Nyt kun olen haastatellut yli 70-vuotiaita naisia,
alkaa tuntua, että ehkä se entinen perinteinen malli ei ollutkaa niin paha. Monessa perheessä se onni tuntuu syntyneen siitä, että isä on käynyt töissä ja äiti ollut kotona. Vaimot ovat passanneet mielellään miehiä, jotka ovat tuoneet rahaa kotiin. Nykyajan menoa eivät monet iäkkään naiset ymmärrä. Yllättäen monet suhtautuvat myönteisemmin esim homoseksuaalisuuteen kuin lasten päivähoitoon viemiseen.
Kommentit (27)
Sehän oli paremmin toimeentulevissa perheissä aivan yleistä, samoin maaseudulla, jos oli isompi talo. Lapsia laitettiin myös sisäoppilaitoksiin ja toiselle paikkakunnalle kouluun huomattavasti useammin kuin nykyään.
Mutta joo. Varmasti yleisempi mielipide on juurikin tuo mitä esitit.
Itse olen todella onnellinen siitä, että nykyajan naisella on muitakin vaihtoehtoja.
että siinä vaiheessa kun lapset on kotona hoidettu ja ei ole ollut mahdollisuutta viedä lapsia hoitoon on ollut siihen tyytyminen, vaikka nuorena olisikin ollut muita haaveita.
Samantuloksen luultavasti saat kun kyselet 40v kuluttua hoitoon nyt lapsensa vieviltä vaikka silloin kaikki lapset hoidettaisiin kotona.
Eli naiset ovat tyytyväisiä menneeseen elämäänsä, oli se millaista tahansa.
Eli ovatko köyhätkin naiset nauttineet miestensä passaamisesta, vaikka sitä rahaa on tullut kotiin niukasti? Tuskinpa oli köyhille naisille kovin helppoa jäädä kotiin passaamaan miestä, jos se misekään ei ole tienannut enempää kuin juuri ja juuri hengenpitimiksi. JOtenkin keskiluokkaiselta vaikuttaa tuo ap:n otos..
on usein tuo sama mielipide. Maaseudulla on ollut yleistä, että on ollu pari lehmää ja ehkä jokunen muukin hyötyeläin, joita vaimot ovat hoidelleet lasten ohessa. Mutta täytyy nyt korostaa, että kaikki eivät suinkaan ajattele samalla tavalla kuin enemmistö. Kyllä on myös niitä, joiden mielestä on hyvä, että naiset nykyisin kouluttautuvat ja luovat uraa kodin ulkopuolella. Ja onhan aina osa naisista ollut tomeria ja lähteneet opiskelemaan ja edenneet pitkällekin. Usein nämä kouluttautuneet naiset ovat jääneet naimattomaksi.
Ystäviini jopa kuuluu pitkästi yli 6-kymppisi ihmisiä ja kaikki ovat tainneet haaveilla töihinpääsystä, opiskelusta, oikeudesta vaikka kirjoittaa runoja. Samoin heidän äitinsä eli yksi polvi vielä taaksepäin. Rahapula tai miehen asenne on estänyt sen. Toiset ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä heti kun lapset on kasvatettu isommiksi, eli kotonaolo on ollut pakon sanelema juttu.
T: onnelline kotirouva omasta valinnastaan. Mutta olen saanut kokea myös opiskelun ja työelämää vuosia ja vuosia
ole ollut! (ehkä ihan rikkaimmilla) Puhutaan kuitenkin noin vuonna 1940 -syntyneistä ja ei 60-luvusta eteenpäin juuri kotiapulaisi ole ollut. Ylipäätään tuossa ikäluokassa alkoi enemmistö naisista olla jo töissä, joten kotiäitiyttä tuon ikäiset ovat enemmänkin nähneet varmaan vanhemmissaan...?
Mun isä on syntyny 1944 ja hänen äitinsä oli kotiäiti ja isä duunari (mutta "ammattimies"). Elämä oli tietysti niukempaa, mutta työnjako oli selvä: mummu piti kodin siistinä ja heräsi aamulla muita aiemmin tekemään aamiaista perheelle. Toisaalta mummu otti kuulemma aina päivätorkut sen jälkeen, kun oli tehnyt kotityöt ja ennen kuin lapset tulivat koulusta. Vain raskaimmat miesten työt jäi isoisälle, mummu teki kuulemma ihan kaiken muun ja passasi ruuat nokan eteen. Ei silti voi mummua orjana pitää. Tilipäivänä kuulemma isoisä toi kiltisti tilin mummulle, joka sieltä lohkaisi sitten "taskurahat" miehelle ja loput oli hänen hallinnassaan.
Isäni mukaan elämä oli tosiaan silloin paljon stressitömämpää ja lapsia ehti äidit kasvattaa paremmin. Ylipäätään kiireitä ja paineita oli vähemmän. Olihan se silti köyhää.
