Ovatko vanhemmat mielestäsi menettäneet kasvatusotteensa eivätkä opeta lapsilleen käytöstapoja?

verrata myös niitä aikuisiakin ja heidän käytöstään!



Miten me aikuiset ajetaan liikenteessä, miten sanotaan kun tulee konflikti?



Lapsi ottaa esimerkistä opiksi, ei kasvattaminen ole sitä että hakataan oppi päähän!!!



Meillä 2 täyttävä lapsikin kiittää jo ruokapöydässä kun näkee miten muut lapset toimii, esikoisella oppi meni kauemmin.



Joukonsisänen paine on yksi suuri asia: miten kaverit käyttäytyy. Yksikin villi saattaa saada kaverit tekemään samoin.



Annetaanko nykyään kaäytöksestä yhä arviota? En tiedä mutta minun kouluaikana annettiin. Tälläsissä se varmaankin huomioidaan?



Luokasta voi oppilaan käsittääkseni poistaa jos joku häiriköi. Onko hakkaaminen se ainoa tapa kasvattaa?

työhön ja elämään jo vuosia. itse olen 28 vuotias, mutta ehtinyt toimia esimiesasemassakin. nuorilla tuntuu olevan käsitys siitä mitä työnteolla tarkoitetaan hukassa. sama koskee asumista. pitäisi saada luksus asunto kaupunginkeskustasta kelan tukirahoilla.. en tarkoita että kaikki olisivat tällaisia, suurin osa kylläkin..

Mulla on just tällasia kokemuksia itsellänikin. Myöskin sellaiseen olen törmännyt (opiskelen yli kolmekymppisenä uutta ammattia n. 18-23 vuotiaiden seurassa), että kaikki pitäisi tulla valmiina. Tarkoitan tässä noita koulujuttuja; luentoprujut pitäisi tulla valmiina tarjottimella kaikilta proffilta, tarvittavat artikkelit pitäisi olla valmiiksi etsittyinä, kysytään tyhmiä kysymyksiä kun ei viitsitä itse ottaa selvää, heitä tulisi palvella kaikissa käänteissä. Tämä tuntuu käsittämättömälle jos ajatellaan, että mitä ihmettä se sitten töissä tulee heillä olemaan!!?

Myös sellainen "hälläväliä-go with the flow-ei asioita tarvi ottaa vakavasti-ketään ei tarvitse kuunnella-toteutan itseäni" -meininki on todellakin vallalla. Ja tästä olen puhunut muidenkin vähän vanhempien opiskelijoiden kanssa, jotka huomanneet nämä samat asiat.

Joo ja itsekin törmäsin jossain lapsen urheiluharrastuksen pukukopissa tällaiseen äitiin, joka antoi lapsensa lyödä nyrkeillä ja potkia ja itse vaan hyssytteli että "rakas, rakas ethän lyö kun äitiin sattuu, ethän lyö rakas...". Siis WTF?? Ethän?? Missä vaiheessa on alettu antamaan lapselle päätösvalta siinä, että lyökö vai ei?

Mutta syy on varmasti paljon nykyajan kasvatusopeissa ja laissa.



Hyvä jos nykyään uskaltaa lasta kädestä napata viedä huoneeseensa pelkäämättä että siitä napsahtaa pahoinpitelysyyte!



Mä luulen että myös koulu ja opettajat on helisemässä vilkkaimpien lapsien kanssa sen takia koska, eihän niitä saa poistettua edes luokasta käskemällä ja kun koskea ei saa!

Ja lapset tietää sen ihan taatusti, ihan jokainen. Se on helppo kukkoilla.



Mutta kyllä mun täytyy itseäni ja suurinta osaa kavereita puolustaa ja kehua, moni opettaa lapsilleen käytöstapoja ja toisten kunniottamista.

Vanhemmat eivät uskalla/osaa olla aikuisia, eli rajoittaa lasta. Lapselle ei raaskita tuottaa pettymyksiä. Vanhemmat pelkäävät lapsen kiukkua. Huonoa käytöstä katsotaan läpi sormien, jolloi lapsi oppii, että se on hyväksyttyä.

t. luokanope

lapselle taatusti ON opetettu hyvät ja asialliset käytöstavat, lapsi ne taatusti osaa, mutta koulussa vaan ei tahdokaan osata, vaan haluaa olla "cool" ja matkiin isompia oppilaita...?

