Oletko asunut elämäsi aikana aivan yksin?

Ei sen puoleen ettenkö pystyisi, mutta elämä nyt vaan on mennyt näin. Leskeksi jäätyänikin minulla oli jo kolme lasta. Nyt uusi mies ja uusioperhe :-)

alussa. En tykännyt yksin asumisesta joten seuraavana vuonna muutin soluun kahden tytön kanssa, halvempaa ja kivempaa mun mielestä.

opiskeluaikaan asuin yksin, lukion jälkeen n.3,5 vuotta. Erittäin hyvä kokemus, jokaisen pitäisi kokeilla yksinasumista jossain elämänvaiheessa.

jotka ei ole koskaan asuneet yksin! Huh. Ovat juuri niitä naisia, joilla menee sormi suuhun kun pitäis asentaa pieni hylly seinään tai tarkistaa palohälyttimen patteri, ja niitä miehiä, jotka ei ole kertaakaan elämässään käyttäneet pyykinpesukonetta?



Itse asuin opiskeluaikoina (19-22) yksin kolme vuotta ja myös hiukan alle kolmikymppisenä pari vuotta.

Sinkkuus ei minulle sovi, mutta yksinasuminen on loistavaa. En enää osaisikaan asua yhdessä jonkun kanssa.

and counting.



Pieniä hassuja juttuja joskus huomaa näistä ihmisistä, jotka eivät ole asuneet yksin. Oma siskoni, joka siis nykyään asuu miehensä ja lastensa kanssa, ei esimerkiksi voi koota Ikean huonekaluja tai yhdistellä tv:n johtoja vaikka kuinka asia olisi kuinka akuutti ja mies ei ole kotona, koska hän ei ole niitä aiemminkaan tehnyt ja rohkeus ei vaan riitä, vaikka siis ohjeet löytyisikin. Oli aivan ihmeissään kun kokosin kerran hänen puolestaan pöydän, jota kiireisesti tarvittiin käyttöön ja mies oli jossain.



En toki väitä että kaikki ovat samanlaisia mutta yksin asumisessa on kyllä se kiistaton hyvä puoli, että kaikki asiat on vain pakko oppia koska ei ole ketään muutakaan jota pyytää niitä tekemään. Oli se sitten sulakkeen vaihto, pyykin pesu, sähkömiehen hälyttäminen, auton renkaiden vaihto, napin ompelu tai mikä vaan.

15 vuotta asuin yksin. 6 v. sitten menin naimisiin ja nyt on pari lastakin aviomiehen lisäksi. Kivempaa näin, en kaipaa yhtään yksinasumista. Sopeutumisvaikeuksia ei ollut, vaikka mies taisi kommentoida sitä että olen "aina" asunut yksin.

Yhteensä 10 vuotta 19-29-vuotiaana. Suosittelen lämpimästi kaikille. On hyvä, että ihan oikeasti hallitsee itse elämänsä ja pystyy hoitamaan kaikki juoksevat asiat jne. Luultavasti aika monelle tulee vastaan jossain elämänvaiheessa yksin asuminen. Vaikkapa sitten vanhana, jos jää leskeksi tms.