Mitä minun tekemäni aborttipäätös kenellekään kuuluu

Viimeisilläni raskaana olevana voin sanoa, etten tähän rääkkiin olisi valmis, jollen tätä lasta tosissani olisi halunnut. Tunnen ihmisiä, jotka ovat tulleet raskaaksi hyvin hoidetusta ehkäisystä (toisella pillerit, toisella hormonikierukka) huolimatta, enkä todellakaan pitäisi kohtuullisena, että heidän olisi kärsittävä noin 9 kuukautta saadakseen sitten luopua lapsesta, jota eivät todellakaan ole halunneet tai suunnitelleet.

Itselleni raskaaksi tuleminen ei ollut mitenkään helppoa tai itsestään selvää, mutta en silti voi tuomita ketään, joka ei ole valmis kantamaan saati kasvattamaan lasta.

Paitsi että sikiö voi kyllä olla hereilläänkin, kun hänet väkivalloin kohdusta revitään. Ihmisiä ovat niin aikuinen nukkuva kuin kohdussa uiva sikiökin.

Ja jos kuitenkin alkaa seksihommiin ja tulee raskaaksi eikä edelleenkään halua lasta, pitää antaa lapsi muualle. Ei pidä olla itsekäs.

Näin yleensä tapahtuu. Raskaaksi voi tulla jos on yhdynnässä. Jokainen sen tietänee. Ei se abortti ole autuaaksi tekevä asia. Kuka tahansa voi olla jossain elämänsä vaiheessa onneton. Pitäisikö siis jokainen sikiö abortoida? Miten niin sikiö ei kärsi? Kuka sen tietää? Eihän kukaan vaikkapa nukkuessaan tapettava välttämättä kärsi, mutta kuolee kuitenkin.

Niin, taas pääsemme siihen, että mitään varmuutta ei ole kummastakaan. Eikä takeita siitä, etteikö lapsi kokisi juurettomuutta adoption jälkeen, kärsisi hylkäämiskokemuksestaan. Suurin osa kasvaa ja kehittyy normaalisti, siihen on panostettukin. Tähdennäkin siis vielä: onko mahdollista, ettei tuo toteudukaan? Kyse ei ole myöskään siitä, että kaikki lapset pitäisi abortoida, vaan siitä, että adoptio ja pakkoraskaus ei tee ketään autuaaksi kuin abortin fanaattisia vastustajia.

Mietitään nyt. Adoptio prosessina ei ole helppo. Ei lapselle, ei aikuiselle. Silti se päätöksenä on suuri ja jos lapsen edunmukaista, juuri oikea päätös. Sitä en kiellä. Mutta en voi myöskään sanoa, että adoptio on juuri oikea ratkaisu lasten, perheen ja naisen kannalta, jos abortti on inhimilliseltä kärsimykseltään säästävämpi. Mikään ei ole niin yksinkertaista kuin yksinkertainen mieli, joka kuvittelee kaikki liian yksioikoisesti.

Kärsimyksellä tarkoitan nyt tätä: En puhu nyt kivuista, puhun kärsimyksestä. Kivuntuntemisesta on muutamiakin tutkimuksia ja tällä hetkellä on todennäköistä, että vasta isompi sikiö tuntee kipua, ei siis ennen kuin hermosto ja aivot ovat tarpeeksi kehittyneet. Sitten on taas joku väitti että se tuntisi kipua jo aiemmin. Asiaa on todella vaikea tutkia.

Kärsimys, suru, kaipuu, ilo, rakkaus... mitä näillä on yhteistä? Ne ovat tunteita. Tunteita voivat tuntea ja nimetä elävät ihmiset. Sen sijaan olematon ei voi myöskään muuttua olevaksi. Eikä siten tunteakaan. Ymmärrätkö?

Seksi sen sijaan. Sekin on tärkeä osa ihmisen elämää. Se on tärkeä osa ihmisten parisuhteita, eikä vain biologiselta kantilta. Sen merkitys on syventävä, yhdistävä, tunteita täydentävä jne. Emotinaalisesti seksi on siis erittäin merkittävä osa meidän kaikkien elämää. Raskaus sen sijaan ei ole aina suunniteltu. Sitä ei voi aina ennustaa täydellisesti. Ihmiselle sattuu erehdyksiä. Parhaimmillekin meistä.

