(: Neliapiloiden marraskuu :)

Ja jee, se olis sitten sun kuukausi!!! Aivan mahtavaa. Jotenkin nopeasti aika mennyt kun tuntuu, että juuri me tuolla kuumeilijoissa vasta pyörittiin ;-)



Sirppana: Onkos siellä yhtään parempi mieli? Kyllä mustakin välillä tuntuu olo tosi paksulta ja raskaalta ja jotenkin odottaa sitäkin, että saa taas "oman kroppansa" takaisin. Toisaalta taas yritän nauttia tästä..kun tiedän, että tää on varmasti viimeinen kerta.



Oma napa: Täällä tosiaan ollaan saikulla ja fiilis sen suhteen hyvä. En olis jaksanut töissä enää päivääkään! Oon alkanut pesemään pikkuisia vaatteita ja onhan noita tosiaan kertynyt melkoinen määrä :-0 Kirpparilta varmasti 99% eli rahaa ei ole hulvattomasti mennyt, mutta kyllä tuolla määrällä vaatettaisi vaikka kolmoset :D

Ihanahan noita vaatteita on pestä ja laitella paikoilleen, mutta välillä iskee ihan hirveä ahdistus...mitä jos kaikki ei meniskään hyvin... Yritän olla ajattelematta näin, mutta väkisin ne vaan välillä mieleen hiipii :/ Vauvan liikkeet on muuttuneet sellaisiks venytyksiks ja tönäsyiks ja niistäkin välillä stressaan, että tuleeko tarpeeks ja onko ne nyt semmoisia mistä voi päätellä vauvan voivan hyvin...oh, hoijaa. Odotan siis jo kovasti synnytystä, koska tää raskausaika on mulle jotenkin stressaavaa kun en osaa olla murehtimatta.



Sainpa tuossa sitten virtsatieinfektionkin ja oli päässyt aika pahaksi :/ Nyt lääkäri sitten sanoikin, että tästä eteenpäin pitää neuvolasta lähettää näyte viljelyyn kuukauden välein, jotta varmistutaan, ettei siellä muhi tulehdus oireettomana. No, eipä tässä montaa kuukautta enää olekaan :D Maksa-arvojakin seurataan nyt kahden vkon välein, joten ollaanpa nyt kunnon seurannassa ;-)



Tulipas paatoksella omaa napaa...



Tulkaas muutkin turisemaan kuulumisia:)))



Lyydia kera mönkivän pikkujäbän

Ja tosiaan se on nyt se the kuukausi! HUI!



Sen verran oon kerenny täällä päin poiketa että tuonne Kissakulman naisiin olen tilannetta välillä päivitelly ei oo sitte ehtiny enää tänne asti. Meillä siis kävi niin että ukkokulta sai jonku ihme kohtauksen pari viikkoa sitte ja lanssilla vietiin päksiin. siellä pari päivää hoidossa oli ja muuten ollu kotosalla sitte. Hän vaan oksenteli, silmät vilisti päässä ja huimaus oli ihan hirveää. Diagnoosina lopulta kaikkien magneettikuvausten yms. jälkeen on että hälle tuli vestibulaarineuroniitti (muistinkohan enää oikein?) eli vasemman korvan tasapainoelin sano sopimuksen irti ja nyt sitte opetellaan elämään ilman sitä. Muuten elo alkaa jo normalisoitua paitsi autolla ajoa ei vielä olla kauheesti harjoteltu...mutta päivä kerrallaan mennään, vuosi kuulemma menee ennen ku aivot ymmärtää olla huomioimatta noita virhesignaaleja joita tuo tuhoutunut elin lähettelee..



Kamala paikka mitäs te oottekaan täällä kirjotelleet..ei enää muista..



Lyydia on jo saikulla, niin se vaan sullaki viikot on menny yli 30. Kurjia vaivoja sulle ilmaantunu, toivottavasti pysyvät kuitenkin aisoissa nuo arvot!



Sirppanallekin jaksuja! Kyllä se siitä, aika äkkiä kait se aika lopulta menee...(tai en kyllä taida olla oikea ihminen tuota sanomaan..)



Josakalle tervetulotoivotukset! Kiva ku tulee uusia mukaan!



Paritonsukka oli muistaakseni käyny np-ultrassa, oikein paljon onnea hyvistä uutisista!!



Mitäs te muuta...anteeksi kauheesti ku en kommentoi ku kaikki muut turinat on tuolla toisessa pinossa...jospa tästä vähän sais enempi aikaa kirjoteltua niin pysyis menossa mukana...



ON: nyt ku tuo rakas sairastu niin unohtu muuten omat jutut ihan täysin! Miten voiki kaiken maailman kolotukset ja muut jäädä taka-alalle? Noh ei ne mihkään ole menneet vaan siellä ne kolottelee...yöt on yhtä tuskaa, ei puhettakaan että kylkeä kesken yötä vaihdetaan! Sf-mitta on ollu samassa jo kolme viikkoa (3 eri mittaus kertaa), supparit hiukka laantuneet, hemppaki noussu jo miltei 130:iin...enteiliskö tää jo jotain??

