Lhavia syrjitään Suomessa paljon enemmän kuin homoja!
Mistähän saataisiin samanlainen kansanliike ja myötätunno-osoitus lihavien olomasaolon oikeutukseen?
Kommentit (71)
tuleva yhteiskunnalle kaikkein kalliimmaksi koska elävät pisimpään ja kuluttavat näin yhteiskunnan varoja. Muuten, myös laihoilla on sama riski sairastua sydän ja verisuonitauteihin, mitä lihavalla. Tätä ei moni tiennyt.
Itsellä bmi 26 eli pikkasen liikaa :)
Miettikääpä taas, mitä valehtelette täällä. Sisko sai adoptiolapsen, hänen bmi on 39, samoin miehen. Saivat kehuja siitä, että eivät polta tupakkaa, eivätkä käytä alkoholia ja molemmat korkeasti koulutettuja.
yhteiskunnalle aivan saatanasti.
eikös homous sitten maksa?? nämä vähemmistöasemasta kärsivät kun tarviivat kallista terapiaa jne että kestävät tätä elämää meidän tavisten kanssa. Ja kun eivät voi luonnollisesti lisääntyä niin heillä ei sitten vanhana ole niitä lapsia ja lapsenlapsia auttelemassa kun yhteiskunnalla ei ole varaa hoitaa..
niin moni heterokin. Eikä heteroillakaan aina niitä lapsia tai lastenlapsia ole. Parempi vaan, että kaikki eivät niitä lapsia hanki.
Miettikääpä taas, mitä valehtelette täällä. Sisko sai adoptiolapsen, hänen bmi on 39, samoin miehen. Saivat kehuja siitä, että eivät polta tupakkaa, eivätkä käytä alkoholia ja molemmat korkeasti koulutettuja.
Adoptoinnissa ei ole mitään painorajoja. Miettikääpä taas, mitä valehtelette täällä. Sisko sai adoptiolapsen, hänen bmi on 39, samoin miehen. Saivat kehuja siitä, että eivät polta tupakkaa, eivätkä käytä alkoholia ja molemmat korkeasti koulutettuja.
Jotkut maat eivät anna lapsia adoptioon liian ylipainoisille tai liian vanhoille ihmisille.
vuoden alussa Kiinasta tytön. Joku nyt haluaa provota. Ja laittaa aiheesta faktaa, muuten voi lopettaa, kiitos.
Lapselle liian vaarallista(passiivinen tupakointi)
Ja alkoholia ei saisi käyttää lainkaan myöskään. Lihavuudesta ei ole lapselle haittaa.
Täytyykö olla täysin terve? Entä haittaako ylipaino?
Täysin terve ei tarvitse olla, eikä edes muodikkaan hoikka. Sinänsä esim. ylipaino tai kurissa pysyvä diabetes eivät ole este adoptiolle. Arjen pyörittämistä haittaavat terveysongelmat saattavat kyllä aiheuttaa kysymyksiä. Yleisinä periaatteina pidetään sitä, että lapsesta on pystyttävä huolehtimaan ja että lapsi ei joudu menettämään vanhempaa liian varhain. Sairastettu masennus, vaikka se olisikin jo menneisyyttä, on kiintymyssuhteen kannalta riski ja siitä varmasti joutuu puhumaan. Neuvonnan alussa vaaditaan lääkärintodistus, jossa tutkitaan perusterveydentila, joten mahdolliset ongelmat tulevat kyllä puheeksi aikaisessa vaiheessa prosessia. Tämähän on hyvin tapauskohtaista.
Missään nimessä ei pidä lähteä neuvontaan asenteella, että salailee terveysongelmiaan (fyysisiä tai psyykkisiä). Lapsen parasta tässä ajatellaan!
Että ei ole lihavuus este adoptiolle. On täällä palstalla sairasta porukkaa, kun pitää tällaisesta valehdella.
