Neuvola ei saisi neuvoa pottailuun, jos lapsi ei ole vielä kypsä!

M Tyttäreni ei kakannut koskaan vaippaan tuon 6kk jälkeen, vaan hänen naamastaan jo näki koska on hätä ja mentiin potalle.

Tosin tätä jäin vähän miettimään. Onko teillä joku matkapotta ulkosalla mukana vai oletteko aina kotona?

joten kun ei koskaan syöty ulkona leikkipuistossa, niin eipä tarvinnut siellä alkaa kakalle :).

kuin kerran tai kaksi. Lapsi alkoi itse aina pungertaa kakkaa kun syömisen jälkeen laittoi potalle.

Jo hyvin pienestä lähtien lapsella on tarve olla puhtaana. On oikeastaan aika nöyryyttävää pakottaa yli vauvaikäinen lapsi tekemään tarpeensa vaippaa. Toki pottaankin voi tulla kammo jos siihen pakotetaan tai sitä aloitetaan harjoitella vasta tosi myöhällä iällä.

täh? On kyllä hauska neuvo tuttavaltasi, että ensin pitäisi olla yökuiva =) No, kukin tekee tyylillään. Meillä kuivaksi opeteltiin ihan vaan jättämällä vaippa pois. Toinen 1v10kk iässä ja toinen 1,5v iässä.



Ei kai siitä vaippojen käytöstäkään mitään haittaa ole, jos kerran vanhemmat katsoo sen olevan helpompaa.



Parit pissat mäkin siivosin lattialta, mutta pieni vaiva siihen verrattuna, että lapsi ei ole enää mahdollisesti kahta vuotta lisää vaipoissa.



Ja yökuivaksi meillä opittiin melkein heti sen jälkeen, kun oppi päiväkuivaksi.

että neuvolan täti on esittänyt asian jotenkin niin tai että ap esikoisen äitinä on ymmärtänyt asian niin, että lapsen pitäisi oppia mahdollisimman pian kuivaksi tms.



Me aloitettiin tutustuminen istuskeluun siinä 1 v. synttäreiden jälkeen, mutta aika satunnaisia tulokset olivat. En silti epäile, etteikö joidenkin lapsien kohdalla kävisi niin, että pissi alkaisi tulla säännöllisesti pottaan unien jälkeen jne. Meillä lapsi vaan saattoi pissata esim. vasta puoli tuntia heräämisen jälkeen, tai sitten heti, joten ennakointi oli hankalaa.



Sitten tuli muuttoa, remonttia sun muuta, jolloin tämä asia jäi taka-alalle. 2 v. synttäreiden jälkeen aloitettiin harjoittelu uudelleen. Pari kuukautta meni tutustuessa. Silloin myös aloimme pitää lasta ilman vaippaa, esim. aina suihkun jälkeen, ja huomasimme, että kas, lapsipa pidättää siihen asti kun saa vaipan. Silloin päätimme palkita pottapisseistä keksillä (lapsi selvästi osasi pidättää) ja hänestä tuli täysin kuiva parissa viikossa.

Ai että äiti tunnistaa hädän? Miten sitten, kun lapsi on isänsä kanssa?



Meillä pottaharjoituksia on aloitettu heti, kun lasta sai istuttaa. Mitään paineita niistä ei kuitenkaan ole otettu. Potalla käynti on samanlainen rutiini kuin hammaspesu aamuin ja iltaisin. Jos ei vähässä ajassa tule, niin sitten noustaan ylös. Useimmiten kuitenkin unien ja ruokailun jälkeen tulee.



Tärkeää on se, ettei lasta toruta tai syyllistetä siitä, että pissaa tai kakkaa vaippaansa. Jos pottaan ei tule, niin tilanne jatkuu neutraalina. Onnistuneesta suorituksesta voi vähän kehua, mutta sekin ikätason mukaan. Lapsi kuitenkin oppii melko nopeasti, että hommasta voi saada kiitosa, ja jos kiitosta ei tule, niin pettyy itseensä.



Jotenkin tuntuu, että pottaharjoittelusta yritetään tehdä tiedettä ja liian vaikeaa. Kyse on kuitenkin ihan tavallisesta asiasta, jota kohtaa ei pitäisi suhtautua hysteerisesti. Mielestäni on hyvä, että neuvolassa neuvotaan potalle opetteluun, koska on varmasti perheitä, joissa lapset ihan rutiinilla vain pidetään vaipoissa.

