** Kissankulman naiset marraskuussa**

Mä vaan niin taas tipahtanu "langoilta" ku eno veneestä, et nyt pakko tulla jotain jaaraamaan ettette kuvittele päässeenne musta :)



Yhtään ei nyt raksuta mitä höpötelty, samaa uskon minäkin, että pari uutta "maukujaa" kissankulmalle saatu, kunhan vaan naiset ilmoittautuvat, ihanaa!!!



Synnytystä kovasti jo pohditaan, ja mamiof melkein jo itketti kun luin sun kirjoitusta tosta mahamitasta, ku mulla se ...tana ollu vielä isompi! Täällä ei sitten ole ollenkaan mitään synnytystapa-arvioita tai ultria, kun tässä vaan pitäis hyvillä mielin oottaa, että minkälainen "mammutti" sieltä sitten tulee... No way! Mulle on sovittu aikoja sitten KYS:n käynti tulevana maanantaina ja vaikka viesti olikin tyyliä "sitten aikanaan synnyttämään", marssin pokkana lappuineni luukulle. Jo on ...kele, jos ei ton mahamitan perusteella edes saa sitä painoarviota, niin kerron sit pari asiaa tosielämästä ja tuun vaatimaan kunnasta maksusitoumusta Keskussairaalaan. *pihinää, kihinää ja kiukkuista puhinaa*



Tästä voisin oikeasti kiukkuilla loputtomasti, ku musta toi touhu on vaan niin ...seestä! Muuten neuvolassa viimeks kaikki ihan ok, verenpaineesta saan kuulemma oikein mitalin. Paino oli taas kilon vähemmän eli riippuu meenkö aamu- vai iltapäivällä, näyttää aina +/- 1 kg. Kokonaispainonnousu siis 3,5 kiloa, jälleen. Päätä ei kauheasti "kaivellu", kun on niin alhaalla ja sattu älyttömästi ku yritti kokeilla. Kovasti tuo on myllänny ja supistukset on tyyliin muutama minuutti tiukkaa yhtäjaksoista puristusta muutamia kertoja päivässä. Vaikea sanoa, mahtaako vaikuttaa tonne värkkiin miten, viimeks tilanne oli se reilusti sormelle auki ja kaula ihan pehmeetä pöperöä mahd noin 1-2 senttiä. Ei osaa oikein olla tuostakaan mitään mieltä, kun aina se tilanne ollut jokseenkin samanlainen näillä viikoilla. Mä toivon niin todella, että koska tilanne on taatusti kypsä ja tää tuntuu tosi isolta, niin tekisivät sen armahtavan sisätutkimuksen ja pääsis "kärsimästä".



Jotakin pöperöitä täällä yritän laitella, mut miten toi ruoanlaittokin on jotenkin niin vastenmielistä puuhaa nykyään, ei mikään huvittais, saati maittais. Keskimmäiset on naapurissa synttäreillä ja isäntä esikoisen kanssa tuolla niemellä nuotiolla, ovat ihme "erä-jormia" molemmat :) Vähän haikeeta ja hassua kattoa, kun peräkkäin vetävät rinkat ja tussarit olalla ja koiruli pomppii ihan into piukkana perässä. On ne pirun rakkaita, koirulikin, vaikka taas käytiinkin tiukkaa keskustelua siitä, saako lumiukoilta varastaa hatut päästä...



Nimimietinnät jyllää täälläkin ja muutkin on näemmä hyödyntäneet tuota nimipuolen "palvelua" pohdinnoissaan ;) Kyllä se taas sellanen "tuskailu" varmaan on, että oksat pois! Ihan hirveetä, kun nyt pitäis vaan orientoitua ajattelemaan, että viimeistä kertaa nimeä miettii eli nyt ne kaikki kauneimmat käyttöön... Ehkä mä nimeän ne ens kevään kaikki mahdolliset 500 sorsanpoikasta, kun maailmassa on niiiiiin paljon ihania nimiä :)



Alkaa sen verran "epäilyttävä" käry tulla nenään, että paree varmaan mennä kattomaan, onko mun koekeittiön tuotokset palaneet karrelle... Anteeksi kiukuttelut, nyt ei vaan oo kivaa olla raskaana.



-omppu ja Rytö-Yllis 37+6-

Kiitos wattu infosta:) pitääpä miettiä asioita...