Eikö se silloin ole nimenomaan KOULUN asia pitää huolta siitä, että KOULUSSA kaikki käyttäytyvät sääntöjen mukaan? Miten minä vanhempana etäkasvatan lastani työpaikalta käsin?

osattiin käyttää jo 90-luvulla hyväksi ettei opettaja saa koskea. Itse olin koulussa 90-luvulla ja kyllä monesti pojat sanoivat opettajalle että: Et sä voi mitään meille tehdä" ja nauroivat vain kun sai jälkiistuntoa tai jos ihan reksin puhutteluun joutui niin sitten oli aika kova jätkä..

yliopiston isolla massaluennolla yksi nuoren näköinen opiskelija viittasi ja kysyi, että mistä kurssin tenttikirjan saa. Proffa katsi vähän hölmistyneenä, että no vaikka kirjastosta. Siihen opiskelija että ei siel kuitenkaan oo niitä. Proffa jo vähän kiusaantuneesti sanoi että osta kirjakaupasta. Siihen opiskelija myös tuohtuneena, että no nehän maksaa ihan sikkenä. Lopuksi proffa sanoi ettei voi enää muuten auttaa kuin neuvoa että lainaa kaverilta. Tähän opiskelija ei enää kommentoinut.



Tuli vaan mieleen näistä, jotka ovat tottuneet saamaan palvelua tilanteessa kuin tilanteessa.

Siihen on mennyt touhu; aikuisen tehtävä näyttää olevan lapsen palvelu. Toisaalta aikuinen harvoin saa hyvää palvelua, vaikka sitä tarvitsisi (ja siitä maksaisi...). Onko niin, että muiden liiallinen huomioonottaminen tekee vastapuolesta itsekkäämmän? Meidän 3-vuotias puhuu rumasti ja riehuu päiväkodissa, kotona ei koskaan. Syy tähän on simppeli; päiväkodissa kukaan ei uskalla/tahdo pitää kuria, lässytetään vaan. Eihän vilkas 3-vuotias sellaista kuuntele, vaan vetää leikiksi tuonkin ja käyttäytyy entistä tyhmemmin! Napakka komento toimii, mutta nähtävästi sen käyttö on kiellettyä muilta kuin vanhemmilta ;). Olen sanonut päiväkotiin että saa ja PITÄÄKIN KÄSKEÄ- ilman tulosta...

joten miten niitä silloin lapsillekaan opettaisi? Lasten käytös heijastaa suoraan vanhempien käytöstä.



Surullisia esimerkkiä tästä näkyy päivittäin muun muassa tällä palstalla. Ei pidä ihmetellä, miksi lapset lasettavat v*ttua, huoraa ja muuta päin opettajien naamaa.



Ja juu: antaa tulla vaan "hanki hei elämä v*tun tiukkapipo"-kakkia niskaan.

Olin ihan häpnaadilla lyöty, kun lapset aloittivat koulun USAssa ja kertoivat kokemuksistaan. Opettajia puhutellaan kohteliaasti herra x ja Ms. y eikä tunnilla metelöidä vaan tehdään niin kuin opet sanovat. Luokissa ei edes ole niitä 3-5 mölyapinaa, jotka ovat olleet aina ja jokaisen suomalaisen koulun jokaisella luokalla. Joku varmaan tulkitsee, että ne on lääkitty hiljaisiksi? Joka tapauksessa ero asenteessa ja käyttäytymisessä on merkittävä. Ilmeisesti kuitenkin USAssa toimitaan täysin väärin, koskapa Suomen koululaiset kerran on niin ylimaallisen hyviä PISAssa. ; )

Oppistuloksia ja hairoita luokassa vertaat keskenaan? Ehka se PISA kuitenkin mittaa sita, miten hyvin Suomessa opetetaan asiat.

Ystavani kertoi juuri eilen ystavansa amerikkalaiselle miehelle, etta muutamme Eurooppaan (asumme Aasiassa kaikki), sinne sen "paakaupunkiin" ja selosti mita kaikkea muuta sielta loytyy, kans.valista virastoa. Mies totesi "ai muutatte Koopenhaminaan".... jippii...

