Merja Larivaara äitiydestä (IL):

Kyllä lapset yleensä jäävät vanhempien elämään pysyvästi. Lapset pysyvät sydämessä ja mielessä. Kyllä lapset vielä aikuisenakin tavallisesti ovat tärkeitä perheenjäseniä. Lapsenlapset ja vävyt ja miniät tulevat siinä lisänä laajenevaan perheeseen. Ei nyt liittynyt intohimoon tämä kommentti, mutta pitipä todeta.

eikö nuo jo kerran eronneet?



En todella ajattele noin.



Ajattelen näin: Äitiyteen voi jäädä kiinni, luonto hoitaa niin että PIENEN lapsen tarpeet menevät muiden edelle. Väitän siksi että en ole jäänyt siihen kiinni. Niin ihania kuin pienet lapset ovatkin, vielä aikuisinakin he kuuluvat elämäämme. Haluan huolehtia itsestäni ihmisenä ja haluan ensisijaisesti olla mieheni kaveri ja intohimon kohde ja päin vastoin.

jonka kuulee sellaisen suusta joka yrittää niin liikaa olla "henkinen". Aivan turha sanonta minusta.



Miksi pitää jotenkin todistella että ei ole kiintynyt omiin lapsiinsa,tai että parisuhde tulee ensin(ja oma naisellisuus)ja sitten vasta lapset?

Lapset vaan lainassa ja miehen kanssa koko elämä.



En ymmärrä ollenkaan koko ajattelutapaa.



Muutenkin kaikkien lehtien haastattelut suomalaisten julkkisten äitiydestä on minusta täyttä soopaa.

äitinä olet vastuussa siitä että lapsi saa hyvät eväät elämäänsä, joka suhteessa. Eli olet vastuussa lapsesta koko hänen loppuelämänsä ajan... ei äitiyttä voi irroittaa naisellisuudesta... en ymmärrä!

Mikä on naisellisempaa kuin olla äiti?

Mikä on miehekkäämpää kuin olla isä?

jonka kuulee sellaisen suusta joka yrittää niin liikaa olla "henkinen". Aivan turha sanonta minusta. Miksi pitää jotenkin todistella että ei ole kiintynyt omiin lapsiinsa,tai että parisuhde tulee ensin(ja oma naisellisuus)ja sitten vasta lapset? Lapset vaan lainassa ja miehen kanssa koko elämä. En ymmärrä ollenkaan koko ajattelutapaa. Muutenkin kaikkien lehtien haastattelut suomalaisten julkkisten äitiydestä on minusta täyttä soopaa.

Kyllä Kari varmaan intohimottaisi ketä hyvänsä.

En tiedä, miten sitten toisin päin.

REPPPSSS ;D

kops

että ei se lapsuudenperhe pysy ikuisesti ykkösenä. Ainakin minulla tämä nykyinen perhe eli omat lapset ja mies ovat se ykkösprioriteetti.

Intohimo ja intohimo. Kyllä se pakostikin muuttaa mutotonaan pitkässä avioliitossa. Itse on tyytyväinen siihen , että mieheni on myös kaverini.

vaan HALUAN elää elämää jossa tärkeimmät prioriiteetit ovat mies ja lapsi. Siihen että hoidan kunnolla lapseni ja panostan parisuhteeseen menee minulla 24/7.



Itse saan siitä suurta tyydytystä kun tiedän että olen hoitanut lapsen niin hyvin kuin osaan, luen kehitysoppaita, otan selvää mitkä rokotteet on tarpeellisia, vien ja haen harrastuksista, katson että lapsella on laaja ystäväpiiri, käydään yhdessä tapahtumissa, matkoilla tms.



Mies tekee kodin ulkopuoliset työt, minä kotiäitinä hoidan kodin.



Jokainen varmaan ymmärtää miski jostain päästä työssäkäyvä äiti ei ehdi panostamaan parisuhteeseen tai lapsen kasvatukseen niin hyvin kuion haluaisi. Minä kotiäitinä ehdin ja se on minulle maailman tärkein asia. Minun perheeni. Ei ole mitään "omia" asioita joita haluaisin tämän lisäksi tehdä, nämä ovat minulle minun asioitani.

vaan HALUAN elää elämää jossa tärkeimmät prioriiteetit ovat mies ja lapsi. Siihen että hoidan kunnolla lapseni ja panostan parisuhteeseen menee minulla 24/7.