Ootteko koskaan laihat ihmiset tulleet ajatelleeksi että kun laiha ihminen haluaa tietyssä tilanteessa vaikka drinkin tai tupakan, lihaville se tilanne on sellainen että pitää syödä suklaata?
Minä en juo alkoholia enkä polta tupakkaa, mutta suklaa on mun huume. Suklaaseen jää koukkuun niinkuin muihinkin huumeisiin. Toiset väittää että tulee kauhea päänsärky jos ei saa kahvia, minä en juo koskaan kahvia, eikä se aiheuta minulle päivittäistä pääkipua. Mutta auta armias jos ei saa suklaata... Jos ei saa illalla suklaata siitä hyvästä että on taas jaksanut koko päivän sekoamatta vaikka on ihan yliväsynyt, sitten tulee hulluksi. Ei riitä "tahdonvoima" lopettaa suklaansyömistä, vaikka kaiken muun pystyisin jättämään pois. Jos jätän suklaan pois, syön kaikkea muuta kun yritän pitää suklaanhimoa pois, mutta mikään ei auta, sit oon vaan syöny mitä tahansa vaikka ei oo nälkä.
Ettei kaikki laihat/hoikat juo alkoholia/kahvia tai polta tupakkaa?
Tiedän tuskasi, itse olen lopettanut karkin syömisen. Korvasin sillä ruuan, aamupalat, iltapalat yms, söin jaksaakseni, kun olin jaksanut, kun olin iloinen, surullinen, estääkseni päänsäryn tulemisen, saadakseni energiaa jnejne.
Sokereiden kanssa alkoi olla ongelmia, en halunnut joutua piikittämään itseäni enkä antamaan sitä mallia lapselle. Lopetin enkä ikinä aloita enää. Olen nyt 20kg kevyempi kuin silloin, tekemättä mitään muuta.
Vuonna 2002 amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä J. Eric Oliver aloitti suuren urakan.
Hän oli huomannut, kuinka uutisissa ja tutkimusraporteissa yhä uudelleen kerrottiin, että lihavuuden tuomat ongelmat vaarantavat koko terveydenhuoltojärjestelmän. Oliver päätti tutkia, miten Yhdysvaltojen terveyspolitiikan tulisi tähän vastata. Hän perehtyi laajalti lihavuudesta tehtyihin lääketieteellisiin ja yhteiskunnallisiin tutkimuksiin.
Silloin hänelle tuli pulma. Iso pulma.
Mitä enemmän raportteja luin ja mitä useampia asiantuntijoita haastattelin, sitä paremmin tajusin, että perusoletuksessani oli jotakin vikaa. Suurin osa lihavuuteen liittyvistä väitteistä perustui todisteisiin, jotka olivat hyvin hataralla pohjalla.
Tilastoista selvisi, että useimmat väitteistä, joiden mukaan lihavuus aiheuttaa useita sairauksia ja lihavuus on syy tuhansiin kuolemantapauksiin, eivät yksinkertaisesti pitäneet paikkaansa. Silti näitä pseudotietoja johdonmukaisesti levitettiin tosiseikkoina.
Näin Oliver kirjoittaa viime vuonna julkaistussa kirjassaan Fat politics, jonka nimen voi suomentaa Läskin politiikaksi. Kirja kumoaa perusteellisesti nykykäsitykset lihavuuden vaikutuksista. Oliverin mukaan läski ei ole lainkaan sellainen vaara, jollaisena se esitetään.
Käytyään läpi valtavan määrän tutkimuksia Eric Oliver löysi vain kaksi sairautta, joihin kehon liiallinen rasva on itsessään osoitettu syypääksi: kihti, jota ilmenee suurta ylipainoa kannattelevissa nivelissä, ja kohtusyöpä, jota ilmenee ylipainoisilla naisilla, koska heidän kehonsa tuottaa paljon estrogeenihormonia.
Hyvin simppeli tapaus.