Omena: Juu, täällä on pakko joka ilta tai aamu käydä naukumassa, muuten putoo ihan kelkasta:D Ihanan aktiivista porukkaa, i like it!! olen kyllä kun tulisilla hiilillä, kauheesti haluisi jo tietää millaset "naukujat" on saatu tänne:) Voi omena, en haluu sua itkettää:(( Minkä kokoinen sä olet itse? kun mua ainakin syynätään sen takia niin tarkkaan kun olen hattu päässä ja korkkarit jalassa hikiseen sen 158 pitkä ja elopainoa 50 ilman raskautta... Paljon sun mitta on ollu? On kyllä tosissaan vähintääkin outoa jos ei edes koko arvioon pääse, ymmärrän että v*tuttaa!!!! Meet kiroilee kun rantarosvo sinne:D Toivotaan kaikki sormet ja varpaat pystyssä että pääsisit kärsimyksistäsi... äläkä pyydä anteeksi kiukkua, anna tulla vaan:) siksi täällä ollaan!! iso hali sulle:)



Meillä ollu oikein kiva päivä:) siivottiin ja ulkoiltiin ja isi ja kaksi pienintä käväsi uimassa, oli vieraita ja taas sain passata:) Musta on kiva laittaa "kystä kyllä" ihmisille. Nyt katellaan nunnia ja konnia ja mässätään:) mulla on tosi hyvä olo, ei supistele, ei vuoda, nou nathing!! Yötkin menis niiiin kivasti nukkuessa jos ei pissattas!! Toivon että tämä olotila jatkuu nelisen viikkoa, sitten sais kerralla alkaa rytisee ja sitten synnärille:))



kauniita unia kaikille!



mami

-21, mut ei haittaa eikä edelleenkään ole ikävä kesän kauheita helteitä.



Kiva kuulla ompusta ja sinäkin se tosiaan pian synnytät, jännää jännää :)

Mamiofilla kiva päivä ollu, mun omani oli hyvin tylsä, hö..en mä osaa yksin olla, ihan persiistä moinen, en todellakaan rentoutunut tms.

Ja enkä kauaa yksin ollutkaan, vein lapset mummolaan, siittä raksalle ja hain ruokaa, istuskelin ja vahtasin kun toiset teki, lähin pissattaan ton pentukoirulin, puhuin puhelimessa, viikkasin pyykit, aloin paketoimaan joululahjoja mut teippi loppu jo ekan lahjan jälkeen, istuskelin ja ihmettelin ja totesin et ääh ku tylsää ja menin sit raksalle istumaan ja kattomaan ku muut teki :) Paras on ku kaikki kotona ja nukkuu ja sit yksikseni olen hereillä, silleen mä lepään ja kerään voimia.

Mut ei ole vuodellut mitään ja sehän on hyvä se.



Lapsilla oli ollut tosi kivaa, olivat leiponeet mummon kanssa ja nuorin oli touhunnut ja höpöttänyt koko päivän, naama ihan punenen kun mentiin hakeen kotiin ja uni maistu, nousi aamulla viimesenä.

Nyt täytyy mennä avustaan pienimpiä paketoinnissa, lemmikkien lahjat on hankittuna ja pakettiin pitäs saada :)



wattu

Mulla on näköjään "pyjamapäivä" tänään:D En ole vielä saanut vaihdettua yökkäriä, enkä taida vaihtaakkaan! Olen enemmän ja vähemmän makoillu sohvalla ja torkkunu välillä... mies on jo käynyt äidillään Pepin kanssa ja siivonnut ja nyt lähti nuorimman kanssa kauppaan:o! Noo, tein mä ruuan ja meinaan torttuja vielä vääntää... Muuten näköjään otti voimille eilinen kestitseminen...



Wattu, yks juttu on joo varma! Ilmoista EI valiteta;) saa olla kylmä, IHANAA!!!! harmi kun sulla on ollu tylsä päivä:( mä kyllä osaan ottaa ilon irti kun saan olla yksin:D



Ensi tiistaina on neuvola ja keskiviikkona oikein kiva päivä, pääsee shoppailee Veikolle viimisimmät hankinnat:)) Se on aina kivaa!



Eipä mullakaan muuta... nani ja katjalah...??? uskaltaako jo onnitella;)



mami



ps: Rauhallisuus mahassa jatkuu:))

Yritän nyt pikaseen käydä uutiset laittamassa samalla ku laitan isompia kouluun..ja anteeksi etukäteen taas, tää on vaan omaa napaa..



Koitin osastolla ollessani käydä uutisia kännyllä laittamassa mutta eihän se onnistunu, sen verran sain netissä pysyttyä että ootte kaivanneet mua :) kiitos!