Viime pe oli vika nlalekuri ja hän sai kokoarvioksi 2700g sillä erittäin vanhalla uä:llä, tuumas vaan että sellaset 3,7-3,9kg ois la:na...mutta eihän tuohon ku lisäät sen 200g/vko tuu millään 3,9kg, eihän??



Sisko sai pe (41+0) tytön siellä kaukana Pohjois-Norjassa ja tietty meidän äiti on siellä...eli hän on meille lupautunut auttelemaan ku vauva syntyy, mutta mitäs jos lähtö kohta tulee...??? En tiiä, mutta kyllä mää niiiin toivon ettei tää ainakaan yli menis! En kyllä taitas jaksaa...tai ei siinä varmaan oo vaihtoehtoja..



Jaksuja tasapuolisesti kaikille!



nani ja Junnu rv 37+1

Lyydia: Kiva, että olet päässyt saikulle ja eihän tässä enään ole pitkälti kun alkaa ihan äitiysloma. =) Nyt vaan rennosti ottoa ja vauvan odottelua. =)

Harmi, että stressaat, että onko kaikki hyvin jne. Mutta musta tuntuu, että se on täysin yleistä. Itse stressasin edellisessä raskaudessa synnytystä niin, että en voinut nukkua ja sitä, että miten kolmen kanssa jaksaa.

Nyt stressaan, että ehinkö laittaa kaikki valmiiksi ennen vauvan tuloa ja, että miten jaksan loppuun asti tän bötsin kanssa kun olen jo nyt niin tympiintynyt.

Mutta hyvä, että sulla seurataan raskautta ja niitä arvoja niin hyvin niin ehkä se sitten kuitenkin vähentää stressiä. =)



Nani: Tosiaan nyt on sun oma kuu ja kohta pallero jo kainalossa. Voi vitsi, että aika on loppujen lopuks menny tosi nopeasti. Muistan vielä niin hyvin kun olitte lomilla oviksen tienoilla ja mitä siitä seurasikaan...plussa ja olin niin iloinen puolestasi. Ja nyt voidaan kohta iloita täällä sun vauva uutisista. Niisk ihan tulee tippa silmään tässä muistellessa yhteistä taivalta. =)

Ja nyt sitten toivotaan, että ukko kultasi toipuisi mahdollisimman hyvin ja nopeasti. Kyllä tuollaiset aina säikäyttää ihan hirmuisesti.

Ja toivotaan, että se äitisi ehtii koti suomeen ennen h-hetkeä.



On: Nyt taitaa rauta pilsut ruveta vaikuttamaan. Olen siivonnut, pessyt pyykkiä, kutonut jne. Olen myös huomattavasti parempi tuulinen ja kaikki ei tunnu niin ylitsepääsemättömän vaikealta.

Reilu viikko sitten istuin vaan sohvalla, huokailemassa ja olo oli aivan vetelä ja mieli sitten sen mukainen.

Vatta ärsyttää vieläkin, se on vaan tiellä ja mä haluan normaalit vaatteet, mutta vielä kai se on kärvisteltävä joku tovi. Mutta jos multa kysytään niin mulle kelpaa vauva jo joulukuun loppussakin, että tervetuloa vaan kaveri maailmaan muutama viikko etukäteen jos siltä tuntuu. =) Mutta kun on mun vauvasta kyse niin se pysyy yksiössään viimeiseen päivään asti.



Meillä noita tarvikkeita/vaatteita on niin ku lyydiakin sanoi, suorastaan armeijalle. Mä jouduin jo osan myymään pois kun niitä pieniä vaatteita oli ihan järjetön määrä (kirppiksiltähän ne), mutta kyllä oli vaikea valita mistä luopua.



Niin ja yksi päivä menin kauppaan että ostanpa ammeen vauvalle ja hitto pieni amme tulpalla 27e siis täh ostin sellaisen samanlaisen vuonna 2004 hintaan 10e. Olin ihan että häh ja amme jäi kauppaan. No huutiksesta löytyi cam hoitopöytä/amme systeemi hintaan 7e ja se on tosi kätevä (meillä oli kolmannella sellanen) pehmuste oli vaan kahdesta kulmasta auki, mutta minä näppäränä ompelin siihen päällisen ja se on ihan kivan näköinen. Nyt meillä on kyllä kaksi hoitopöytää, mutta ei se mitään. Tuo amme yhdistelmä menee kylppäriin ja mua ei huvita sinne mennä vaipan vaihtoon kun mies saunoo tai kun siellä on just käyty suihkussa. Se on sellanen kosteen kuuma hiki koppi saunan aikana.

Että sellaista tänne taas tällä erää. =)



Mihis meidän kaikki muut neliapilaiset ovat hävinneet?



Sirppana rv 28+4

Piti oikein ryhdistäytyä ja kirjoitella tänne. Mielessä on ollut sata kertaa, mutta jotenkin aina tulee jotakin.



Nani: Jaksamista viime metreille, ja toivottavasti mies ehtii parempaan kuntoon ennen vauvantuloa.



Lyydia ja Sirppana: Teilläkin tuntuu olevan hyvässä mallissa valmistautuminen vauvan tuloon.



on: Kuten sanoin, aika menee ihan älyttömän äkkiä, jotenkin touhut pikkumiehen kanssa saa ajan kulumaan siivillä. Yleensä raskaudet on olleet mulle tuskasen pitkiä, mutta nyt menee jotenkin tosi kivasti. Närästys on helpottanut, päänsärkyjä enää harvakseltaan. Selkä tosin oikuttelee kunnolla.



