Ovatko vanhemmat mielestäsi menettäneet kasvatusotteensa eivätkä opeta lapsilleen käytöstapoja?

Vanhemmat eivät tajua sitä, että vaikka perhepiirissä voidaan sanoa/tehdä mitä vaan, niin se ei ole sopivaa vieraita kohtaan. Kyse ei välttämättä ole siitä, etteikö lasta uskallettaisi kieltää, vaan ei yksinkertaisesti tajuta mikä on sopivaa. Ilmeisesti nykykasvattajilta on käytöstavat hukassa.

http://www.mymedics.net/ carisoprodol 6054 http://www.drugsweb.net/ ativan and depression 12938 http://www.eumedics.net/ levitra >:-)

tiedän kotihoidettujakin lapsia, jotka käyttäytyvät aivan päättömästi jo ennen kouluikää. Kotona ei ilmeisesti ole rutiineja ja sääntöjä, äiti tai isä voi olla poissaoleva kun pitäisi olla yhdessä. Onhan aikuisissakin paljon huonosti käyttäytyviä, kyynärpäätaktiikalla eteneviä ihmisiä. Sellaisia jotka puhuvat vain materiasta ja rahasta ja haukkuvat muita ihmisiä surutta. Näiden lapsista ehkä kasvaa samanlaisia.?

kuin moni tässä ketjussa: nykyään aikuisetkin käyttäytyvät huonosti. Huomasin sen hyvin selvästi parinkymmenen vuoden asiakaspalvelu-"urani" aikana - ihmisten käytös ja tavat muuttuivat tänä aikana todella paljon. Nykyään ei millään ole mitään väliä, esim. asiakaspalveluhenkilölle tai kenelle tahansa voidaan sanoa mitä tahansa. Monelle ei ole olemassa mitään muuta kuin minä minä ja minä.



Eihän lastenkaan voi muuta odottaa olevan kuin huonokäytöksisiä, kun oppinsa vanhemmiltaan saavat.

http://www.theblockisback.com/burberry_white_nova_heart_tote.html =( http://www.gautamblog.com/louis-vuitton-monogram-canvas-tivoli-gm.html louis vuitton green canvas gm handbag 96446 http://www.theblockisback.com/giuseppe_zanotti_beige_zip_flap_boots.html giuseppe zanotti boot 16972 http://www.gautamblog.com/prada-white-fairy-l-bag.html =-]

Vaan vanhanaikaisia. Lisäksi niiden opettaminen ja vaatiminen saattaa tuoda mieleen autoritaarisen kasvatuksen = huono, jos vanhempi haluaa mieluummin olla kiva.



Ja jos ei yhdessä vietetä aikaa lasten kanssa erilaisissa tilanteissa, ei tule tilaisuuksia kasvattaa.



Monet vanhemmat lyö hanskat tiskiin kun lapsi on 10v, siitä kun tulee teini ja murkku ja sille ei voi enää mitään. Vaikka siis kymppivee ei ole teiniä nähnytkään, vaikka varmasti osaakin apinoida yläkoululaisia.



Monet vanhemmat on tyytyväisiä siitä, jos lapsi ei käytä viinaa, tupakkaa tai aineita ja on kotona suht ajoissa illalla. Muuta ei voi vaatia.

http://www.coutureetcuisine.com/health-insurance.html health insurance >:-[[[ http://www.starcraft2-wiki.com/levitra.html levitra 8612 http://www.buihoanganh.com/homeowners_insurance.html mobile home insurance in florida :)) http://www.prontocalcei.com/propecia.htm get online prescription for propecia uibsrr

Ennenvanhaan kasvatusote säilyi kun saattoi kenenkään paheksumatta ja rangaistuksetta antaa pienen korvapuustin/tukkapöllyn/läppäisyn kurittomalle lapselle. Nyt vaaditaan aikaavievempiä kasvatuskeinoja. Ja kun työelämä on entistä hetkisempää, niin sitä aikaa ei ole. Siispä annetaan periksi, lahjotaan lapsi vaikka herkuilla jotta se on edes hetken kunnolla.



En tarkoita, että pitäisi sallia taas ruumiillinen kuritus, vaan että jotenkin pitäisi hellittää tahtia ja antaa enemmän aikaa lapsille, mutta kun laskut ja asuntovelka pitää maksaa, niin minkäs teet.

Ovat vanhemmat hukassa ja niin ovat myös opettajat! Annetaan kakaroiden kävellä ylitse... Ja olen myös törmännyt monesti sellaiseen ilmiöön, jossa opettajien lapset ovat niitä pahimpia! Ihan liikaa paapotaan ja "yritetään ymmärtää" ja keksitään syitä huonoon käytökseen sen sijaan, että opetettaisiin lapsille arvoja ja tapoja. Ja niiden opettaminen pitää aloittaa jo ennen kouluikää, eli se on täysin vanhempien vastuulla!!

