Mitä on KIUSAAMINEN? Mistä siis kannattaa nostaa haloo ja mitä "pitää vaan sietää"?

Poikien normaali painiminen ja nujuaminen ei mielestäni ole kiusaamista, mutta muuttuu kiusaamiseksi silloin kun yksikin lapsi loukkaantuu siitä, pahoittaa mielensä, itkee, sattuu oikeasti tms. Tyttöjen kesken sietäisin myös satunnaisen kaverin vaihtamisen, mutta jatkuvaa syrjimista ja eristämistä en.

Kai kiusaamisessa pitää täyttyä kaksi tunnusmerkkiä: kiusattu kokee olonsa ikäväksi siinä ja kiusaaminen on vähän järjestelmällisempää kuin yksittäinen tönäisy.



Voi tietysti yksittäinen tönäisykin olla asia, josta pitää kertoa opettajalle, jos seuraukset ovat vakavat, mutta en nyt menisi opettajalle kantelemaan, jos joku poika toiselta pipon maahan viskaa... ei ole opettajilla muuten enää muuta aikaa tehdäkään kuin selvitellä tuollaisia, sen verran yleisiä ne jutut on koulussa.



Tähän liittyen: koulujen välituntivalvontaa pitäisi ehdottomasti lisätä ja varsinkin sitä aamuvalvontaa kun lapset odottaa sisäänpääsyä. Meidän koulussa ei ole ollenkaan opettajia ulkona valvomassa sitä aamuhässäkkää ja se on vähän kurjaa se.

tai häneen sattuu. Opettajalle olen valittanut kun viestiä kiusaamisesta tulee lapselta useaan kertaan lyhyen ajan sisällä ja kohtelu on mielestäni ollut oikeasti epäasiallista.



Lapsen ei tarvitse sietää mitään. Jollekin jo se nujakointi on liikaa ja sen pitää siis hänen kohdallaan loppua. Toinen (kuten oma poikani) kestää fyysistä hevosenleikkiä vaikka kuinka paljon, mutta loukkaantuu ilkeistä sanoista helposti.

Tiedän yhden tapauksen, joka ei mielestä ni ollut kiusaamista, mutta sellaiseksi se leimattiin ja siitä seurasi koulunvaihto, toisten lasten leimautuminen kiusaajiksi jne.



Lapsi olisi aina halunnut olla leikkien johtaja ja asiat olisi pitänyt tehdän hänen tahtonsa mukaan. Muu joukko taas halusi leikkiä toisella tavalla.

Tämä johtajalapsi ei leikkinyt muun joukon haluamaa leikkiä, lähti itse pois.

Tämä tulkittiin kotona ulkopuolelle jättämiseksi ja koulun aikuiset tekivät paljon töitä sen eteen että yhteisleikki olisi onnistunut, mutta koska lapsi ei halunnut leikkiä sitä leikkiä, miitä muu lapsijoukko leikkii, hän lähti pois.

Lisäksi lapsi yritti aina olla kaikessa paras ja koitti saada arvostusta kertomalla mitä kaikkea hänellä on kotona ja mitä ne on maksaneet. Tästä tuli joskus lievää sananvaihtoa.

No joka tapauksessa osa lapsiryhmästä leimattiin kiusaajiksi ja tämä Wannabejohtajalapsi oli siis uhri. Kouluakin vaihdettiin. Sama tilanne, myös harrastuksissa sama tilanne.

Uhripa uhri.

asuinalueemme puistossa useasti äitiysloman aikana. En ollut kyyläämässä lapsiani, heitä ei asia haitannut, siellä oli muitakin äitiyslomalaisia koululaisiansa sivusilmällä seuraamassa. Ja tuo oli se paikka mihin nyt vaan pystyi menemään.



Siiis, poikien touhu on juuri tuota, mutta poikani mielestä koulussa on aina kivaa, kaikki ovat kivoja ja kukaan ei kiusaa ketään. Ok.