Ja säikäytti vaavi minut kunnolla reilu viikko sitten kun yöllä alkoi supistelemaan ihan napakasti, säännöllisesti 7min välein 2 tunnin ajan. Kävin sitten seuraavana päivänä sairaalassa, ja sain käskyn ottaa rauhallisesti. Sekä ab-kuurin emättimeen, epäili että voisi olla jonkun tulehduksen aiheuttamaan. No lepäämään en ole juuri ehtinyt, mutta supistelut on nyt vähentynyt, kai ab on auttanut.



8.11 menen äitipolille tarkastukseen kohdunsuun tilanteen osalta, kai ne samalla kattoo vauvaakin.



Ai niin olen myös verensokeriseurannassa, kun sokerirasituksen 2h arvo oli 8.6, kun sen pitäisi olla ALLE 8.6. Olen nyt sitten koittanut noudattaa raskausdiabetes ruokavalio-ohjeita, ja niillä sokerit on pysynyt tosi hyvinä.



Ajattelin että se olis hyvä ruokavalio muutenkin nyt, ettei tuota painoa tulisi paljon. Olisi olo paljon helpompaa raskauden jälkeenkin kun ei jäisi niin hirveästi liikakiloja. Mullahan on tyttöjä odottaessa tullut 20kg ja vähän ylikin, ja 2007 sain viimein laihdutettua viimeiset pois. Pojasta jäi 3kg ennen uutta raskautta. Kyllä muakin tuo paino ajoittain ahdistaa, onneksi terkkari on ollut TOSI kannustava.



Nimikin saatiin miehen kanssa mietittyä, tuli tosi äkkiä molemmille tosi mieluinen. Kahdestaan ollessa ollaan sitä jo vähän käytettykin :)



Nyt palaan aamuhommiin, eli verensokeri ja puuronkeittoon!



Ofelia 27+3

Nyt tulee pelkkää omaa napaa...

Kävin tänään siellä äitipolilla. Ja synnärillä lokakuun lopussa otetussa näytteessä( kävin niiden supistusten takia) on ollut streptokokki. Otti tänään kontrollinäytteen, ja laittoi neuvolakorttiin merkinnän synnytyksen yhteydessä annettavasta antibiootista.



Onneksi bakteeri löytyi, mutta jotenkin taas lisäsi huolta. Lisäksi mulla on ollut nuo nopeat synnytykset niin mietin sitäkin että toivottavasti ehtivät antaa koko ab:n ennenkuin syntyy. Pojankin synnytyksessä lähdin kotona kun oli 3 krt supistanut 20min välein, ja synnytyksen kesto laskettiin niistä 20min välein tulevista suppareista reiluksi 2h. Salissa ehdin olla 30min... Eli taidan tehdä saman nyt, että heti vaan sairaalaan.



Onni onnettomuudessa on se että koska sokerirasituksessa oli 1 arvo viiterajoilla tarkistetaan sikiön koko ultralla vielä 36vkolla, niin saa samalla tietoa kohsunsuun tilanteesta.



Muuten kaikki oli ok, kohdunsuun tilanne oli sama kuin 2vkoa sitten, ja näin itse arvelinkin koska supparit on selkeesti vähentyneet.



Ofelia 27+6

Voi surku Ofelia! Silleen kuitenki kiva että löyty syy miksi nuo supparit oli noin kovia, nyt vaan pitäs sitte osata ajoissa lähteä sinne ab-tippaan, olen kyllä kuullu että monesti käynnistelevät ajoissa tuollaisissa tapauksissa ku synnytykset on nopeita. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin! Onneksi kuitenki paikat ovat pysyneet samassa ku kaks viikkoa sitte ettei tartte makoileen ruveta tuossa vaiheessa!

Kiitos, ukkokulta voi jo paremmin, tänään lähti ekaa kertaa autolla töihin itekseen..viime viikolla siis alotteli tässä kotona jo ku eihän sitä nyt enää kolmea vkoa voi sairaslomalla olla! Ihanaa tietty että nyt voi sitte alkaa tosissaan oottamaan tuon pikkusen syntymää eikä pelätä että miten tässä nyt käy..



Sirppana: vitsit sää muistit millon meidän Junnu sai alkunsa =DD Täälläki ikävöidään kovasti jo normivaatteita ja sitä että pukeminen ois helpompaa eikä yhtä ähisemistä! Hassua ku tän kans on koko raskauden vaan etappi etapilta menny eteenpäin ja kappas tässä sitä ollaan rv38 =D nyt sitte aletaan pelkäämään että yli mennään...pliis eiiii!!



Toivottavasti Lyydialla on tulehus helpottanu, ei oo kyllä kivaa tuokaan varsinkaan raskausaikana...mitä kaikkea ihanaa me saammekaan kärsiä..



( . ) Eilen käytiin ukkokullan kans shoppailemassa. Siellä tuli pari toosi tujua supparia mutta eivät ne muuta aiheuttaneet ku ehkä tuon suolen tyhjentymisen mikä eilen illalla alko jatkuen aamusella.