Läski kävelee jalkakäytävän reunaa kohti kauppaa keskittyneenä vain omiin ajatuksiinsa.
Homo kävelee jalkakäytävän reunaa kohti kauppaa keskittyneenä vain omiin ajatuksiinsa.
Kummalle vastaantuleva kännikala tai poikajoukko alkaa heittää teräviä huomioita habituksesta?
...jos vaan haluaa ja viitsii. Homoudelle ei voi mitään.
t. hoikka hetero
...jos vaan haluaa ja viitsii. Homoudelle ei voi mitään.
t. hoikka hetero
Jos asianosaista itseä ei asia häiritse? Ja muuten, se ei ole helppoa, se painonpudotus. Jos olisi, ei meillä olisi lihavia. Lisäksi moni lihoo sellaisella ruokavaliolla, mikä ei lihota jotain toista lainkaan. Elämä on joskus epäreilua.
Normipainoinen hetero, jolla järki päässä
Vuonna 2002 amerikkalainen yhteiskuntatieteilijä J. Eric Oliver aloitti suuren urakan.
Hän oli huomannut, kuinka uutisissa ja tutkimusraporteissa yhä uudelleen kerrottiin, että lihavuuden tuomat ongelmat vaarantavat koko terveydenhuoltojärjestelmän. Oliver päätti tutkia, miten Yhdysvaltojen terveyspolitiikan tulisi tähän vastata. Hän perehtyi laajalti lihavuudesta tehtyihin lääketieteellisiin ja yhteiskunnallisiin tutkimuksiin.
Silloin hänelle tuli pulma. Iso pulma.
Mitä enemmän raportteja luin ja mitä useampia asiantuntijoita haastattelin, sitä paremmin tajusin, että perusoletuksessani oli jotakin vikaa. Suurin osa lihavuuteen liittyvistä väitteistä perustui todisteisiin, jotka olivat hyvin hataralla pohjalla.
Tilastoista selvisi, että useimmat väitteistä, joiden mukaan lihavuus aiheuttaa useita sairauksia ja lihavuus on syy tuhansiin kuolemantapauksiin, eivät yksinkertaisesti pitäneet paikkaansa. Silti näitä pseudotietoja johdonmukaisesti levitettiin tosiseikkoina.
Näin Oliver kirjoittaa viime vuonna julkaistussa kirjassaan Fat politics, jonka nimen voi suomentaa Läskin politiikaksi. Kirja kumoaa perusteellisesti nykykäsitykset lihavuuden vaikutuksista. Oliverin mukaan läski ei ole lainkaan sellainen vaara, jollaisena se esitetään.
Käytyään läpi valtavan määrän tutkimuksia Eric Oliver löysi vain kaksi sairautta, joihin kehon liiallinen rasva on itsessään osoitettu syypääksi: kihti, jota ilmenee suurta ylipainoa kannattelevissa nivelissä, ja kohtusyöpä, jota ilmenee ylipainoisilla naisilla, koska heidän kehonsa tuottaa paljon estrogeenihormonia.
tähän myös, sanoi, että läskisota ampuu jo pahasti yli.
Ja nämä kommentit koskevat todella lihavia, siis niitä joilla on painoindeksi yli 35 tai varsinkin yli 40.
Lihavuus on hyvin merkittävä riskitekijä hyvin moneen sairauteen. Ei lääkäri huvikseen kehota laihduttamaan vaan siksi, että laihtuminen OIKEASTI on ehdottomasti paras ja usein lähestulkoon ainut hoitokeino moneen vaivaan. Suurin osa tietää riskin aikuisiän diabetekseen ja metaboliseen oireyhtymään. Harvempi ymmärtää lihavuuden merkityksen esim. sellaisiin sairauksiin kuin uniapnea, polvien nivelrikko ja monet syövät.