Itse saan siitä suurta tyydytystä kun tiedän että olen hoitanut lapsen niin hyvin kuin osaan, luen kehitysoppaita, otan selvää mitkä rokotteet on tarpeellisia, vien ja haen harrastuksista, katson että lapsella on laaja ystäväpiiri, käydään yhdessä tapahtumissa, matkoilla tms.

Mies tekee kodin ulkopuoliset työt, minä kotiäitinä hoidan kodin.

Jokainen varmaan ymmärtää miski jostain päästä työssäkäyvä äiti ei ehdi panostamaan parisuhteeseen tai lapsen kasvatukseen niin hyvin kuion haluaisi. Minä kotiäitinä ehdin ja se on minulle maailman tärkein asia. Minun perheeni. Ei ole mitään "omia" asioita joita haluaisin tämän lisäksi tehdä, nämä ovat minulle minun asioitani.

joita perheelliset tekvät ja minä ehdin lisäksi myös harrastaa omia juttuja, tavata ystäviä ja tehdä töitä.

harrastaa en halua tällä hetkellä enkä käydä töissä.



Väitän silti että jos lapsesi on esim. päiväkodissa 8h/pvä niin kyllä minä ehdin hänen kanssaan olemaan enemmän kun olen kotona. Väitän myös että kun olen kotona enkä töiden jälkeen ravaa vielä harrastamassa jää minun parisuhteelleni enemmän aikaa kuin sinun. itse en ole töiden ja harrastusten ja lapsen hoidon jälkeen väsynyt illalla vaan meidän koko perheen yhteinen aika alkaa joka päivä klo. 16. Tätä ennen olen saanut keskittyä täysillä lapseen.

jos olet itse onnellinen. Tuli vain mieleen, että me olemme mieheni kanssa olleet esikoisen kanssa vuorotellen hoitovapaalla ja töissä (nyt lapsi 2 v ja minä kotona). Ja parisuhde on kyllä jäänyt jonkin verran taka-alalle. Mutta, vaikka rakastan lapsen kanssa kotona olemista, niin olen kokenut olevani parempi tai ainakin viehättävämpi vaimo töissä käydessäni. Olen kiinnostuneempi ulkomuodostani, ulospäinsuuntautuneempi, jotenkin aktiivisempi ja jaksan enemmän ajatella miehen tarpeita ja olla kiinnostunut hänestä. Tämä johtuu varmaan a) siitä, että töissä tapaa enemmän ihmisiä ja sosiaalisuus tekee aktiivisemmaksi ja b) siitä, että kun ei ole koko päivää vastannut lapsen tarpeisiin, jaksaa illalla paremmin sekä lapsen että miehen tarpeita.

vaan HALUAN elää elämää jossa tärkeimmät prioriiteetit ovat mies ja lapsi. Siihen että hoidan kunnolla lapseni ja panostan parisuhteeseen menee minulla 24/7.

Itse saan siitä suurta tyydytystä kun tiedän että olen hoitanut lapsen niin hyvin kuin osaan, luen kehitysoppaita, otan selvää mitkä rokotteet on tarpeellisia, vien ja haen harrastuksista, katson että lapsella on laaja ystäväpiiri, käydään yhdessä tapahtumissa, matkoilla tms.

Mies tekee kodin ulkopuoliset työt, minä kotiäitinä hoidan kodin.

Jokainen varmaan ymmärtää miski jostain päästä työssäkäyvä äiti ei ehdi panostamaan parisuhteeseen tai lapsen kasvatukseen niin hyvin kuion haluaisi. Minä kotiäitinä ehdin ja se on minulle maailman tärkein asia. Minun perheeni. Ei ole mitään "omia" asioita joita haluaisin tämän lisäksi tehdä, nämä ovat minulle minun asioitani.

harrastaa en halua tällä hetkellä enkä käydä töissä.

Väitän silti että jos lapsesi on esim. päiväkodissa 8h/pvä niin kyllä minä ehdin hänen kanssaan olemaan enemmän kun olen kotona. Väitän myös että kun olen kotona enkä töiden jälkeen ravaa vielä harrastamassa jää minun parisuhteelleni enemmän aikaa kuin sinun. itse en ole töiden ja harrastusten ja lapsen hoidon jälkeen väsynyt illalla vaan meidän koko perheen yhteinen aika alkaa joka päivä klo. 16. Tätä ennen olen saanut keskittyä täysillä lapseen.[/i

harrastaa en halua tällä hetkellä enkä käydä töissä.

