Älä sano näin väsyneelle äidille!
Voi että kun korpeaa... Minä yritän sanoa että mulla on ihan helvetin vaikeeta ja ystävät vaan sanoo latteuksia :(
Ihan hirveä unenpuuten ja väsymmys ja varmaan masennus niiten takia. 8 kuukeuteen en oo nukkunu kunnon yöunia ja nyt on menny taas tosi monta yötä normaaliakin rikkinäisemmin. Ja vittu mää en näköjään ees osaa enää kirjottakaan! :(
Tosi rankka ero takana eikä oikein minkäälaistatukiverkkoa.
Lapsi roikku koko ajan kiinni, on tosi kärttyinen ja vaativa. En oo kahteen päivään jaksanu käydä edes suihkussa eikä se mitään kannatakaan, kun lapsi oksentaa tosi paljon (joo, lääkärissa käyty ja hoito vireillä). Kaikki kotityöt jäissä saamattomuuden ja väsymyksen takia eikä oo ketää jolle vois sanoa, että pitele sinä vuorostas lasta ees pari minuuttia! Eikä oo ketään jota odottaa kotiin töistä että sais pienen hengähdystauon :(
Nyt on taas pinna niin kireellä, että avauduin ystävälle mesessä (ja sitä en tosiaan tee kovin helposti!!!), niin hän vaa tuumasi, että "toi vaihe kestää jonkin aikaa, aika aikaansa kutakin" . Hänellä on kouluikäiset miehen mukana tulleet lapset ja nyt odottaa ensimmäistä omaa vauvaansa.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHH!!!!! Olipa lohduttavaa kuulla että tää helpottaa "joskus"!!!!
Sanokaa mieluummin vaikka, että "jos oisin lähempänä, tulisin heti auttamaan", pliis!
Kommentit (31)
=/ niin no se on kyllä ärsyttävää, että se jolla ei hajuakaan niin sanoo, että joo kyl se siitä... sama kun sanoin kerran tuttavalle, että olen niiin väsynyt, ei vaan jaksa ja haluan edes 2 h nukkua, no hän totesi, että hänen äitinsä on joutunut valvomaan tämän tuttuni kanssa kun hän oli vauva joten tämä hlö tietää kyllä, että miltä minusta tuntuu!!!
WTF? ja mistä vitusta se sen tietää kun sen ÄITI on valvonut HÄNEN kanssa! EI HÄN LAPSENSA KANSSA! vitsi mikä moukka! ei todellakaan enää kuulu mun elämään, kun heittää tuollaisia kommentteja! hermot siinä meni!
Tulipa muuten tuosta mieleeni tää mun baariin ruinaaja-kaveri! Se on töissä esimiesasemassa ja valitti mulle, että heillä yksi tyyppi tekee työnsä vähän huonosti. Sillä on pieni vauva kotona, joka valvottaa ja vaatii veronsa (työntekijä on siis mies) ja varovasti ehdotin, että voisko olla vaan niin väsy? Siihen kaverini sitten sanoi, että ei hänenkään äiti valittanut kun joutu yövuoroon lähtemään töihin kun hän oli vauva ja hänellä sentää oli koliikki... :D
Ei juma, oli pakko nostaa vähän kulmia!
Muutenkin on aina neuvomassa kivasti, lapsia kun hänellä ei itellään ole, mutta tietää kaiken.
Olen muuten Jyväskylästä, mutta en oikein tiiä kenenkään tapaamisesta... Ei millään pahalla eikä mitään henk.koht, mutta kun sekin homma vaatisi energiaa :P
Eikö joku vois olla oikeesti kaveri ja auttaa sua kun tuntuu ettet jaksa enää! :(
Ehkä joku oikeesti tulee sun avuksi! :)
Jos oikeasti olet JKL:stä ja tarvitset apua, niin ota nyt sitä apua vastaan, kun tuo yksi äiti sitä sinulle tarjoaa!!! Vaihdatte mailiosoitteet ja puhelinnumerot! Saat konmkreettisen avun lisäksi vertaistukea.
ota apu vastaan. se voi olla paras päätös mitä olet kosksaan tehnyt.
ja miehen on pakko tunnustaa isyys... vaikka sossun avulla. lapsella on oiokeus isään ja sulla lastenhoitoapuun ja vastuun jakamiseen. voimia!