Kukaan ei tule raskaaksi itsestään.

Tuleeko kukaan vastaan? Yritän nyt sanoa, että adoptio on oikeasti erittäin merkityksellinen vaihtoehto. Mutta se ei vielä sulje pois sitä vaihtoehtoa, että on tilanteita, joissa abortti on aivan yhtä inhimillinen vaihtoehto olemassaolevien kannalta ja lopputulokselliseltä merkitykseltään. Vai meneekö tämä tosiaan vain fanaattiseksi puolustamiseksi, jossa fanaattinen abortin vastustaminen ja adoptio nähdään ainoina vastauksina kaikkeen.

Kukaan ei tule raskaaksi itsestään.

Tietämättömyys ei ole välttämättömyys.

Kun ei adoptio ole minulle helppo. Hyvänen aika sentään. Tuskin se kohdusta repiminenkään on sikiölle helppoa. Mutta mitä väliä. Kunhan minä saan sekstata ja sitähän ei tietenkään voi tehdä muuten kuin yhdynnässä, ei ole millään muulla väliä. Jos nyt siinä sattuu ihminen menettämään ainoan elämänsä, niin mitäs tuosta. Kunhan minulla kaikki jatkuu ennallaan.

Miksi se on niin kamala asia sellaisille tuntemattomille ihmisille, joille asia ei oikeasti edes kuulu?

Miksi siitä tuomitaan, tuntematta syitä taustalla?

ei ole inhimillistä.

Kun ei adoptio ole minulle helppo. Hyvänen aika sentään. Tuskin se kohdusta repiminenkään on sikiölle helppoa. Mutta mitä väliä. Kunhan minä saan sekstata ja sitähän ei tietenkään voi tehdä muuten kuin yhdynnässä, ei ole millään muulla väliä. Jos nyt siinä sattuu ihminen menettämään ainoan elämänsä, niin mitäs tuosta. Kunhan minulla kaikki jatkuu ennallaan.

Olen todella pahoillani, että keskustelun taso on näin huono monen vastaajan osalta. Tämä menee niin hedelmättömäksi, että siirrän keskustelun jonkin sellaisen vastustajan hoteisiin, joka osaa

a) asiaansa perustella asiallisesti

b) osaa nähdä ja kuulla toisenkin kannan, vaikka ei pystyisi olemaan samaa mieltä

c) ymmärtää, vaikka ei olisikaan samaa mieltä

d) ei heittäydy lapsellisuuksiin ja huonoihin argumentteihin

e) vastaa jos kysytään ja esittää vastakysymyksiä rakentavasti

Toivottavasti joku on saanut ajatuksia topikista. Edes joku.

Vastaukseni on että tekemäsi abortti ei kuulu kenenllekään muulle kuin sinulle JA lapsen siittäneelle miehelle.



Mielestäni hänellä on ainakin oikeus kuulla, että odotat hänen lastaan ja aiot tehdä abortin.

Muutoin kaikkien muiden mielipiteet ovat pelkkää jeesustelua.

sanoa että abortti on murha tai tappo jos ajattelee vaikka että joku ampuisi alaasteikäisen lapsen kuoliaaksi SE ON TAPPO ei sitä voi verrata aborttiin ja on erittäin loukkaavaa niitä kohtaan jotka on kokenut oman lapsen kuoleman niin että joku on sen tappanut/murhannut kun tämä teidän abortti syytökset ei ole mitään sinnepäin edes.Kyllä luulen että oikea tappo sattuu enemmän ja kauemmin.

Miksi se on niin kamala asia sellaisille tuntemattomille ihmisille, joille asia ei oikeasti edes kuulu?

Miksi siitä tuomitaan, tuntematta syitä taustalla?

Itsestään selvää, että siitä tuomitaan. Ansaitset tuomiosi ap. Sinä olet tapattanut oman lapsesi, ja sen asian kanssa elät lopun elämääsi. Ihan turha jeesustella sitä tätä ja tota maailman lapsista ja huonoista perheistä ja vähistä rahoista.

