Nyt kun olen haastatellut yli 70-vuotiaita naisia,
alkaa tuntua, että ehkä se entinen perinteinen malli ei ollutkaa niin paha. Monessa perheessä se onni tuntuu syntyneen siitä, että isä on käynyt töissä ja äiti ollut kotona. Vaimot ovat passanneet mielellään miehiä, jotka ovat tuoneet rahaa kotiin. Nykyajan menoa eivät monet iäkkään naiset ymmärrä. Yllättäen monet suhtautuvat myönteisemmin esim homoseksuaalisuuteen kuin lasten päivähoitoon viemiseen.
Kommentit (27)
Ennen kaikki oli niin paljon paremmin. Leipäkin maistui leivälle ja nuoriso osasi käyttäytyä!
mutta oma isoäitini (jo yli 80) on tehnyt tehdastyötä ja tämän ohessa käynyt siivoomassa "varakkailla". Ensimmäiset lapset on viety päivähoitoon kolmiviikkoisina ja viimeisestä sai olla kotona kolmekuukautta. On ehdottomasti sitä mieltä, että pienien, alle vuotiaiden, lasten paikka on kotona. Mummuni toisaalta myös arvostaa naisen itsenäisyyttä ja omaa palkkaa. Ja tuskin on ehtinyt passaamaan miestään :)
Tässä ei nyt ole kyse minun näkökulmastani, vaan niiden YLI 70-vuotiaiden naisten, joita on haastateltu. Kaikkeahan ei tässä voi kertoa. Kertomuksissa tulee esiin elämän rankkuus ja vaikeat ajat. Mutta poimittuna yksi sellainen ajatus vaan nousi hyvin usein esille, että naisen ja miehen selkeä roolijako koettiin hyväksi. Edellytyksenä tietenkin on ollut, että se mies on ollut elossa ja työkykyinen. Monta kertaa tuli esiin vähän eri sanamuodoin lause: Mitähän elämästä olisi tullut, jos en olisi sitä miestä kunnioittanut.
Haastatteletko huviksesi vai jotain tutkimustyötä varten?
Onko sinulla koulutusta haastatteluun ja aineiston käsittelyyn?
Jotenkin vaikuttaa siltä, että luet haastatteluista sen mitä SINÄ haluat lukea...
Eihän tässä, tällä pastalla olla tekemässä mitään virallista analyysia. Kerron vain tuntemuksia, joita tulee esiin. Kyllä ihmisen kertoma täytyy ottaa todesta ja laittaa ylös sellaisenaan. Mikään yksittäinen asia ei tule erityisesti korostetuksi sitten valmiissa työssä. Kyllä nämä asiat tutkitaan ja lajitellaan ja pinotaan ihan ilman omia haluja ja ajatuksia. Kyllä tämä kuuluu osana työhön.
(äiti, täti ja anoppi mukaanlukien) ovat käyneet töissä koko aikuisen elämänsä.
Omat isovanhempani ovat syntyneet ihan vuosisadan alussa ja lapset 50-luvulla. Kaikki perheen lapset ovat osallistuneet koko ikänsä talon töihin. Aluksi, noin 5-vuotiaista alkaen he esim. kitkivät helppoja kasveja tai vahtivat vauvoja, ruokkivat eläimiä. Noin 10-vuotiaalla oli jo melkoinen vastuu navetta-, kitkemis- ja lapsenhoitohommista. Välttämättä kumpikaan vanhemmista ei ollut palkkatyössä ja lapsille ei maalla todellakaan ollut päivähoitopaikkaa. Tässä perheessä ei myöskään isovanhemmat asuneet samassa talossa, koska olivat tuolloin jo kuolleet. Lisäksi ukkini "vastuulla" oli auttaa veljiensä (kuolleet sodassa) perheitä raskaimmissa töissä.
Eipä kyllä isoäitini tätä elämää näe mitenkään hohdokkaana. Sama ahdistus näkyi vielä omassa lapsuudessani 70- ja 80-luvuilla. Nyt isoäitini on todennut, että ei hän osannut olla edes hyvä mummo, koska "aikaa ei ollut" ja suhtautuminen lapsiin oli niin erilainen, johtuen juurikin noista rankoista ajoista.