Tyttöä alkuun sanallisesti kiusasi/häiritsi toisinaan tyttökaksikko, joka kuulemma kiusasi muitakin. Puhuin opelle ja hän sanoi näin, tytöt olivat jo open tuttuja. Tyttöäni ei kauheasti häirinnyt tämä ja kun se pian loppui, en enää ollut kauhean huolissaan. Jotkut vaan ovat kai syntyjään ilkeämielisiä ja haluavat kyykyttää. Jos se häiritsisi lastani vielä, pyytäisin jo tekemään asialle enemmän. Opettaja jo lupasi aiemmin puhua asiasta, kun valituksia oli muiltakin. Lähinnä säälittää, että 8v tytöt ovat jo tunnettuja kiusaajia. Jos tosiaan häiritisi tyttöäni, en tuntisi sääliä vaan veisin tiukasti asiaa eteenpäin, vaikka poliisille asti.



Niin ja vastaus, se mikä lasta itseään haittaa on kiusaamista. Tyttöjen kaverien vaihtoon kai ei voi puuttua, miten järkevästi voisikaan? Paitsi sille omalle opettaa, ettei ketään syrjittäisi. Aina on joku, joka ei koskaan tee näin. Maailma on kova.



sori pitkä vuodatus, mutta on niin tapetilla nämä asia koko ajan, kun kotona 1 ja 2 luokkalaisia..

Ja muillakin on ollut hyviä pointteja, kiitos. Lisää, pliis!



Kysyn tätä vähän siksi, että nuorimmaisellani on asperger ja hän on mitä "otollisin" kiusamaisen kohde :-((

Ja mikä pahinta, hän ei koskaan itse kerro kiusaamisista, koska ei oikein osaa selittää sosiaalisia asioita ja kiemuroita eikä halua joutua selvittelemään niitä opettajan ja kiusaajien kanssa. Olen kuitenkin itse saanut kiertotietä kuulla muutamasta nujuamisesta ja mietin, miten niihin suhtautua. ELI meillä puuttuu aina se "lapsi itse kokee kärsivänsä siitä" -juttu, koska lapsi ei puhu - vaikka kärsisikin oikeasti aika lailla.



ap

ap

niin kerro joka kerta opettajalle, niin hän osaa tarkkailla asiaa. Kieltämättä aika hankalaa, jos lapsi ei itse kerro mitään.

kiusaaminen on jatkuvaa, systemaattista ja siinä on valta-asemassaoleva ja alistettu.



Muussa nujuamisessa ja kaverillisessa painiskelussa tai naljailussa homma on kertaluontoista tai sillä tavalla tasa-arvoista, että valtaroolit vaihtelevat.



Esim tappelu on tappelu (ja huono asia) mutta ei kiusaamista, koska se on kertaluontoinen juttu - jos niitä seuraa useita, se muuttuu kiusaamiseksi. Poikain välinen painistelu ja nujuutus ei ole kiusaamista, jos kukin on vuorollaan nujuutettavana, mutta on kiusaamista, jos se nujuutettava on aina sama. Se, että ei "oo jonkun kanssa" tänään ei oo kiusaamista, mutta jos jonkun kanssa ei olla koskaan tai yritetään painostaa muitakin eristämään sitä, se on kiusaamista.

Ja muillakin on ollut hyviä pointteja, kiitos. Lisää, pliis! Kysyn tätä vähän siksi, että nuorimmaisellani on asperger ja hän on mitä "otollisin" kiusamaisen kohde :-(( Ja mikä pahinta, hän ei koskaan itse kerro kiusaamisista, koska ei oikein osaa selittää sosiaalisia asioita ja kiemuroita eikä halua joutua selvittelemään niitä opettajan ja kiusaajien kanssa. Olen kuitenkin itse saanut kiertotietä kuulla muutamasta nujuamisesta ja mietin, miten niihin suhtautua. ELI meillä puuttuu aina se "lapsi itse kokee kärsivänsä siitä" -juttu, koska lapsi ei puhu - vaikka kärsisikin oikeasti aika lailla. ap

niin, että huomaisit ja voisit reagoida? Tuntemani aspergerit ja as-piirteiset eivät oikein erota kiusaamista tavallisesta huulenheitosta ja nujuamisesta, kokevat tosi helposti tulevansa kiusatuksi. Silti paha olo on todellista ja se pitäisi tunnistaa. Tällaisen lapsen kavereiden on myös hyvä tietää as-lapsen vaikeuksista, osaavat sitten sovittaa kommunikointiaan vähän vastaanottajan mukaan :)Hurjiin selvittelyihin ei kannata lähteä jos lapsi niistä kärsii.

t: äiti, jonka pojan parhaita kavereita on as- ja ADHD-diagnoosilla varustetut pojankoltiaiset.