Olin ihan häpnaadilla lyöty, kun lapset aloittivat koulun USAssa ja kertoivat kokemuksistaan. Opettajia puhutellaan kohteliaasti herra x ja Ms. y eikä tunnilla metelöidä vaan tehdään niin kuin opet sanovat. Luokissa ei edes ole niitä 3-5 mölyapinaa, jotka ovat olleet aina ja jokaisen suomalaisen koulun jokaisella luokalla. Joku varmaan tulkitsee, että ne on lääkitty hiljaisiksi? Joka tapauksessa ero asenteessa ja käyttäytymisessä on merkittävä. Ilmeisesti kuitenkin USAssa toimitaan täysin väärin, koskapa Suomen koululaiset kerran on niin ylimaallisen hyviä PISAssa. ; )

lapselle taatusti ON opetettu hyvät ja asialliset käytöstavat, lapsi ne taatusti osaa, mutta koulussa vaan ei tahdokaan osata, vaan haluaa olla "cool" ja matkiin isompia oppilaita...?

Eikö se silloin ole nimenomaan KOULUN asia pitää huolta siitä, että KOULUSSA kaikki käyttäytyvät sääntöjen mukaan? Miten minä vanhempana etäkasvatan lastani työpaikalta käsin?

Ihan oikeasti koko teksti hymyilyttää minua, yläkoulun opettajaa. Kaltaisiasi vanhempia on paljon. Lapsi on laitettu säilöön kouluun eikä hänen käytöstään tai oppimistaan tarvitse sinä aikana miettiä... Entä sitten koulun jälkeen kaupassa? Harrastuksessa? Isovanhempien luona? Kavereiden luona kylässä? Miten puututte huonoon käytökseen paikoissa, joissa ette itse ole paikalla vai onko niin, että lapsen tarvitsee käyttäytyä hyvin vain silloin, kun iskä ja äiskä on paikalla, jotta voidaan kertoa kaikille, että meidän muru on hyvin kasvatettu?

Pieni tietopläjäys: ne huonosti käyttäytyvät, röyhkeät ja haistattelevat lapset ovat todella juuri tällaisten vanhempien lapsia. Toinen info: olette juuri niitä vastuuta pakoilevia vanhempia, jotka ajattelevat, että poissa silmistä, poissa mielestä.

Esimerkki, miten voisi puuttua lapsen huonoon käytökseen muualla kuin kotona: kun tieto tulee kotiin tästä, lapsi puhutellaan ja kerrotaan, miten tulee käyttäytyä ja mitä tapahtuu, jos tulee lisää tällaisia tietoja (esim. kotiaresti, ei tv:tä, ei nettiaikaa, ei jotain kivaa tavaraa, jota on halunnut jne). Sitten kun tulee, niin vanhemmat toteuttavat uhkailun. Yksinkertaista ja aika usein tehoavaa. MOnesti auttaa myös, jos esim. lapsen pakottaa pyytämään anteeksi siltä, jota on loukattu. Esim. on haistatellut kaupantätiä (joka vanhempien tuttu), niin joutuu isän tai äidin kanssa menemään pyytämään anteeksi. Ai niin, mutta tuohan on lapsen nöyryyttämistä ja itsetunnon latistamista! Eihän nyt kullanmuru voi saada rangaistuksia...

Esimerkkikeskustelu erään vanhemman kanssa, kun kerroin, että lapsi on jäänyt kiinni tupakanpoltosta (13-vuotias).

- Ei se kotona tupakoi. Mitä me voidaan tehdä, jos se tupakoi täällä? Kyllä koulun pitää itse siihen puuttua.

- Meillä ei ole oikein muita mahdollisuuksia kuin puhuttelu, jälki-istunnon anto ja kotiin ilmoittaminen.

- No, ehkä se sitten tuosta jälki-istunnosta oppii.

- Ei ole tullut jälki-istuntoja suorittamaan. Tällä hetkellä on jo neljä suorittamatta.

- No, teidän täytyy laittaa se istumaan. Ai niin joo. Se pääsee aina jälki-istuntopäivinä kahdelta. Ei ole reilua laittaa se odottamaan tuntia, että voisi istua jälki-istuntoa.

