Selittäkää nyt, mitenniin ei saa hoitajaa?? Ei ole mahdollista!!!

"Jos on tahtoa, löytyy myös keinoja"



Nimenomaan sitä tahtoa useimmilta näyttää puuttuvan. On helpompaa sanoa että ei onnistu kuin tehdä itse jotakin sen eteen, että onnistuisi. Mutta toisaalta, omapahan on elämänsä, voihan sitä niinkin elää.

lapsettomiin häihinsä ei tullut porukkaa ja jäi kalliit lahjatoiveet saamatta.

Ehkä juhlasi eivät ole niin kiinnostavat, että viitsisi nähdä lapsenvahdin hankintavaivan.

Ymmärrettävää jos ei sukulaiset esim voi auttaa, MUTTA tätä en sitten taas ymmärrä:

Eikö teillä ole ystäväperheitä jotka voisivat tiukanpaikan tullen auttaa? Vai onko se niin, että ei itse sitten halua tehdä vastapalvelusta?

Sanotaan ettei halua VIERAALLE jättää hoitoon, herranjestas sentään, siihen hoitajaan voi TUTUSTUA ennenkuin jättää tunneiksi lapsen hoitoon.

Jotkut opiskelijat kaipaavat extratyötä ja lehtiin voi ilmoitella, pyytää mahd hoitajaa kyläilemään muutamia kertoja ja vaikka puistoon mukaan.

Siinähän sitten sinä tutustut hoitajaan, ja lapset myös.

Tietenkin jos ei viitsi nähdä yhtään vaivaa niin ymmärrän.

Mutta sillon on aivan turha valittaa ettei koskaan saa hoitajaa!

Joskus voi joutua tekemään hieman töitä sen eteen.

Kiitos kun sain avautua

antaa ehkä vähän vihjettä siitä, miksi joidenkin on vaikea rakentaa tukiverkkoja. Tuolla asenteella on varmaan vaikea sekä antaa että saada apua.



20

ole sellaisia ystäviä, jotka voisivat lapsia vahtia. Isovanhemmista toiset suvaitsee max. kerran vuodessa katsoa lapsia, jotta päästään edes syömään kaksistaan miehen kanssa. Ja ei, ei ole kiinni siitä, ettei kehdata kysyä. Ja jos ottaa maksullisen lapsenvahdin niin tulee aika pirun kallis ilta, joten mieluummin laitetaan lapset nukkumaan ja katsellaan leffaa kotona ja ollaan lasten käytettävissä jos sattuvat heräämään.

Jotkut ihmiset vaikuttavat täällä kirjoittamansa perusteella niin matalamielisiltä, ettei ihmekään ettei ole tukiverkkoja. Ei löydy sitä tahtoa joten ei ole keinojakaan. Käperrytään lapsikatraan kanssa neljän seinän sisälle, jossa mamma istuu kaiket päivät koneella vuodattamassa myrkkyä keskustelupalstoille.

23:n viesti antaa ehkä vähän vihjettä siitä, miksi joidenkin on vaikea rakentaa tukiverkkoja. Tuolla asenteella on varmaan vaikea sekä antaa että saada apua. 20

sitä hoitoapua pitäisi kysyä. Jos kaverit vaan haluaisi välillä kahvitella ilman lapsia, niin en kyllä viitsi maksaa kenellekään hoitajalle ensin niiden kahden tutustumiskerran palkkaa ja sitten vielä siitä kahvittelupäivästä. Toinen vaihtoehto on viedä lapset edellisenä päivänä 200 kilometrin päähän isovanhemmille ja hakea seuraavana pois. Silloin tähän kahvitteluun tärvääntyisi koko viikonloppu. Ja kun tarvetta hoitajalle on niin harvoin, että seuraavana vuonna täytyis tod. näk. tutustua taas uuteen MLL:n hoitajaan. Ja kyllä, olen juuri tämän kahvittelukutsun hyläyttyäni menettänyt yhden ystävän. Ystävä, jolla vain yksi lapsi ja isovanhemmat molemmat samassa kaupungissa. Hän muuten samaan hengenvetoon kysyi ihmeissään, että joudummeko me olemaan itse vastuussa lapsistamme. Eli en tiedä, mikä oli ap:n pointti, mutta tässä minun vastaukseni siihen ainoaan kertaan, jolloin en lapsenvahtia toisen pyynnöstä hankkinut.

hoitajaa ei syystä tai toisesta saa, niin silloin sanon ettei saa hoitajaa.

