Älä sano näin väsyneelle äidille!
Voi että kun korpeaa... Minä yritän sanoa että mulla on ihan helvetin vaikeeta ja ystävät vaan sanoo latteuksia :(
Ihan hirveä unenpuuten ja väsymmys ja varmaan masennus niiten takia. 8 kuukeuteen en oo nukkunu kunnon yöunia ja nyt on menny taas tosi monta yötä normaaliakin rikkinäisemmin. Ja vittu mää en näköjään ees osaa enää kirjottakaan! :(
Tosi rankka ero takana eikä oikein minkäälaistatukiverkkoa.
Lapsi roikku koko ajan kiinni, on tosi kärttyinen ja vaativa. En oo kahteen päivään jaksanu käydä edes suihkussa eikä se mitään kannatakaan, kun lapsi oksentaa tosi paljon (joo, lääkärissa käyty ja hoito vireillä). Kaikki kotityöt jäissä saamattomuuden ja väsymyksen takia eikä oo ketää jolle vois sanoa, että pitele sinä vuorostas lasta ees pari minuuttia! Eikä oo ketään jota odottaa kotiin töistä että sais pienen hengähdystauon :(
Nyt on taas pinna niin kireellä, että avauduin ystävälle mesessä (ja sitä en tosiaan tee kovin helposti!!!), niin hän vaa tuumasi, että "toi vaihe kestää jonkin aikaa, aika aikaansa kutakin" . Hänellä on kouluikäiset miehen mukana tulleet lapset ja nyt odottaa ensimmäistä omaa vauvaansa.
ÄÄÄÄÄÄÄÄÄHHHHH!!!!! Olipa lohduttavaa kuulla että tää helpottaa "joskus"!!!!
Sanokaa mieluummin vaikka, että "jos oisin lähempänä, tulisin heti auttamaan", pliis!
Kommentit (31)
Näistä osa ei sovi sun tilanteeseen, mutta koska en tiedä susta mitään niin älä suutu, ne on kuitenkin ystävyydellä.
Soita lapsen isälle. Oletan että oot yh, koska teet kaiken yksin. Vie lapsi isälle viikonlopuksi tai kuinka miehellä nyt onkin vapaata töistä tms.
Tilaa siivouspalvelu. Maksaa satasen maksimissaan ja puhdasta tulee.
Pyydä ystäviä pyykkäämään pyykit.
Tilaa ruoka ruokanetistä.
Soita äidillesi ja pyydä siivoamaan ja kokkaamaan ja pyykkämään.
Soita tk-lekurille (ei neuvolaan) ja pyydä lääkitys masennukseen niin jaksat paremmin. Alkaa tehota parin viikon päästä.
Lapsi on vaativa koska kärsii sun huonosta olosta eikä osaa ilmaista huoltaan muuten kuin roikkumalla ja kitisemällä. Siksi olisi tärkeää, että tekisitte jotain KIVAA yhdessä ja mahdollisimman paljon ja usein. Eli jos mikään muu noista ei onnistu niin unohda siivoaminen ja ruuanlaitto ja lä'hde lapsen kanssa jonnekin kivaan mestaan tai tehkää jotain erityisen kivaa - joka on myös sun mielestä kivaa.
auttaisin jos asuisin lähempänä, niin aivan varmasti olisit kokenut senkin vittuiluna.
Pyydä suoraan apua ja lopeta se nariseminen
sitte samoin,ku kaveris valittaa väsymystään!
sitte samoin,ku kaveris valittaa väsymystään!
Jos se yhtään sua lohduttaa, esikoista oottava kaverisi ei yhtään tiedä mistä puhuu ja löytää kyllä puheensa edestään.
2.tilaa perheneuvolasta aika
3.hae lapselle tarhapaikka ja mene töihin, eikö ä-loma lopu sulla 1kk päästä???