Kopsaan tähän tuota tarinaa tuolta Neliapiloista:

Eli keskiviikkoaamuna 24.11 heräsin klo 6:15 suppariin, sellaseen ihan siedettävään mahankovenemistyyliin, joka hiukan laitto puhaltamaan muttei kestäny ku sen 10 s. Toinen samanmoinen tuli heti kohta perään ja samalla kuulu *naps* ja lapsiveet meni siihen sänkyyn. Tökein ukkokultaa hereille, että hakee jotain rättiä, ettei kastu koko sänky ja samalla hinasin ahteriani sängyn yli samassa tarkoituksessa. Ei meinannu rakas oikein tajuta, että mikä juttu oikein on ku oli niin unenpöpperössä.

Nousin ylös ja sitä vettä tuli PALJON. Edellisestä viisastuneena laitettiin töpinäksi vaikkei suppareita vielä tullu. Luojan kiitos meidän äiti oli meillä vielä tuolloin!

Lunta oli tullu paljon ja pyrytti edelleen, aamuruuhka oli jo melkoinen ja supparit alko kiitettävästi tiheneen puolimatkassa (meillä matka sairaalaan on 12km) tullen juuri ennen sairaalaa koko ajan. Päksi on rempassa, joten synnärille ei enää pääse suoraan ovesta vaan sinne täytyy mennä eka hissillä ja sitte kävellä päivystyspolin läpi reilut 50m (jotka muuten voi tuntua 50km!) Mies heitti mut sinne alaovelle ja lähti viemään auton parkkiin. Hissiin päästyäni tuntu että en millään pääse saliin asti ku vauva punki jo tuolla haarojen välissä tulemaan ja supparit oli järkyttäviä. Tuntu, että kuolen, ku huomasin tuon "synnytysosasto 50m" kyltin! Miten ihmeessä pääsen sinne asti?! Yritin sipsutella niin nopeaan ku pystyin ja joku hoita päivystyksestä huikkas että ”loppukiri”! Heh…ei kyllä naurattanut tuolloin..

Vielä ovikellon soitto ja oottaa että pääsee osastolle josta tuliki pian kätilö vastaan jolle kerroin, että lapsi tulee jo. Siitä hoitsujen huoneen läpi ja saliin, housut pois ja yritin kammeta itteni sängylle joka oli vaikeaa ku oon niin turkkasen lyhyt ja sänky korkealla ja sattu niin kovasti ku vauvan pää oli oikeasti jo tulossa.

Sängyllä toinen kätilö (heillä oli vuoronvaihto just meneillään) tarkasti vielä tilanteen ja sano että ponnista vaan tulemaan, yks kätilö otti multa samalla verta ja laitto tipan (kuulemma laittavat uudelleen synnyttäjille että suppareita tulee kunnolla jälkeistenki aikaa siis että tulevat kunnolla ulos) ku siinä parilla työnnöllä synnytin tyttäremme maailmaan klo 6:53! Pari tikkiä tartti laittaa ku sen verran nirhas mutta muuten kaikki ok. Ihana neitokainen nostettiin siihen mun rinnalle, jota päästiin sitte ihastelemaan. Jälkeiset tuliki sitte ihan iisisti ja olivat ehjät. Kätilö jätti meidät sitte kolmisin ku tilanne oli päällä kahdessa muussa salissa. Aika pian neiti ilmoitti että eikös tässä apetta saada ja hienosti alkoki rintaa imeä.

Tunteroisen päästä neitin mittojaki saatiin eli 4070g ja 50cm,pipo 37cm (eli ei mikään pienipäinen =D).

Synnytyksen kestoksi saivat 35min, synnärillä siitä n.3min. Ja viikkojahan tuolloin 24.11 oli 40+2 (vaikkakin papereissa nyt lukee 39+5).



Neiti oli hörpänny aika moisen satsin lapsivettä ja sitä tuli molemmista päistä ja paljon. Paino putos liikaa ollen alimmillaan 3630g, joten sen vuoksi olimme osastolla lisäpäivän ja samalla tarkkailivat bilirubiiniarvoja, ku on vähän keltasenlainen. Painokontrollia täytyy jatkaa tänään neuvolassa ja keltaisuutta tarkkailla.



Neiti on aivan ihana ja hurmannut kaikki. Oli melkonen yllätys sukulaisille, että tulokas olikin tyttö, miehenpuolella ku noita tytsyjä ei oo ennestään.

Kova tissitakiainen on ku sitä piti ja pitää tyrkyttää koko ajan (eilenki oli koko päivän tissillä eikö nukkunut ku 10min pätkiä). Nytkin tässä kirjoittelen yhdellä kädellä ku samalla imetän toista =D



Mukavaa pakkasviikkoa (tai ei niin mukavaa..ite en tykkää näin kovista pakkasista) ja kovasti jaksuja teille loppuraskauteen! Kyllä se palkinto on kaiken vaivan arvoinen!



