Lue keskustelun säännöt.
Tunnteeton mies?
27.10.2010 |
Sain keskenmenon, mies ei ole kysynyt kertaakaan vointiani tai mitään keskenmenoon liittyvää sen jälkeen. Vaikka näkee että olen kipeä, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Tuli jo mieleen että toivoiko mies tällaista kun ei ole millään lailla huomioinut tilannetta?
Vai onko niin kykenemätön tukemaan jos ei tiedä millälailla tukisi.
Kommentit (6)
Mies on luultavasti vain kykenemätön lohduttamaan tilanteessa joka on itsellekkin kipeä. Koeta jutella ihan rauhassa ja kysellä miltä hänestä tuntuu? Jos on kylmä, nosta kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemminkin olen huomannut että mieheni ei (osaa?!) tukea kun tulee tilanne jossa minuun koskee.
Ei tunnu ymmärtävän kuinka keskenmeno voi ottaa koville kun aina voi yrittää uudelleen.
Ei ymmärtänyt vaikka kuinka yritin selittää että minä jo mielessäni pitelin meidän vauvaa sylissä ja nyt sitä ei tulekaan.
... voi ajatella myös samoin, että sinä et puhu...
Älkää jääkö yksin, vaan jutelkaa. Edellisen neuvo oli hyvä; kysy suoraan, miltä hänestä tuntuu?
Totuus on myös se, että mies ei tunne vauvan tuloa samalla tavalla kuin nainen, ennen kuin vauva on syntynyt. Miehelle "vaimo on raskaana" Nainen taas "odottaa vauvaa" Nainen tuntee psyykkiset ja fyysiset muutokset alusta asti itsessään, ja elää raskauden todeksi joka päivä, mies on ulkopuolinen, halusi tai ei. Siki koko asia voi olla miehelle "tunteeton" vaikka ei tunteeton ja kylmä olisikaan. Mies ajattelee asioita järjelläm, ei tunteella, ja tämä tuo juuri sen haasteen, että mies kykenisi kuitenkin jakamaan vaimon kipeät tunteet aidosti tämän kanssa... Jos et kykene aloittamaan keskustelua, niin kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot rejellisesti omat tunteesi, ja kysyt lopussa, miltä hänestä tuntuu...kerrot että halusisit jutella asiasta hänen kanssaan, kun hänelle sopii, ja että rakastat häntä....
Osaanottoni menetyksesi johdosta
Totuus on myös se, että mies ei tunne vauvan tuloa samalla tavalla kuin nainen, ennen kuin vauva on syntynyt. Miehelle "vaimo on raskaana" Nainen taas "odottaa vauvaa"
Näin se usein menee. Vauva saattaa olla hyvinkin toivottu, mutta ei millään lailla todellista miehelle ihan alussa. Ei hän varmasti tahallaan halua sinua loukata, ehkä ajattelee, että haluat olla rauhassa tms. Luota häneen. :)
Osanotot minultakin keskenmenon vuoksi, jakselehan. :(
ja vielä ikävää, et miehesi ei osaa tukea sinua
minulla ihan samanlaine kokemus oman mieheni kanssa, yhdessä kovin yritimme raskautta MM. hoitojen kera, sitten onnistui, mutta olikin ns tuulimuna, mies ei mitenkään noteerannut asiaa, eikä lohdutusta herunut minulle, ei siis mitään
eli tuo kyllä minun kohdallani enteili sitä ett mies ei osaa kykene missään tilanteesa olla henkisenä tukena, sairastuin syöpään ja mies ei ole yhtään minua henkisesti tukenut, ei halinut ei pusinut, ei mitään ei yhtään mitään
eli minun olisi pitänyt jo tuolloin nuorempana tajuta se et mieheni on yksinkertaisen kyvytön tuntemaan mitään ja vielä kyvyttömämpi ottamaan osaa toisen suruun ja tuskaan, saati et kykenisi edes yksinkertaisin asioin vähän empatiaaa osoittamaan
eli mieti ap tarkaan, etenkin kun toivut tuosta keskenmenostasi, et millainen mies sinulla on,
itse kadun syvästi etten silloin nuorena tajunut ja lähtenyt, ehkä olisin löytäny empatiakykyisen miehen rinnalleni ja olisin nyt onnellinen
masentunut?