Olen töissä vanhusten parissa joten olen jutellut todella monen yli 70-vuotiaan kanssa aiheesta.
Kyllä lasten paikka heidän näkemyksensä mukaan on kotona, harva on toista mieltä.
Ja sitä mieltä olen kyllä itsekin, vaikka veinkin esikoisen päiväkotiin tämän ollessa 1v5kk.
Olen töissä vanhusten parissa joten olen jutellut todella monen yli 70-vuotiaan kanssa aiheesta.
Kyllä lasten paikka heidän näkemyksensä mukaan on kotona, harva on toista mieltä.
Ja sitä mieltä olen kyllä itsekin, vaikka veinkin esikoisen päiväkotiin tämän ollessa 1v5kk.
Ennenvanhaan kodit olivat eläviä toimivia yksiköitä jossa lapset hoidettiin ja ruokaa laitettiin ja pyykkiä pestiin. Oli sitten kyse rikkaista tai köyhistä oli nämä työt tehtävä ja huushollissa oli tavallisesti useampia naisia koska kotityöt ilman koneita ja vempeleitä veivät paljon aikaa. Lapset kasvoivat aikuisten vierellä ja oppivat tärkeät asiat elämää varten.Harvoin äidit olivat niin yksin arjessa pienten lasten kanssa kuin nykyään.Miehen ja naisen roolit olivat selkeämpiä ja tarkoituksenmukaisia jos ajatellaan jälkikasvun kehitystä ja hyvinvointia.
Nyt meillä on koneet ja vempeleet ja päiväkoti mihin lapsi pienestä viedään. Naiset puurtavat työelämässä ja tulevat uupuneina kotiin lasten luo jotka tarvitsevat nyt todella äitiä kun olleet erossa pitkän aikaa.Nuorten äitien on vaikeata selvitä kaiken ristitulen keskellä.Pääasia nyt kumminkin että nainen on VAPAA valitsemaan.Nyt siis naisten pitäisi olla tosi onnellisia, mutta tilastot kertovat karua tosiasiaa: nuorten naisten masennukset ovat moninkertaistuneet viimeisten vuosikymmenien aikana, uupumus ja stressi ovat lapsiperheiden arkea.
Vähän pitäisi kriittisesti pystyä myös arvioimaan noita haastattelujen tuloksia. Kyllähän se on niin, että esim. naisten ympärileikkausten perinnettä ylläpitää nimenomaan naiset. Naiset, jotka väittävät, että se on niin iso asia naisen kunniallisuudelle, että se leikkaaminen ei satu ollenkaan...
Kun ihmisellä ei ole vapautta valita, hän sopeutuu. JA sopeutuakseen ja välttääkseen katkeruuden, hän alkaa nähdä elämässään niitä hyviäkin asioita, ottaa siis ilon irti siitä mitä on saatavilla. Ja ennen kaikkea itsetunnon kannalta se on tärkeää paheksua naisia jotka nykyään tekevät toisin kuin he. Koska kotona olleella ei ole mitään muuta millä päteä, pädetään sitten sillä että " itse hoidin lapseni".
Muutenkin käsitys " ennen lapset hoidettiin kotona" on aika jännä. Eipä niitä lapsia kamalasti ennen hoidettu, jos verrataan siihen, mitä nykyaikana pidetään lapsen hyvälle kasvulle tärkeinä asioina. Äideillä oli valtava työtaakka ja lapsia usein paljon, joten kyllä ne lapset aika lailla keskenään kasvoivat, katsoen toinen toisensa perään. Osa kuoli tapaturmaisesti juuri yllä mainitusta syystä.
Todellakin lapset kasvattivat toisensa (tai vanhat isoäidit hoitelivat) ja vauvat imivät kehdossa sokeriin kastettua riepua, kun äiti oli navetassa.
Minä, jolla on liki 7-kymppisiä ystäviä.
nyt yli 70 vuotiaat äidit olivat kyllä kaikki työelämässä mukana. Ja meillä muuten oli kotiapulainen vielä kun minä olin pieni (s.-69) eikä todellakaan oltu kovin varakkaita. Päivähoidossa olen myös ollut ja äiti muuten suhtautuu myönteisesti homihin...