Hanna ja neiti O 5pv

Paljon onnea Hannalle ja koko teidän perheelle prinsessasta!!!

Ihan tuli tippa linssiin kun sun viestin luin :)



wattu

Huh, mitä vauhtia siellä on ollut!



(palailen myöhemmin..)



Ananasmehu 37!

Voi Hanna:)) Onnea onnea onnea, koko perheelle, äitille ja isälle ja pienelle perheenlisälle...



* nyytti pehmeä syliisi annettiin,

se vauvalta tuoksuu, on lämmin niin

Se itsekkin varmaan tietää sen, että sulattaa jokaisen

sydämen, hiustupsusta pieniin varpaisiin, se on ihana

ihana niin. *



Liikutuksen kyynelistä posket märkänä onnea toivottaa mami ja perhe.





muoks* Hannan vauva lisätty syntyneisiin:)

Minäkin olen kuulumisiasi taustalla odotellut melkein joka päivä, suuren suuret onnittelut pikkuisesta prinsessasta pitkän odotuksen jälkeen!!! Loppu tulikin hurjaa vauhtia, onneksi ei itsellä mennyt aikanaan ihan noin, ehdittiin olla salissa sentään vartti x-D Nyt saan minäkin tämän nelosprojektin loppuun, kun sinullakin on vauva (meidän vauva 1v5kk...) Onnellista vauva-aikaa ja arkea koko perheelle!!



Ja Ompulle kanssa vilkutus ja onnea loppusuoralle!!!



entinen apila Miksu

Onnea valtavasti Hannnalle perheineen!!!:)

Hurjan nopeesti neiti tuli maailmaan! Onneks ehitte sairaalaan!

Ihania vauvan tuoksuisia päiviä:)!



Mahtavaa kun alkaa poikasia kulmille ilmaantua:)

Kukakohan seuraava..



Kone temppuilee, eli myöhemmin muut höpinät..



mami@6 kera masun tasan 34

Onnea valtavasti Hannnalle perheineen!!!:)

Hurjan nopeesti neiti tuli maailmaan! Onneks ehitte sairaalaan!

Ihania vauvan tuoksuisia päiviä:)!



Mahtavaa kun alkaa poikasia kulmille ilmaantua:)

Kukakohan seuraava..



Sivu temppuilee, eli myöhemmin muut höpinät..



mami@6 kera masun tasan 34

Onnea prinsessasta Nani/Hanna & koko perhe!



Vauhdikas oli pikkuisen alku, mä olisin varmaan ärähtänyt sille hoitsulle kommentista. Onkohan neidistä tulossa yhtä vilkas kuin alkukin? :)



Pikaisesti vaan ku pitää käydä pannuhuonees tarkistamas onko poltin taas sammunu. Alkaa tulla vilu ja pakkastakin vaan -20. :)



Äippä

Huh, mitä vauhtia neitokainen on sitten maailmaan tullut. Loppukiri tosiaan... voi kun tuon murjaissut hoitaja olisi tiennyt mitä meni tokaisemaan, oikeasti.

Meillä on VIHDOINKIN "kunnon" netti, siis kiintee eikä nyt tartte ton nettitikun kaa pelleillä!! Luulisi toimivan.. Viime ti kävi setä kytkemässä, lauantaina ostettiin langaton modeemi ja mies asenti ja asenti la ja su ja luovutti. Mie sit käänsin eilen koko koneen ja KUKAKOHAN sai linjat pelittää :D Oon nyt tosi omahyväinen atk-mestari!



AmaliaJoelhan se kyseli maustekakun ohjetta:



2 munaa, 2 kahvikupillista sokeria, 3,5 kahvikupillista vehnäjauhoa, 2dl kermaviiliä, 150g voita/margariinia, 2tl kanelia, 1tl kardemummaa, vajaa 1tl neilikkaa, 2tl soodaa.



Ainekset kulhossa vaikka lusikalla sekaisin: 1) munat, kermav., voi 2)vehnäj., sokeri, mausteet. Voideltuun kakkuvuokaan (oisko reilu litran vetoinen?) ja paistoaika 200c 30-45min.



Tää ohje on ikivanha ja miun mummolta, joka kyllä tekee kakun aina kun mennään sinne kylään. Kyllä se mummon kakku vaan maistuu sille oikealle :) Mut tään taikinankin vois pistellä suuhunsa.



Mamilla ne viikot vähenee, jos tosissaan meinaavat käynnistää pian! Äh, mitähän miun muuta piti kommentoida..



