Psykoterapiasta kokemuksia?

(Kokemukseni on kymmenen vuoden takaa, joten en valitettavasti muista, mikä oli terapeuttini suuntauksen tarkka nimi.) Kävin n. vuoden verran 1 krt / vko eli aika "kevyt" hoito verrattuna siihen, mitä psykoanalyysiin erikoistunut terapeutti minulle ensin ehdotti. Hänen mallinsa olisi ollut 3 krt / vko useamman vuoden ajan.



Erittäin tärkeää on, että koet luottamusta terapeuttiin ja hänen toimintatapaansa. Itselläni jäi tosiaan käynnit tuon psykoanalyytikon luona muutamaan tutustumiskäyntiin, koska koin, että ko. terapeutti oli itse vähintään yhtä paljon terapian tarpeessa kuin minäkin... Toisaalta myös hänen ehdottamansa hoitomuoto tuntui liian raskaalta ja sitovalta.



Tuo kongitiivinen terapia oli maanläheistä; terapeutin avulla hahmotin sairauteni (masennus) vaiheita ja syklisyyttä, terapiassa keskityttiin nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, eikä niinkään "kaiveltu menneitä" ja tutkittu alitajuntaa, vaikka toki keskusteltiin niistä lapsuudesta ja nuoruudesta löytyvistä syistä, jotka ehkä ovat sairauden taustalla.



Toki mieltymykset ja odotukset ovat erilaisia, mutta itse koin tämän menetelmän toimivaksi ja mielekkääksi.



Ja mihin tahansa suuntaukseen päädytkin, on tuo henkilökemia ja luottamus terapeutin ja potilaan välillä ensisijaisen tärkeää. Kannattaa siis ensin selvitellä eri terapiamuotoja ja miettiä itselle sopivaa ja käydä sitten tutustumassa toiseen ja kolmanteenkin ko. suuntauksen harjoittajaan, jos ensimmäinen ei tunnu oikealta.

käynyt kaksi vuotta psykoterapiassa 2 kertaa viikossa ja valitettavasti vähän turhalta on tuntunut. En etsinyt parasta terapeuttia enkä perehtynyt "suuntauksiin".

...Että mikä "suuntaus" olisi sopiva?

Ja olisi kiva kuulla vielä, miten ensin vastanneella (tai toki muillakin) terapia auttoi, siis ihan konkreettisesti, ja millaista oli terapia kakkosvastaajalla, joka ei auttanut...

Mulla ei olis varaa tuhlata yhtään rahaa sellaiseen, josta ei ole apua...

Aika vaikea kuvata, miten terapia konkreettisesti auttoi, mutta koen kyllä hyötyneeni siitä, että ymmärrän nyt paremmin sairauttani ja tunnistan merkit siitä, että tilani on huononemassa.



Siinä mielessä en täysin "parantunut", että tulen varmastikin tarvitsemaan lääkkeitä lopun ikääni. En kuitenkaan oikeastaan odottanutkaan, että terapia olisi ollut vaihtoehto lääkkeille. Se oli enemmänkin erittäin hyödyllinen lisä, joka auttaa sairauden hallinnassa, vaikkei sitä poistakaan.



Ei ihan helppo kysymys tuokaan, miten valita oikea terapiasuuntaus. Itselleni selvisi melko nopeasti eri terapiamuodoista selvää otettuani, että kongitiivisen terapiamuodon lähestymistapa (järkeily, keskustelu, asioiden analysoiminen) sopii minulle. Toiselle en osaa muuta suositella kuin ottamaan selvää vaihtoehdoista ja pohtimaan, miten asioita haluaa lähteä purkamaan. Siinä mielessä toki voin suositella tuota kognitiivista lähestymistapaa sinullekin, että kustannukset jäävät todennäköisesti kohtuullisemmaksi kuin monessa muussa terapiamuodossa.

Sinne ajauduin koska YTHS tarjosi ensin 3v ilmaiseksi ja terapeutti edusti tuota suuntausta. Sitiä sitten luontevasti jatkoin kelan tuella vielä 2v samalla ihmisellä. Parempi ehkä olisi ollut kognitiivinen minulle. Auttoin jonkun verran. Mutta lopullisesti en suinkaan parantunut. Nyt kun terapian loppumisesta 2v niin tuntuu välillä että olen samassa jamassa kuin ennenkin. Eli tarvisin koko ajan jotain tukea. Olen siis jotenkin "unohtanut" oppimani asiat; itsearvostuksen ynnä muut.

Aika vaikea kuvata, miten terapia konkreettisesti auttoi, mutta koen kyllä hyötyneeni siitä, että ymmärrän nyt paremmin sairauttani ja tunnistan merkit siitä, että tilani on huononemassa.

Siinä mielessä en täysin "parantunut", että tulen varmastikin tarvitsemaan lääkkeitä lopun ikääni. En kuitenkaan oikeastaan odottanutkaan, että terapia olisi ollut vaihtoehto lääkkeille. Se oli enemmänkin erittäin hyödyllinen lisä, joka auttaa sairauden hallinnassa, vaikkei sitä poistakaan.

Ei ihan helppo kysymys tuokaan, miten valita oikea terapiasuuntaus. Itselleni selvisi melko nopeasti eri terapiamuodoista selvää otettuani, että kongitiivisen terapiamuodon lähestymistapa (järkeily, keskustelu, asioiden analysoiminen) sopii minulle. Toiselle en osaa muuta suositella kuin ottamaan selvää vaihtoehdoista ja pohtimaan, miten asioita haluaa lähteä purkamaan. Siinä mielessä toki voin suositella tuota kognitiivista lähestymistapaa sinullekin, että kustannukset jäävät todennäköisesti kohtuullisemmaksi kuin monessa muussa terapiamuodossa.

Kaikkia ei välttämättä auta järkeily. Jos ongelmat ovat tunnepuolella ja tiedostamattomassa.

Oon kohdannut selittelevän terapeutin enkä sillä parantunut, kun se taso missä se psyykkinen kipu on, ei tule kohdatuksi.