Vähän pitäisi kriittisesti pystyä myös arvioimaan noita haastattelujen tuloksia. Kyllähän se on niin, että esim. naisten ympärileikkausten perinnettä ylläpitää nimenomaan naiset. Naiset, jotka väittävät, että se on niin iso asia naisen kunniallisuudelle, että se leikkaaminen ei satu ollenkaan... Kun ihmisellä ei ole vapautta valita, hän sopeutuu. JA sopeutuakseen ja välttääkseen katkeruuden, hän alkaa nähdä elämässään niitä hyviäkin asioita, ottaa siis ilon irti siitä mitä on saatavilla. Ja ennen kaikkea itsetunnon kannalta se on tärkeää paheksua naisia jotka nykyään tekevät toisin kuin he. Koska kotona olleella ei ole mitään muuta millä päteä, pädetään sitten sillä että " itse hoidin lapseni". Muutenkin käsitys " ennen lapset hoidettiin kotona" on aika jännä. Eipä niitä lapsia kamalasti ennen hoidettu, jos verrataan siihen, mitä nykyaikana pidetään lapsen hyvälle kasvulle tärkeinä asioina. Äideillä oli valtava työtaakka ja lapsia usein paljon, joten kyllä ne lapset aika lailla keskenään kasvoivat, katsoen toinen toisensa perään. Osa kuoli tapaturmaisesti juuri yllä mainitusta syystä.
Mina ainakin opiskelin yliopistossa, valmistuin ammattiin, matkustelin ympari maailmaa ja pidin hauskaa.
Omassa lähipiirissä ei ole kyllä montaakaan 60-80-v. joka olisi ollut kotiäiti. Käsittääkseni Suomessa valtaosa naisista on tehnyt palkkatyötä myös silloin kun lapset on olleet pieniä. Ja usein siinä sivulla tehneet myös kotona ns. naisten työt...
on syntyneet 30-40 luvuilla eli olleet työelämässä 50-luvun lopulta, ja kyllä jo esim 70-luvulla naiset kävi töissä. Mun äiti on 75v ja luokkakavereideni äideistä joka ikinen kävi töissä, paitsi yksi, joka oli alkoholisti, mutta hän olikin nuorin äiti. Kyllä nyky-70-vuotiaat ovat melko lailla naisista se eka ikäluokka, joka on on ollut ikänsä töissä.
Ehkä kritisoivat päivähoitoa siksi, että itse aikoinaan joutuivat viemään ihan vauvoja hoitoon...
Mä oon ihan loppu tähän kiireeseen elämään.
Vaikka molemmat käydään töissä ja tehdään tasapuolisesti kotitöitä, tuntuu ettei jaksa, ei kerkiä.
Asutaan unelelmiemme isossa talossa maalla, lapsia on kolme, emme turhia tuhlaile tai matkustele.
Mutta kyllä olisin onnellinen jos pystyisin jäämään kotiin, pitämään huolta talosta, kodista ja lapsista.
Talo rapistuu alla, lapsia näemme muutaman tunnin päivässä, toisiamme lennossa.
Hoitovapaalla ollessani kerkesin petaamaan aamuisin sängyt, laittamaan ravitsevan, terveellisen aamiaisen perheelle, kokkaamaan kunnolla, pitämään itsestäni huolta.
Ja mikä ihaninta, meillä oli aikaa toisillemme!
Eipä niitä lapsia kamalasti ennen hoidettu, jos verrataan siihen, mitä nykyaikana pidetään lapsen hyvälle kasvulle tärkeinä asioina. Äideillä oli valtava työtaakka ja lapsia usein paljon, joten kyllä ne lapset aika lailla keskenään kasvoivat, katsoen toinen toisensa perään. Osa kuoli tapaturmaisesti juuri yllä mainitusta syystä.
Tästä puhui omakin isoäitini, 7 lapsen äiti. Ihmetteli että onneksi ei mitään pahempaa sattunut, kun ei hän kerennyt lapsia pahemmin maatilan töiltä vahtia. Jälkikäteen oli kuulemma monet tilanteet pelottaneet. Isommat vähän paimensivat pienempiä, mutta aikamoisiin vaaratilanteisiin osasivat silti hankkiutua, kun äiti oli hommissaan ihan toisella puolella tilaa.
Isä oli alle 2kk ikäinen kun mummi joutui lähtemään eri paikkakunnalle töihin. Tuohon aikaan 100km välimatkaa ei reissattu joka viikkokaan. Isä oli sitten ekat elinvuotensa mummolassa hoidossa. Sitten vasta kun toinen lapsi syntyi, otti mummi isänkin mukaansa kotiin. Isän isä oli juopporenttu.
Äidinäiti taas oli kyllä kotona lasten kanssa, mutta teki kotoa käsin erään koulun kirjanpitoa ja hoiti koulun taloutta. Kotiapulaisia oli myös ja koulun vanhemmat oppilaat auttoivat tarvittaessa lastenhoidossa ja siivouksissa.
Sen sijaan isoisoäitini oli kotona lastensa kanssa, mutta lasten ohella hän kasvatti karjaa ja hoiti pienen maatilan kaikki peltotyöt. Heti kun lapset pystyssä vaan pysyivät, olivat se ulkotöissä apuna.
Ehkä kritisoivat päivähoitoa siksi, että itse aikoinaan joutuivat viemään ihan vauvoja hoitoon...
ei tietenkään vielä mitään tuloksia varsinaisesti mistään. Vielä on paljon haasteltavia, mutta ihan sellaista tuntumaa tuossa jo.