Minäkin olin kuullut tuon, että täytyy olla vaippa kuivana aamuisin, että kannattaa kokeilla olla ilman yövaippaa. Meillä oli tilanne, että lapsi oli päiväkuiva ollut jo pitempään, mutta vaippa oli edelleen märkä aamuisin. Ajattelin, että pitää vielä odotella, mutta lopulta uskaltauduin kokeilemaan ilman vaippaa, kun sain kokeneelta päiväkodin tädiltä aivain päinvastaista vinkkiä kuin ap oli saanut suurperheen äidiltä. Lapsi (3-v.) on ollut sen jälkeen kokonaan ilman vaippoja, eikä vahinkoja ole sattunut.



Suurperheen äiti tietää varmaan kaikenlaista, mutta lapset taitavat olla yksilöitä. Mulla ainakin harmittaa, etten aikaisemmin vain kokeillut vaipattomuutta öisinkin. Päiväkuiva hän oli tosiaan ollut yövaipan kastelusta huolimatta jo pitempään.

Esikoisen kanssa harjoittelin ja ihmettelin kun ei millään oppi käymään potalla. Oli päiväkuiva vasta noin 2v6kk iässä. Yökuiva tosin oli jo aikaisin, kuten kuopuskin.

Kuopuksen kohdalla en sitten enää pottailusta ottanut stressiä ja niinpä poika alkoi noin 1v10kk iässä käymään potalla ja lähes ilman mitää harjoittelua. Meillä nyt lähinnä oli vain potta ollut koko ajan esillä, mutta siinä kaikki. Toki päiväkodissa kävivät potalla säännöllisesti. Ja voin sanoa, että kuopuksella on tullut paljon vähemmän vahinkojakin kuin esikoisella.

Niin sitä harjoittelua voi tehdä monella tavalla.Sellaisesta harjoittelusta jossa lapsi kokee että aikuinen EI LIIKAA ohjaa on se asian ydin. Kun taapero saa tunteen että kohta tähän pystyy ihan itse ilman äitiä, ja äitikin tähän uskoo, vasta silloin asiasta tulee hänelle ITSELLEEN tärkeä ja INNOSTAVA. Harjoittelu ilman tätä taaperon tunnetta ei johda niinkään hyviin tuloksiin.

Neuvolasta rohkaistiin pottailuun jo kun lapsi oli vuoden. Tuttu suurperheen äiti sanoi jokin aika sitten, että lapsi on oikeasti kypsä pottailuun vasta kun vaippa on yön jäljiltä kuiva. Sitä ennen pottailu perustuu vain äidin ennakointiin, muttei edistä lapsen siisteyskasvatusta. Koska mun kokemuksen mukaan noi suurten perheiden äidit tietää yhtä ja toista, lopetin lapsen potalla istuttamisen monen kuukauden turhauttavan opettamisen jälkeen.

Nyt lapsella on kaksi viikkoa ollut vaippa kuivana aamuisin. Muutama päivä sitten hän haki itse potan ja alkoi tehdä pissansa sinne. Ilman sen suurempia kommervenkkejä. Ja lapsi nyt siis 2 v 1kk.

Mua vähän harmittaa ne lukuisat kerrat, kun olen siivonnut pissoja ympäri kotia ja ollut kiukkuinen - ihan turhaan. Lapsi vaan ei ole ollut kypsä. Kupa neuvolassa ei oltais puhuttu pottailusta kasvatuksellisena kysymyksenä, niin tämäkin esikoisen äiti ois jättänyt lapsiparkansa rauhaan ja antanut hänen kehittyä rauhassa!

Itsekin stressasin esikoisen kuivaksi oppimisen kanssa ihan turhaan, osittain ympäristön painostuksen takia :(

Nuorempien annoin oppia kuivaksi ihan omaan tahtiin enkä aloittanut ollenkaan mitään pottatreenejä, ja yhtä nopeasti oppivat kuin esikoinen harjoitteluiden kera.

