Lue keskustelun säännöt.
Onko se vanhemman vika jos lapsi ei syö?
23.10.2010 |
Mun mielestä se on ainakin 80% vanhempien vika jos lasi nyrpistää ja nirsoilee ruualle. Ei ole jaksettu maistattaa monipuolisesti lapselle tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, ei ole tarjottu erilaisia makuelämyksiä.
Monissa tapauksissa vanhemmat itse syövät myös maustamatonta ja pelkkää makaroni/jauheliha mössöjä ja on todella ennakkoluuloinen niinkin eksoottista ruokaa kuin kalaa kohti.
Meillä on aina maistettu kaikkea. On ihanaa kun voi viedä lapsen ravintolaan kuin ravintolaan ja kaikki maistuu, ei tarvitse olla nakki/rnaskalaislinjalla.
Kaikesta ei silti tarvitse tykätä, riittää kun maistaa niin makuaisti kehittyy.
Kommentit (34)
Myönnän opettaneeni lapseni huonoille ruokatavoille. Lapseni eivät suostu syömään mitään kaupan valmisruokia. Ei kelpaa pitsat, lihikset, ranskalaiset, nakit, lihapullat tai pihvit ja kermaperunat. Lapset syövät vain kotona tehtyjä ruokia. Koulussa elävät salaateilla ja näkkärillä jos ruokana on eineksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärrän oikein hyvin "nirsoja" lapsia. Itselläni on herkkä yökkäysrefleksi, jonka vuoksi tietynlaiset ruuat ei vaan mene kurkusta alas, vaikka kuinka ois hyvänmakuista. Mä vaan en pysty nielemään sitä. Lapsellani on sama vika. Kumpikaan meistä ei myöskään voi syödä eineksiä sillä vatsa menee sekaisin sillä sekunnilla. Tämäkään ei minusta ole mikään maailmanloppu niin kauan kuin kaupasta löytyy muutakin ruokaa kuin valmislihapullia.
Mut ihmetyttää vaan, että mitä ihmettä ap siellä ravintolassa perheineen syö, kun löydätte niin eksoottisia ruokia? Useimmissa ravintoloissa kun on tarjolla sitä samaa possua ja nautaa, lohta, siikaa ja kanaa kuin mitä kotonakin, vähän vaan eri tavalla paistettuna. Ja lisukkeena pottua, riisiä tai pastaa. Kastikkeet on tärkkelyspohjaisia aivan kuten koulussa ja päiväkodissa, ja maistekastikkeet saa viimeistään pyytämällä erikseen, niin että niitä voi maistella oman mielen mukaan. Harvempi aikuinenkaan, jonka tiedän, menee ravintolaan ihan vaan syödäkseen etanoita tai ostereita tai muuta jokseenkin eksoottista sapuskaa.
Mutta sitten sain allergisen lapsen. Kun lapsi on joutunut elämään pitkään hyvin suppealla määrällä ruoka-aineita, muuttui omakin suhtautuminen tähänkin asiaan.
Minusta jokainen ruoka-aine, jota joku lapsi syö, on hyvä juttu. Ei se ole oikeasti niin vaarallista, jos nirsoilee yhden tai vaikka useammankin ruoan kanssa.
Kun on kehittänyt pitkään lapselle ruokaa kymmenestä ruoka-aineesta, on enää ihan yksi hailea nirsoileeko oma tai jonkun lapsi. Ei siinä enää pienemmät tai isommatkaan nirsoilut tunnu missään. Kyllä se siitä sitten jossain vaiheessa helpottaa, maailma on täynnä erilaisia ruokia, ehtii niihin hitaamminkin opettelemaan.
jolle on sattunut ihan hyvin syövä ja ennakkoluuloton lapsi. Kyllä minäkin pidin itseäni hyvin onnistuneena kasvattajana kun esikoiseni söi kaikkea. Toinen sitten palautti minut maan pinnalle tästä kaikkitietävyydestäni :)
Koska olen pahasti ruoka-allerginen en voi näyttää lapselle mallia kaikenlaisista ruoista.