Mullahan on synnytykset käynnistyneet suolen aktiivisella toiminalla (sen vuoksi en ole esim. peräruisketta tarvinnu) mutta en oikein jaksa uskoa että tästä vielä vähään aikaa synnärille lähetään..

Muuten mulla oli jo jonki aikaa hiljaiseloa tuolla suppareiden puolella ja nytkään ei kyllä supistele, mutta heti ku lähtee liikkeelle niin johan supistaa...tai noh, mullahan tuo masu on kestosupparilla varmaan koko ajan ku on niiiiiin kova ja pinkeä.

Ihan valmis olisin jo luopumaan masusta ja näistä kivuista mitä koko raskauden ajan on jatkunu. Ei kait tässä paljo auta muutako ootella...



Äiti on onneksi nyt jo vähän lähempänä enää vain 5h:n päässä! =D



Jaksuja kaikille!



nani ja Junnu rv38 poks

saas nähä synnytätkö samana päivänä mitä mä viime vuonna :) Meillä juhlitaan pojan synttäreitä sillon viikonloppuna sunnuntaina kun lauantaina tulee sitten nuo marraskuisia vauvoja äiteineen meille kun vietetään yhteisjuhlat vauvojemme kanssa :D



Laitan viel yhen kuvan pojasta joka siis otettiin siellä mallitoimistossa jossa kävimme lokakuun lopulla.

tässä ny se kuva jos onnistuu

Ofelia: Onpa sulla ollut kans ikäviä hommia. Tulehduksia, suppareita ja sokeri juttuja. Musta jotenkin tuntuu, että kaikkia neljättään odottavia koetellaan tavalla tai toisella.



Nani: Ai ai, ei mee kauaa niin oikeesti saadaan sulta vauva uutisia. =) Mieti oikeesti synnytys voi alkaa hetkenä minä hyvänsä ja sitten se on tämä taival ohi ja alkaa uusi taival. =)

Toivotaan, että ei nyt sitten kuitenkaan mene yliajalle.



On: Nyt on taas sellainen päivä, että vois sanoa itsensä irti koko hommasta. Mua väsyttää, mua kiukuttaa, mun maha nahka kutiaa (taitaa revetä iho hetkenä minä hyvänsä punaisille viiruille), maha on tiellä, mulla on nälkä jatkuvasti, mun vatsa ei ole toiminut yli viikkoon kunnolla ja mulla supistelee heti kun kävelen pienenkin matkan. Mä olen kyllästynyt tähän oloon niin totaallisesti, että hui hai. Toisina päivinä jaksaa paremmin kuin toisina, mutta kyllä tää on niin rasittavaa. Vali vali. =)





Sirppana rv 29+3

Onpas meillä taas hiljaista :-0



Sirppana: Mitäs kuuluu? Onko fiilikset yhtään paremmat? Supparit on kyllä ilkeitä. Tai siis kun ne voi olla ihan vaarattomia, mutta kun ei voi tietää niin on pakko himmata tahtia jos niitä paljon tulee.



Ofelia: Eikö ne ilmoittaneet sulle, että se näyte oli ollut positiivinen? Vai saitko vaan tietää kun menit sinne uudestaan? Mä vaan mietin kun mullakin se otettiin silloin monta vkoa sitten kun kävin suppareitten takia...eikä mulle ainakaan mitään oo ilmoitettu...



Nanilla poksuu kohta LA! Huippua:))



Oma napa: Alkoihan ne maksa-arvot sitten taas nousta. Huomenna on aika äitipolille ja sitten kuulee taas mitkä on jatkot. Jännä kuulla mikä on nyt meninki kun kuitenkin viime kerrasta jo 5 vuotta aikaa... Kunhan nyt ei ainakaan sairaalaan tarttis jäädä. En kyllä usko, sillä arvot eivät ole vielä kovin korkeat kun niihin päästiin heti puuttumaan. Kutinoita on kyllä jonkin verran ollut (liittyy siis hepatoosiin). Sairaslomakin kirjoitettiin nyt sitten loppuun asti, joten töihin tämä mamma ei enää mene! Hyvä niin, sillä olin kyllä tooosi poikki. Ensimmäinen saikkuvko meni lähes nukkuessa. No, sitten alkoi lasten+ mun sairastaminen, joten ei oo paljon huilattu, mutta helpompaa kuitenkin kun ei tartte töissä käydä.



Autoasioita meillä pohditaan kuumeisesti. Asutaan sen verran korvessa, että tarvitaan ehdottomasti toinen auto nyt kun oon jäänyt kotiin. Ja toi olemassaolevakin pitää vaihtaa isompaan. Niin, ja kun joku vielä antais sen lottovoiton niin tää homma olis paljon helpompaa ;-)



Huhuuu! Tulkaa kertomaan kuulumisia:))



Lyydia rv 32

Mitäs tosiaan kuuluu Nanille?



Lyydia: Suakin koetellaan noilla vaivoilla, maksa-arvot onkin kohta ainoita mitkä mulla ei reistaa ;)

Kyllä se on hyvä että pääsit saikuille, että ehdit vähän kerätä voimia ennenkuin vauva syntyy, sitten saakin taas hetken valvoa.