- Ei muuten pääse kahdelta. Meillä vaihtuu jälki-istuntopäivät viikottain, ja lapsi pääsee aina kolmelta, joten kyllä ne päivät sopivat.

- Väitätkö sä muka, että mun lapsi valehtelee?

- Tässä tapauksessa kyllä.

- On se nyt kumma, jos koulu ei saa yhtä lasta kuriin. Ongelma on tasan teidän eikä mun! Miksi muuten mun lapsi joutui rehtorin puhutteluun viime viikolla?

- Hän oli heittänyt ohikulkijoita lumipalloilla.

- Niin oli moni muukin. MIksi just mun lapsi joutui puhutteluun?

- Kun hänen nähtiin niin tekevän ja ohikulkijat myös sanoivat, että juuri hän heitti.

- No jo on törkeää! Mun lapsi sanoi, että ei heittänyt vaan muut heittivät. Hänet on lavastettu syylliseksi! Ja ei kai siitä nyt rehtorin tartte puhutella, kai nyt se luokanvalvoja tai se välituntivalvoja voisi sen hoitaa, kun ei lapsi ollut tykännyt, kun se rehtori ärjyy... Ette sitten laita rehtoria puhuttelemaan sitä tästä tupakanpoltosta. Annatte vaan sen jälki-istunnon, niin kyllä se varmaan tulee sen istumaan. Mä voin kysyä siltä siitä kotona.

Tällaisia tulevaisuuden toivoja koulut pullollaan!

Suomessa käyttäydytään erittäin huonosti keskimäärin, myös aikuiset. Usein kuulee ihmisten välillä 3-50v kiroilevan suureen ääneen kadulla ja kulkuvälineissä. Etenkin miesten ja poikien käytös on huonoa.

on tärkeintä kasvattaa lapsensa sosiaalisiksi (liittyi siihen sosiaalisia taitoja tai ei) ja puolensa pitäviksi. Jokaista arkaa, kilttiä lasta katsotaan nenänviertä pitkin. Mä en usko, että kyse on yksittäisten kohteliaisuusfraasien opettelusta, sillä siinä on lapsikohtaisia eroja. Esikoiseni on ollut niitä tosi vaikea oppia ja kuopuksen hyvin helppoa, sama kasvatus on ollut. Mutta sen sijaan sellainen yleinen ihmisrakkaus on iskostettava päähän, ei toiselle tarvi haluta mitään pahaa! Ja uskon, että tähän tarvitaan selviä rajoja (ei liikaa pikkumaisista asioista), mutta ennen kaikkea sitä, että LASTA RAKASTETAAN! On vaikea kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu. Jos lasta on siirrelty pelinappulana hoitopaikasta ja harrastuksesta toiseen ja rakkaus on osoitettu tavaralla ja periksi antamisella, ei lapsella ole mitään, mitä antaa eteenpäin. Jos lapselle on annettu aikaa ja hän tuntee olevansa arvokas, ei hänellä ole tarvetta kiusata muita. Luulen, ettei mikään koirakoulu kuristuspantoineen auta pahatapaista lasta, joka ei ole kokenut rakkautta. Lukekaapa vaikka Ross Campbellin kirja Rakkaudesta lapseen! Se on aika vanha ja kristillinen, mutta kertoo osuvasti siitä, miten lapselle konkreettisesti voi osoittaa rakkautta ja miten moni käytösongelma tulee korjatuksi ennen ilmaantumistaankaan.

http://www.adventuregamingstl.org/viagra.aspx viagra mvutdv http://www.librolacarta.com/cialis.html 2003 cialis levitra market sales viagra 8]]] http://www.adventuregamingstl.org/xanax.aspx xanax valium 8-OOO http://www.centralparkposse.com/Nexium.htm order nexium online mozilla jigkg

Olen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Erittäin harvoin kohtaan oppilaita, jotka vaikuttavat huonosti kasvatetuilta. Useimmat nuoret ovat kivoja ja tuntuvat myös arvostavan vanhempiaan. Koulu, jossa opetan, ei todellakaan ole mikään eliittikoulu.

valtaosa hyvin kasvatettuja. Tietyt ihmiset näkevät vain ne huonosti käyttäytyvät, eivät hyvin käyttäytyvää enemmistöä.

että käytöstavat ja kasvatukselliset asiat ovat melkeinpä liian suuressa murroksessa, ettei niihin aina osata ottaa oikeaa roolia. Ei haluta enää kasvattaa kilttejä tyttöjä ja vahvoja poikia vaan itsensätuntevia ja sosiaalisia lapsia ja nuoria.