Mut nyt tyhmä kysymys pian viiden lapsen äidiltä:

Mitä te puette talvivauvalle??? Mitä pakkaatte vauvalle mukaan sairaalaan? Esikoinen oli helmikuun vauva, mut arvatkaa, muistanko mittään :D



Eilen pääsin jo sentäs pesemään vauvan vaatteita, taidan jatkaa samaa linjaa tänään. Ja iltapäivällä on ultra.. Taas mietityttää tään olennon asento :/



No, palaan viisaampana (?)!

Ananasmehu rv 37+1

höh, mulla siirty neuvola torstai iltapäivään, täti kipeenä... käytiin sitten isossa kaupassa ostaa Pepin kanssa vähän herkkuja, on niin hiton kylmä että ei tuo neiti ulkona viihdy kun hetken kääntymässä, niin onpahan sisällä jotain puuhaa:) No menemme sitten torstaina puoli kolme tätiä moikkaa! Toisaalta justhan mä olin nla lääkäris ja sit hyvinkäällä, että sinänsä nou hätä!



ananas: Mä kanssa olen pari kertaa meillä saanu koneet pelittää, tulee muuten aika kuningas fiilis:D Kiitos maustekakun ohjeesta, kelpaa mullekkin:) äläs nyt yhtään tyhmittele ittees, mä neljän lapsen äiti eilen etsin googlesta synnytystä enteileviä oireita:D kun ei mun mielestä ole suppareita, mutta jotain kait tapahtuu... en tiiä! Ainakin maitoa on alkanut tulemaan:) mä pakkasin siis vauvalle mukaan pitkähihasen bodyn, koko potkupuvun, rasavillan vauvahatun, turvakaukaloon sopivan toppahaalarin ja sukat, sitten heitin kaukaloon vielä filtin, jos on tosi kylmä niin sen saa sitten vielä vauvan päälle. Autolla kuitenkin kuljetaan niin riittänee... tuleppa kertomaan ultrauutiset:)



Mites on Hannalla ekat yöt menny vauvan kanssa? oletko saanut nukuttua? Onko muuten millanen tyttö, minkä sorttiselta vaikuttas?



Katjalahin uutisia sitten tässä odotetaan:)))



Huomenna olisi sitten joulukuu, oma kuukausi:) on se aina vaan niin jännää... ei siihen totu!!



mami

Aivan ihania uutisia nani!!! Kyllä se vaan itkut iski pintaan kun luin kertomustasi. Vihdoin kauan kaivattu neliapilasi on maailmassa ja vaikka vauhti oli hurja(!!!), kaikki meni tosi hienosti! Jollain tavalla "ympyrä" tosiaan sulkeutui, kun niin kovasti silloin tuolla apiloissa tsempattiin ja elettiin odotuksessa ja odotuksen odotuksessa :) Onnea koko teidän perheelle suurella sydämellä! Ennättikö se mies teilläkään itse syntymää näkemään? Meillä myöhästyi nelosen syntymästä kun ei viitsinyt vanhalla mersulla lähteä ambulanssin kanssa kilvanajoon ;)



Miksullekin vilkutukset ja kiitokset :) Aika tosiaan hujahtaa, meidän apilat on jo "isoja" jötköjä... Onkohan se meillä ollut tämä "nelosprojekti" hätäänen, kaikilla kolmella, kun minäkin silloin sairaalan ovien sisäpuolella sen 8 minuuttia viivähdin ennen kuin oli tyttö ulkona? Jos ei nyt ihan niin "paniikkia" tällä kertaa...



Mamiof: Minun mitat ne onkin KOMEAT! Pituutta on het hurjat 165 cm ja painoa toistasataa kiloa jonkun matkaa :) Siksi tuo 3,5 kilon painonnousu tässä kohtaa on enemmän kuin paikallaan ja tyytyväisenä voin olla, että painan nyt muutaman kilon vähemmän kuin tuolta neloselta näillä viikoilla. Toiveissa siis, että lopputulema olisi hieman lohdullisempi jahka tästä purkautuu. Omituista kyllä, että kaikesta huolimatta kaikki arvot ym. on pysyneet tosi hyvinä, että kai tää makkarakerros "pukee" mua :) Mahamitta oli viimeks 37,5, muistaakseni, ja se on jo enemmän kuin neloselta viikkkoa myöhemmin ja tuo tyty oli kuitenkin perätilassa. Mun maha oli sillon liki kainaloihin asti ja kaks päivää ennen synnytystä piti painaa neidin päätä mahan päältä kädellä alaspäin, että pääs autoon istumaan. Poukki sillä aina kivasti kylkiluihin :) Nyt tää kessi ei ole koko aikana noussut edes kovin ylös, mahtuu helposti käsi rintalastan ja kohdun yläreunan väliin. Tämä tietysti tavallaan voi tehdä mittaa isommaksi, kun on niin "kasassa" koko maha ja "sisältö" punkeaa tosi kovasti ulospäin.