Pidetään pari ryhmäytymispäivää tms. ja sen jälkeen onkin opittu, kuka on se potentiaalisin uhri ja kiusaaminen voi alkaa hyvin piinaavana. Rehtori hymyilee, että ei se ole kiusaamista se takin tunkeminen vessanpönttöön, se on vain iloista leikkimielistä kisailua, johon uhrin tulisi osata suhtautua oikein.

Minusta tuntuu, että jotkut alle 10-vuotiaat pojat ovat aika ajattelemattomia mitä näihin kiusaamisasioihin tulee, vaikka niistä miten olisi koulussa puhuttu. Eli on lapsia, joille vaan on vaikeaa tuntea empatiaa muita kohtaan, eikä ehkä kotonakaan ole näistä asioista paljon puhuttu.



Itse mietin eräänä päivänä vähän aikaa sitten olisiko minun pitänyt jotenkin puuttua asiaan kun 8-vuotiaat pojat (pari kappaletta isommasta ryhmästä) vähättelivät pelkästään suullisesti yhtä vähän hiljaisempaa poikaa, joka ei oikein saanut sanaa suustaan puolustuksekseen. Kurja tilanne ja tietysti minun aikuisena olisi pitänyt mennä väliin, vaikka tilanne oli toisaalta nopeasti ohi. Enkä oikeastaan tunne noita poikia ollenkaan, joten olin vähän epävarma senkin takia. Jos jotakuta potkitaan, on todella helppoa mennä väliin, mutta tällainen sanallinen kyykyttäminen on paljon vaikeampi asia.

Leikki on leikkiä kun retuuttaja ja retuutettava pitää puuhaa leikkinä!

Se on ainoa raja. Jos toinen on liian kova tai toinen ei halua riehua niin se ei sitten jatku.



Hupusta ei revitä, koska se voi mennä rikki, voi kurkkuun sattua pahasti.



Minusta fyysinen töniminen ei ole ainoa asia jota pitää seurata, voi olla että ensin toinen sanoo pahasti ja toinen vastaa siihen tönäämällä.





Terkuin kolmen pojan äiti

MITÄ?



Siis oletko sää opettaja?

Totta helvetissä pitää puuttua jos joku sanoo pahasti! Saako sinua haukkua?



Minä ilmottaisin rehtorille jos lastani haukutaan eikä siihen puututa.



MIKÄ SINUA IHMINEN VAIVAA?



14

Ja sitten toisin päin. Vanhempainneuvoston tyttö haluaa olla pomo kaikessa ja kadehtii toisten vaatteita yms.

Hänestä on ollut hankaluuksia jo monta kertaa aiemminkin. Nyt sitten oli juossut opelle kertomaan, että tyttöni kiusaa häntä kun olivat piilottaneet toisen kaverinsa kanssa keskenään pipot.

Tyttöni sitten kuulusteluun ja minulle soittoa, että perheessänne on koulukiusaaja. Tyttö tuli sieltä silmät punaisena kotiin.

Tarina oli mennyt niin, että tällä ns, kiusatulla ei ollut edes osaa eikä arpaa koko leikkiin. Oli ollut kahden bestiksen välinen leikki, missä olivat piilotelleet toistensa pipoja. Tätä prinsessaa oli sitten alkanut harmittaa kun ei ollut päässyt leikkiin matkaan. Oli sitten vinkunut, että hän kokee itsensä kiusatuksi.

Oli sen jälkeen tullut uhkailemaan tyttöäni yms.

Kaikki luokan tytöt oli olleet ihan ihmeissään, että mistä tämä prinsessa oli pultannut. Oli jo vienyt toisen bestiksen tyttäreltäni valehtelemalla tälle bestikselle tyttärestäni. Oli rikkonut tyttöni leluja yms. kateellisuuttaan. Ja kaikkea muutakin paskaa.

