Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisellä oikeus tulla siihen johtopäätökseen, että ei jaksa enää?
24.01.2011 |
Elämäni on täynnä vaikeuksia. Joka suunnassa on vastassa umpikuja.
Aikani jaksoin tsempata ja jaksoin yrittää, mutta nyt - olen niin väsynyt. Pelkään etten jaksa enää kauaa.
o.k., olen sitten luovuttaja. Olen epäonnistunut. Elämännäkymäni ovat sellaiset että masennus on vallannut mielen ihan kokonaan. Päivää ei kulu etten itkisi. Mielialalääkkeet ovat käytössä, mutta eivät näköjään tämän paremmin auta.
Tämä kaikki on ollut minulle liikaa. Minä olin niin heikko ihminen etten kestänyt tätä kuormaa. Anteeksi.
Kommentit (17)
Muuten varmaan voit todeta ettet jaksa ja luovuttaa, mutta jos sinulla on alaikäisiä lapsia, niin heillä ei tule olemaan helppoa. Tosin kuulostat siltä ettei heillä olisi helppoa nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten varmaan voit todeta ettet jaksa ja luovuttaa, mutta jos sinulla on alaikäisiä lapsia, niin heillä ei tule olemaan helppoa. Tosin kuulostat siltä ettei heillä olisi helppoa nytkään.
tää varmaan auttoi aloittajaa kovasti! Olet varmasti empatiakurssin priimus ja äiti Teresan salainen äpärä.
Minulla, jolla ei ole alaikäisiä lapsia eikä edes huonekasveja, on samanlaisia fiiliksiä kuin aloittajalla ja ollut vaihtelevasti jo monta vuotta, mutta viime aikoina on alkanut helpottaa ja olisi ikävää, jos olisinkin saanut itseltäni hengen sillä yliannostuksella. Mutta käytkö ap terapiassa? Jos et niin mene heti semmoiseen. Ja jos oikeasti olet tosissasi tekemässä itsaria niin mene ensiapuun. Koska ei sitä kannata tehdä.
On minulla parempiakin päiviä. Tämää päivä oli vain taas kovin huono. Mieleni valtasivat syyllisyyden ja epäonnistumisen ja häpeän tunteet. Eräs tuttava nimittäin kommentoi elämän tilannettani siihen tapaan, että olen laiska ja työhaluton. :-(
Voisin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni, purra hammasta ja jatkaa yrittämistä. TUnnen syyllisyyttä etten ole nyt jaksanut tehdä sitä. Ennen jaksoin uudestaan ja uudestaan. Nyt olen pitkään ollut niin väsynyt ja lyöty, sekä ihan rehellisesti masentunut, että en ole edes yrittänyt. Kyllä, häpeän tunnustaa, mutta niin se on. :-( En ole reipas, en sisukas, olen kai laiskakin.
ap
On minulla parempiakin päiviä. Tämää päivä oli vain taas kovin huono. Mieleni valtasivat syyllisyyden ja epäonnistumisen ja häpeän tunteet. Eräs tuttava nimittäin kommentoi elämän tilannettani siihen tapaan, että olen laiska ja työhaluton. :-(
Voisin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni, purra hammasta ja jatkaa yrittämistä. TUnnen syyllisyyttä etten ole nyt jaksanut tehdä sitä. Ennen jaksoin uudestaan ja uudestaan. Nyt olen pitkään ollut niin väsynyt ja lyöty, sekä ihan rehellisesti masentunut, että en ole edes yrittänyt. Kyllä, häpeän tunnustaa, mutta niin se on. :-( En ole reipas, en sisukas, olen kai laiskakin.
ap
on sellaista sanottu. Ihmiset eivät kai tajua tai välitä, että heidän sanansa ja käytöksensä voi olla se viimeinen pisara. Ei sun kannatakaan ottaa itseäsi niskasta kiinni ja jatkaa yrittämistä, siis tavallisessa mielessä. Oletko käynyt ikinä terapiassa tai saanut muuta apua kuin lääkkeet?