En ymmärrä monien vanhempien tapaa esim. kaupassa (missä monien lasten piuha usein lopullisesti katkeaa, viimeistään karkkihyllyllä) hyssytellä itkupotkuraivarin saanutta lastaan... "joo joo saat karkkia kun nyt olet vaan hiljaa..plaa plaa" vanhemmat häpeävät lapsensa käytöstä ja yrittävät saada asian hoidettua lahjonnalla... enemmän se minua hävettäisi jos muille kaupassaoleville jää sellainen kuva, että lapsi saa raivoamalla kaiken mitä haluaa. Raivoava lapsi kainaloon ja ulos kaupasta, sanon minä! Nostan suuresti hattua sellaiselle vanhemmalle, joka uskaltaa myös ihmisten ilmoilla asettaa rajat lapselleen!!

mutta käytännön elämä on usein toista...

Haen lapset pk:sta ja menen kaupan kautta kotiin. Annan lapsen raivota sillä jos marssin lapsi kainalossa (ja toinen käsipuolessa) ulos niin ostokset jää tekemättä, enkä jaksa talvisäässä enää illalla uudestaan pukea lapsia ja itseäni tehdäkseni toisen kauppareissun. No, usein käynkin kaupassa ennen kuin haen lapset, ja semmoista on tälläkin palstalla joskus paheksuttu.

Esikoiseni on ovela, ei enää saa raivareita vaan marssii kylmästi irtokarkkien luo ja alkaa syömään. Tätä en aina edes huomaa, kun lappaan muita juttuja koriin ja työnnän kuopusta rattaissa, paitsi kun on liian myöhäistä. Kunnon litsari olisi paikallaan, mutta sosiaalinen paine estää sen...

Vanhemmat eivät uskalla/osaa olla aikuisia, eli rajoittaa lasta. Lapselle ei raaskita tuottaa pettymyksiä. Vanhemmat pelkäävät lapsen kiukkua. Huonoa käytöstä katsotaan läpi sormien, jolloi lapsi oppii, että se on hyväksyttyä.

t. luokanope

lapselle taatusti ON opetettu hyvät ja asialliset käytöstavat, lapsi ne taatusti osaa, mutta koulussa vaan ei tahdokaan osata, vaan haluaa olla "cool" ja matkiin isompia oppilaita...?

Eikö se silloin ole nimenomaan KOULUN asia pitää huolta siitä, että KOULUSSA kaikki käyttäytyvät sääntöjen mukaan? Miten minä vanhempana etäkasvatan lastani työpaikalta käsin?

että kyllä ne opet puuttuvat huonoon käytökseen koulussakain, MUTTA NE LAPSET, jotka eivä tole saaneet tarpeeksi vahvistusta itsetunnolleen KOTONA MENEVÄT MUKAAN HÖLMÖILYYN. Kaikki lapset eivä todellakaan ota siihen osaa.

Et kai nyt tosissasi kuvittele, että lapsesi huono käytös johtuu opettajasta!!!! Nuarettavan naivi ajatus j asamall avastuunpakoilua oman lapsen huonosta käytöksestä, johon moni liian vähän kasvatetun lapsen vanhmepi sortuu!

Lapsia kuuluu kasvattaa niin paljon ihan lähietäisyydeltä ENNEN kouluikää, että osaavat sen taidon, kun aloittavat koulun!

vialla, jos 11 vuotiaatkaan eivät kunnioita omaa opettajaa, vaan huutavat ja sanovat opettajalle vastaan joka päivä. Yllätyksekseni kyseessä myös "hyvän" perheen lapsia. Kauhistellessani asiaa, toiset vanhemmat kuittaavat sen, että "lapset ovat tullet vain murrosikään". Oma lapsemme saisi taatusti kotona rangaistuksen, jos koulusta valitettaisiin käytöksestä. Pelit lähtisi ainakin viikoksi takavarikkoon. Vieraan lapsia ei myöskään saa kieltää, mikä on myös erikoista.

Valitettavan moni sysää kasvatusvastuun koululle. Sitten kun koulussa tulee jostain sanomista, niin vain puolustellaan omia mussukoita. Siinä on opettajalla keinot vähissä... Oikein surettaa, kun piti jo päiväkotilaisellekin selittää, miksi keskisormea ei saa näyttää, kun joku oli sitäkin siellä jo esitellyt. Ekaluokkalaisistakin jotkut kiroilivat. Täytyy sanoa, ettei kotoa ole käytöstapoja silloin opittu.

kun mitaan ei saa sanoa tai heti haistatellaan pain naamaa. Siitakaan ei kai saa millaan tavalla rangaista. Tosiaan on opettajan keinot vahissa.