SInä olisit pystynyt siitä lapsesta pitämään huolta, mutta et halunnut. Olisit voinut antaa hänen elää, mutta et halunnut.

Ihmetteletkö todella miksi sinut tuomitaan?

Sehän on ihan selvä asia. Ihminen tapetaan. Se tappo ennen syntymää vaan on sallittua.

Minun vanhempani päätyivät keskeytykseen. Se ei ollut helppo päätös. Eikä se tapahtunut itsekkyydestä vaan siksi, että he olivat voimiensa äärirajoilla ja halusivat ensisijaisesti pitää huolta maailmassa jo olevista lapsistaan. Hyvin he siinä onnistuivatkin, ottaen huomioon kuinka monenlaisia vastuksia elämä heidän eteensä toi.



Keskeytys tapahtui edellisen aborttilain aikaan. Syyksi merkittiin terveydellinen syy.



Toinen vanhemmistani on jo kuollut. Toinen on edelleen olemassa, humaani ja elämää kunnioittava ihminen. Ja jos joku tällä palstalla kutsuu vanhempiani murhaajiksi, minä kutsun kyseistä henkilöä vittupääksi.

Kun Jukka tappaa niin Pekallakin on oikeus tappaa?

yhteiskunnan velvollisuus on suojella kansalaisia

myös vielä syntymättömiä. jossain vaiheessa tekosi muuttuu murhaksi

Miten yhteiskunta suojelee esimerkiksi vanhuksiaan, jotka makaavat vaipoissaan laitoksissa, hyvä jos jotain suuhunsa saavat?

Huomenta jokaiselle



Tulin käymään palstalla ja huomasinkin tämän killuvan Päivi-topikin alapuolella. Huomauttaisin nyt, että KUKAAN ei ole kysynyt niistä taustoista tai syistä, MIKSI jouduin päätymään aborttiin. Sen sijaan olen käyttänyt sitä ehkäisynä, olen tappanut oman lapseni vain koska en halunnut ja jaksanut huolehtia lapsestani, vaikka selvästi olisin kyennyt. Tästä minä puhun. Taustoista tietämättä teistä jokainen on valmis ristiinnaulitsemaan toisen ihmisen. Entä jos minä tarvitsin jotakuta joka seisoo rinnallani vaikean päätöksen edessä? Entä jos minä tarvitsin suojelua? Entä jos minä olin heikko ja rikottu?

Korjaus edelliseen: Ei jokainen, tarkoitin lähinnä näitä äärituomitsijoita.

Huomenta jokaiselle Tulin käymään palstalla ja huomasinkin tämän killuvan Päivi-topikin alapuolella. Huomauttaisin nyt, että KUKAAN ei ole kysynyt niistä taustoista tai syistä, MIKSI jouduin päätymään aborttiin. Sen sijaan olen käyttänyt sitä ehkäisynä, olen tappanut oman lapseni vain koska en halunnut ja jaksanut huolehtia lapsestani, vaikka selvästi olisin kyennyt. Tästä minä puhun. Taustoista tietämättä teistä jokainen on valmis ristiinnaulitsemaan toisen ihmisen. Entä jos minä tarvitsin jotakuta joka seisoo rinnallani vaikean päätöksen edessä? Entä jos minä tarvitsin suojelua? Entä jos minä olin heikko ja rikottu?

Kukaan ei seiso tukena vain syyttämässä murhaamisesta. Se jos mikä on epäinhimillistä. Ihminen voi yrittää kaikin tavoin estää raskautumisen mutta aina se ei onnnistu. Sitten voi tietysti välttää sukupuolielämää, sekin on vaihtoehto. Mutta siitäpä nämä moraalinvartijat taas saavatkin vettä myllyynsä: "miksi vaimo pihtaa niin, että miesrukan pitää juosta vieraissa?" Miksei hoida suullaan hommia. Voi ei teitä! Itse olen tehnyt abortin enkä pidä sitä helppona asiana. Toiste en tee. Silti mietin omia voimavarojani ja mitä kykenisin lapselle tarjoamaan. Vaill asuurempaa sosiaalista verkostoa, ahdistukseen taipuvaisena jne.