Ai että äiti tunnistaa hädän? Miten sitten, kun lapsi on isänsä kanssa? Meillä pottaharjoituksia on aloitettu heti, kun lasta sai istuttaa. Mitään paineita niistä ei kuitenkaan ole otettu. Potalla käynti on samanlainen rutiini kuin hammaspesu aamuin ja iltaisin. Jos ei vähässä ajassa tule, niin sitten noustaan ylös. Useimmiten kuitenkin unien ja ruokailun jälkeen tulee. Tärkeää on se, ettei lasta toruta tai syyllistetä siitä, että pissaa tai kakkaa vaippaansa. Jos pottaan ei tule, niin tilanne jatkuu neutraalina. Onnistuneesta suorituksesta voi vähän kehua, mutta sekin ikätason mukaan. Lapsi kuitenkin oppii melko nopeasti, että hommasta voi saada kiitosa, ja jos kiitosta ei tule, niin pettyy itseensä. Jotenkin tuntuu, että pottaharjoittelusta yritetään tehdä tiedettä ja liian vaikeaa. Kyse on kuitenkin ihan tavallisesta asiasta, jota kohtaa ei pitäisi suhtautua hysteerisesti. Mielestäni on hyvä, että neuvolassa neuvotaan potalle opetteluun, koska on varmasti perheitä, joissa lapset ihan rutiinilla vain pidetään vaipoissa.

Miten niin äidin? Kyllä meillä on isä ollut pottaharjoituksissa ihan samalla tavalla mukana, kuten myös nukuttamassa lasta, maistattamassa kiinteitä, käyttänyt lasta neuvolassa jne. Tällä palstalla kirjoittajat vaan sattuvat olemaan suurimmaksi osaksi naisia.

Tuohon 'tähtitieteeseen' liittyen, kyllähän monet asiat esikoisen kohdalla tuntuivat uusilta ja ihmeellisiltä. Ei ehkä kaikille, mutta minulle ainakin. Samoin joku muu suhtautuu vaikkapa uuteen työpaikkaan. Halutaan kysyä muilta neuvoa, miten kannattaisi tehdä jne. Muuten olen kanssasi samoilla linjoilla, noin meilläkin on tehty. Kun ensin olin lukenut ja kysellyt asiasta. Ei ne vaan kaikille ole itsesäänselviä ennenkuin vähän perehtyy asiaan.

Lapsi oppii kun on valmis. Kaikenlainen stressaaminen asiasta on vain haitaksi.

8kk on joinakin päivinä tehnyt vain muutaman pissan vaippaan. Muut menee pottaan. Osaa pidätellä ja tietää, että potta on tarpeita varten. Aina ei toki onnistu, mutta käydään potalla aina syöttöjen ja päikkäreiden jälkeen vähintään. Ja tämän lisäksi, jos kuuluu pörinää ja nurinaa. Valitettavasti reissun päällä pottailu ei usein onnistu. Harmittaa lähinnä lapsen takia, koska rutiinit katkeaa.



Olen huomannut, että vaippaan vauva tekee kakan erissä, koska äkkiä vaipassa tulee tukala olo. Pottaan voi tehdä kaiken kerralla. Pottaileminen on kuitenkin fyysisesti melko raskasta vauvan kanssa, joten ei sitä voi suositella huonoselkäisille. Lisäksi voin kuvitella, että useamman lapsen kanssa vauvan potalla käyttäminen on melko haasteellista.

on pottaillut jo viitisen kuukautta, tuona aikana tullut ehkä kymmenet kakat vaippaan. Mielelläni aloittaisin aikaisen pottailun seuraavankin lapsen kanssa (huomattavasti mukavampi putsata se kakka potasta kuin pyllystä...), mutta mitenkähän onnistuu kakkosen kohdalla kun vilskettä varmaan riittää arjessa vähän enemmän kahden kuin yhden kanssa?

Päiväkuivuus liittyy pissahädän tunnistamiseen, yökuivuus hormoneihin. Eri asioita. Toki joku voi olla yökuiva ensin jos päiväkuivuus opitaan vasta suht vanhana.

meidän päiväkuiva lapsi, joka osaa itse käydä vessassa oma-aloitteisesti kun tarvitsee ei ole kypsä pottailuun, koska yöllä tarvitsee vaippaa ja yövaipassa pissaa? Höpöhöpö sanon minä.

Kyllä se yleensä meneen niin päin, että lapsi on ensin päiväkuiva ja sitten vasta yökuiva, koska yökuivuus johtuu hormoneista ei osaamisesta.