4. kun lapsi on tarhassa ehdit tehdä töitä ja saat rahaa ja kavereita, elämä helpottuu. Voit lähteä vaikka matkalle lapsen kanssa kun on RAHAA!!!!
t. kolmen lapsen yh äiti ja olen ollut samassa tilanteessa.
mä vaan työn vuoksi, lapsi on jo vaativa 2-vuotias. en jaksa, ei kiinnosta, itken kaikki päivät. masennuslääkitystä en kokeilun jälkeen enää halua, eivät minua auttaneet. sinun pitää saada nyt nukkua. se on ensiarvoisen tärkeää. pyydä ihmisiltä suoraan: voisitko ottaa lapseni pariksi tunniksi hoitoon? auttaisitko minua siivoamisessa? tekisitkö kanssani ruokaa? kuuntelisitko minua?
auttaisin jos asuisin lähempänä, niin aivan varmasti olisit kokenut senkin vittuiluna.
Pyydä suoraan apua ja lopeta se nariseminen
On hermo niin kireellä, että kaikki ärsyttää.
Mies ei oo tunnustanu lasta ja sillä on kuulemma "kiire". Ehtii käydä vaan jokatoinen vkl noin tunnin näyttämässä poikaa edellisille lapsilleen.
Äiti on suoraan sanonu että mun ois pitäny tehä abortti. Siskot burn outissa ja kaverit baarissa. Eilen muuten yks kaveri suuttu, kun en suostunut sen ruinaamisesta huolimatta lähtemään baariin.
nyt muutenkin on kyllä aika superihminen... arvosteli miehensä edellistä vaimoa siitä, että tämä ei ollut (viitsinyt) imettää lapsiaan eikä aina nousta öisin kun mies oli töissä. Ja samaan hengenvetoon sanoi, että ei täällä äitiydestä pisteitä anneta :D
No, nyt on parempi mieli kun sai valittaa ja juoda rauhassa aamukahvin kun lapsi nukkui.
voin vain kuvitella miten perseestä sulla nyt on, olen ollut samassa tilanteessa, mutta on kuitenkin ollut hyvä tukiverkko.
voi tsemppiä sulle..
http://www.mll.fi/perheille/lastenhoito/
http://www.mll.fi/perheille/kylamummit/
hoitajat on niin kalliita, että niihin mulla ei oo varaa. Mulla jää kuussa n. 300 e ruokaan ja polttoaineissin ja kaikkeen kivaan vuokran ja laskujen jälkeen. Sillä kyllä pärjää ihan hyvin, mutta siitä ei kauheesti hoitopalkkioita makseta!
Ja siis mua vaan sapetti sen kaverin kommentti ja tyyli "muutaman vuoden päästä se on jo niin iso, että helpottaa".
=/ niin no se on kyllä ärsyttävää, että se jolla ei hajuakaan niin sanoo, että joo kyl se siitä... sama kun sanoin kerran tuttavalle, että olen niiin väsynyt, ei vaan jaksa ja haluan edes 2 h nukkua, no hän totesi, että hänen äitinsä on joutunut valvomaan tämän tuttuni kanssa kun hän oli vauva joten tämä hlö tietää kyllä, että miltä minusta tuntuu!!!
WTF? ja mistä vitusta se sen tietää kun sen ÄITI on valvonut HÄNEN kanssa! EI HÄN LAPSENSA KANSSA! vitsi mikä moukka! ei todellakaan enää kuulu mun elämään, kun heittää tuollaisia kommentteja! hermot siinä meni!
Joku parin vuoden päästä vaan ei paljon lohduta, kun seuraavasta puolesta tunnista selviäminen tuntuu mahdottomalta. Symppausta täältä. Mut joskus se oikeasti vielä helpottaa ja käy vähän kuin synnytyksen kanssa, sit ei enää kunnolla muista, millaista kaikki oli alussa.