Lihavuus ja siihen liittyvä huono kunto liittyvät lähes kaikkiin tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin ja vaikuttavat niiden hoitoon. Monet leikkaukset voivat olla yksinkertaisesti mahdottomia siksi, että lihavuus vaikeuttaa leikkauksen teknistä suorittamista ja jopa tekee sen mahdottomaksi ja mikä tärkeämpää, nostaa komplikaatioriskit sellaisiksi, ettei ole mitään järkeä leikata pientä vaivaa hengenlähdön riskillä jos sama lopputulos olisi saavutettavissa laihduttamalla.
Ihan jokaisen lihavuus johtuu siitä, että jossain vaiheessa on syönyt enemmän ruokaa kuin mitä on kuluttanut. TÄSTÄ EI OLE POIKKEUSTA! On toki totta, että jotkut sairaudet, lääkitykset ja liikunnan mahdottomuus voivat vaikuttaa joko ruokahaluun suurentavasti tai energiankulutukseen pienentävästi. Tällaiset tekijät ovat kuitenkin hyvin marginaalisia ja niistä huolimatta avain laihtumiseen ja normaalipainoisena pysymiseen on se, että syödään vain se, mitä kulutetaan tai vähemmän - mikään muu ei auta! Valtaosalla lihavista ei kuitenkaan ole mitään tällaista syytä lihavuuteensa vaan kyse on yksinkertaisesti siitä, että he SYÖVÄT ENEMMÄN KUIN KULUTTAVAT, piste.
Lihavuuden määrittely sairaudeksi on hyvin mielenkiintoinen kapitteli. Moni lihava haluaa sairaan kirjoihin, koska kuvittelee, että se vapauttaa kaiksesta vastuusta. Kun on kerran sairas, niin silloin on tilanteeseensa syytön säälittävä reppana, joka toisten kuuluu hoitaa kuntoon. EIHÄN SE NYT NIIN MENE! Hyvin monet sairaudet, lihavuus mukaan lukien, johtuu ihmisen omista valinnoista ja tekemisistä ja on parannettavissa ainoastaan ihmisen omilla ponnisteluilla!
Se mielenkiintoisuus tulee siitä, että kun monet muut sairaudet ovat selkeitä vasta-aiheita esim. leikkauksille ja joillekin muille hoidoille, niin lihavat joiden lihavuus määritellään sairaudeksi (painoindeksi yli 40) kokevat kuitenkin että heitä SYRJITÄÄN LIHAVUUDEN VUOKSI, eivätkä hyväksy sitä, että vaikkapa heidän leikkauksensa jätetään tekemättä, koska heidän sairautensa (lihavuus), kuten monet muutkin sairaudet, sen estää. Ei suinkaan - heitä heidän mielestään syrjitään, koska he ovat lihavia! Joskus tekisi mieli sanoa, että päättäkää nyt jo: joko olette sairaita tai siten ei, mutta ei voi koko ajan olla sitä, millä saa mieleisensä lopputuloksen.
Millälailla lihavuus maksaa "yhteiskunnalle aivan saatanasti"? Olen lihava 40+ nainen, olen ollut 20+ työvuodessa ollut sairaslomalla 2 päivää ja olen perusterve. Ilmeisesti en mene pikkuvaivojenikaan takia lääkärille, kun arvelen, että ensisijainen hoitokeino on laihduttaminen riippumatta vaivani sijainnista (pää tai jalat) ja laadusta. Olen terveempi kuin laihat työkaverini. Vasta äskettäin normaalipainoinen työkaveri räki kaksi viikkoa, muttei minuun tarttunut tauti.
Kyllä minä näen lihavien sortoa, esim urheiluliikkeistä on turha hakea kunnollista goretexasua joka sopisi 46-48kokoiselle naiselle, eli minun on liikuttava sateella joko miesten vaatteissa tai surkeassa mummo tuulipuvussa joka ei vettä pidä. Mielestäni en ole edes kokoa norsu.
