Mistä teillä mielenterveysongelmaisilla
mielestänne johtuu nuo ongelmat? Vai ovatko mielestänne vain tulleet jossain vaiheessa mukaan elämään?
Kommentit (38)
isä masennukseen taipuva alkoholisti, äiti maanisdepressiivinen. lapsuuteni ja nuoruuteni oli mielestäni onnellinen, mutta tässä sitä ollaan, työkyvyttömyyseläkkeellä.
Narsistinen äiti, vanhempien avioero ja läheisen isän hylkääminen, se etten koskaan ole ollut tarpeeksi hyvä
sulle tuomio? Koetko ettet siksi voi mitään itse?
isä masennukseen taipuva alkoholisti, äiti maanisdepressiivinen. lapsuuteni ja nuoruuteni oli mielestäni onnellinen, mutta tässä sitä ollaan, työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ei vaan kestä elämän vastoinkäymisiä tai jotain...
Elämäntilanteni oli pari vuotta tosi stressaava. Ei mitenkään epätoivoinen, mutta hyvin kuormittava. Masennuin.
Takana on onnellinen lapsuus ja kaikki muutkin puitteet riittävän hyvin.
sulle tuomio? Koetko ettet siksi voi mitään itse?
isä masennukseen taipuva alkoholisti, äiti maanisdepressiivinen. lapsuuteni ja nuoruuteni oli mielestäni onnellinen, mutta tässä sitä ollaan, työkyvyttömyyseläkkeellä.
geenit eivät ole uskon asia, kaksisuuntainen mielialahäiriö on nimenomaan vahvasti periytyvä sairaus.
voin moniakin asioita. olen vain niin tolkuttoman altis stressille, ettei normi työnteosta oikein tule mitään. siksi olen eläkkeellä, pää pysyy kasassa näin.
siksi että sua on revitty niin hajalle lapsena?
Lapsuus oli vaikea ja täynnä kaltoinkohtelua. Sinnittelin teiniksi, kunnes masennus iski.
Murheet tuoneet uusia huolia ja ahdistusta.
Murheellisena valitsin väärän miehen ymmärtämättä että hän on väärä, ja sain sitten sairaita lapsia.
Nyt murheellinen kun lapset sairaina :(
t. lievästi masentunut
ps. mullakin "geenivikaa" eli tunnekylmä äiti ja epävakaa alkoholisti-isä
jos yrität olla työelämässä? Paketti ei pysy kasassa? Tarvitset rauhallisen ympäristön jotta perussysteemit toimii?
sulle tuomio? Koetko ettet siksi voi mitään itse?
isä masennukseen taipuva alkoholisti, äiti maanisdepressiivinen. lapsuuteni ja nuoruuteni oli mielestäni onnellinen, mutta tässä sitä ollaan, työkyvyttömyyseläkkeellä.
geenit eivät ole uskon asia, kaksisuuntainen mielialahäiriö on nimenomaan vahvasti periytyvä sairaus.voin moniakin asioita. olen vain niin tolkuttoman altis stressille, ettei normi työnteosta oikein tule mitään. siksi olen eläkkeellä, pää pysyy kasassa näin.
jos yrität olla työelämässä? Paketti ei pysy kasassa? Tarvitset rauhallisen ympäristön jotta perussysteemit toimii?
sulle tuomio? Koetko ettet siksi voi mitään itse?
isä masennukseen taipuva alkoholisti, äiti maanisdepressiivinen. lapsuuteni ja nuoruuteni oli mielestäni onnellinen, mutta tässä sitä ollaan, työkyvyttömyyseläkkeellä.
geenit eivät ole uskon asia, kaksisuuntainen mielialahäiriö on nimenomaan vahvasti periytyvä sairaus.voin moniakin asioita. olen vain niin tolkuttoman altis stressille, ettei normi työnteosta oikein tule mitään. siksi olen eläkkeellä, pää pysyy kasassa näin.
miksi kyselet, jos saan kysyä?
että itsellä narsistihelvetti lapsuudessa, pää oli hajota teininä, mutta joten kuten olen pystynyt aikuisiällä sinnittelemään. Tarve tehdä jotain kartoitusta miksi ja miten asiat menee niin kuin ne menee.