Auto meilläkin meni vaihtoon, onneksi jo kesällä nyt en jaksaisi enää lähteä kattomaan. Ostettiin siis Crysler grand voyager, oli ainoa johon mahtui kaksosten rattaat kun kaikki 7 paikkaa on käytössä. Ja lisäksi lattian alla on tosi näppärät säilytyslaatikot matkatavaroita varten.



On: Niin siinä sitten kävi että tiukasta dietistä huolimatta mulle aloitettiin äitipolilla insuliinit raskausdiabetekseen. Muutama arvo oli poikkeva, mutta täällä on aika tiukka linja ja lääkärin mielestä syömiseni oli nyt aika todella niukkaa, niin katsoi että insuliinit on parempi. Samaa mieltä olin itse, jotenkin pelkään kovasti että vauvaa kasvaa isoksi ja synnytyksestä tulee vaikea. Mutta lääkäri oli tosi ihana ja jutteli mukavasti.



Ultrattiin pikkuneiti, ja kaikki oli hyvin. Mitat oli jopa pienemmät vatsan kohdalta kuin viikot. Pää ja reisi vastasi viikkoja.



Nyt olen sitten äitipolilla tiivissä seurannassa, jossa katsotaan sekä kohdunkaulantilannetta että vauvan kasvua. Tarvittaessa käynnistetään aiemmin. Johon en hirveästi usko, koska muutkin vauvat on olleet korkeintaan keskikokoisia vaikka menneet yli. Ja nyt tuohon diabetekseen on myös nuo inskat.



Meidän pojasta on sitten tullut oikea sylikissa, mikä on "tosi hauskaa" tämän selän kanssa. Mutta toivottavasti tankkaa syliä nyt tulevaa varten...



Tsemppiä meille kaikille tässä ah niin haasteellisessa tilassa...



Ofelia 29+4

Nani: Toivottavasti olet jo saanut palkintosi. =)



Lyydia: Kiva kun saat nyt vain sitten olla ja keräillä tosiaan niitä voimia kotosalla. Itse en kyllä tosiaan jaksaisi olla missään töissä tällä hetkellä. Miten meni ä-poli käynti? Miten tuota hepatoosia hoidetaan vai vaatiiko se vain tarkkaa seurantaa?



Ofelia: Hyvä, että on nyt tuo diapetes hoidossa, mutta eikö oo aika ikävää piikittää itteään? Mulla aina hirvittää kaikki piikit niin en varmaan pystyisi edes itse itseäni piikittämään. Tuossa on kyllä ainakin se kiva, että pääsee välillä ultraan ja on tarkemmassa syynissä kun on seurantaa. Vaikka tietysti olis kiva kun olis raskaus jossa ei mitään ongelmaa.

Toivotaan, että vauva ei nyt sitten kuitenkaan kasva ihan hirmuisen suureksi. =)



On: Eilen käytiin helsingissä korvaklinikalla ja meitin 5v neidille putkitetaan korvat ja leikataan kitarisat (korvatulehduksien takia) ja tottakai leikkaus aika on tammikuun alkuun. Tää hesan reissu oli mulle tosi rankka. Julkisilla mentiin ja kävellessä tuntu, että vauva painaa alas ja vaapuin eteenpäin hiljakseen ja kotiin kun pästiin niin siivoilin sitten vielä. Ja hitsi tulikin sitten niin mahtavia suppareita, että selkää särki ja sisäreisissäkin tuntui ja välillä tuikki tuonne johonkin kohdunsuulle. Alko jo hieman huolestuttamaan.

Lepäämällä sitten rauhoittuivat onneksi illan mittaan. Mutta sitten rupesikin vihlomaan toisen lonkan suuntaan ja nyt siihen vihloo aina vaan ja selkä on niiiiiiiiin kipee.



Oi miksi olenkaan niin raihnainen. Eihän tässä oikeen tiiä miten olla kun neuvolasta sanotaan, että muista liikkua paljon, mutta sitten kun liikut niin tulos on tämä.

Mulla ei ole aikaisemmissa raskauksissa ollut tämmöistä. Sai riehua vaikka kuinka ja sai aikaan vain muutamia hassuja suppareita.



Hyviääkin on se, että neuvolassa kävin alku viikosta ja hemppa oli noussu 122 ja se onkin ihan hyvä nyt voin syödä noita rauta pillereitä epäsäännöllisen säännöllisesti niin vattakin toimii paremmin. Paino nousee liikaa ja vatta kasvaa yläkäyrän yläkäyrällä. Ja ensi kerralla lupasi laittaa sitten lähetteen synnytystapa arvioon. =) Pääsee sitten kuulemaan kaverin koko arvion ja jos iso niin sitten mietitäänkin mahdollista käynnistystä ennen laskettua aikaa. Tosin mun vauvat on olleet aika pieniä joten en kyllä usko tämänkään mikään jättiläinen olevan.



Että sellaista valitusta tällä erää. =)

Mulla ei enään varmaan tulevaisuudessa olekaan muuta kuin vali valia niin kauan kun saan tän lapsen maailmaan.