Mutta kun en kuulu vanhempainneuvostoon niin tämän prinsessan kaikki valheet menee läpi. Ainoa vain, että on tehnyt tosi paskatemppuja luokan kaikille tytöille ja alkaa jäädä aika yksin. Mutta kai sitä syytetään sitten koko luokkaa kiusaamisesta kun kukaan ei halua tätä tyttöä kotiinsa rikkomaan tavaroita ja varastamaan niitä.

Pidetään pari ryhmäytymispäivää tms. ja sen jälkeen onkin opittu, kuka on se potentiaalisin uhri ja kiusaaminen voi alkaa hyvin piinaavana. Rehtori hymyilee, että ei se ole kiusaamista se takin tunkeminen vessanpönttöön, se on vain iloista leikkimielistä kisailua, johon uhrin tulisi osata suhtautua oikein.

MITÄ?

Siis oletko sää opettaja?

Totta helvetissä pitää puuttua jos joku sanoo pahasti! Saako sinua haukkua?

Minä ilmottaisin rehtorille jos lastani haukutaan eikä siihen puututa.

MIKÄ SINUA IHMINEN VAIVAA?

14

vaan vähättely. Tyyliin 'ai tuokin on täällä' ja sitten toisen päälle puhumista niin kuin tuo toinen ei olisi ollut edes paikalla. Tätähän tekevät aikuisetkin aika usein, Suomessa varsinkin, ja on aika ikävää, mutta en siis puuttunut mitenkään (en ole opettaja), koska en oikeasti tiedä oliko se kiusaamista vai ei.

Enkä usko, että minua erityisesti vaivaa mikään. Olen yleensä tarkka omien lasteni kanssa siitä, että miettivät vähän mitä sanovat, mutta olisi kyllä aika nipoa mennä komentamaan muiden lapsia ajattelemaan. Ne ajattelisivat, että pidän heitä tyhminä.

Ja muillakin on ollut hyviä pointteja, kiitos. Lisää, pliis! Kysyn tätä vähän siksi, että nuorimmaisellani on asperger ja hän on mitä "otollisin" kiusamaisen kohde :-(( Ja mikä pahinta, hän ei koskaan itse kerro kiusaamisista, koska ei oikein osaa selittää sosiaalisia asioita ja kiemuroita eikä halua joutua selvittelemään niitä opettajan ja kiusaajien kanssa. Olen kuitenkin itse saanut kiertotietä kuulla muutamasta nujuamisesta ja mietin, miten niihin suhtautua. ELI meillä puuttuu aina se "lapsi itse kokee kärsivänsä siitä" -juttu, koska lapsi ei puhu - vaikka kärsisikin oikeasti aika lailla. ap

niin, että huomaisit ja voisit reagoida? Tuntemani aspergerit ja as-piirteiset eivät oikein erota kiusaamista tavallisesta huulenheitosta ja nujuamisesta, kokevat tosi helposti tulevansa kiusatuksi. Silti paha olo on todellista ja se pitäisi tunnistaa. Tällaisen lapsen kavereiden on myös hyvä tietää as-lapsen vaikeuksista, osaavat sitten sovittaa kommunikointiaan vähän vastaanottajan mukaan :)Hurjiin selvittelyihin ei kannata lähteä jos lapsi niistä kärsii. t: äiti, jonka pojan parhaita kavereita on as- ja ADHD-diagnoosilla varustetut pojankoltiaiset.

Voi olla, että hän on hiukan enemmän omissa oloissaan huoneessaan, mutta kun sekin voi johtua niin monesta muustakin asiasta, vaikkapa yksinkertaisesti melusta sen koulupäivän aikana.

ap

Ja muillakin on ollut hyviä pointteja, kiitos. Lisää, pliis! Kysyn tätä vähän siksi, että nuorimmaisellani on asperger ja hän on mitä "otollisin" kiusamaisen kohde :-(( Ja mikä pahinta, hän ei koskaan itse kerro kiusaamisista, koska ei oikein osaa selittää sosiaalisia asioita ja kiemuroita eikä halua joutua selvittelemään niitä opettajan ja kiusaajien kanssa. Olen kuitenkin itse saanut kiertotietä kuulla muutamasta nujuamisesta ja mietin, miten niihin suhtautua. ELI meillä puuttuu aina se "lapsi itse kokee kärsivänsä siitä" -juttu, koska lapsi ei puhu - vaikka kärsisikin oikeasti aika lailla. ap