terapiaan kertomaan tunteista!! ne osaa auttaa ja puhuminen parantaa ja asioiden oivaltaminen!! koita jaksaa ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapiaan kertomaan tunteista!! ne osaa auttaa ja puhuminen parantaa ja asioiden oivaltaminen!! koita jaksaa ..
tai pieneksi hetkeksi kerrallaan. Pyydä voimia Jeesukselta, kun voimat loppuvat. Lue Raamattua, käy seurakunnan tilaisuuksissa. Ammenna sieltä voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minulla parempiakin päiviä. Tämää päivä oli vain taas kovin huono. Mieleni valtasivat syyllisyyden ja epäonnistumisen ja häpeän tunteet. Eräs tuttava nimittäin kommentoi elämän tilannettani siihen tapaan, että olen laiska ja työhaluton. :-(
Voisin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni, purra hammasta ja jatkaa yrittämistä. TUnnen syyllisyyttä etten ole nyt jaksanut tehdä sitä. Ennen jaksoin uudestaan ja uudestaan. Nyt olen pitkään ollut niin väsynyt ja lyöty, sekä ihan rehellisesti masentunut, että en ole edes yrittänyt. Kyllä, häpeän tunnustaa, mutta niin se on. :-( En ole reipas, en sisukas, olen kai laiskakin.
ap
Ei tarvi olla reipas ei sisukas ja laiskakin saa ehdottomasti olla! Kannattaa löytää itsestään ja "vioistaan" ne hyvät puolet. Jos et ole reipas, olet hitaasti harkitseva, hiljaa hyvä tulee. Kaikessa ei aina kannatakkaan olla sisukas, joskus on parempi antaa olla ja asiat menevät omalla painollaan. Laiskuus on rentouden merkki! Paljon voimia sinulle!
Toivottavasti löydät ihanan ihmisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannustuksesta ja empatiasta, ystävät :-)
!!!
Terapia on hyvä ohje. Olen sitä ajatellut. Jeesus-ajatukset ovat myös olleet mielessäni, oikeasti, kiitos siitäkin muistutuksesta. Yritän kovasti muistaa, että Jumala rakastaa meitä kaikkia, myös minua maan surkeaa matosta. Ja muita heikkoja ja uupuneita.
ap
Sait kivoja vinkkejä, pitäs itsekin jaksaa tarttua johonki neuvoon. Nyt olen vaan niin loppu, et jos ei olis lapsia niin en varmaan päätä nostas sängystä. Väsymys painaa, mutta joudun hakee unta niin kauan etten viitti lähtee yrittää viel tähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on pirstaleina.
Jättäisin kaiken jos voisin lähteä. Mutta en enää voi, enkä voi aloittaa alusta.
Voiko vain sen varassa jaksaa, että Jumala rakastaa?
ap
Muista tuo, se on totta. Et ole yhdentekevä etkä merkityksetön, et vaikka siltä tuntuisi ja vaikka haluaisit olla! Minä vieraana ihmisenä en tiedä "merkitystäsi", ehkä et löydä sitä juuri nyt itsekään, mutta niin se on. Ehkä koet, ettei kukaan välitä, ettei kukaan menettäisi mitään, mutta ei se ole niin.
Ikävä kuulla, että tunnet nyt noin kuin tunnet. Vastoinkäymiset on tehty selättämistä varten, ja sopivina "annoksina" ne toimivat ihan hyvin; antavat hyville ajoille merkityksen, auttavat erottamaan todellisen onnen ja ilon, kasvattavat sinua, tekevät sinusta nöyrän ja lempeän. Joo, mutta aina ei jaksaisi vaan nöyrtyä ja tulla vielä vähän lempeämmäksi... Minä en tiedä, mikä merkitys kaikella kurjuudella on, ja miksi sitä tuntuu kasautuvan joskus enemmän kuin jaksaisi kantaa. Ehkä sillä ei ole mitään merkitystä, ehkä kurjuuden määrällä ei ole kiintiötä; sitä vain tulee sattumanvaraisesti. Kellekään ei anneta enempää kuin jaksaa kantaa, jaada jaada. No itse kukin varmasti joskus toivoo, että olisi vähän heikompi. Olisi sen verran heikko, että joku jossain katsoisi, että hep, ei enempää kannettavaa tuolle just nyt!