Mulla on vissiin kaksi tilastopoikkeusta lasta. Molemmat olleet ensin yökuivia. Siis jos puhutaan täyskuivista. Eli yöt mennyt ilman vaippaa, päivällä pottaan suurin osa tullut, mutta myös vaippa käytössä.

Eli ehkä tässäkään asiassa kannata olla niin ehdoton. Pottaan tutustuttaminen kannattaa kyllä suht ajoissa aloittaa, mutta ilman asennetta,että kuivaksi viikossa tai max kahdessa....

Molemmat päiväkuivia reilu 2 vuotiaina. 2v1kk ja 2v3kk. Ja siis reilusti alle 2 vuotiaina olleet yökuivia.

Lapsi kyllä oppii kun opetetaan. Ainakin meillä oppi yhtä jos toista.

8kk on joinakin päivinä tehnyt vain muutaman pissan vaippaan. Muut menee pottaan. Osaa pidätellä ja tietää, että potta on tarpeita varten. Aina ei toki onnistu, mutta käydään potalla aina syöttöjen ja päikkäreiden jälkeen vähintään. Ja tämän lisäksi, jos kuuluu pörinää ja nurinaa. Valitettavasti reissun päällä pottailu ei usein onnistu. Harmittaa lähinnä lapsen takia, koska rutiinit katkeaa.

Olen huomannut, että vaippaan vauva tekee kakan erissä, koska äkkiä vaipassa tulee tukala olo. Pottaan voi tehdä kaiken kerralla. Pottaileminen on kuitenkin fyysisesti melko raskasta vauvan kanssa, joten ei sitä voi suositella huonoselkäisille. Lisäksi voin kuvitella, että useamman lapsen kanssa vauvan potalla käyttäminen on melko haasteellista.

5kk ikäisenä potalla käymisen, ensin kannatellen ja istumaan oppimisen jälkeen pikkuhiljaa vähennetty tukemista. 5kk-8kk välissä oli jakso, kun pottailu jäi vähemmälle. Joka tapauksessa olen kokemuksesta saanut huomata, että ihan pienikin vauva ymmärtää potan idean, vaikka ei aina osaisikaan selkeästi ilmaista hätää. Meillä ei potalla käymisestä ole tehty numeroa, mutta joskus kyllä kehun potalla käynnistä. Tärkeää tosiaan on, että vaippaan tekemisestä ei rangaista tai mitenkään noteerata. Lopulta se on kuitenkin tässä vaiheessa itsestä kiinni, onko huomannut vauvan tarpeen mennä potalle. Vauvalta ei vielä voi odottaa kuivana pysymistä.

Meidän nyt 2-vuotiaamme innostui pottailusta 1v3kk iässä kun tarhassa muutkin pottailivat. Siitä asti olemme pottailleet säännöllisesti herätessä, ruokailujen ja päikkäreiden jälkeen ja ennen yöunille menoa. Kakat ovat melkein aina tulleet pottaan siitä asti kun pottailu aloitettiin. Lapsi istuu mielellään potalla ja tekee mielellään ison asiansa sinne. Mutta silti ollaan koko ajan vielä pidetty vaipppaa väliajat päällä. Nyt vasta viime viikkojen aikana olemme aloittaneet totuttelun vaipattomuuteen. Sen aloitimme kun huomasimme, että vaippa alkoi yhä useammin olemaan kuiva pottailujen välissä. Eli lapsi on nyt oppinut myös pidättämään pissaa ja pissaa useimmiten pottaan. Se on varmaankin eräänlainen merkki myös siitä, että aika alkaa olla kypsä vaipattomuuteen.



Summa summarum: meitä on ainakin helpottanut suuresti, että se kakkavaippojen vaihtaminen jäi melkein kokonaan kun alkoi pottailu. Lapsi on tottunut näiden kuukausien aikana säännölliseen pottailuun, ja silti meidän ei ole tarvinut pissoja pyyhkiä lattioilta kun emme vielä vaippaa ole hyljänneet. Eihän se sitä tarkoita, että saman tien pitää vaippa heittää nurkkaan kun ekan kerran potalle istuttaa. Jotain maalaisjärjen käyttöä tässäkin.

Esikoisen kanssa harjoittelin ja ihmettelin kun ei millään oppi käymään potalla. Oli päiväkuiva vasta noin 2v6kk iässä. Yökuiva tosin oli jo aikaisin, kuten kuopuskin.