Ananaksellekin onnittelut kiinteistä langoista :) Kesällä joutui tuolla reissussa pelaamaan sen tikun kanssa, eikä aina ollu tosiaankaan kivaa! Jospa ne sinun "pätkimiset" olisi nyt historiaa :) Minä katselin tuossa kanssa vähän sivuun vauvaa varten kotiintulokamppeita: Pitkähihainen body ja puolipotkarit, sukat, velourhousut ja -takki, tumput, villasukat ja hattu ja sit sellanen puku, jossa jalansuut ja hihat saa umpeen. Varuilta myös matkaan sellanen vauvakaukalon peitto, jonka voi sit autossa heittää pois. Nuo tämän vuosituhannen autot on kuitenkin varusteltu aikas hyvillä lämmityslaitteilla, että kun noutaja täältä tulee, on tuolla matkalla jo auto takuulla lämmennyt. Luultavasti saa täällä kotona pidellä kovimmilla pakkasilla jotain ohkasta myssyä ja tumppuja ainakin aluksi, kun on tällainen "vetoisa" mökki, jossa lämpötila on aina parinkympin tuntumassa, usein vähän alle ennemmin kuin yli. Uusista ikkunoista isäntä tuossa yks ilta tarjouspyyntöjä lähetteli, mutta luultavasti vaatii vähän "säästämistä" (tai lottovoittoa), että niitä tähän saumaan saataisiin. Tuo mökkiprojekti toistaiseksi listalla ensimmäisenä, jospa siitä sitten jotain tuloakin alkaisi tulla, kun valmiiksi saataisiin ja vuokralle :)



Valmistelut muuten ihan mallillaan, sänky tosin vieläkin varastossa, mutta uus sitterikeinu saapunut jo liikkeeseen, kunhan vaari hakee, niin sitten on sekin. Kaukalon päälliset pitäis virittää paikoilleen, kun ovat pesun jäljiltä pussissa ja noi tuplien päälliset pitäis ottaa irti ja pesuun. Tuli vaan isännälle luvattua, että tällä kertaa minä en niitä ala purkamaan, kun ei meinattu millään saada noita edellisiä kasaan, kun tämä tyttö oli innostuksissaan aukonut liki kaikki mahdolliset pultit ja mutterit, mitä vastaan tuli (sain joulupukilta viime jouluna aivan toooosi hienon oman työkalusalkun, joten kyllä kelpasi kikkaillakin!)... Joku nupikka niistä kuulemma häviskin, mutta mitäs pienistä :)



Pitäiskö sitä nyt sitten paljastaa eilisen KYS:n keikan antia? Nyt siellä oli sitten takit käännetty ihan toisin päin ja ensimmäisenä vastassa oli kätilö, joka todella oli päättänyt YMMÄRTÄÄ minua. Puhui hitaasti ja selkeästi ja useasti kysyi, että haluaisinko puhua jostain tai painaako mieltä jokin... Pakko sanoa, että tuli vähän vähä-älyinen olotila ja siinä jumalattomassa vessahädässä ei todellakaan tehnyt mieli avata muuta kuin toiletin ovi!!! Käytiin siinä läpi kuitenkin edellistä synnytystä ja liirum ja laarum ja sitten hetken perästä lekurille. Oli tosi mukava naislääkäri, katsoi ultralla ensin, mittasi kahteen kertaan ja painoarvio oli (lohdulliset) 3,5 kiloa, vettä kuulemma hyvän kokoiset lätäköt :) Teki sisätutkimuksen ja vielä korosti tekevänsä sen "hyvin varovasti" minun historiani valossa ja tuloshan oli ihan odotettu: reilusti kahdelle sormelle auki ja kuulemma optimistina se sentti hikisesti kaulaa jäljellä. Kalvot kuulemma saisi puhki vaikka heti, kun on niin "kypsä". Totesi sitten, että annetaan neidille (ei edelleenkään pippeliä) vielä hetki aikaa ja ensi tiistaina 7.12. aamusta suoraan akka synnytyssaliin ja kalvot puhki ja piste. Jos aiemmin vähänkään supistukset säännölliset ja/tai kivuliaat, niin liikkeelle, sitten toimitaan aiemmin. Kuuluuko tässä vaiheessa tulla "en mä ehkä haluukkaan tätä"- olotila? Tuntuu kuitenkin aika karmivalta oikeesti TIETÄÄ, että sillon se on sitten viimeistään menoa, no mercy!



