntä raastaa ajatella mitä olen tehnyt lapselleni viisampien neuvosta ja haluan sanoa, että älkää ikinä lähtekö tuohon. Vauva ei itke ilkeyttään tai järjestelmällisestä halusta vain hyppyyttää äitiä. Hän tarvitsee jotakin. Ehkä sitten ne vanhemman kasvot lähelleen. Yöhuutojen aika on todella raskasta, mutta se loppuu ihan varmasti aikanaan.
Nuorempien kanssa olen noussut tarvittaessa loputtomiin ja "tassuttanut" ennen kuin koko termi tuli muotiin.
että laitat lapsen nukkumaan yksin, jos itkee, menet paijaamaan, mutta ET HAE POIS.
Menee noin viikko, ja lapsi nukahtaa itsekseen sänkyyn.
Olen yksinhuoltaja, ja olin silloin jo aika väsynyt lapsen kiukutteluun nukkumaanmennessä. Lapsi oli silloin n. 5 kk varmaankin, imetys oli loppunut, eikä nukahtanut rinnalle.
Terkkari näytti tietävän, mistä puhui, joten kokeilin. Vauva oppi tosiaan, viikossa!
Nyt jo vaatii, ettei huoneessa ole ketään, haluaa nukkumisrauhan. En kyllä ikinä mitään yli viittätoistaminuuttia huudattanut putkeen, kyllä sitten hain pois, mutta harvoinhan tuo niin kauaa huusi.
Olen enemmän kuin tyytyväinen, saan illalla omaa aikaa. Suosittelen tätä kotiunikoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvitellakaan antavani vauvan itkeä tuntia yksinään! Saati sitten vieväni ihan vieraaseen paikkaan jossa hänen pitäis rauhoittua ja tuttikin annettais vasta huudatuksen jälkeen..... ei kuullosta ihan terveelliseltä.
-Eikö lapsiystävällisempää olisi että ammatilainen tulisi kotiin tutkimaan tilannetta ja tekemään tarvittavia muutoksia perheen kanssa?
Meillä ei ole kovin pahoja unitaisteluita tarvinnut käydä, mutta 8kk:n ja 1 vuoden ikäisenä oli aikoja jolloin poikaa ei meinanannut saada rauhoittumaan sänkyynsä. Tassuttelu auttoi hänen kohdalla, ja toistuvat iltarutiinit unilauluineen.
että laitat lapsen nukkumaan yksin, jos itkee, menet paijaamaan, mutta ET HAE POIS.
Menee noin viikko, ja lapsi nukahtaa itsekseen sänkyyn.Olen yksinhuoltaja, ja olin silloin jo aika väsynyt lapsen kiukutteluun nukkumaanmennessä. Lapsi oli silloin n. 5 kk varmaankin, imetys oli loppunut, eikä nukahtanut rinnalle.
Terkkari näytti tietävän, mistä puhui, joten kokeilin. Vauva oppi tosiaan, viikossa!
Nyt jo vaatii, ettei huoneessa ole ketään, haluaa nukkumisrauhan. En kyllä ikinä mitään yli viittätoistaminuuttia huudattanut putkeen, kyllä sitten hain pois, mutta harvoinhan tuo niin kauaa huusi.Olen enemmän kuin tyytyväinen, saan illalla omaa aikaa. Suosittelen tätä kotiunikoulua.
just silloin kun kotikonstit ei auta. Meillä ei auta, haluaisin jo nukkua, mutta se tietty on itsekästä ja väärin, vaikka kävelen jo seiniä päin:(((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat valvottivat todella paljon ja esikoisen kanssa en nukkunut puoleen vuoteen koskaan, ellei äitini tai mies olisi hoitanut. Mutta samassa pienessä asunnossa ei niistä omista unista tahtonut mitään tulla.
Esikoinen meni neuvolan suosituksesta sairaalaan unikouluun ja elämä muuttui kertaheitolla! En jaksa uskoa, että siellä olisi kylmästi jätetty hoitamatta. Kävimme usein, monta kertaa päivässä katsomassa.
Toka meni myös, mutta ei auttanut. Aina kun menin päivälläkin katsomaan, oli henkilökunnan kanssa kahvihuoneessa tai muualla. Ei koskaan valveillaollessaan yksin. Oli vaativa tempperamentti tytöllä ja onhan tuo nähtykin :).
Meidän vanhempamme ovat rääkyneet yksin ja muinoin toteutettiin 4 tunnin syöttöaikoja. Vauvat itkivät paljon. Ja 10 lapsisessa perheessä, jossa raadettiin pelloilla ja kotitöissä, ei niitä lapsia edes keretty paapomaan.
Silti tämä sukupolvi ei ole sairaampaa. Sairaampia ovat alle 3 -kymppiset, joilla psyykkisiä häiriöitä, vaikka kasvatusmenetelmät ovat muuttuneet, ruumiillisen kurittamisen kieltäminen ja lapsiluvun pieneneminen sekä yleinen taloudellinen hyvinvointi ovat lisänneet perheiden henkisiä resursseja.
Lasten ja nuorten psyykkinen pahoinvointi lisääntyy, mutta en usko, että unikoulusta kuitenkaan.
Ja olen ammatiltani ns. neuvolan täti ja kolmen läpsen äiti.
painun maate jotta jaksan yöllä herätä kun taapero kuitenkin herättää sen pari kertaa ainakin :)
Ja olen ammatiltani ns. neuvolan täti ja kolmen läpsen äiti.
Erimieltä.
Mutta toki äidin jaksaminen siinä punnitaan ensin. Eli jos äiti on sairastumassa ja perheen voimat muutenkin rajoilla, kaikki mahdolliset keinot vain käyttöön.
Onneksi mulla ei ollut kaltaistasi terkkaria.
mikä ero on huudattaa vauvaa esim vaunuissa kun ootte ostoksilla tai turvakaukalossa mummolaan mentäessä tai silloin kun se vaan huutaa vaikka se istuu sylissä hytkyteltävänä??? Ihankun se sitten vahingoittuisi yöllä jostain minuutin pidemmästä huutamisesta? Voi kiesus mitä idiootteja täällä on.
Mutta ketjussa pistää silmiin lause:
Vauvalta viedään kaikki turva pois. Siis samalihan se vauva on parkunut kotona puoli vuotta, vaikka se turva on ollut siinä vieressä. ;)
Mun lapset vauvana herättivät koko yön läpeensä. Eka heräsi kahdenkymmenen minsan välein, toka kymmenen minsan välein.
Lopulta kun oi kestänyt vuoden, todettiin maitoallergia.
Huh, olin minä sippi, kokeilin myös kaikki avut kotona, myäs unikoulua. Tokan jälkeen äkkiä putket poikki, en olis jaksanut enää yhtään valvomista.
Nyt harmittaa kun teinit nukkuu niin pitkään viikonloppuisin. ;)
HUONOSTI :( Tosi harmi että näin on teillä ollut, mutta uni on lapselle tosi tärkeää.