Lue keskustelun säännöt.
Olen kerran lopettanut imetyksen ihan siksi,
23.10.2010 |
että se tuntu kerta kaikkiaan inhottavalta! Vauvan suun kosketus iljetti ja sattui, itketti ja tuntui vain hirveältä. Vauva itsessään oli ihana ja syöttäminen pullosta suloista.
Puhuin miehellekin siitä, että imettäminen tuntuu ihan karmealta. Tulimme yhdessä siihen tulokseen että lopetan, koska se ei ole minulle nautinto eikä taatusti niin muodoin myöskään vauvalle. Vauva aistii jännittyneen ja ahdistuneen olon. Hän sai rintamaitoa sen verran kuin pumpaten tuli ja loput korviketta. Oli tuolloin 1kk.
Nähdäkseni hän ei ole kärsinyt tuosta päätöksestä emotionaalisesti, älyllisesti eikä terveydellisesti.
Mitä ajatuksia tämä uskalias teko herättää?
Kommentit (26)
Meillä nimittäin yhdellä vauvalla oli sellainen ongelma. Synnärillä ei huomattu (sai kyllä imuotteen ja maitoa), itse huomasin myöhemmin, kun ihmettelin miksi aina vain sattuu ihan pirusti, eikä helpota ollenkaan. 4 viikon iässä katkaistiin (pyynnöstäni) ja ongelma hävisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan merkitsevästi, koska puhe tuli normaalisti ja opetteli syvältä kurkusta sorahtavan ärrän tietoisesti pois ala-asteikäisenä. Kurkkuärrä karkaa vai kiireessä puhuessa.
Jos joskus saan vielä lapsen, luulen, että en imetä. En pitänyt siitä touhusta yhtään ja olin ihan tyytyväinen kun vauva lopetti itse kolmen kuukauden vanhana! Ja mulle on ihan sama mitä mieltä muut on :)
Valitettavasti imetysmyönteisyys on luonut myös ilmiön, jonka mukaan pitkään imettäminen on vauvan ruokkimisen suurin ja tärkein päämäärä. Ei. Tärkeintä on taata 1. vauvan ravinnonsaanti ja 2. henkinen hyvinvointi. Jälkimmäinen ei toteudu imetystilanteessa jos se on äidille vastenmielistä.
Joku voi tietysti yrittää väittää, että normaali äiti kyllä nauttii imetyksestä ja kestää pikku vastoinkäymiset ja plaaplaaplaa, mutta tosiasia on että imetykseen liittyy myös ikäviä tunteita ja niin rakastaminen kuin inhoaminen on täysin normaalia - ja jatkuva inho, kipu jne. negatiiviset tunteet ei ole pikku vastoinkäyminen. Jos tässä tilanteessa on mahdollista turvata kasvu ja ravinnonsaanti muulla keinoin, on se vauvan psyykkeelle parempi vaihtoehto - ja puhun nyt nimenomaan jatkuvasta tilasta, en yksittäisestä lakosta, tiheän imun kaudesta tai rintaraivarista.
PS: Kannatan myös taaperoimetystä, joten olen tältäkin osin päästäni sekaisin. Ainoa Oikea Imetysaikahan on tunnetusti 1 vuosi, ei yhtään enempää tai vähempää...
Valitettavasti imetysmyönteisyys on luonut myös ilmiön, jonka mukaan pitkään imettäminen on vauvan ruokkimisen suurin ja tärkein päämäärä. Ei. Tärkeintä on taata 1. vauvan ravinnonsaanti ja 2. henkinen hyvinvointi. Jälkimmäinen ei toteudu imetystilanteessa jos se on äidille vastenmielistä. Joku voi tietysti yrittää väittää, että normaali äiti kyllä nauttii imetyksestä ja kestää pikku vastoinkäymiset ja plaaplaaplaa, mutta tosiasia on että imetykseen liittyy myös ikäviä tunteita ja niin rakastaminen kuin inhoaminen on täysin normaalia - ja jatkuva inho, kipu jne. negatiiviset tunteet ei ole pikku vastoinkäyminen. Jos tässä tilanteessa on mahdollista turvata kasvu ja ravinnonsaanti muulla keinoin, on se vauvan psyykkeelle parempi vaihtoehto - ja puhun nyt nimenomaan jatkuvasta tilasta, en yksittäisestä lakosta, tiheän imun kaudesta tai rintaraivarista. PS: Kannatan myös taaperoimetystä, joten olen tältäkin osin päästäni sekaisin. Ainoa Oikea Imetysaikahan on tunnetusti 1 vuosi, ei yhtään enempää tai vähempää...
lukea sympaattisiakin kirjoituksia!! t.seiska
muakin on imetys sattunu,ja sattuu vieläkin (nuorin nyt 3,5 kk) enkä oo tosta nauttinut minäkään.mutta täällä superäitien joukossa on todella rohkeeta kertoa inhoovansa imetystä. t.se seiska