Lapsi tosiaan on kohtalaisen pelkääväinen uusia ruokia kohtaan. Suhtautuu uusiin ruokaelämyksiin kuitenkin samalla varauksella kuin uusiin ihmisiin, tilanteisiin ja asioihin. Samaa tahtia kun pääsee arkuudestaan hieman eroon, niin samaa tahtia uskaltaa maistaa uusia ruokia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin pidin itseäni hyvin onnistuneena kasvattajana kun esikoiseni söi kaikkea. Toinen sitten palautti minut maan pinnalle tästä kaikkitietävyydestäni :)
Kuvittelin olevani todella huono äiti kun en millään saanut esikoistamme syömään kuin erittäin harvoja ruokia. Kuopus sitten palautti itseluottamukseni.
En ollut uskoa silmiäni kun vauva nielaisi sen ensimmäisen lusikallisensa hyvällä ruokahalulla. Olisi heti syönyt lisääkin. Esikoiselle kun sitä lusikallista lapioitiin suuhun monen viikon ajan ennen kuin voi sanoa että tippaakaan meni mahaan asti.
Esikoinen ei alle kouluikäisenä pitänyt oikeastaan mistään ruoka-aineesta. Kuopus söi oikeastaan kaikkea ja ihastui nopeasti moneen ruokaan. Varsinkin ns. herkkuja nuorempi söisi vaikka kuinka paljon, vanhemmalle nekään eivät kelpaa (tai oikeastaan ei pidä mistään makeasta).
Nyt koululaisina esikoinen syö ihan ok-hyvin. Maistaa ainakin kaikkea ja syö hyvin vihanneksia ja näkkäriä. Kuopus syö edelleen kaikkea. Hieman pitää kotona vahtia ettei tarjolla ole liikaa kovin kaloripitoista ruokaa, koska paino tuntuu kasvavan vuosi vuodelta (siis suhteessa pituuteen). Nuorempi meni painossa jo parivuotiaana isoveljensä ohi, vaikka ikäeroa heillä on kolme vuotta.
Mutta en ihan siinä määrin kuin ap. Ehkä päinvastoin suorastaan. Isolla osalla on perheessä ihan tavallinen suhtautuminen ruokaan, sitten on se marginaaliryhmä, joka opetetaan nirsoiksi.
Eli päinvastoin kuin ap kuvittelee tietävänsä, niin mun uskoakseni se menee niin päin, että 9/10 tapauksissa nirsoilu johtuu jostain syystä ja ihan vain opetettuja nirsoja vois olla se 1/ 10.
Esimerkiksi allergiaepäilyt ovat pienillä lapsilla varsin tavallisia. Ja niiden selvittämiseksi aika moni kokeilee erilaisia ruokien välttämisiä. Siinä saattaa mennä lapselle herkkyyskausi ohi uusien ruokien opetteluun. Tai sitten pienenä ruuat aiheuttavat allergiaa, mutta isompana ei, mutta sitten ne kielletyt aineet eivät enää maistu, kun ei niiden makuun ole opittu pienenä.
En ymmärrä miten se voisi olla vanhempien vika, että lapselle tulee allergisia oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:lla on tasan yksi tenava ja se on joko alle 2 v tai yli 6 v (ja aika kultaa siltaosin muistot)? Nimittain uhmiksen uhmailuthan voi kohdistua ihan mihin vaan, ja koska ruokailua tapahtuu useamman kerran paivassa, niin sehan on mainio uhmailukohde... Meilla lapsia jotka ovat saaneet mm. (oikeaa, tulista) vihreaa thaicurrya 1-vuotiaana, mustekalaa, etanoita ja kaikkea muuta maan ja taivaan valilta, ja mausteissakaan ei meilla pihistella, ja silti heiltakin on nirsoilu onnistunut (tosin se ei valttamatta ole kohdistunut "perinteisiin" nirsoiluruokiin, vaan ennemminkin sellaisiin ruokiin, joita monet lapset syovat hyvalla halulla) etenkin tuossa 2-5 ikavuoden valimaastossa.
Meillä on 3 lasta, vanhin 22v ja nuorin 5v. Me käydään sushilla välipalalla kun meet menevät Mäkkärille. Meille take away on thai tms. muuta ruokaa kuin pizzat.
Ja hei mikä on kun ei osata lukea? Sanoin jo että ymmärrän fyysiset ja psyykkiset ominaisuuden joiden vuoksi ei voi syödä tiettyjä ruoka-aineita ja mielstäni allergia kuuluu näihin fyysisiin ominaisuuksiin.
ap
Ja kyllä, me käymme ravintolassa syömässä valkosipulietanoita tms. ja kaikille ne maistuu.