niin, että huomaisit ja voisit reagoida? Tuntemani aspergerit ja as-piirteiset eivät oikein erota kiusaamista tavallisesta huulenheitosta ja nujuamisesta, kokevat tosi helposti tulevansa kiusatuksi. Silti paha olo on todellista ja se pitäisi tunnistaa. Tällaisen lapsen kavereiden on myös hyvä tietää as-lapsen vaikeuksista, osaavat sitten sovittaa kommunikointiaan vähän vastaanottajan mukaan :)Hurjiin selvittelyihin ei kannata lähteä jos lapsi niistä kärsii. t: äiti, jonka pojan parhaita kavereita on as- ja ADHD-diagnoosilla varustetut pojankoltiaiset.

Voi olla, että hän on hiukan enemmän omissa oloissaan huoneessaan, mutta kun sekin voi johtua niin monesta muustakin asiasta, vaikkapa yksinkertaisesti melusta sen koulupäivän aikana.

ap

Siis vaikka se lapsi ei osaa sanoa mitään, sä tunnet sen lapsesi ja näet, jos silla on paha olo. Sä olet sen äiti, sä olet tottunut katselemaan niitä pieniä merkkejä, juuri tämän lapsen merkkejä. mä tiedän, minullakin on as-lapsi, jota muut eivät ehkä osaa tulkita, mutta kyllä minä äitinä näen, mistä tuulee ja miten asiat ovat. Ja siksi minusta sinun on nyt turha maalailla piruja seinille. Me tiedämme, että meidän lastemme kaltaiset lapset tulevat helposti kiusatuiksi, mutta kyllä he VOIVAT pärjätä ihan tyytyväisinäkin ja noissa VOI olla kyse ihan tavanomaisesta ystävällismielisestä nujuamisesta. Jos olet kuullut vain parista tapahtumasta ja poikasi on tyytyväinen ja hyvinvoiva eikä esim käytöshäiriöitä ole, niin älä turhaan malaa piruja seinille. Odota rauhassa, jos kse on pahemmasta, se tulee kyllä ilmi nopeasti. Mutta ehkä kannattaa sanoa opettajalle, että olet kuullut muutamasta nujuamisesta ja koska lapsesi ei oikein osaa sanoa, mistä on kyse, voisiko opttaja tarkkailla että onko homma jatkuvaa.

Ja muillakin on ollut hyviä pointteja, kiitos. Lisää, pliis! Kysyn tätä vähän siksi, että nuorimmaisellani on asperger ja hän on mitä "otollisin" kiusamaisen kohde :-(( Ja mikä pahinta, hän ei koskaan itse kerro kiusaamisista, koska ei oikein osaa selittää sosiaalisia asioita ja kiemuroita eikä halua joutua selvittelemään niitä opettajan ja kiusaajien kanssa. Olen kuitenkin itse saanut kiertotietä kuulla muutamasta nujuamisesta ja mietin, miten niihin suhtautua. ELI meillä puuttuu aina se "lapsi itse kokee kärsivänsä siitä" -juttu, koska lapsi ei puhu - vaikka kärsisikin oikeasti aika lailla. ap

niin, että huomaisit ja voisit reagoida? Tuntemani aspergerit ja as-piirteiset eivät oikein erota kiusaamista tavallisesta huulenheitosta ja nujuamisesta, kokevat tosi helposti tulevansa kiusatuksi. Silti paha olo on todellista ja se pitäisi tunnistaa. Tällaisen lapsen kavereiden on myös hyvä tietää as-lapsen vaikeuksista, osaavat sitten sovittaa kommunikointiaan vähän vastaanottajan mukaan :)Hurjiin selvittelyihin ei kannata lähteä jos lapsi niistä kärsii. t: äiti, jonka pojan parhaita kavereita on as- ja ADHD-diagnoosilla varustetut pojankoltiaiset.