pysty KASVATTAMAAN lapsia- hänen tehtävänsä on opettaa- ja vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset kykeneväksi toisten huomioonottamiseen ja ryhmätyöskentelyyn! Kyllä täytyy olla 100% idiootti että kuvittelee yhden aikuisen voivan tehdä sen 25-30 lapsen kanssa mihin ei kaksi (tai yksi...) vanhempi kotonaan kykene niiden maks. muutaman lapsen kanssa. Ajatus siitä että koulun piätis millään lailla huolehtia lapsen peruskavsatuksesta on naurettava. Tietysti ryhmä kasvattaa ja opetuksen ohessa tulee kasvatuksellisia elementtejä, mutta opettajan ja koulun tehtävä ei ole kasvattaa! Se on vanhempien tehtävä. Lapselle pitää antaa aikaa, huomiota ja rakkautta; silloin hänellä on mahdollisuus myös kasvaa ja ruveta koettelemaan rajojaan. Ja silloin vanhemman pitää olla paikalla laittamassa myös rajoja. Turha selittää mitään tekosyitä; jos ei ole lapselle aikaa, eikä näe vaivaa laittaa lapselle rajoja on HUONO VANHEMPI. Ja kuormittaa omalla laiminlyönillään niin muita oppilaita kuin opettajaakin. Jos ei itse pärjää, pitää hakea apua. Oikea osoite ei ole opettajan kuormittaminen.

vialla, jos 11 vuotiaatkaan eivät kunnioita omaa opettajaa, vaan huutavat ja sanovat opettajalle vastaan joka päivä. Yllätyksekseni kyseessä myös "hyvän" perheen lapsia. Kauhistellessani asiaa, toiset vanhemmat kuittaavat sen, että "lapset ovat tullet vain murrosikään". Oma lapsemme saisi taatusti kotona rangaistuksen, jos koulusta valitettaisiin käytöksestä. Pelit lähtisi ainakin viikoksi takavarikkoon. Vieraan lapsia ei myöskään saa kieltää, mikä on myös erikoista.

rajoja!! ja kasvatusta!! Lapsi ei tee vanhemman "rakkaudella" mitään, jos tämä ei osaa laittaa rajoja.

http://www.gerryggriffin.com/valium valium >:( http://www.obsessedwithbroadway.com/ meridia tuiqd http://www.enfoquesunad.com/ levitra 57430 http://www.dasolindas.com/valium.html valium viagra zoloft 128

Olen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Erittäin harvoin kohtaan oppilaita, jotka vaikuttavat huonosti kasvatetuilta. Useimmat nuoret ovat kivoja ja tuntuvat myös arvostavan vanhempiaan. Koulu, jossa opetan, ei todellakaan ole mikään eliittikoulu.

Lukioon valikoituu se tietty, kiltimpi porukka. Näillä, joilla on kasvatuksessa mennyt joku vikaan, näkyy myös se opiskelumotivaation puute. ovat oppineet että ei heidän mitää tarvitse tehdä, ei nyt ainakaan opiskella. sehän on työlästä. joten ole ihan onnellinen siellä lukion puolella. ei nämä kullanmurut sinne päädy.

Kyllä ehdottomasti suurin osa vanhemmista on fiksuaj normaaleja ihmisiä jotka tajuavat millaiseen pulaan lapsensa saattavat loputtomalla neuvottelemisella.

Tunnen vain yhden äidin joka antaa lapsensa pompotella. Sen seuraus on väsynyt äiti joka pitää lastaan mahdottomana ja haastavana. Oma mielipiteeni on, että äiti ja isä ovat tehnyt lapsesta haastavan. Hän hyvin usein toteaa ettei jaksa vaatia koska ei jaksa tapella. Sitten istuu illat 2 tuntia lapsen vieressä tätä nukuttamassa ja juokse tälle vettä jne, kun me muut katsotaan kodeissamme lempisarjojamme, kun meillä on helpommat lapset...

En siis usko että ilmiö on niin yleinen. En itse näe sitä yleisenä.

Kyllä mäkin joitain apinan lailla käyttäytyviä tiedän, mutta hyvin hyvin harvassa ne on.

Ja jotenkin tyhmää huomioida vain se huonosti käyttäytyvä osa lapsia, kun 90% kuitenkin käyttäytyy ihan tavallisesti tai jopa hyvin.

SIinä olen kyllä samaa mieltä, että suomalaisilla vanhemmilla on helposti asenneongelma, ja lapsiin suhtaudutaan joinain imbesilleinä, joilta ei voi vaatia yhtään mitään.

Kaverini muksu meni 3-vuotiaana kouluun. Luokassa on n. 30 3-vuotiasta ja 2 opettajaa, ja homma toimii. Nuo lapset näet tietävät miten koululaiset käyttäytyvät ja vanhemmat tukevat opettajien opetustyötä. Jos koulusta tulee huonoa palautetta, ei todellakaan ruveta mollaamaan opettajaa, vaan lapsen kanssa keskustellaan vakavasti.