Tietty ton käynnin jälkeen oli käytävä vähän tukussa ja siellä ja täällä "virman"asioilla ja kyllähän se illalla aika puristeluja taas piti, mutta sitähän se nyt vaan on ollu jo viikkoja. Tosi alhaalla typy kyllä roikkuu, että saa nähdä millasta rytinää pitää tullessaan, mutta jospa se siitä. Paljon parempi mieli on kyllä nyt ja kun sai ton aika optimistisen painoarvionkin, niin tietää vähän edes mihin varautua. Voi olla, että tuo minun perätila-Pirre jääkin suurimmaksi "saavutukseksi" tästä porukasta :) Mut kyllä mua vähän nyt jännittää kuitenkin...



Eilen kotimatkalla olikin sitten suojelusenkeli (onneksi) valveilla. Ajoin kolmantena letkassa, jossa ensimmäisenä oli jotenkin tosi hämärän näköinen vanha chevy, molemmat takavalon lasit puuttui ja luntakin oli katolla ainakin puoli metriä; sitten oli peräkärryn kanssa vanha mese, joka ajoi liki kiinni tämän chevyn puskurissa ja vauhtia pidettiin vähän alle kahdeksassa kympissä. Mulla oli kaveri mukana Empun vahtina, ja sille manasin, että ei pääse edes ohi noista kun noin liki ajavat, kun alko kipinäsuihku lentämään tiellä. Kaveri huikkas, että mikä tuolla juoksee ja sain sanottua, että ...ttu, se on rengas! Kaiffarit oli ilmeisesti siirtämässä jossain tallin takana viimeset vuodet (tai vuosikymmenen) seissyttä chevyä näppärästi ajamalla (huomattiin, että oli siirtokilvet) ja hups, kuskin eturengas päätti lingota tien sivuun kesken matkan. Hetki meni, ennen ku ite tajus, mitä oikeasti olis voinut tapahtua. Onneksi kukaan ei tullut vastaan, kuitenkin Kuopion tielläkin liikennettä on ihan kivasti. Tai jos joku jalankulkija olis kävelly just siinä tai se rengas olis ottanu jostain kimmokkeen ja tullu lasista sisään. Eipä tarviis tässä varmaan naputella...



Hommia olis tällekin päivälle, pyykin kuritusta ja astioiden laittoa. Verhoja pitäis silittää ikkunoihin, sekin tois vähän lämpöä tupaan. Mattoja en ole edelleen laitellut, jos sitten viikonlopuksi, kun lauantaina pitäisi tuon neidin 6-vuotispäiviä vietellä,. siivoojakin tulossa vielä perjantaina Onneksi on "apujoukkoja" tulossa paimentamaan eskarilaumaa, vois ehkä hieman pällikkä muuten levitä :) Niin, ja huomenna Eelin kanssa Kuopioon, tuli kutsu viimein niihin testeihin, kun on meidän "erikoislapsonen". Nekin nyt sit pamahti tähän joulukuulle, kun ei muutakaan tekemistä ollut, mutta hyvä kun saa sitten tietoa, että tarviiko poitsu apuja ja jos, niin millaisia:) Kouluhan sujuu päällisin puolin ihan kivasti, mutta tunne-elämän puolella lukkoja ja ongelmatilanteita riittää ihan kiitettävästi. Hyvä nyt kun pääsee itse viemään ekalla kerralla, kun tarkoitus kartoittaa lapsuutta ja sen sellaista, johon ei oikein kukaan muu osaa vastata kuin minä. Jatkossa käynnit sitten enemmänkin testien ja tehtävien tekoa, jolloin minun läsnäolo ei niin kovin välttämätöntä.



Ei auta, liikkeelle vaan ja töihin! Palajan taasen langoille...



-omppunen ja yllis 38+2-

Sulla se alko sitten final countdown!!!! onpahan jännää!!!! Ja oikein kivan kokosen arvion sait tyttärestä:) Aika jännää varmaan tollanen "tieto" että sinä ja sinä päivänä saan vauvan:)) kyllä kuuluu tuohon kohtaan se olo "että tätä mä en ehkä haluakkaan" Mulla ainakin joka kerta viimisillään se tunne... ei siihen tosiaan koskaan totu että saa vauvan, aina uusi juttu ja uusi ihminen. Olipas sulla kyllä tosiaan suojelusenkeli mukana, huh huh!! se on tossa liikenteessä juuri se juttu, että vaikka kuinka itse ajaisit hiljaa ja kunnolla, koskaan ei tiedä kuka ja millasessa kunnossa tärähtää eteen... kamalaa:( Mua alko kyllä jännittää nyt sun puolesta, että ensi tiistaina se omppu pääsee VIIMEISTÄÄN masusta eroon.... huh huh!!!!!