Miten äitisi, onko nyt kuitenkin jo sulanut lapsenlapsensa edessä, eikö sieltä voisi pyytää apuja vaikka sanoikin aikanaan pahasti abortista?
hoitajat on niin kalliita, että niihin mulla ei oo varaa. Mulla jää kuussa n. 300 e ruokaan ja polttoaineissin ja kaikkeen kivaan vuokran ja laskujen jälkeen. Sillä kyllä pärjää ihan hyvin, mutta siitä ei kauheesti hoitopalkkioita makseta! Ja siis mua vaan sapetti sen kaverin kommentti ja tyyli "muutaman vuoden päästä se on jo niin iso, että helpottaa".
sanoi niin kun vauva oli muutaman kuukauden ja muutin pois äitini naapurista. En kuulemma saa mitään koskaan valmiiksi ynnä muuta (en ollut sisustanut kämppääni kun inhosin olla siinä).
Ihana muori! Ja mikä pahinta, sanoi sen niinkuin vilpittömin mieli, hyvää tarkoittaen...
pyydä apua, äläkä valita! Ystävät ovat sitä varten, että auttava, kun apua todella tarvitaan. Et ehkä jaksa tämän hyviä neuvoja antavan ystävän mahdollisiin tuleviin väsymyksiin kauheasti kiinnittää huomiota, samat sanat vain takaisin hänelle. Mutta entä muut ystäväsi? Tai jos olet oikeasti masentunut, niin pyydähän apua vaikka neuvolan kautta.
Mitä muuta tuohon nyt voisi sanoa? Koska faktaahan se on että tuo on väliaikaista ja menee ohi.Kukaan muu ei voi auttaa sinua paitsi sinä itse,kerro neuvolassa asiasta niin pääset eteenpäin ongelman ratkaisussa.Mikään mesekaverille valittaminen tuskin auttaa
Olen ollut jokseenkin samassa tilanteessa, paitsi, etten ollut eronnut vaan mies oli apuna. Jo näinkin oli rankkaa, en uskalla edes kuvitella kuinka puhki sinä olet, jos on vastaavanlaiset 8 kk takana vauvan kanssa kuin minulla oli.
Mutta jos nuo oksentelut ja levottomat yöt johtuvat refluksista tai allergiasta, silti sanon, niin lattealta kuin se kuulostaakin: Se kyllä helpottaa, kun nyt vaan jaksat tunnista toiseen, niin helpompi aika odottaa todennäköisesti aika pian. Mulla oli just tuossa vaiheessa mehut kaikkein vähimmillään, ns. palautumiseen on mennyt kyllä aikaa, mutta silti se on ollut helpottavaa, kun on edes pikkaisen helpompaan päin menty. Ja lapsen kanssakin usein helpottaa, kun vähän kasvaa.
Hanki kuitenkin nyt apua, jos vaan mitenkään saat. Edes pariksi tunniksi, jos et saa muuta.
Jahka saan pari "projektia" pois, voin joskus auttaa, jos suunta on sama. Vain joskus, jotta silloin todellakin jaksan auttaa.
niin tuon ikäisenä useilla vauvoilla alkaa eroahdistus ja silloin ei äiti saa käydä rauhassa edes suihkussa. Se menee ohi muutamassa kuukaudessa, mutta tiedän kyllä, että se on tosi rasittava vaihe. Etenkin, kun isä ei ole läsnä.
Vauva voi eroahdistuksen lisäksi reagoida huonoon oloosi. Ota yhteyttä neuvolaan ja pyydä apua.
Jos asut Jyväskylässä, niin voisin tulla auttamaan. Itselläni on kolme lasta (mies muutti "työn vuoksi" ulkomaille ja otti pian sen jälkeen eron; olin viimeisilläni raskaana). Itselläni oli vauvan kanssa helpompaa sen vuoksi, että oli ollut jo kolme vauvaa ja tiesin, että nämä ikävät vaiheet menevät ohi ja edessä on ihania hetkiä lapsen kanssa.
kaverillesi, "voitko tulla auttamaan". toiset ei muuten tajua.