Kirkosta eronneet! Kaduttaako nyt, kun ootte nukkuneet yön yli?

katunut päivääkään. Erosin heti täytettyäni 18. Samana päivänä, kun olin eronnut, löysin dösäriltä kympin jota juuri tarvitsin, että saan ostettua tupakka askin. Elämäni paras päivä.

Sinulle, joka puhui näkevänsä pahuutta tässä homoliittokeskustelussa, niin kummallinen asia, mutta minä näen sitä nimenomaan sillä puolella, millä sinä seisot. Ehkä tämä liittyy tulkintaeroista?

Kummalla on nelinkertainen itsemurhariski, seurakuntanuorilla vai homonuorilla?

Kumpi vaatii että paitsi valtionkirkon, myös itse valtion pitäisi syrjiä toista ryhmittymää ja estää yhtäläisten ihmisoikeuksien toteutuminen?

Kumpi porukka riehuu ympäri nettiä ja käyttää rutiininomaisesti toisesta kieltä jossa mainitaan sanat sairas, luonnoton (siitä huolimatta että luonnossa on yllin kyllin homoseksuaalisuutta), saastainen, rietas, saatanan vallassa, jumalalle kauhistus? Olisiko tämä henkistä väkivaltaa mihin tahansa muuhun ryhmään sovellettuna?

erosin kirkosta jo satoja öitä sitten, eikä kaduta. En uskonut siihen höpötykseen silloinkaan, kun vielä kirkkoon kuuluin, joten ei ole mitään tyhjiötä.



Ja mulle on kyllä koko elämäni tuputettu uskontoa ja väkisin pakotettu kirkkoon ym. koko ajan, joten ei ole kyse siitä, ettenkö olisi ainakaan tutustunut seurakuntaan ym.

kirkosta eroaminen ja Jumalaan uskomin liittyy toisiinsa??? Että, jos maksan veroja niin saan ainoastaan uskoa?? Eli siis Jumala rahastaa???

Että itse löysin uskolleni henkisen kodin.

Itse uskoin koko lapsuuteni ja nuoruuteni ilman kirkkoa tai vertaistukea, joten kirkkoon ja seurakuntaan mukaan liittyminen oli henkilökohtaisesti hyvin tärkeä asia. Ajattelenkin niin, että ehkä monelle teistä kirkko ja seurakunta jäi etäiseksi, ja kirkkoon kuuluminen oli tapa enemmänkin kuin harkittu kuuluminen johonkin suurempaan kokonaisuuteen?

Diakoniatyöhön jonkin verran (ammattini puolesta) tutustuneena maksan myös ilomielin kirkollisveroa monen hyvän asian puolesta, ja olen iloinen siitä, että meidän perheellä on nyt tämä henkinen koti.

Jouluna haustausmaalla käydessäni minulla on sellainen tunne, että saan käydä siellä hyvillä mielin. Uskonnolliseen pohjaa perustuvat juhlat saivat uuden merkityksen. Lapsemme voivat hyödyntää kirkon tarjoamia kursseja ja leirejä. Itse voimme käydä kirkossa Jumalan palveluksissa. Jne. Jne.

Kuten sanottua, minä koin henkistä tyhjiötä uskoni kanssa, kun en kuulunut mihinkään ennen kirkkoon liittymistäni. Tämä on hyvin henkilökohtainen asia.

Sinulle, joka puhui näkevänsä pahuutta tässä homoliittokeskustelussa, niin kummallinen asia, mutta minä näen sitä nimenomaan sillä puolella, millä sinä seisot. Ehkä tämä liittyy tulkintaeroista?

kirkon ulkopuolelta, uskonvapaudesta ja kunnioituksesta kaikkia ihmisiä kohtaa. Oma henkilökohtainen uskontoni on hyvin ekumeeninen ja universaali,uskon jumalan olevan jo automaattisesti osa meitä kaikkia. Koen vastenmielisinä kaikki sisäänlämpiävät ekslusiiviset uskonnot, joissa vain uskomalla juuri tähän meidän uskontoon "pelastut".

FYI: Uskonnosta vapaita, ilman uskonnollista tuputusta auttavia hyväntekeväisyysjärjestöä on maailmassa vaikka kuinka paljon.

Voi kiesus...mikä tyhjiö siitä nyt jää jos ei uskoon kuuluva ihminen eroaa kirkosta?????? Voi tuska teidän uskisten kanssa joskus :D! Juu erosin muutama vuosi sitten enkä ole hetkeäkään katunut. Miksi ihmeessä olisin? Sen sijaan kyllä kadutti etten ollut jo kauan sitten eronnut, koska ihan kivasti olin kerennyt tyhjästä (ajattelemattomuuttani) maksamaan vuosien varrella kirkolle. Hyvin on jumalanpelkoon pohjautuva aivopesu tehnyt tehtävänsä, jos tuommoista ajattalee :)).

koska se on liian maallistunut. En todellakaan kadu enkä ikinä liity enää takaisin.