mami

Olipas nopea reissu, mutta onnellinen loppu onneksi. Juuri tuollaisia reissuja minä jännitän tulevaksi sillä nää kolme vimeistä ovat tulleet niin nopsaan. Nopein oli juuri tuo tuonnin mittainen :)



Onnea onnea vielä kerran ja perästä tullaan kaikki tyyni :)



Pirre

Amaliajoel on heinäkuisissa kuten minäkin :)

Mulla on laskettu näillä näkymin heinäkuun alussa ja sen verran tiedän että tällähetkellä ainakin on tuplat tulossa.

Lapsia on nyt 6 + kesällä puolivälissä raskautta menetetty vauva. Eli nyt tulevana kesänä meidän perheen lukumäärä on pyöreä 10 kun lapsia on silloin 8 ja mies ja minä + 2 koiraa. (Ai, sehän on jo 12 ku koiratki laskee)

Hiukan jännittää kun nää ois ekat tuplat jotka syntyy. Alussa on ollut ennenki toinenkin amniopussi mutta ne on tullu aina pois.

Nyt on jännää. Ja paljon asioita joita pitäs miettiä ja järjestää kun yhden tulokkaan sijaan onkin 2 tulossa.

Onkos täällä muita joilla on ison perheen jatkoksi tullut kaksoset?

Ois kiva saada vinkkejä ja kertomuksia miten on raskaus menny, synnytys ja arki.

Tarviiko lisä-apua aina, vai hoituuko ne 2 siinä ku yksikin?



t:Tupla (9+2)

Olet sydämmellisesti tervetullut TUPLA:)) jos sopii, avaan huomenna (tai joku muu avaa) joulukuun pinon, niin lisätään sinut siihen. Kerrotko mistä päin olet, ja jos haluat jotain muutakin kertoa tonne esittelyyn! Paljon onnea tuplauutisista!! WAU!!! on teitä sitten aika porukka:D Meillä ei ole kaksosia, mutta läheltä seurannut sellaista arkea olen. Hyvällä ystävällä tuli 3 lapsen jälkeen kaksoset, kaikki poikia:D Ja hänellä meni oikein hyvin ja menee tänä päivänäkin:) kaksoset on identtiset ja viihtyivät kohdussa aina vkolle 37 asti, jolloin käynnistettiin. Alakautta syntyivät, ikäeroa 23min ja oli kuulemma ihana synnytys:) Pojat oli reilu 2 kilosia kummatkin, hyvin voivia, ja terveitä:) Mun ystävällä oli vielä sellanen tilanne että silloin oli hänen miehensä avannut juuri ison ravintolan joka vaati mieheltä välillä 16h työpäiviä eli oli paljon yksin lasten kanssa. Vanhemmat lapset olivat silloin kun kaksoset syntyi 6,3 ja 2-vuotiaat. Villit vintiöt:) Ystävä sai apua omalta siskoltaan, minulta ja hän otti siivoojan 1/kahdessa vkossa (ihan omakustanteisesti) joka hiukan helpotti... mutta olihan siinä työtä:) Mulla heräsi pienoinen kunnioitus ystävää kohtaan, lapset oli aina kuitenkin puettu, pesty, ruokittu ja ulkoilivat ja äiti teki ihan maittavaa kotiruokaakin ja leipoi:) onneksi kaksoset oli tyytyväisiä ja sairaalassa jo oppineet tietyn rytmin, joten söivät peräkanaa ja nukkuivat samaan aikaan! Aika loppu mun ystävä oli siinä kohtaa sitten kun kaksoset oli 2- vuotiaita... sanoi että oli viimein lupa "väsähtää". Sillon heillä oli onneksi jo se tilanne että ravintola pyöri ja mies pystyi olemaan paljon kotona... mutta ei siitä varmasti traumoja tullut koska vuosi sittne heille syntyi vielä tyttö:)) Toisella tutulla myös kaksoset, mutta ovat toistaiseksi ainoita lapsia:) On se kyllä ihan eri juttu kun kaksi vauvaa tulee samaan aikaan... ei siitä pääse mihinkään! Uskon että mieli myllertää ja tottakai raskausaikakin on jo ihan erilainen. Paljon onnea kuitekin vielä koko porukalle, uskon että kaikki menee oikein hienosti!



mami