Laastarisuhde, mistä sen tunnistaa?

Kun on rakastunut enemmän kuin koskaan tähän astisessa elämässään. Se teini-ikäisenä haaveiltu prinssi sittenkin on olemassa.

Exä oli vain jotain... paremman puutteessa...

Ja sitten jotkut tuttavat dissaavat että tää nykyinen oliskin nyt vain laastarisuhde. Mutta mitäpä ne minun tunne-elämästäni loppujen lopuksi tietävät.

käsitellyt mielessäsi erosi ja olet omasta mielestäsi valmis uuteen suhteeseen niin eihän siinä sitten mitään.

sitä on vuodet ollut exän rinnalla, elänyt arkea ja eronnut ihmisestä, joka ei tunnu ymmärtävän. Sitten kohtaat ihmisen, joka tuntuu ymmärtävän ja eroavan juuri sopivissa kohdissa exästä. Saat kerrankin huomiota paljon.



Yleensä tuo huuma laantuu ja huomaa, että samantyyppisia ongelmia on kaikissa suhteissa. Ja se syy onnettomaan oloon onkin sussa itsessäs eikä miehessä tai suhteessa.

Vietimme jo tällöin paljon aikaa yhdessä. Hyvin pian suhde eteni ensin seksiin ja sitten seurusteluun. Meillä on kolme lasta ja olemme nyt olleet yhdessä nyt 17 vuotta.

Ihan näihin aikoihin asti olen ollut sitä mieltä, että siinä ei ole mitään vikaa, jos ajautuu /ryhtyy uuteen suhteeseen pian edellisen perään. Olen käyttänyt esimerkkinä meitä, joilla on hyvä elämä ja rakastava parisuhde.

Nyt kuitenkin olen ihan viime aikoina tajunnut, että ehkä minun olisi sittenkin pitänyt olla jonkin aikaa yksin. Olin ensimmäisen mieheni kanssa yhdessä ihan kakarasta, ja siihen sitten heti perään tämä nykyinen. En ole ikinä ollut yksin, vain minä, en osaa määritellä itseäni kuin muiden ihmisten kautta. En ole koskaan "mennyt vapaasti", en ole koskaan saanut tehdä päätöksiä yksin, en ole koskaan saanut suunnitella elämääni vain itselleni. Lisäksi vielä se, että tämä suhde oli alkuun todellakin laastari, minut nimittäin jätettiin toisen naisen takia ja oli niin helppoa takertua tähän mieheen,; hän paikkasi rikkinäistä itsetuntoani ja sai minut tuntemaan itseni naiseksi taas. Mutta ne silloiset kolhut jäivät käsittelemättä, ja jostakin ne pyrkivät esiin nyt.



Summa summarum: saattaa mennä tosi hyvin, mutta varaudu siihen, että asioita saattaa nousta esiin silloin kun sitä vähiten odotat. Minulla on ehkä neljänkympin kriisi, mutta tämä on todella pahaa aikaa. Rakastan kuitenkin miestäni edelleen enkä aio rikkoa perhettämme. En aio tehdä mitään äkillistä vaan yritän käydä juttuja läpi päässäni. Olen myös varautunut siihen, että jos valoa ei ala näkyä, hakeudun juttelemaan ammattilaisen kanssa.



Onnea matkaan!