Näiden asioiden ei kuitenkaan tarvitse eikä pitäisi sulkea pois toisiaan. Itsensä tunteminen, hyvä itsetunto ja sosiaaliset taidot mahdollistavat myös toisten sekä yhteisesti sovittujen tai asetettujen rajojen kunnioittamisen. Lapsen hyvää käytöstä voi tukea ja lapsen toimintaa rajoittaa musertamatta tämän itsetuntoa, opettaen lasta toteuttamaan itseään ja hyödyntämään vahvuuksiaan yhteisten pelisääntöjen sisällä.

http://www.handshakesoundscience.com/cheap-health-insurance.html cheap health insurance 8681 http://www.senseigraphics.com/cheaplifeinsurance.html cheap life insurance ohg

3-vuotiaan villin pojan äiti: "No enhän mä nyt aina voi olla kieltämässä..." + " Kyllä mä joskus päiväkodin jälkeen syötän sitä, kun se ei muuten suostu syömään, kun se on kuitenkin ollut koko päivän ilman meitä." Ja tämä äiti siis oli pikkuveljen kanssa kotona ja isompi hoidossa osaviikkoisesti. Puistossa 4-vuotias Pekka oli ilkeä toiselle pojalle ja kielsi rumasti tätä tulemasta liukumäkeen monta kertaa. Aluksi Pekan äiti ei reagoi mitenkään ja lopulta sanoo vieraalle pojalle: "Mee vaan liukumäkeen, älä välitä tosta meidän Pekasta, sillä on vähän huono päivä tänään." Pekka siis oppii, että hänen käytöksensä on täysin hyväkyttävää, hänellähän on kuulemma huono päivä...

Tätähän se nykyään on. *Huoh*

Lasten kasvatus on rankkaa puuhaa; pitää välittää, puuttua, korjata, selittää ja kieltää loputtomasti. Mutta se on vain jaksettava tehdä, jos ja kun lapsia on halunnut ja maailmaan tuonut. Moni vanhempi haluaa ulkoistaa tämän (ja lapsensa) kuitenkin täysin oman käytöksensä ulkopuolelle; pääsee helpommalla, kun ei ole huomaavinaankaan koko asiaa / lasta.

Näistä tilanteista sitten kasvaa nämä yhteiskunnan "uljaat" pioneerit. Ei hyvältä näytä.

Meillä on kuri. Puutun jopa siihen, jos jostain asiasta komennettaessa ja keskusteltaessa lapsi näyttää nuivaa ilmettä, tai silmissä on sellainen pilke, ettei ota minua vakavasti / tosissaan - ja vain istuu siinä ottamassa vastaan sanojani jatkaakseen sitten selkäni takana tismalleen samalla linjalla. Siinä vaiheessa kysyn, että onko tarpeen mennä miettimään tätä asiaa arestituolille (joka on epämieluisa paikka) ja mahdollisesti sen jälkeen, kun lapsi alkaa ottaa minua vakavasti, jatketaan tätä keskustelua.

Liian moni vanhempi vain jättää asian siihen, että lapsi ei kunnioita ja that's it. Sitä kunnioitusta ei edellytetä eikä vaadita. Mitään ei asian eteen toimita.

Tuttavani työpaikalle sairaalaan tuli apulaiseksi parikymppinen mies. Hän kyseenalaisti kaikki saamansa ohjeet ja hyppi silmille. Oma-aloitteisesti ei tehnyt mitään. Hän aloitti työnsä keväällä, jolloin vakituisten työntekijöiden lomat oli jo sovittu. Nuorimies ei saanut omaa muutaman päivän kesälomaansa haluamanaan ajankohtana, koska osaston miehitys oli tuollon jo valmiiksi minimissään. Sen seurauksena hänen äitinsä soitti tulikivenkatkuisen puhelun esimiehelle ja haukkui hänet pataluhaksi. Ikävä kyllä esimies taipui äidin raivon edessä ja poika sai lomansa.