Väitän silti että jos lapsesi on esim. päiväkodissa 8h/pvä niin kyllä minä ehdin hänen kanssaan olemaan enemmän kun olen kotona. Väitän myös että kun olen kotona enkä töiden jälkeen ravaa vielä harrastamassa jää minun parisuhteelleni enemmän aikaa kuin sinun. itse en ole töiden ja harrastusten ja lapsen hoidon jälkeen väsynyt illalla vaan meidän koko perheen yhteinen aika alkaa joka päivä klo. 16. Tätä ennen olen saanut keskittyä täysillä lapseen.

ainakin tulevaisuudessa sulla tulee olemana ongelmia, kun lapsesi eivät ole enää kotona kokoa aikaa ja ystäväsi eivät ole olleet vuosiin kuvioihin mukaan ja työtäkään ei välttämättä ihan helpolla saa vuosien kotiäitiyden jälkeen.

Itse teen mielelläni töitä, tapaan ystäviä ja harrastan. Tämä ei ole ollut este lapsten hyvin kasvattamiselle ja parisuhde/perheajalle. Minä en olisi hyvä äiti tai vaimo, jos elämässäni ei olisi mitään perheen ulkopuolista asiaa.

lainassa ja se puoliso siinä vieressä on se jonka kanssa olisi tarkoitus elää koko loppuelämä, kun lapset lähtee omille teilleen siinä viimeistään parikymppisenä. HALUAISIN että meilläkin säilyisi intohimo. Tällä hetkellä kuitenkin panostan äitiyteen eikä naisellisuudelle sinänsä ole aikaa, siis esim. itsestä huolehtimiselle.

lapset ovat ihania, suorastaan elämän suola, mutta he ovat vain lainassa, sen perustan on oltava kunnossa myös lasten aikana, ei vasta sen jälkeen taas, kun lapset lähtevät kotoa pois.

täysin samaa mieltä



Parisuhteen toivon jatkuvan elämäni loppuun asti, mutta lasten lähtevän pesästä!

aikaa sitten, hyvä jos edes kaveripohjalla ollaan..

Itse oli vanhempien lasten kohdalla kiinni äitiydessä eikä se ole mitenkään positiivinen asia. Nyt 3. kohdalla pystyn ajattelemaan välillä muutakin kuin lasta, vaikka haluan hänet edelleen lähellä koko ajan pitää ja mieluiten itse hoitaa. Olin edellisessä vaiheessa todnäk toodella rasittava vaimo ja kaveri ystävilleni.

pitää olla muutakin kuin muksut, vaikka ovatkin aivan ihania. Siksipä olen pitänyt tärkeänä säilyttää ystävät, harrastukset ja muut mielenkiinnon kohteet ja miehen kanssa pitäisi olla edelleen mies-vaimo, eikä pelkästään äiti ja isä.

Käytännössä helposti käy niin että niin hankalia kuin lapset onkin, heihin panostaminen ja keskittyminen palkitsee enemmän... Tämä tietysti riippuu ihmisistäkin tosi paljon! Mutta esim. meillä on ihan turha kuvitella että miehen "paapominen" aiheuttaisi miehessä jotain tarvetta vastapalveluksiin tai lisäisi hellyttä tms. Sitä tietä aikani yritin ja totesin että turha toivo. Olimme miehen kanssa ennen naimisiin menoa erossakin toisistamme pitkän pätkän ja sen jälkeen yhteen palattuamme olin rakastuneempi mieheen kuin ikinä. Mies sitten listi sen ihastuksen sanomalla jotain todella ilkeää ja kun kerroin miehelle miten paha olo siitä tuli ja mitä se teki ihastuksen tunteille, mies oli sitä mieltä että se oli hyvä asia! Että eihän sellaista tunteilua jaksa. Oooookei. Silloin jotenkin ehkä luovutin tämän asian suhteen. Kun lapsia rakastaa ja hoivaa, he rakastavat takaisin.

moni mies kun olettaa, että äitiys tuo mukanaan kokonaisvastuun kodista. Siinä kaikkoaa intohimo aika äkkiä, kun miehen likaisia sukkia joutuu siivoamaan lastenhoidon lomassa.



Toisaalta lasten saaminen ei tee naisesta miehen kaveria ja intohimo katoaa lapsettomassakin liitossa, joten en mene yksi yhteen olemaan samaa mieltä.