Expattina Kiinassa, kerro kokemuksiasi!

Me oltiin perheenä Kiinassa Chengdussa reilu vuosi, ja kaipaan sinne usein. Mieheni komennuksella siis oltiin. Lapset oli komennukselle lähtiessämme 1v 1kk ja 2v 4kk. Paljon nähtiin ja koettiin, monta juttua oli hankalaa ja länsimaalaisittain hirvittävää, mutta me viihdyttiin eikä mitään pahaa päässyt tapahtumaan. Mä en tiedä tuota Tianjinia, minkälainen kaupunki se on? Minkäkokoinen, kauanko siellä on ollut ulkomaalaisia? Chengdu oli aika takapajula verrattuna Pekingiin jne, ja elämä vaaleiden lasten kanssa sen mukaista. Mutta jos ennakkoluulottomuutta ja seikkailunhalua riittää, go for it! Varaudu sähkökatkoihin, kaasukatkoihin, lämminvesikatkoihin. Varaudu sydäntä raastavaan köyhyyteen. Varaudu ympärillä välähteleviin salamavaloihin ja koskettelemaan pyrkiviin likaisiin käsiin. Olet vaaleaihoinen (oletko?), tuot onnea heikäläisille.

Onnea päätöksentekoon!

Tianjin on kolmanneksi isoin kaupunki ja se kaupunginosa minne mennään on ns. teollisuus- ja bisnesalue (Teda). Siellä on lansimaalaisia kyllä, mutta suomalaisia vähän. Kerrotko enemmän siitä viihtymisestä eli mitkä asiat vaikuttivat siihen, että viihdyitte? Oliks sulla mitään rankkaa kulttuurishokkia ja miten lapset tottuivat? Meillä on 3- ja 5-vuotiaat ja tuon isomman puolesta jännittää erityisesti, kun sillä on kaverit jo täällä kotomaassa ja on muutenkin herkkä kaveri luonteeltaan muutoksien suhteen. Mua jänskittää nuo kieliasiatkin, koska olen ihan surkea nykyisin englannissa ja kiinaa tietty en osaa pätkääkään. TOisaalta, saisin itse kaivatun katkon työhön ja saisi olla päivät lasten kanssa.

Ensimmäisenä tulee viihtymisestä mieleen se, että koska meillä oli kotiapulainen, sain vapaasti olla ja touhuta lasten kanssa ja lisäksi kaikki hauska oli tosi halpaa. Kotiapulainen siivosi, pyykkäsi, ja kokkasi aina pyydettäessä tosi hyvän ruuan (lihoin 10kg btw). Käytiin paljon puistoissa, sisäleikkipuistoissa, ulkouima-altailla, kävelyillä, potkulautailemassa, jäätelöllä, ostoksilla (hedelmät, lelut ja kirjat) jne. Ja todella paljon (=monta kyläilyä viikossa) seurusteltiin muiden ulkomaalaisten kanssa, sekä suomalaisten että kenen tahansa englantia puhuvan kanssa. Itselläni on hyvä englannin kielitaito, joten se auttoi. Mutta tunsin myös ulkomaalaisia äitejä, joiden kielitaito oli heikkoa ja silti he pärjäsivät ja viihtyivät. Viihtymiseen vaikutti olennaisesti myös kotimme siellä. Asuimme ihanasti sisustetussa 150 neliöisessä kerrostaloasunnossa, jossa oli valtavasti lapsille tilaa leikkiä jne. Korttelimme oli turvallinen, muurien ympäröimä, porteilla vartijat kuten joka paikassa missä ulkomaalaisia asuu. Muurien sisällä oli ihastuttavat puutarhat, uima-allas, monta leikkikenttää, ulkokuntosaleja, tenniskenttä, sulkapallokenttä, koristealtaita kaloineen jne jne. Vaikka elimme suurkaupungissa, oli koti rauhallinen ja turvallinen ja ympärillä kauniit vihreät puistot.



Kulttuurisokki oli pienempi kuin odotin, toisaalta sitä tuli vähän pitkin vuotta. Alussa kaikki energia meni kaikenlaiseen asioidenhoitoon ja selvittelyyn ja lasten kanssa selviämiseen, joten se alun kulttuurisokki jäi ehkä vähän "huomaamatta". Lapset oli niin pieniä että ei heille tuntunut olevan väliä missä ollaan, kunhan äiti on lähellä. Vaikeaa oli ajoittain se, että puoliso tuli töistä myöhemmin kuin Suomessa, iltaisin klo 18-20 välillä eli lapsetkin kaipasivat isää.



Vaikeaa oli esim ostosten teko, marketit olivat järkyttävän meluisia ja sekaisia paikkoja joissa tungos oli paljon pahempaa kuin Suomessa jouluruuhkissa koskaan. Tuttuja elintarvikkeita oli usein tosi vaikea löytää. Kun etsin sokeria sanakirjan kanssa, tarvittiin viisi myyjää ennenkuin sokeri löytyi. Ei auttanut, vaikka näytin sanaa sanakirjasta - he ohjasivat minut karkkihyllylle. Sanoilla on monia merkityksiä ja kommunikaatio oli tooodella vaikeaa. Käytimme sitkeästi taksia vaikka useimmat tuttavamme hankkivat autonkuljettajan, ja vielä vuoden jälkeenkin sattui tapauksia, että taksikuski ei ymmärtänyt kotiosoitettani minun lausumanani. Kaikenlaiseen härdelliin pitää varautua ja suhtautua kärsivällisesti. Astiat pitää kuumentaa/kuivata/desinfioida tiskaamisen jälkeen, koska hanavesi on terveydelle haitallista. Näitä juttuja on lukemattomia.



Miehelläni oli hyvä sopimus, meidän ei tarvinnut huolehtia mistään. Rokotukset, vakuutukset, asunto, kaksi kotimaanlomaa, muuttotavarat sinne ja takaisin jne, kaikki hoitui eikä meille jäänyt mitään maksettavaa. Taloudellisesti erittäin kannattava vuosi oli. Kaikenlaista ylellisyyttä jäi ikävä, kuten 2h hierontaa 5e, kampaamokäyntiä 1-2e tai hyviä joogatunteja paikallisella kuntosalilla. Mutta kyllä siellä paljon likaa, melua ja pähkähulluja juttuja on!



Uskon, että löytäisit mielekästä harrastamista itsellesi ja lapsillesi. Luotettavan kotiapulaisen/lastenhoitajan löytämisen jälkeen elämänne olisi varmaan oikein mukavaa. Itse uskon, että 3- ja 5v lasten kanssa olisi ollut tosi hauskaa!