Koittakaa jaksaa siis valitusta ja omien vaivojenne kera. =)



Sirppana rv 30+5

Voi ei, en ole synnärillä enkä oo siellä käynyllään...Yhessä kasassa siis..ei VALIVALIA täältäkin...



( . ) Tuossa oli pari päivää ihan ok olo ku äitiki tuli tänne apuun. Mutta nyt on kyllä niiiin raihananen eukko että eipä juuri naurata! 15-v Esikko toi jonku ihqun pöpön tänne (kesken ed ab-kuurin) ja nyt sitte ollaan päätä myöten kipeenä! Kurkku on santapaperilla veistetty, korvat kipeänä, silmät rähmii ja nenä vuotaa: sellanen kiva pieni flunssa..kuumettahan mulle ei koskaan tuu joten eiköhän tää kestä taas ikuisuuden...

Jos tuo yks nyt päättäis yksiönsä jättää (mitä epäilen suuresti) niin kyllä aika yksinäistä osastolla tulis ku kukaan ei pääsis kattomaan ku kaikki räkii...ja entäs sitte se puskeminen ku tekemättä mitään jo henki ei kulje?

Liitokset on ihan väljät, lonkat menee omia menojaan, häpyluuhun ei tartte ees koskea (kiva käydä nlassa sf-mittaa otattamassa) jne jne...



Jospa sitä vielä töitä tekis, millohan sen äippäloma alottas...



Jaksuja kaikille!!! Yritän tulla vielä tänään enempi jutustelemaan...



nani ja jumiutunu Junnu rv 39+4

jaksamisia kaikille vaivojenne kanssa.



on. täällä on menossa rauhallinen aika. Maha ei ole vielä haittaamassa päivän touhuja ja olo on hyvä, vain ajoittainen ummetus vaivaa. Vauvan liikkeeetkin on alkaneet tuntumaan niin ei ole enään huoli masuasukin olemassa olosta.



Anopin kanssa meinaa mennä välillä hermot ja siitä sitten miehelleni tulee sanottua. Nyt olen lähdössä ystäväni kanssa risteilylle marras-joulukuun vaihteessa ja anoppini oli äidilleni sanonut että puhuppa tyttösi kanssa että ei lähtisi. Mietin vaan että mitä ihmettä pelkää tapahtuvan aikuiselle ihmiselle. Olen nyt hoitanut lapsiani kotona kuusi vuotta ja yötä ole poissa ollut vain käydessäni synnärillä. Mielestäni olen ansainnut pienen lepo hetken ystäväni seurassan. Mieheni on puolestaan lähdössä tammikuussa työkavereitten kanssa lähdössä omalle rentoutumis lomalle. Anopille ei ole vielä kerrottu, saa nähdä mitä tuumaa. Yhteiset pidemmät lomat ei meille oikein sovi kun on noita eläimiä hoidettavana. anoppi muuten ihana ihminen, mutta nuo pikku asiat tahtoo näin raskaana ollessa saada hermostumaan.



tulipas siinä valitusta kerrakseen



helmikki 17+4

Nani: Voi jestas sentään. Mä olin aivan varma, että vauva on jo kainalossa. Joskohan nyt jo sentäs.? Vaikka se on just niin tyypillistä, että sitten kun lupa olis tulla ja itse rupee sitä odottamaan/toivomaan niin sitten se bebe pysyy siellä ihan uhallaankin.

Toivottavasti kuitenkin räkä tauti alkaa hellittämään. Oikeesti olis ihan hirveetä lähtee synnyttää kun räkä valuis, yskittäs, olis kuumetta ja viel joku kaamee hedari. Hui kamala.



Helmikki: Jaksuja anopin kanssa. Ne osaa sitten joskus olla ärsyttäviä. Minä oon kans nyt ollut 7vuotta kotiäitinä ja poissa kotoa olen ollut vain synnärillä, umpparin poistossa ja yhden yön matkalla kun olin kummipojan ristiäisissä. Mulle on kyllä aina sanottu, että pitäs itsekkin käyä joskus jossain kun isäntäkin käy, mutta se on jotenkin niin vaikea lähteä. Mutta sitten kun lähtee niin se tekee tosi hyvää. =) Pidä hauskaa äläkä mieti mitä mieltä anoppi on.

Mekin lähetään laiva risteilylle heti alkukuusta, mutta miehen kanssa kaksistaan ja mä aion nauttia lapsi vapaasta ajasta todella kovasti. =)



On: Vauvan sänky on kasattuna paikallaan ja sitten kun saa petivaatteet siihen paikalleen niin avot. Eipä tässä enään paljoa ole tekemättä niin vauva saakin tulla. Vaunun kuomu pitää pestä, vauvan pyyhkeet ja lakanat pestä ja laittaa hoitopöytä kuosiinsa niin kaikki on kai valmista vauvaa varten.



Katoin muuten eilen illalla leffan The Back-up plan ja nauroin aikas makeasti. Kertoi raskaana olevasta....Suosittelen jos tykkää hömppä leffoista.



Mitäs ofelialle ja Lyydialle kuuluu?