En siis pidä suomalaisesta yleisestä "kasvatusilmapiiristä", siinä mennään todella pahasti pieleen, ja hinnan maksavat kyllä ne lapset, joihin kellään ei ole mitään otetta. Ei ole kovin lupaava tulevaisuus edessä.

on tärkeintä kasvattaa lapsensa sosiaalisiksi (liittyi siihen sosiaalisia taitoja tai ei) ja puolensa pitäviksi. Jokaista arkaa, kilttiä lasta katsotaan nenänviertä pitkin. Mä en usko, että kyse on yksittäisten kohteliaisuusfraasien opettelusta, sillä siinä on lapsikohtaisia eroja. Esikoiseni on ollut niitä tosi vaikea oppia ja kuopuksen hyvin helppoa, sama kasvatus on ollut. Mutta sen sijaan sellainen yleinen ihmisrakkaus on iskostettava päähän, ei toiselle tarvi haluta mitään pahaa! Ja uskon, että tähän tarvitaan selviä rajoja (ei liikaa pikkumaisista asioista), mutta ennen kaikkea sitä, että LASTA RAKASTETAAN! On vaikea kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu. Jos lasta on siirrelty pelinappulana hoitopaikasta ja harrastuksesta toiseen ja rakkaus on osoitettu tavaralla ja periksi antamisella, ei lapsella ole mitään, mitä antaa eteenpäin. Jos lapselle on annettu aikaa ja hän tuntee olevansa arvokas, ei hänellä ole tarvetta kiusata muita. Luulen, ettei mikään koirakoulu kuristuspantoineen auta pahatapaista lasta, joka ei ole kokenut rakkautta. Lukekaapa vaikka Ross Campbellin kirja Rakkaudesta lapseen! Se on aika vanha ja kristillinen, mutta kertoo osuvasti siitä, miten lapselle konkreettisesti voi osoittaa rakkautta ja miten moni käytösongelma tulee korjatuksi ennen ilmaantumistaankaan.

Sehän olisikin kiva, kun kaikki osaisivat kasvattaa ja rakastaa lapsiaan. Mutta kun niin ei ole, olen kyllä sitä mieltä, että ns. "piloille menneelle" lapselle ( sellaiselle, jolla ei ole rajoja, ei kunnioitusta eikä empatiakykyä) on pystyttävä pistämään oikeasti kova kovaa vastaan. Varsinkin jos kyseessä on löysäpersevanhemman pikku narsisti.

Mun mielestä mieluummin kunnon perinteinen selkäsauna osaksi kasvatusta, jos ei muu tehoa. Parempi se on löytää ne rajat jo lapsena, kuin sitten kun ne laittaa poliisi, ja oma elämä on jo pilalla.

Ja huom. jos lasta oikeasti kasvattaa koko ajan järkevästi, ei häneen tarvitse koskaan kajota. Mutta silloin kun lapsi on jo oppinut sen " sä et mahda mulle mitään"-mantran, on nykyään keinot aika vähissä. Ja lopusta sen hinnan maksaa se lapsi, jolle ei ole tarjolla kuin kaltaistaan huonoa seuraa ja synkkä laitoskierteinen tulevaisuus.

Muutaman kerran kaupassa olen törmännyt siihen että lapsi makaa karkkihyllyn tai leluhyllyn edessä, huutaa ja raivoaa, äiti huutelee vähän matkan päästä että "tuu nyt, kulta pieni, tuu nyt".

Lapsihan jaksaa tehdä tuota pitemmänkin aikaa, niinkin kauan että äiti antaa periksi.

Ja eräs tuttuni on jo nyt aivan lapsen tossun alla. Lapsi vasta 3v. Millaista se on sitten kun lapsi kasvaa?

Turhan moni haluaa olla lapsensa paras kaveri, eikä halua pahoittaa lapsen mieltä säännöillä ja rajoituksilla.

Minulla on lapsia lukiossa ylä- ja alakoulussa:

vanhempainilloissa on aina näitä äänekkäitä omalle lapselle etuisuuksia vailla olevia kaverivanhempia, ja jos heidän lapsestaan olisi jotain negatiivista sanottavaa, niin eivät he sitä usko vaan muissa oppilaissa, vanhemmissa ja opettsjissa on alkusyy.

Ja se näkyi koulussa. Ei tuossa minun mielestäni sen huonompaan suuntaan ole menty, kun lapseni koulunkäyntiä olen seurannut. Ehkä selkeitä ongelmatapauksia on enemmän, mutta tavallisten lasten kohdalla en todellakaan allekirjoittaisi ap mielipidettä. Eri asia on sitten se, että nykyään opettajilla ei ole valtuuksia puuttua asioihin.