Kuopuksen kohdalla en sitten enää pottailusta ottanut stressiä ja niinpä poika alkoi noin 1v10kk iässä käymään potalla ja lähes ilman mitää harjoittelua. Meillä nyt lähinnä oli vain potta ollut koko ajan esillä, mutta siinä kaikki. Toki päiväkodissa kävivät potalla säännöllisesti. Ja voin sanoa, että kuopuksella on tullut paljon vähemmän vahinkojakin kuin esikoisella.

Niin sitä harjoittelua voi tehdä monella tavalla.Sellaisesta harjoittelusta jossa lapsi kokee että aikuinen EI LIIKAA ohjaa on se asian ydin. Kun taapero saa tunteen että kohta tähän pystyy ihan itse ilman äitiä, ja äitikin tähän uskoo, vasta silloin asiasta tulee hänelle ITSELLEEN tärkeä ja INNOSTAVA. Harjoittelu ilman tätä taaperon tunnetta ei johda niinkään hyviin tuloksiin.

Ja kyllä se taidon yhdessä harjoitteleminen ja lapsen rohkaisu on parempi vaihtoehto kuin vain odottelemaan jääminen että lapsi itsestään "kypsyy".

Näitä lapsia nähdään nykyään paljon päiväkotihoidossa jossa taitoa ei riittävästi yhdessä hoitajan ja äidin kanssa lapsessa tueta.Liian tavallista on että asiaan ei edes kiinnitetä kunnolla huomiota ennen kuin lapsi lähemmäs 3v.Kun herkkyysvaihe erilaisten asioiden kehitykselle on ajankohtainen silloin juuri kannattaa siihen panostaa.Ikävä kyllä vanhemmilla eikä liioin hoitajilla, ole riittävästi ymmärrystä pottailuun liittyvästä kehityksestä ja sen suuresta merkityksestä taapero-vaiheessa.

Suosittelen kirjaa "Auta lasta kasvamaan" Erna Furman. Joka hyvällä tavalla tätä asiaa käsittelee.

Meillä on pottailtu noin 8,5 kuukautisesta (ja ihan alusta asti silloin tällöin pissitetty lavuaarille). Musta tuntuu, että hyvin pienestä meillä lapsella on ollut jonkinlaista kypsyyttäkin pottailuun vaikka toki suurin osa tuotoksista tulee edelleen vaippoihin (nyt lapsi pian puolitoistavuotias). Mä ymmärrän itse niin, että potatuksen ilo lapselle on lähinnä siinä, että hänen tarvitsee olla mahdollisimman vähän aikaa märissä vaipoissa ei niinkään siinä, että oppisi kuivaksi nuorena. Toki jos se edistää kuivaksioppimista niin kiva niin. Ehkä suurperheen äiti ei vain ehdi pottailla lastensa kanssa.

On ihan olemassa empiiristä näyttöä ja tutkimusta siitä mikä merkitys taaperolle potta-asioiden hoitaminen on. Tietenkin silloin on kyse taidon kehittymisestä ja omaksi tekemisestä.Totta juuri on että taapero-ikäinen tavallisesti kärsii vaipan käytöstä koska HALUAA olla iso eikä enää suttanen VAUVA.Tukimus painottaa juuri omatoimisuuden merkitystä hoivaan liittyvissä asioissa. Lapsi todella on tyytyväinen siitä että saa esim. itse syödä ja harjoitella tätäkin asiaa. Jokainen äitin sen tietää että syöttäminen ei taaperosta ole enää kivaa haluaa kaiken tehdä itse, mutta kun ei vielä osaa jne.



Kun taapeeo ei saavuta itsehoivaan liittyviä kehitysaskelia näkyy tämä taapero-ikäisen muussakin kehityksessä, tätä jarruttaen.

M Tyttäreni ei kakannut koskaan vaippaan tuon 6kk jälkeen, vaan hänen naamastaan jo näki koska on hätä ja mentiin potalle.

Tosin tätä jäin vähän miettimään. Onko teillä joku matkapotta ulkosalla mukana vai oletteko aina kotona?

joten kun ei koskaan syöty ulkona leikkipuistossa, niin eipä tarvinnut siellä alkaa kakalle :).

mutta ette siis ikinä syö ulkona (siis ravintolassa) kylässä tms? No, kai noinkin voi elää.