Sirppana rv 31+1

Mekin oltiin viikonloppu miehen kanssa ilman lapsia, oli ihan virkistävää, mutta todettiin että paljon äkimmin menee aika ilman lapsia kuin lasten kanssa... Toki meillä oli paljon hommia mitä piti saada hoidettua. Oli kiva huomata että pieninkin pärjää jonkun muunkin kanssa yön kuin mun.



Nani: Tulehan kertomaan kuulumisia, täällä jännitän sun puolesta!



Helmikki: Meillä on kans tuon sorttinen anoppi, ja olen jo aika paljon oppinut suodattamaan sen juttuja, mutta pääsee kyllä välillä yllättämään... Meillä on ongelma siinä ettei anopin mielestä kenenkään tarttis lähteä kotoa muualle kuin töihin, eli arvostelee meitä aika paljon kun tykätään reissata. Vaikka suurin osa reissuista on meillä koko perheen matkoja, ja puoli pakollisia, kun mun suku asuu toisella puolella Suomea.



Sirppana: Ihanaa että tekin pääsette miehen kanssa matkaan. mäkin huomaan aina kahdestaan ollessa että olen tosi kivan miehen kanssa naimisissa ;)

Olis ihana kattoa hömppäleffoja, mutta mies ei oikein innostu...



on: Mulla menee kohtuu kivasti, pistämiseen pitää vielä totutella. Onneksi insuliinin pistäminen ei satu puoltakaan siitä mitä sokerin mittaaminen. Mäkin olen aina pitänyt itteni pistämistä tosi vaikeena, mutta näköjään kun on pakko niin sekin menee. Hassua sinänsä kun pistän omassa työssäni potilaita pitkin päivää.



Sokerit heittelee edelleen, mutta koitan olla niistä hirveemmin ressaamatta, teen parhaani sekä ruokavalion että inskojen kanssa.



Vauvan vaatteita ollaan saatu ihan kiitettävästi, ja otin äippäpakkauksenkin. Olin siihen tosi tyytyväinen, oli paljon vaatteita mun makuun. Ja me tarvitaan sieltä makuupussi, peitto ym. Ja haalarikin menee vielä tuolle isoveikallekin...



Kehto meillä on vielä lainassa, ja samoin kuin sitteri ja kaukalo, mutta ajattelin joulun jälkeen haalia niitä takaisin ja alan laitella sänkyä ym valmiiksi. Saadaan vielä hetki nauttia tilavasta makuuhuoneesta. Poikahan siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan kk sitten, tuli kummasti tilaa kun pinnasänky lähti.



Nyt pitää mennä laittamaan välipalaa...



Ofelia ja tytsi 30+3,

Missä on Nani? La on jo mennyt. Joko on pieni kainalossa? Minä en sitten kestä jännitystä yhtään. =) Käyn tunnin välein kattelemassa onko Nanilta uutisia.



Aivan yhtä kovaa jännitystä kun aikoinaan tuolla kuume puolella kierron lopussa. =)



Sirps

Yritän nyt pikaseen käydä uutiset laittamassa samalla ku laitan isompia kouluun..



Eli keskiviikkoaamuna 24.11 heräsin klo 6:15 suppariin, sellaseen ihan siedettävään mahankovenemistyyliin, joka hiukan laitto puhaltamaan muttei kestäny ku sen 10 s. Toinen samanmoinen tuli heti kohta perään ja samalla kuulu *naps* ja lapsiveet meni siihen sänkyyn. Tökein ukkokultaa hereille, että hakee jotain rättiä, ettei kastu koko sänky ja samalla hinasin ahteriani sängyn yli samassa tarkoituksessa. Ei meinannu rakas oikein tajuta, että mikä juttu oikein on ku oli niin unenpöpperössä.

Nousin ylös ja sitä vettä tuli PALJON. Edellisestä viisastuneena laitettiin töpinäksi vaikkei suppareita vielä tullu. Luojan kiitos meidän äiti oli meillä vielä tuolloin!

Lunta oli tullu paljon ja pyrytti edelleen, aamuruuhka oli jo melkoinen ja supparit alko kiitettävästi tiheneen puolimatkassa (meillä matka sairaalaan on 12km) tullen juuri ennen sairaalaa koko ajan. Päksi on rempassa, joten synnärille ei enää pääse suoraan ovesta vaan sinne täytyy mennä eka hissillä ja sitte kävellä päivystyspolin läpi reilut 50m (jotka muuten voi tuntua 50km!) Mies heitti mut sinne alaovelle ja lähti viemään auton parkkiin. Hissiin päästyäni tuntu että en millään pääse saliin asti ku vauva punki jo tuolla haarojen välissä tulemaan ja supparit oli järkyttäviä. Tuntu, että kuolen, ku huomasin tuon "synnytysosasto 50m" kyltin! Miten ihmeessä pääsen sinne asti?! Yritin sipsutella niin nopeaan ku pystyin ja joku hoita päivystyksestä huikkas että ”loppukiri”! Heh…ei kyllä naurattanut tuolloin..

Vielä ovikellon soitto ja oottaa että pääsee osastolle josta tuliki pian kätilö vastaan jolle kerroin, että lapsi tulee jo. Siitä hoitsujen huoneen läpi ja saliin, housut pois ja yritin kammeta itteni sängylle joka oli vaikeaa ku oon niin turkkasen lyhyt ja sänky korkealla ja sattu niin kovasti ku vauvan pää oli oikeasti jo tulossa.