Minulle jotkut satunnaiset juhlat eivät ole lapseni hyvinvointia tärkeämpiä. Ei se pikkulapsiaika nyt niin kauan kestä ettenkö voisi joustaa omista menoistani.

en ole tähän mennessä kokenut yhtäkään menoa niin tärkeäksi että olisi pitänyt tuntematonta kotiini ottaa.

Mies kyllä katsoo meidän lapsia jos haluan jonnekkin ja toisinpäin.

Iltaisin sitten vitetään miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa ihan kotonamme.

Joten ei niitä voi käyttää lastenhoitoapuna. Eikä sellaisia sopivia luotettavia opiskelijatyttöjä niin vaan löydy.



Jos nyt tulee yllättäen kutsu lapsettomiin häihin, niin en todella saa mistään hoitajaa kun pitäisihän se tutustuttaminenkin aloittaa jo hyvissä ajoin.

Normaalisti en lastenhoitoapua tarvitse, vuorotellaan miehen kanssa ja ainahan päiväkotiin voi viedä jos haluaakin päivittäin vapaata.

Kyllä mulla on ystäviä, joilta kehtaan tarvittaessa pyytää myös parin tunnin lasten kaitsintaa, mutta kovin moneen paikkaan en voi kolmea lasta viedä. Kavereilla on itselläänkin 2-3 lasta, joten voi olla aika kohtuutonta pyydellä vielä kolmen vieraankin hoitoa, varsinkin kun nuorin on vasta 10 kk.



Ja vieras on vieras eli mummit kummit ja läheiset ystävät on ihan eri asia kuin palkattu hoitaja, jota sitä on tietty pakko käyttää, jos muuta ei ole tarjolla.

Mä laitoin viime syksynä ilmoitukset hoitopaikka.net ja suomi24-sivuille lastenhoitajapaikasta. Lisäksi soitin MLL:n hoitajat läpi kahdesta eri kaupungista. Ketään ei ottanut yhteyttä ja MLL hoitajat olivat jo lopettaneet työnsä tuon kautta.



En tiedä enää mistä saisin hoitajan. Toki joskus harvoin joku sukulainen tai ystävä tulee katsomaan lapsia.

väännätkö mulle vielä tuosta samasta rautalangasta, että miks mun pitäis tällä kertaa saada se lapsenvahti hommattua (ei aukee ap:n viestistäkään). Ihan hyvin sain sellaisen järkättyä, kun oli kaverin 30-vuotissynttärit, mutta joka kahvikupposen takia ei aina viitsi.



nro 27

ja 27:n lapset on ihan yhdelle miehelle avioliitossa syntyneitä ja sama avioliitto kukoistaa edelleen. Erikseen muuten käydään muutama kerta vuodessa kumpikin ulkona

Vieläkään en ymmärrä miksi niitä tukiverkkoja ei voi tehdä.

Palkallinen lapsenvahti, MLL:n tai muu, on minusta vähän eri asia, vaikka osa verkkoa onkin. Ja 27:n ja hänen kahvittelua toivoneen kaverinsa asiassa taisi hiertää joku muukin, heidän kahden välinen asia. Ei siis vain lapsenvahti-asia.

Tunnetteko te naapureitanne? Käyttekö te harrastuksissa (esim isä katsoo sillä aikaa lapsia, jos sellainen on)? Onko harrastuksissa muita ihmisiä? Puhutteko harrastuskavereitten kanssa, tutustutteko heihin? Käykö puistossa muita äiteja lapsineen, jutteletteko koskaan heidän kanssaan? Tunnetteko työtovereittenne tai miehenne (jos sellainen on) työtovereiden perheitä? Onko teillä sisaruksia, serkkuja? Onko lapsillanne kummit? Hoidatteko koskaan muiden lapsia tai annatte muuta apua?