kai siksi, että ei ollut ketään kelle puhua vaikeista asioista lapsena ja teininä, joten ne pakkautuivat päähäni ja ajatukseni vääristyivät pahasti koskien itseäni ja elämää ja muita ihmisiä. Lapsuus ja nuoruus oli hyvin stressaavaa johtuen alkoholisti- isästä ja vanhempien riitelystä, olin jännittynyt ja peloissani 18 v kunnes muutin kotoa joten tuli kai jonkinlainen burn out.
osuus sairastumisessani. Toki muitakin syitä varmaan on, kuten oma persoona ja geenit.
-6
että itsellä narsistihelvetti lapsuudessa, pää oli hajota teininä, mutta joten kuten olen pystynyt aikuisiällä sinnittelemään. Tarve tehdä jotain kartoitusta miksi ja miten asiat menee niin kuin ne menee.
ja liika kuormitus alkaa vääristää omaa kasvua. Tutun kuuloista. Oletko ajatellut että tuosta kaikesta voi eheytyä? Että aikuisiällä voisi oikeasti vielä kasvaa kaikesta menneestä törkyläjästä pois?
kai siksi, että ei ollut ketään kelle puhua vaikeista asioista lapsena ja teininä, joten ne pakkautuivat päähäni ja ajatukseni vääristyivät pahasti koskien itseäni ja elämää ja muita ihmisiä. Lapsuus ja nuoruus oli hyvin stressaavaa johtuen alkoholisti- isästä ja vanhempien riitelystä, olin jännittynyt ja peloissani 18 v kunnes muutin kotoa joten tuli kai jonkinlainen burn out.
luulen että olisin muuten pystynyt sinnittelemään pitempään kuin sinne parikymppiseksi, mutta lapsena alkanut pakko- oireinen häiriö, jota en sellaiseksi tiennyt, sai minut uskomaan, että olen joku piru. Ajattelin aina, että ei tässä tarvitse sietää kotioloja kuin sinne asti että pääsee muuttamaan pois jne, mutta jos alkaa itse uskoa olevansa paha ihminen, niin se on huonompi juttu, koska vanhemmat voi jättää kotiin mutta oma pää tulee joka paikkaan. Jos olisin nuorempana tiennyt, että kyse on mt- ongelmasta, olisin tullut sen kanssa paljon paremmin toimeen.
mutta en koe saavani siitä mitään. Olen pohtinut asioita jo pitkälle ja purkanut muilla metodeilla.
Voi olla että myös pelkään terapeutin pääsevän liikaa hallitsemaan minua, hallinnan tunne oli se pahin asia mikä raiskasi lapsuutta.
ja liika kuormitus alkaa vääristää omaa kasvua. Tutun kuuloista. Oletko ajatellut että tuosta kaikesta voi eheytyä? Että aikuisiällä voisi oikeasti vielä kasvaa kaikesta menneestä törkyläjästä pois?
en minä mieti lapsuuttani kaiken päivää tai mitään, olen vain jo monta vuotta ollut masentunut ja persoonallisuushäiriökin minulle on diagnosoitu, vaikka nykyelämässäni ei pitäisi olla mitään erityisempää syytä masentua (siis en ole kyllä saavuttanut mitään, mutta periaatteessa voisin tehdä mitä vain, kuten kaikki muutkin), ja tosiaan ei ole tarvetta syyttää vanhempiakaan mistään. Heidän syytä nämä monelta osin on, mutta sille ei mahda enää mitään, joten en tuhlaa heidän ajatteluun paljoa energiaa. En vain pääse tästä olotilasta pois terapioista ja lääkkeistä huolimatta.
isä masennukseen taipuva alkoholisti, äiti maanisdepressiivinen. lapsuuteni ja nuoruuteni oli mielestäni onnellinen, mutta tässä sitä ollaan, työkyvyttömyyseläkkeellä.
Näistä edellytyksistä on vaikea uskoa että sulla olisi ollut oikeasti onnellinen lapsuus.
Narsistinen äiti, vanhempien avioero ja läheisen isän hylkääminen, se etten koskaan ole ollut tarpeeksi hyvä