että otat vastaan apua. Jos yksi asia on mitä kadun lapseni vauva-ajasta, on se, etten tajunnut pyytää apua tai edes ottaa vastaan, kun sitä olisi saanut. Tottahan ilmankin selvisin, mutta paljon fiksumpaa olisi ollut ottaa apua vastaan vaikka sekin aluksi tuntuu työläältä. Silloin tietää olevansa todella avun tarpeessa, kun voimavarat ovat niin vähissä, ettei jaksaisi edes apua ottaa vastaan tai sitä järjestää.
t. 18
Paistaa läpi monia asioita, mitä itsekin ajattelin kun nuorena lapsen sain. Sä tuskin olet masentunut, vaan väsynyt ja vittuuntunut. Selvitä ero itselles ennenkun alat troppaamaan ilopillereillä, sä kasvat nyt ja revit ittes ylös omilla voimillas tai uikutat vielä 10v päästä kun on rankkaa.
Ja niin, se on kertakaikkisen hanurista kun asiat on noin niinkun sulla on. En yhtään ihmettele että ahistaa, mutta hengitä, ota täällä tarjottu apu vastaan tai juttele neuvolassa. Kun saat hetken aikaa ittelles niin mietit mitä jatkolta haluat, miten selviydyt ja ennenkaikkea, ketkä kavereista niitä oikeita kavereita on. Kun on vähän energiaa arkeen, niin siitä ei kannata jaella turhille tyypeille.
Mä voisin ihan hyvin auttaa sua ainakin kerran. Voisin ihan oikeesti siivota kunnolla kotinne:)
Musta olisi ihana päästä siivoamaan vaikka jonkun toisen kämppää jos ei omat muksut roikkuisi nilkoissa.
Ota ap apua vastaan ja - muista sitä myös pyytää!
oma lapseni oli tuossa iässä, olin ihan poikki. Hoidin lasta yksin, ja lapseni oksenteli aina kun oli vähänkään nuhaa, ja sitähän oli paljon ja usein. Lisäksi toi ikä on muutenkin vähän rassaava, lapsi on aina kiinni äidissä ja helposti tyytymätön ja levoton.
Mulla ei ollut myöskään mitään lastenhoitoapuja, ei auttanut kuin sinnitellä.Mä en toisaalta vois kuvitellakaan päästäväni ketään kaveria tai tuttua kotiini siivoamaan ym. Ei ne siivoamiset ole niin tärkeitä kuin lepo ja se että jaksaa edes jotenkin hullutella vauvan kanssa ja iloita lapsesta.
Yöt rauhoittui kun kuulin lasten nasolinista, joka lopetti lapsen oksentelut täysin, koska kurkkuu ei kerry limaa. Sillä oli iso merkitys, ettei tarvinnut joka yö nousta vaihtamaan uusia vuodevaatteita ja päivällä yrittää organisoida itsensä vauvan kanssa pyykkitupaan pesemään noita oksenneltuja liinavaatteita. Minullakin oli kaveri, joka paheksui sitä että annan nuhaiselle lapselle tätä täysin turvallista ja tehokasta lääkettä, ja kysyi, enkö ole kuullut nenä-friidasta! Mä en voinut kuin nauraa, että ei hitto, älypää, enpä ole tainnut kuulla. Sillähän mä niistäkin lapsen nenää kymmenen kertaa yössä (ja lapsi ois siltikin oksentanut, kokeiltu on) ja heräisin sitten aamulla virkeänä ja tehokkaana äitylinä! Mieluummin mä oisin lainannut tuon kaverin hyvin nukkuvaa vauvaa, miestä, mummoa ja sisarusten armeijaa, jotka antoivat lastenhoitoapua aina pyydettäessä.
koeta jaksaa, ap. Mitään pahaa ei tapahdu vaikket jaksa mennä suihkuun, tehdä ruokaa tai mitään muutakaan joka päivä.
ja minusta se oli hyvin sanottu. Kyllä mua lohdutti ajatus siitä että väsymys ei kestä ainiaan.
Olet nyt vain niin älyttömän poikki, että vaikka sulle olisi sanonut mitä olisit harmistunut. Tiedän tunteen.
Älä sinäkään rajoita niiden sanomisia jotka vielä jaksavat olla kanssasi. Tukehdutat tuollaisella vain viimeisetkin ystäväsi. Ole tyytyväinen, että sinulla on ystävä.
tai pyydä neuvolasta apua