Nyt lopetan inttämisen, mutta olisin iloinen jos saisin vastauksia, muutakin kuin että "emme tarvitse, vietämme miehen kanssa laatuaikaa kun lapset nukkuvat". Sosiaalinen verkosto ja vuorovaikutus muiden kanssa on minusta kamalan tärkeää, sekä aikuisille että lapsille.

Ei ihan riitä et käydään pari kertaa puistossa tutustumassa..

Mä en anna ihan kenen tahansa hoitaa lastani.. Ei ihan riitä et käydään pari kertaa puistossa tutustumassa..

Siitähän se lähtee.

Rohkeasti vaan, ja vastavuoroisuutta puolin ja toisin.

tutustuttaa pieni lapsi johonkin hoitajaan? Kyllä me pystymme lapsemme itsekin hoitamaan. Ja häät eivät ole selainen tilaisuus minkä takia lapsi pitäisi viedä hoitajalle.

mielelläni kuulisin, millaisia kaikkia lapsenvahteja sinä olet käyttänyt. Hyvin usein kun tarvetta lapsenvahdille on iltaisin ja viikonloppuisin, päivisin paljon harvemmin. Oletko vienyt lapsen kaverillesi, jossa hän on sitten nukahtanut jonnekin, ja olette vieneet nukkuvan lapsen kotiin? Vai onko kaverisi järjestänyt omille lapsilleen hoitajan, että on päässty sinun kotiisi hoitamaan lasta? Onko hän jättänyt omat tai lastensa harrastukset väliin - niitäkin kun on useimmilla perheillä melkein joka illalle. Jääkö lapsesi tosiaan mukisematta sellaiselle ihmiselle, jonka on tavannut aiemmin, mut jonka sylissä ei ole koskaan istunut, joka todennäköisesti ei ole koskaan koskenut häneen jne. koska ei meillä kerhoissa eikä ystävienkään kesken huolehdita toisten lasten perushoidosta eikä sylittelystä, vaikka nähtäisiin paljonkin. Lapselle on ihan eri asia se, tunnetko SINÄ tämän ihmisen ja luotat häneen, ja luottaako lapsi häneen.



Mulla on tukiverkkoa, ihan itse rakennettu koska muutettiin paikkakunnalle tuntematta yhtään ainoaa perheellistä ihmistä. Silti mulla on äärimmäisen korkea kynnys viedä kenellekään omaa lastani, joka ei vielä puhu eikä voi kertoa omista tarpeistaan. Varsinkin, jos perheessä on esimerkiksi koira tai kissoja, eikä perheen äiti ehdi vahtia vierasta lasta joka sekunti. Mä olen jo kerran hakenyt itkeä tihrustavan lapsen naapurista, kun "koira vähän näykkäisi". Ei tunnu kovin kivalta. Lisäksi mä tiedän varsin hyvin, että monet kaverit oikein odottavat iltaa, jolloin mies on kotona, että saavat ihan hetken hengähtää. Jos heidän täytyy tulla meille vahtimaan lastani tai minä vien lapsen heille, heidän "työpäivänsä" jatkuu vaan.



Rahasta mä en viitsi edes puhua, koska se on ap:lle selvästi vain tahdon asia sekin. Jos yksi leffailta miehen kanssa tulisi todellisuudessa maksamaan n. 100 euroa lippuineen, matkoineen, lapsenvahdin palkkioineen ja hoitajan tutustumiskäynteineen+hänen matkakuluineen,niin me jätämme sen leffan väliin. Seuraavalla kerralla kun rumba on aloitettava alusta,jos emme saa samaa hoitajaa.

Mutta ketään muuta en ole käyttänyt enkä kyllä aiokaan käyttää, ei meidän tutuista kukaan ole sellainen jolle haluaisin lapseni jättää hoitoon.

Jos mummoille ei jostain syystä sovi niin sitten perutaan meno.

Kehenkään en luota niin paljon kuin isovanhempiimme, että nuo kolme voisin antaa yökylään ja hyvällä omallatunnolla juhlia.

mutta eivät tosiaankaan oo halukkaita, joten se siitä sitten. :/