yhtäkkiä iski pelko vauvan tulosta

ja jopa kuopuksen synnyttyä tuskailin kuinka ihmeessä pärjään näin monen kanssa. Hormoonit varmasti asialla, hyvin pärjäsin!

no minä sain esikoiseni 10 kk sitten.muistan kuinka loppua kohden omistin samanlaisia ajatuksia.kun sain ihanana pienokaisen kainalooni panikoin vielä varmaan kuukauden verran saanko pidettyä tuon viattoman pienen ihmisen elossa.kaikki con kuitenkin mennyt hyvin ja lapsi on terve ja tyytyväinen.Itse ainakin uskon,että nuo ajatukset ovat täysin normaaleja tulevalle äidille.Ainakin minä kauhistelen nyt kun toista raskautta on takana ensimmäinen kolmannes,että osaanko hoitaa 2 lasta.Sama ajatus oli myös silloin kun astelin alttarille. Viimeiseen hetkeen asti mietin pitäiskö sitä kuitenkaan. ja nykyäänkin ollaan onnellisia yhdessä.Luulen (en tosin ole mikään tohtori ihminen tai muutenkaan kirjoista oppinut)että uusi tilanne hämmentää ja pelottaa tai ainakin itse olen kokenut nämä isoimmat asiat elämässä niin Onnea loppu raskauteen ja taatusti sinusta tulee hyvä äiti :)

opettaa. Huomaat pian, että vauvan hoitaminen on aivan luonnollista.

Itellä ei esikoisen odotusaikana pahemmin epäilykset ja pelot vaivannu, vaikka oli todellinen yllätysraskaus. Mutta meilläkin heti iloinen asia. Mutta tokan kohalla mietin kyllä paljon, että onkohan tässä mitään järkeä ja haluanko mä oikeesti toisen lapsen ja pärjäänkö kahen kanssa. Ja siis tämä raskausaikana, ja tuota tokaa suunniteltiin ja "tehtiin" ihan tarkoituksella. Kysehän on enemmän siitä, miten nuo pohdinnat päässään ratkaisee. Osa vanhemmuuteen kasvamista, kyseenalaistaa asioita.

Tsemppiä, viimestään kun nyytti on syntynyt, epäilykset häviää! (Hetkeksi... ;P)

Hyvä kuulla etten ole ainoa joka tälläisiä miettii. Järki sanoo kyllä että kaikki menee hyvin ja saakin jännittää ja pelottaa. Lapsen tulo kuitenkin iso asia ja elämän muutos. Tunteet vain tässä menee yhtä vuoristorataa. Muutenkin olen tunteellinen ihminen ja nyt vielä hormonitkin varmasti vaikuttaa. Vauva täällä liikkuu mahassa ja kaiken tunnemyrskynkin keskellä se hymyilyttää! :) eli eiköhän meillä pärjätä ihan hyvin! T:ap