Jos saat lohtua Jumalasta, ole onnellinen. Minä en vielä tiedä omakohtaisesti. Tekisi mieli olla vihainen jollekin, syyttää jotakuta kivistä omalla polullani. Enpä kuitenkaan osaa, ja ikään kuin "varmuuden vuoksi" kuitenkin suon ajatusta, toivetta ja kiitostakin sinne jonnekin Jumalan suuntaan...
Välillä kaikkeen kurjuuteen suhtautuu kuin huonoon huumoriin: beeb beeb, peruuttakaa uusi kuorma, tänne vaan, katsotaan vieläkö sieltä lapioidaan ylös. Ehkä omat murheeni ovat sitten pois joltakulta muulta tai jostain yhteisestä kasasta - no sittenhän silläkin on jo merkitys. :) Minä sentään olen konkari tässä, antakaa minä näytän; pääskää te helpommalla, ketkä olette siihen tottuneet...
Laitan sinulle loppuun Dag Hammarskjöldin kirjoittaman runon. Se on samalla jotenkin lohdullinen, samalla kuin myös jotenkin jopa tragikoomisesti kertoo meidän elämästämme, eikö niin?
***
Väsynyt
ja yksin.
Väsynyt,
niin että mieltä särkee.
Kalliopaasia alas
valuu sulanut lumi.
Sormet puuduksissa,
polvet tärisevät.
Juuri nyt
nyt juuri ei saa hellittää.
Toisten tiellä
on lepopaikkoja
päivänpaisteessa –
He tapaavat toisensa siellä,
mutta tämä
on sinun tiesi,
ja juuri nyt,
nyt juuri et saa horjua.
Itke
jos voit.
Itke,
mutta älä valita.
Tie valitsi sinut –
ja sinun osasi on kiittää.
***
Kiitetään me ap edes tästä mitä on, itketään jos voidaan, mutta ei luovuteta... Halaus! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut varaa olla jaksamatta kun kaikkien on ollut pakko ponnistella, ettei ole kuoltu nälkään. Työtä on tehty jaksoi eli ei. Nykyisin meitä jaksamattomia on paljon.Missä mättää?
Minäkään en jaksa. Tutut fiilikset ap:lla ja itseinho kun en jaksa ja olen päiväpäivältä vetelämpi. Elämänhallinta on vähentynyt. Muuta reseptiä ei ole kuin että pakotan itseni töihin siinä toivossa että olo paranee. Jos jään sohvalle makaamaan niin se on viimeinen niitti arkkuun.
että miten itselääkitä uupumusta.
Minunkin elämäni on solmussa. Mikään mitä olen tehnyt ei ole johtanut mihinkään.
Nyt taistelen vielä oikeudenkäyntienkin kanssa.
Miten siis jaksan? Olen toimeton, yksinäinen, rahaton, tylsistynyt jne.
Lapsiakaan minulla ei ole eikä siis mitään lastenlapsia odotettavissa. Ei mitään, ei mitään...
Haluaisin uskoa Jumalaan ja haluaisin, että hän tulisi elämääni oikein konkreettisesti, mutta kun ei tule niin ei tule...
Täälläkin ihminen joka umpikujassa, mulla on lapsi tosin. Mikään ei johda mihinkään, ystäviä ei ole, ei ainakaan näytä siltä...olen aina yksin!!
Valopilkkuna on veli joka soittelee ja tietty lapsi.
Muutoin tosi kurjaa, ei rahaa, ei työtä.
Just jaksan perusjutut..
tulla käänne parempaan. Vaikka et siihen uskoisikaan. Monella elämän kolhimalla ja masentuneella on käynyt niin. Ja ensimmäisestä valonpilkahduksesta on lyhyt matka kuivalle maalle. Älä tapa itseäsi nyt; tulevaisuus on sinun.