Voi olla, että hän on hiukan enemmän omissa oloissaan huoneessaan, mutta kun sekin voi johtua niin monesta muustakin asiasta, vaikkapa yksinkertaisesti melusta sen koulupäivän aikana. ap

Siis vaikka se lapsi ei osaa sanoa mitään, sä tunnet sen lapsesi ja näet, jos silla on paha olo. Sä olet sen äiti, sä olet tottunut katselemaan niitä pieniä merkkejä, juuri tämän lapsen merkkejä. mä tiedän, minullakin on as-lapsi, jota muut eivät ehkä osaa tulkita, mutta kyllä minä äitinä näen, mistä tuulee ja miten asiat ovat. Ja siksi minusta sinun on nyt turha maalailla piruja seinille. Me tiedämme, että meidän lastemme kaltaiset lapset tulevat helposti kiusatuiksi, mutta kyllä he VOIVAT pärjätä ihan tyytyväisinäkin ja noissa VOI olla kyse ihan tavanomaisesta ystävällismielisestä nujuamisesta. Jos olet kuullut vain parista tapahtumasta ja poikasi on tyytyväinen ja hyvinvoiva eikä esim käytöshäiriöitä ole, niin älä turhaan malaa piruja seinille. Odota rauhassa, jos kse on pahemmasta, se tulee kyllä ilmi nopeasti. Mutta ehkä kannattaa sanoa opettajalle, että olet kuullut muutamasta nujuamisesta ja koska lapsesi ei oikein osaa sanoa, mistä on kyse, voisiko opttaja tarkkailla että onko homma jatkuvaa.

Voi olla, että sinun lapsesi on erilainen, mutta ainakin omani voi olla ahdistunut tai stressaantunut aika monestakin asiasta, jotka eivät mitenkään liity kiusaamiseen.

Ja jos ja kun hän ei kerro mitään eikä vastaa kysymyksiin, on aika turkasen vaikea tietää, onko jotain ylipäätään tapahtunut, vai onko hän stressaantunut vaikkapa vaan siitä, että päivän ohjelma on koulussa hiukan muuttunut ennakoidusta.

Nyt siis kuulin hänen isosiskoltaan, kerrankin siis ihan silminnäkijältä, että poikaa oli riepotettu. Eli tiesin kysyä. Poika EI vaikuttunut ahdistuneelta tapahtuneesta ja pitkän yrityksen jälkeen sain tietää, että kyse oli ollut kahdesta rinnakkaisluokan pojasta ja että ko. pojat eivät ole aiemmin repineet lastani hupusta.

En maininnut tällä kertaa asiasta opettajalle, olen aiemmin sanonut, että lapseni ei halua/osaa kertoa kiusaamisesta, ja sen vuoksi hänen tilannettaan kannattaa ehkä hiukan tarkkailla tarkemmin - opettaja sen ymmärsi ja lupasi seurata (tietysti mahdollisuudet ovat siihen aika rajalliset).

"Jos kyse on pahemmasta, se tulee kyllä ilmi nopeasti" - en ole samaa mieltä. Aika kauheita ja pitkäkestoisiakin kiusaamisia tapahtuu opettajien silmien ulottumattomissa ja niin, etteivät vanhemmat saa siitä tietää! Ja siis ihan normaalilapsilla, en edes puhu näistä asseista.

ap

lapsi voi olla streessaantunut tai ahdistunut monesta muustakin asiasta kuin kiusaamisesta, mutta sinähän sanoit, ettei lapsessasi näy merkkejä stressaantumisesta tai ahdistuksesta. Hän hakeutuu omaan rauhaan tavallista enemmän, mutta ei se vielä edes ole stressin merkki.



ja juu, teidän, että pitkäkestoisia kiusaamisia tapahtuu opettajien silmien ulottumattomissa. Mutta ei äitien. Ei ainakan as-lasten äitien, sillä juuri meidän lapset ei myöskään osaa peitellä ahdistustaan niin kuin tavislapset. Sen todellakin näkee, kun lapsella on joku hätä - olet oikeassa siinä, että sitä ei aina näe, mikä hätä, mutta näkee kyllä että hätä on. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että koska ahdistusta ja stressiä on niin helposti ja niin paljon, on ehdottomasti syytä pitää kiinni niistä hetkistä, jolloin sitä EI ole, eikä maalailla mörköjä seinille silloinkin. Hädän aiheuttajan ehtii selvittää sittenkin kun se hätä todella on olemassa. Muuten voi käydä niin, että vanhempien ja opettajien etukäteisopelot aiheuttavat uusia pelkoja lapsellekin.



t 19