Sängyllä toinen kätilö (heillä oli vuoronvaihto just meneillään) tarkasti vielä tilanteen ja sano että ponnista vaan tulemaan, yks kätilö otti multa samalla verta ja laitto tipan (kuulemma laittavat uudelleen synnyttäjille että suppareita tulee kunnolla jälkeistenki aikaa siis että tulevat kunnolla ulos) ku siinä parilla työnnöllä synnytin tyttäremme maailmaan klo 6:53! Pari tikkiä tartti laittaa ku sen verran nirhas mutta muuten kaikki ok. Ihana neitokainen nostettiin siihen mun rinnalle, jota päästiin sitte ihastelemaan. Jälkeiset tuliki sitte ihan iisisti ja olivat ehjät. Kätilö jätti meidät sitte kolmisin ku tilanne oli päällä kahdessa muussa salissa. Aika pian neiti ilmoitti että eikös tässä apetta saada ja hienosti alkoki rintaa imeä.

Tunteroisen päästä neitin mittojaki saatiin eli 4070g ja 50cm,pipo 37cm (eli ei mikään pienipäinen =D).

Synnytyksen kestoksi saivat 35min, synnärillä siitä n.3min. Ja viikkojahan tuolloin 24.11 oli 40+2 (vaikkakin papereissa nyt lukee 39+5).



Neiti oli hörpänny aika moisen satsin lapsivettä ja sitä tuli molemmista päistä ja paljon. Paino putos liikaa ollen alimmillaan 3630g, joten sen vuoksi olimme osastolla lisäpäivän ja samalla tarkkailivat bilirubiiniarvoja, ku on vähän keltasenlainen. Painokontrollia täytyy jatkaa tänään neuvolassa ja keltaisuutta tarkkailla.



Neiti on aivan ihana ja hurmannut kaikki. Oli melkonen yllätys sukulaisille, että tulokas olikin tyttö, miehenpuolella ku noita tytsyjä ei oo ennestään.

Kova tissitakiainen on ku sitä piti ja pitää tyrkyttää koko ajan (eilenki oli koko päivän tissillä eikö nukkunut ku 10min pätkiä). Nytkin tässä kirjoittelen yhdellä kädellä ku samalla imetän toista =D



nani ja Neiti O 5pv

Tosi ihania uutisia. Näitä olikin jo odoteltu. =)



Niin se pitkä odotus ja harras toive viimein toteutui. =)



Hurjalta kyllä kuulosti tuo synnytys kertomus. Itsellä olis kyllä pelottanu ihan hirvittävästi. Siinä tuskin kerkes saamaan yhtään mitään kivun lievitystä.



Nyt pitää rientää neuvolaan. Onnea vielä kuitenkin. =)



Sirps 32+1

Hei aivan ihana juttu:) Kyllähän sen arvaskin, että sun "hiljaisuus" tarkoitti vauvan syntyneen. Aivan mielettömän nopea tuo synnytys on kyllä ollut, hui! Ei siinä paljon ois tarvittu kun neito olis putkahtanut kotiin tai matkalle :-0 Onneks kaikki kuitenkin meni hyvin ja pieni prinsessa on nyt sylissä-oi että!



Sirppana: Mitäs neuvolassa sanottiin?



Ofelia: Mulla oli kans toisessa raskaudessa insuliinit ja mustakin pistäminen oli "kivempaa" kuin sormenpäiden hakkaaminen. Sormet tuli ihan älyttömän kipeiks :/



Oma napa: Täällä sitä taas sitten taistellaan hepatoosin kanssa. Eli nyt arvot alko pinkomaan sen verran ylös, että lääkkeet aloitettiin. Nyt sitten täytyy käydä verikokeissa joka vko, jotta pysytään kärryillä auttaako lääkkeet. Äitipolilla käydessä näytti onneks siltä, että vauva voi ihan hyvin. Ylläri pylläri vaan, että tämäkin vauva näyttäisi olevan iso. Silloin rv 31+ jotain painoarvio oli 2,2kg. Kuulemma pari vkoa edellä... joten sovittiin sitten käynti heti joulun jälkeen painoarvioon. Siitä sitten mahdollisesti käynnistys, jos vauva kovin iso. Kun meillähän meni toisella lapsella solisluu poikki ja kokoa oli "vain" 3950g. Eli näyttäis siltä, että meikäläinen ei saa ehjänä ulos paljon isompaa. Lääkäri oli sitä mieltä, että yksi hartioiden jumiin jääminen riitää perusteeksi käynnistykselle jos koko lähempänä 4kg. No, katsotaas mikä on tilanne joulun jälkeen jos vastassa eri lääkäri...siihen meinaan olen tottunut, että mielipide muuttuu naaman mukaan!



Olo alkaa olla jo aika paksu ja tukala. Jouluostoksilla oon yrittänyt nyt reippaana juosta kun pelkään, etten kohta jaksa. Nytkin kun on päivän kaupoissa pyörinyt niin tuntuu, että kuolema korjaa kohta... Närästys on aivan helvetillistä myös!!!!



pakkasterkuin Lyydia rv 34