Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pyytäisin kommentteja lapsen harrastukseen liittyen (aiheena taidot)
23.10.2010 |
Hei.
6-vuotias lapseni on käynyt 3 vuotta eräässä harrastuksessa. Minulla oli nyt vasta tilaisuus oikeastaan kunnolla nähdä opetustilannetta ja muita saman ryhmän lapsia.
Huomasin, että noin 20 lapsesta omani oli, ei nyt mikään surkea, mutta kuitenkin tavallaan huonompi kuin muut, tai että näin selvästi miten paljon luontevammin ainakin jotkut sisäistivät harjoiteltavan asian.
Enimmäkseen petyin itseeni: miksi suhtaudun tähän näin suorituskeskeisesti ja en kai minä nyt vain sitten jotenkin alitajuisesti ja huomaamamttani viestitä lapselle että hän on huono. Sitä en missään nimessä halua. Harrastuksen pitää olla vain mukava elämän "lisä" eikä mikään suorituspaine.
Mutta kun havaitsin, että lapseni lahjat eivät nyt suorastaan synnynnäiset näytä tässä lajissa olevan, niin mieleen tuli, että pitäisikö kuitenkin jotenkin jutella open kanssa tai miettiä muuta harrastusta.Vai onko tämä nyt mieleni harha, jossa kaikkien pitäisi olla "hyviä" kun en kuitenkaan virallisesti niin ajattele enkä halua ajatella.
Kuulisin mielelläni muiden näkökulmia asiaan.
Kommentit (25)
Omakohtaista kokemusta sen verran, että pitää mainita. Minä aloitin todella pienenä kilpatanssin. Joka jatkui... jatkui... jatkui. Ja kun olin ylä-asteella, kuulin vahingossa tanssikoulun "rehtorin" ja äitini keskustelun siitä, että milloin vaihdan tanssimuotoa johonkin toiseen, sillä olen aivan liian pitkä, ollut jo kauan.
Oli kuulkaas karua lopettaa 10-v tanssimisen jälkeen.
Omat vanhempani olisivat tehneet fiksusti ohjaamalla minut pienenä piiperönä myös muiden harrastusten pariin, koska tiesivät hyvin pituusennusteeni ja se oli selvästi nähtävissä jo ala-asteelta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vaatii todellista lahjakkuutta ja lisäksi sinnikästä harjoittelua ja uhrautumista. En ainakaan omalle lapselle sellaista uraa toivo.
Itse ajattelen lapsen harrastuksista niin että ne kehittävät jotakin taitoa, josta on hyötyä tulevaisuudessa tavalla tai toisella. Ajattele jos lapsesi ei olisi käynyt ko. harrastuksessa ollenkaan niin sitten taito eroa olisi vielä ennemmän.
Yksi on hyvä yhdessä ja toinen toisessa lajissa. Toiset eivät vai ole liikunnallisesti lahjakkaita, mutta voivat olla lahjakkaita jossain muussa.
Tasapaino, 4-10 -vuotiaana
Tasapainon kehittymisen herkkyyskausi alkaa 3-4 -vuotiaana ja jatkuu vähintään 10 ikävuoteen asti. Eli tasapainoa kannattaa harjoituttaa jo hyvin pienille lapsille.
Taito/tekniikka, 4-15 -vuotiaana
Kuten tasapaino, niin taidon ja tekniikan kehittyminen alkaa myös noin 4-vuotiaana. Tämä herkkyyskausi sen sijaan jatkuu pitkälle murrosikään asti.
Notkeus, 4-10 -vuotiaana
Notkeuden kehittymisellä on sama herkkyyskausi kuin tasapainollakin.
Lihaskestävyys, 8-14 -vuotiaana
Lihaskestävyyden herkkyyskausi alkaa jo 8-vuotiaana, eli jo tässä iässä kannattaa ryhtyä kiinnittämään huomiota lihasryhmien kykyyn työskennellä lepäämättä pitkän aikaa. Yksinkertaisin tapa kehittää tätä on varmaan kuntopiirityyppinen harjoittelu.
Peruskestävyys, 14-19 -vuotiaana
Peruskestävyyden herkkyyskausi tulee heti lihaskestävyyden jälkeen. Tämä helpottaa harjoittelun rytmittämistä, kun lihaskestävyyden harjoittelu voidaan korvata peruskestävyyden kehittämisellä.
