Miten mä saan tyttäreni tajuamaan että hänen kaverinsa

Meillä on ihan sama tilanne. 7 luokkalaisia ovat, ja omanikaan ei ole mikään kullannnumppu, mutta hänen paras ystävänsä on oikea manipuloija, ja käyttää härskisti hyväkseen toisen sisnislmäisyyttä ja luottamusta, valehtelee muista sekä kertoo kaikki "salaisuudet" eteenpäin...

Meillä se ero, että lapseni tajuaa tämän (on monet itkut itkenyt, kun hänen luottamuksensa on petetty) mutta menee samaan lankaan aina uudestaan, eli avautuu tälle "ystävälle"....

tosissasi mennä puuttumaan tuon ikäisen kaverisuhteisiin? Anna lapsesi pärjätä itse! Eiköhän hän tule tajuamaan tytön todellisen luonteen itsekin jos aihetta on.

ihmissuhdesotkuista yms.

Kyllä vanhempien tehtävä on puhua suoraan ja kertoa, kuinka kavereita kohdellaan ja kuinka lapsi voi odottaa toisten kohtelevan itseään. Ei se tarkoita, että luulisi oman lapsensa olevan täydellinen.



t. 5

tosissasi mennä puuttumaan tuon ikäisen kaverisuhteisiin? Anna lapsesi pärjätä itse! Eiköhän hän tule tajuamaan tytön todellisen luonteen itsekin jos aihetta on.

eiköhän se ole äidin velvollisuus jopa.

hän niin ymmärtämätön on..

En kommentoi sitä, että onko vika aina vain siinä toisessa, "ilkeässä", omaansa katsoo kovin ruusuisten lasien läpi.

ihmissuhdesotkuista yms. Kyllä vanhempien tehtävä on puhua suoraan ja kertoa, kuinka kavereita kohdellaan ja kuinka lapsi voi odottaa toisten kohtelevan itseään. Ei se tarkoita, että luulisi oman lapsensa olevan täydellinen. t. 5

melko taitavasti hoidella

sentään 13v jo.



Kasin lapsi sentään tajuaa, ja kärsii siitä, mutta lankeaa samaan aina vaan uudelleen, halu ja järki ei aina mene käsi kädessä, ei aikuisillakaan.

hän niin ymmärtämätön on.. En kommentoi sitä, että onko vika aina vain siinä toisessa, "ilkeässä", omaansa katsoo kovin ruusuisten lasien läpi.

katsovat ruusunpunaisten lasien läpi, se on ihan puppua.

Mä luulen että mulla on aika realistinen käsitys omista lapsistani eikä se aina ole kovin hyvä. Sivullisilla on monesti parempi

tyttöjen henkisestä "kiusaamisesta" ja pissistelystä, mutta uskottava se on.



Vanhin lapseni on poika ja kaverisuhteissa ei niin mitään ongelmaa. Sitten on kaksi pikkusiskoa ja vanhempikin vasta 7v, mutta voi sitä juonen käänteiden määrää: X sanoi näin ja kiusasi ennen minua, nyt kiusaa Y:tä ja haluan olla X:n kaveri ja z nauroi jonkun vaatteita jne. Ja tätä jo ekalla :(

miettiä keinoja, miten tyttö voisi puolustaa itseään kaveriaan vastaan. Sun täytyy jutella tästä asiasta tyttösi kanssa, mutta ei sillä tavalla, että mustamaalaisit ja haukkuisit hänen kaveriaan, vaan yrittäisit saada tytön itse kertomaan, miten hän tämän ihmissuhteen näkee.



Minusta paras tapa on juuri se, että mietitään keinoja, miten voi puolustautua toisen ihmisen "tuhoisaa" käytöstä vastaan. Joskus se voi olla jopa se, että katkaisee välit. Murkkuikäiset ovat kuitenin aikamoisia ihmisenraakileita, eivät kaikki ymmärrä tai tiedosta oman käytöksen seurauksia. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että oman sielunelämän ymmärtäminen on ollut aika pitkä prosessi.



Ja totta on myös se, että sinä et voi viime kädessä tietää kaikkea omankaan tyttäresi käytöksestä. Hänen versionsa on vain hänen versionsa tapahtumista.



Suosittelen ehdottomasta nyt rehellistä keskustelua, jossa KUUNTELET tyttäresi mielipiteitä, kokemuksia ja näkemyksiä, ja jaat sitten hänen kanssaan omiasi.

hän niin ymmärtämätön on.. En kommentoi sitä, että onko vika aina vain siinä toisessa, "ilkeässä", omaansa katsoo kovin ruusuisten lasien läpi.

mutta aika pahassa murkkuiässä. Oma äitihän on kalkkis eikä ymmärrä mistään mitään.

ap.

miettiä keinoja, miten tyttö voisi puolustaa itseään kaveriaan vastaan. Sun täytyy jutella tästä asiasta tyttösi kanssa, mutta ei sillä tavalla, että mustamaalaisit ja haukkuisit hänen kaveriaan, vaan yrittäisit saada tytön itse kertomaan, miten hän tämän ihmissuhteen näkee. Minusta paras tapa on juuri se, että mietitään keinoja, miten voi puolustautua toisen ihmisen "tuhoisaa" käytöstä vastaan. Joskus se voi olla jopa se, että katkaisee välit. Murkkuikäiset ovat kuitenin aikamoisia ihmisenraakileita, eivät kaikki ymmärrä tai tiedosta oman käytöksen seurauksia. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että oman sielunelämän ymmärtäminen on ollut aika pitkä prosessi. Ja totta on myös se, että sinä et voi viime kädessä tietää kaikkea omankaan tyttäresi käytöksestä. Hänen versionsa on vain hänen versionsa tapahtumista. Suosittelen ehdottomasta nyt rehellistä keskustelua, jossa KUUNTELET tyttäresi mielipiteitä, kokemuksia ja näkemyksiä, ja jaat sitten hänen kanssaan omiasi.