Erosin kirkosta jo vuosikausia sitten.

kun uskovat puolustelivat gay-priden kaasuiskua. En kadu ja luulen että tekee uskolleni hyvää miettiä, miksi pitäisi kuulua kirkkoon sen sijaan että vain olisin kirkon nukkuva jäsen ja en kyseenalaistaisi sitä.

ois pitänyt erota jo 20v sitten!

Kirkko on tehnyt hyvin selväksi sen, että rahani voin heille antaa ja siitä hyvästä vastineeksi saan nimittelyä, vähättelyä, uskoni kyseenalaistamista ( " et sä haluais olla homo, jos sä oikeasti olisit uskossa! " ) ja muuta henkistä väkivaltaa.

Juuei kaduta. En mä eronnut kirkosta hetken huumassa vaan siksi etten usko jumalaan enkä pidä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa omia arvojani vastaavana.



Kuuluin kirkkoon 15 vuotta niin etten enää uskonut. Minulle se lopullinen niitti oli kun menin naimisiin ja siinä samalla päätimme perustaa perheen, ja tajusimme ettemme halua tulla vihityksi kirkokssa emmekä kastaa tulevia lapsiamme.

Sittemmin on alkanut kaduttaa, mutta en ole saanut aikaiseksi liittyä. Kirkollisvero on kuitenkin jonkin verran vuodessa/kuukaudessa, enkä koe edelleenkään saavani vastinetta rahoilleni, eikä alueellani järjestetä tarpeeksi hyödyllistä toimintaakaan.

Hautapaikka tietty olis hyvä, tosin haluan, että minut tuhkataan... Ja vihkikirkko toiseen kertaan olis kiva. Ehkä liityn jossain vaiheesssa takaisin.

En kyllä edelleenkään kävisi kirkossa, vaikka uskonkin, mutta oma uskontoni ja etiikkani poikkeaa jonkin verran ev.lutista, ei tunnu silti muukaan uskonto ihan omalle.

tapauksessa, olit sitten kirkon jäsen tai et.

kirkosta eroaminen ja Jumalaan uskomin liittyy toisiinsa??? Että, jos maksan veroja niin saan ainoastaan uskoa?? Eli siis Jumala rahastaa???

Jos ilakoi sillä, että kirkollisverosta (kymmenyksistä) luopuessa on varaa etelänmatkoihin, niin minun uskoni mukaan se on Jumalalle ahneutta ja kitsautta.

koska halusin harkita. Aion erota heti kun olen äänestänyt jotakuta liberaalia homoa srk-vaaleissa.



Sittne uskon tuntevani helpotusta.

tämä viimeaikainen keskustelu on saanut kyllä miettimään asiaa. Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä kuuluuko siihen vai ei? Olen kummina kolmelle lapselle, mutta onko silläkään enää merkitystä kun olen kuulunut silloin kun lapset kastettiin. Ei se kummius ja kummilapsesta välittäminen kai kirkosta ole kiinni...?



Viimeksi mietin asiaa kun katselin veropäätöstä vuodelta 2009. Voi jestas, maksoin kirkollisveroa noin 1000 euroa. Huh, sehän tarkoittaisi kuukaudessa noin 85 euroa lisää rahaa käteen. Antaako kirkko minulle jotain tuon rahan vastineeksi?



Taidan hakea teiltä vahvistusta eropäätökselleni...

voisi olla se, että toimii seurakuntansa toiminnassa. Käyt tilaisuuksissa ja olet uskova. Tosin uskova voi olla ilman kirkkoakin. Itse en oikein samaistu srk:n vanhuksiin.

tämä viimeaikainen keskustelu on saanut kyllä miettimään asiaa. Onko sillä oikeastaan mitään merkitystä kuuluuko siihen vai ei? Olen kummina kolmelle lapselle, mutta onko silläkään enää merkitystä kun olen kuulunut silloin kun lapset kastettiin. Ei se kummius ja kummilapsesta välittäminen kai kirkosta ole kiinni...? Viimeksi mietin asiaa kun katselin veropäätöstä vuodelta 2009. Voi jestas, maksoin kirkollisveroa noin 1000 euroa. Huh, sehän tarkoittaisi kuukaudessa noin 85 euroa lisää rahaa käteen. Antaako kirkko minulle jotain tuon rahan vastineeksi? Taidan hakea teiltä vahvistusta eropäätökselleni...

Kirkollisvero tuloista on kuitenkin aika pieni prosentti.

Sinulla täytyy jäädä ihan hyvä summa käteen myös kirkollisverojen jälkeen, joten jos kirkosta haluat sen takia erota tarkoittaa se sitä ahneutta. "Minulleminulleminullekaikkivaikkentarviikkaanoikeastaaneimuillemissämunrahatonmätarviinniitävaikkasäästöönhautaavartenjaneonmunrahat!!"

eikä vieläkään kaduta.

sen päätöksen päälle ja olen edelleen hyvin tyytyväinen, että päätös tuli tehtyä. Olen vapaa.