Nopeus, 8-20 -vuotiaana
Nopeuden herkkyyskausi on ylivoimaisesti kaikkein pisin kausi. Sen kehittyminen alkaa jo alakoulun ensimmäisiltä luokilta ja jatkuu aina armeijan jälkeiseen aikaan.
Ketteryys, 5-12 -vuotiaana
Kuten tasapaino ja notkeuskin, niin ketteryyden kehittyminen tapahtuu hyvin nuorena. Tämä kausi kyllä jatkuu muutaman vuoden pitempään.
Nopeuskestävyys, 13-18 -vuotiaana
Nopeuskestävyyden herkkyyskausi on nopeuden kehittymisen loppupäässä. Se alkaa oikeastaan samoihin aikoihin, kun lihaskestävyyden kehittyminen on loppunut.
Kestovoima, nopeusvoima; 8-13-vuotiaana
Kestovoiman ja nopeusvoiman herkkyyskausi ajoittuu samoihin hetkiin kuin lihaskestävyyden herkkyyskausi.
Maksimivoima, 14-20 -vuotiaana
Maksimivoiman herkkyyskausi on huomattavasti aikaisemmin kuin yleisesti ajatellaan. Monesti kuulee, että maksimivoimaa saisi harjoitella vasta teini-iän jälkeen. Tällöin sen herkkyyskausi on kuitenkin jo ohitettu ja on aiheutettu pysyvät haitat tulevalle kehittymiselle.
ja en TODELLAKAAN ole halunnut että lapseni on huippu, eikä kilpailija. Kyse ei ole kilpalajista eikä valmennuksesta vaan harrastuksesta. (Kerta viikossa ja saa riittääkin) Luulin tämän jotenkin välittyvän avauksestani.
Vaan enemmin pointti oli se, että ikään kuin kuvittelin vielä 6-vuotiaiden vain "lilluvan" ja sitten huomasin että muut ovat enemmän jyvällä. Eli että se luontainen lahjakkuus jo tuon ikäisillä joko näkyy tai ei. Lapseni ei ollut kuutamolla eikä maannut jossain yksikseen. Yritti ja teki kaiken, (mielestäni nauttien) mutta ei samalla lahjakkuudella kuin katselin jota kuta muuta.
Lähinnä mietin, ei kai se ole hyväksi viedä lasta vain harrastuksiin joissa jo valmiiksi on aika hyvä. Niitähän tulee harrastettua vapaa-aikana kotona muutenkin. Vaan eikö ole monipuolisuuden kannalta parempi käydä vähän muutakin harrastamassa, vaikka olisi "Vain seitsikon arvoinen" eikä 9 tai 10.
Ja että miksi tällainen vertailu päässäni alkoi, kun näin ne "paremmat" , sitä en osaa sanoa ja se tuntuu pahalta. Petyin itseeni, reagointiini. Kun elämänarvot kuitenkin on muuuta.
Tämä oli tällaista oman pään sisäistä pölyä nyt. Kiitos jotka ymmärsitte!!!
Alue: Aihe vapaa
on ihan totta, että eri kehitysvaiheissa erilaisissa toiminnoissa (tai harrastuksissa) menestyminen voi vaihdella verrattuna muuhun ryhmään. 6-vuotiaan kohdalla on mahdoton vielä sanoa tarkalleen, ja varsinkin jos ei ole pystynyt seuraamaan koko ryhmän kehitystä tänä aikana.
Mielestäni 6-vuotias on vielä niin nuori, että voi jatkaa mieleistä harrastusta, vaikkei erityisen hyvä olisikaan. Tavoitteellisissakin harrastuksissa erot alkavat näkyä murrosiän tienoilla ja tuolloin harrastukset usein lopetetaankin.
Kuten joku jo mainitsikin, lapselle olisi hyvä tarjota mahdollisuus kokeilla erilaisia harrastuksia mahdollisimman monipuolisesti. Lapsella voi olla useampiakin harrastuksia jaksamisen ja kiinnostuksen mukaan. Erityisesti tavoitteellisten/kilpailutoimintaan tähtäävien harrastusten rinnalla olisi hyvä olla joku muukin, ettei nuori putoa ihan tyhjän päälle jos jossain vaiheessa tajuaa, ettei se haaveiltu ura nhl:ssä tulekaan olemaan todellisuutta.