Kerron vielä että kyse ei ole siitä mitä tyttäreni kertoo vaan siitä mitä olen itse nähnyt ja kuullut ihan suoraan, kirjalappuja jne.

tyttöjen henkisestä "kiusaamisesta" ja pissistelystä, mutta uskottava se on. Vanhin lapseni on poika ja kaverisuhteissa ei niin mitään ongelmaa. Sitten on kaksi pikkusiskoa ja vanhempikin vasta 7v, mutta voi sitä juonen käänteiden määrää: X sanoi näin ja kiusasi ennen minua, nyt kiusaa Y:tä ja haluan olla X:n kaveri ja z nauroi jonkun vaatteita jne. Ja tätä jo ekalla :(

jolle palstalla naureskellaan, on myös totisinta totta. Ei mitään legendaa.

Eikä sen kateuden syyksi tarvitse kovin kummoisia olla, sekin on paha jos toinen on onnellinen uudesta koululaukusta. Tosin sekin on paha jos syksyllä ei uutta koululaukkua ole ostettu " vieläkö sulla on tuo viimevuotinen reppu"

Mutta kyllä vanhemmat ovat ne, joiden tehtävä on opettaa lastaan, kuka sen sitten tekee, jos ei isä ja äiti. Aika kylmää ajatella, että Siperia opettaa.



Otat esimerkeiksi niitä tilanteita, joita olet itse nähnyt ja kuullut ja kerrot, että sinusta kaverin käytös tässä kohtaa ei ollut asianmukaista. Samalla voi sanoa, ettet halua lapsesikaan tekevän koskaan niin muille kavereilleen.



Kärjistän ja vertaan tätä nyt vaikka siihen, että lapsi joutuisi pedofiilin uhriksi. Kyllä silloinkin on vanhempien tehtävä kertoa, että se mitä tapahtui, ei ole oikein ja että kenelläkään ei ole oikeutta sellaista tehdä. Ei diinäkään jäädä odotelemaan, että lapsi tajuaa itse, että häntä kohdeltiin väärin.



t. 5

se lapsi varmaan itsekin tietää jos hänellä on pahaolla sen kaverin kanssa. eikö hän vain uskalla pistää välejä poikki tai sanoa vastaan? voisit yrittää kysellä että mitä mieltä hän on itse tästä tyypistä, ja rohkaista häntä. ei kenenkään tarvitse olla toisen kynnysmatto.

Jos sun tyttös on oikeasti fiksu, se tajuaa kyllä ihan itse jossakin vaiheessa millainen seura on hyväksi ja millainen ei.

tällaisesta manipulaattorista (mikä sana!), pompottanut tyttöporukkaa ihan ykkösluokasta asti.



Minä olen keskustellut tyttöni kanssa ihan alusta saakka ja valaissut kaverin luonnetta. Joskus pahimpina aikoina olen kieltänyt tyttöäni olemasta tämän neitokaisen kanssa ja laittanut jopa porttikiellon meille. Onneksi tyttö on tajunnut nyt lopettaa ystävyyden ja saanut paremman kaverin.



Tällaiset tyypit pilaa lapsen itsetunnon ja olen varma, että manipulointi ja kiusanteko vaikuttaa aikuisiälle saakka millaisiin ihmissuhteisiin alkaa. En halua, että lapseni alistuu aikuisena suhteeseen, jossa ei itsellä ole sananvaltaa mihinkään ja pelkää kaikenaikaa tekevänsä jotain väärin! Yhden toisen tytön on kanssa saanut alistettua vuosien aikana niin, että pyytelee anteeksi aivan kaikkea.



Tällä ilkeällä tytöllä on alkanut näkymään ongelmia elämässä, varastelee kaupoista, valehtelee vanhemmilleen, polttaa tupakkaa ja hakeutuu monta vuotta vanhempien poikien seuraan yrittäen tehdä niihin vaikutuksen esim. paidan kauluksen laskemisella..



En todellakaan ole sitä mieltä, ettei lapsen kaverisuhteisiin saisi puuttua. Kyllä pitää puuttua jos vakavaa aihetta on.

Itse vein tänään oman poikani eskariin(!) vartin myöhässä hammashoitajalla käynnin takia, niin jopas oli yksi tyttö lällättämässä minun kuulteni, että X olet myöhässä! Ja sanoi sen vielä useaan kertaan. Tuli paha olo poikani puolesta, kun hän on erittäin tunnollinen eskarilainen, huolestuu sairaana ollessaankin, että mitähän siellä nyt tehdään, ettei jää jotain oppimatta.



Ihan niin kuin se kuuluisi tälle "kullannupulle" laisinkaan, mutta pitää vaan olla sanomassa. Ja kyllä varmaan poikanikin osaa, en uskokaan ettei osaisi, mutta ei minun lapsuudessani kenellekään lapselle menty ikinä lällättelemään mitään vanhempien kuullen. Ei olisi ikinä uskallettu.