Ja en tarkoittanut sitäkään että kaikesta pitää pitää mutta kaikkea tulee maistaa enemmän kuin sen yhden kerran. Vihanneksia voi myös piilottaa ruokaan, lihapulliin saa sieniä tms ja voi tehdä kasvispihvejä joihin saa aika paljon kasviksia tungettua. Myös kalasta voi tehdä kalapullia, mureketta, vain mielikuvitus on rajana.
Edelleen väitän että lapsista nirsottelijoilla suurella osalla ei ole muuta vikaa ruuan syömisessä kuin se että ei halua kun ei vaan halua.Ja se on mielestäni vanhempien vika että on sellaisen syöjän kasvattanut. Ja tämä tottumus voidaan kyllä muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voipi vierähtää jokunen tovi, mutta on meillä vierashuone.
Oikeasti, luuletko, etten esim. minä ja moni muu täällä ole jo tuhanteen kertaan kokeillut mainitsemiasi konsteja ja monia, monia muita? Usko nyt jo, etteivät kaikki ole aina vanhempien syytä/ansiota, vaan että lapsella on myös synnynnäisiä ominaisuuksia, joihin ympäristöllä on vain rajoitettu vaikutusvalta.
Meillä on 3 lasta, vanhin 22v ja nuorin 5v. Me käydään sushilla välipalalla kun meet menevät Mäkkärille. Meille take away on thai tms. muuta ruokaa kuin pizzat. Ja hei mikä on kun ei osata lukea? Sanoin jo että ymmärrän fyysiset ja psyykkiset ominaisuuden joiden vuoksi ei voi syödä tiettyjä ruoka-aineita ja mielstäni allergia kuuluu näihin fyysisiin ominaisuuksiin. ap Ja kyllä, me käymme ravintolassa syömässä valkosipulietanoita tms. ja kaikille ne maistuu. Ja en tarkoittanut sitäkään että kaikesta pitää pitää mutta kaikkea tulee maistaa enemmän kuin sen yhden kerran. Vihanneksia voi myös piilottaa ruokaan, lihapulliin saa sieniä tms ja voi tehdä kasvispihvejä joihin saa aika paljon kasviksia tungettua. Myös kalasta voi tehdä kalapullia, mureketta, vain mielikuvitus on rajana. Edelleen väitän että lapsista nirsottelijoilla suurella osalla ei ole muuta vikaa ruuan syömisessä kuin se että ei halua kun ei vaan halua.Ja se on mielestäni vanhempien vika että on sellaisen syöjän kasvattanut. Ja tämä tottumus voidaan kyllä muuttaa.
Alan olla jo epätoivoinen 9 v poikani kanssa joka on niin ahne kaikkeen ruokaan ja syö isoja annoksia josta johtuen on ylipainoinen. On ihan hirveää kieltää lasta ottamasta lisää kun on kuulemma aina vaan nälkä :(
Miten tässä tapauksessa pitää toimia? Olen ihan rehellisti sanonut, että sinä olet pullukka ja on pakko katsoa mitä syö ja kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aspergerlapsi, joka oli pienenä tosi hankala syömään. Nykyisin ihan hyvin.
Aika vaikeaa 1v. on pakottaa maistamaankaan, voipi mennä väkivallaksi lasta kohtaan.
Omat vanhempaini tykkäsivät ruuanlaitosta ja kokeilivat uusia juttuja, mutta minä en syönyt kun olin ennakkoluuloinen. Onneksi eivät pakottaneet syömään kaikkea vaan sain nyppiä ne mitä halusin ja jättää loput. Olisin muuten varmaan jäänyt yhtä ennakkoluuloiseksi.
terveisin entinen supernirso, nykyisin aika lailla kaikkiruokainen ja ennakkoluuloton.
Mun katraasta yksi lapsi on erityisen nirso, kaikki muut syövät ihan kaikkea. Kaikkia lapsia on opetettu ja kohdeltu aivan samoin ruoan suhteen.
Lisäksi lapsen isä on maapamllon toiselta puolelta kotoisin eli olemme syöneet varsin monipuolista makuvalikoimaa koko ajan.
Onneksi ravintolassa on menu josta lapsikin osaa valita mieleisensä! Jopa nirso!