Samoin hakemalla saa hakea laadukasta muunlaista urheiluasua, xl-koko sopii ehkä 60kiloiselle.
Minun lihavuuteni ei ole aiheuttanut yhteiskunnalle eikä yrittäjille yhtään kustannuksia, päin vastoin vaatekaupoissa saan maksaa reilusti ylihintaa 5-10cm leveämmästä housunvyötäröstä.
Se, että kaupassa myydään standardikokoisia vaatteita ei ole nimenomaan lihavien sortamista. Ongelma koskee kaikkia, jotka poikkevat jollakin tapaa standardimitoituksesta, olivatpa he sitten keskivertoa pidempiä, lyhyempiä, lihavampia, laihempia, persevämpiä, rintavampia, harteikkaampia tai mitä vaan.
Kooltaan keskivertoja ihmisiä nyt vaan on eniten, joten totta kai kauppiaan on kannattavinta myydä tuotteita, joilla on suurin kohderyhmä. Erikoisryhmät voivat ostaa erikoisliikkeistä tilausmallistohinnoilla. Tiedän, mistä puhun, koska kengännumeroni on 42. Mielestäni jalkani ei ole nuorten nykynaisten keskuudessa kovin iso, mutta kenkiä on silti hankala löytää. Sama koskee housuja. Istuvat housut saa käytännössä vain tekemällä korjauskeikan ompelimoon. Kyse ei silti ole sorrosta vaan siitä, mitä kauppiaan kannattaa myydä.
Taidat lisäksi hieman liioitella tuota xl-koon pienuutta. Olen itse 70-kiloinen ja ostan urheiluliikkeistä maun mukaan kokoja s-m, 36-40.
Homot kohtaavat tällä hetkellä lakisääteistä syrjintää, mikä ei ol
Sitä en kiellä, etteikö myös lihava voisi kohdata kiusantekoa tai joutua alakynteen esim. työhaastattelussa lihavuuden vuoksi. Näitä asioita ei kuitenkaan ole siunannut hallitus ja lainsäädäntö, vaan työsyrjintään vain niin lihava kuin homokin hakea oikeusteitse hyvitystä.
Kanssaihmisten arvistuksen opettamisesta taa olemma vastuussa me kaikki vanhempina.
Lääkärissä en käy kuin työterveystarkastuksissa, toki myönnän että ikääkään ei ole vielä niin paljon että liitännäissairauksia sen vuoksi olisi.
Tiedän myös ylipainoisia ihmisiä jotka eivät mene lääkäriin edes kipeän ranteen vuoksi koska aina käsketään laihduttamaan, niinkuin ylipainolla ja kipeällä kädellä olisi yhteys. Samoin tiedän miehen joka kuoli keuhkokuumeeseen koska oli ylipainoinen, ei mennyt lääkäriin, kun joka ainoaan vaivaan oli vastaus katsotaan kun olet laihduttanut 40kg.
Jos ei mene lääkäriin, koska epäilee, että lääkäri sanoo jotain, mistä ei tykkää, kyse ei ole syrjinnästä vaan jääräpäisyydestä. Jos menee lääkäriin, ja lääkäri käskee laihduttamaan ennen kuin suostuu tutkimaan, kyse on syrjinnästä.
Lääkärin velvollisuus on myös suositella laihduttamista, jos hän katsoo, että potilaan lihavuus on terveyshaitta. Tämä ei ole syrjintää vaan ammattivelvoite. Samalla tavoin lääkäri suosittelisi ketjupolttajalle tupakoinnin lopettamista. Sekään ei ole tupakoitsijan syrjintää vaan ammattivelvoite. Jos asiaa ei kestä kuulla, ongelma ei ole yhteiskunnassa vaan korien välissä.
Lhavia syrjitään Suomessa paljon enemmän kuin homoja! Mistähän saataisiin samanlainen kansanliike ja myötätunno-osoitus lihavien olomasaolon oikeutukseen?