Pelkään että lapseni nääntyy nälkään päiväkodissa!

Meillä siis super allerginen poika: 8kk iässä ensimmäinen sopiva sose oli sileän sileä persikka, 10kk iässä saatiin mukaan luomu kaurapuuro joka sekin piti sössöttää tehosekottimen läpi, ettei poika oksentanut. Päiväkodin alkaessa 1v4kk iässä (kun vihdoin oli talousongelmien vuoksi pakko lähteä töihin) ruoka-aineita oli noin 10. Pääruokana oli se puuro persikalla ja poronlihalla. Mitään muuta ei kasvuhäiriöinen lapsi suostunut syömään.



Tarhassa tarjosivat kotiruokaa sopivista aineksista, mutta poika ei suostunut sitä syömään kuin ehkä lusikallisen tai pari. Kotona poika veteli sitten sellaisen aikuisen annoksen kaurapuuroa. Tällä mentiin kuukausi ja olin todella huolissaan kasvusta. Kuitenkin sen kuukauden paaston jälkeen poika ymmärsi, ettei nyt ole vaihtoehtoja ja pikku hiljaa syöminen alkoi sujua. Tällä hetkellä poika syö erittäin hyvin ja lähes kaikkea ja kaikenlaisella koostumuksella.



Ja tänä päivänäkin lapsi on hengissä, on terve, kehittyy normaalisti eikä ole saanut mitään traumoja. Eli kerro huolesi päiväkotiin ja pyydä että etenevät lapsen ehdoilla. Jos ei syö, niin sitten ei syö, ja syö sitten kotona illalla paremmin.

On siis aloittamassa päiväkodissa ensi viikolla, kysymyksessä 3vuotias huonosti syövä lapsi. Ei suostu syömään mitään keittoja tai tavallista ruokaa. Jos annan pelkkää makaronia, riisiä tai perunaa, sitä syö, mutta ei mitään sekaisin sössättyä. Leipää ja maitoa syö myös, mutta epäilen, että vaativat päiväkodissa muutakin syömään. Paino menee miinuskäyrällä ja kun lapsi on nälkäinen, tulee itkua ja kiukkua. Meillä on myös muita lapsia, ihan normaalisti syöviä, joten ei liene kasvatuksesta kiinni tämä nirsoilutaipumus. Mitään hyvää edes ei syö, vain peruspullaa tai marie-keksiä, hyvin pelkistettyä ruokaa siis. Jos välipalalla päiväkodissa tarjotaan kiisseleitä, ei tämä lapsi niitä suostu edes maistamaan. Joutuu olemaan pitkää päivää 7-16, joten vähän kyllä mietityttää tuo syömispuoli, että mahtaako laihtua entisestään. Olisko kenelläkään rohkaisevia kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta?

Jos lapsellasi ei ole mitään fyysistä vaivaa (onko tutkittu?)Johtuu nirsoilu ihan ruokailuun liittyvästä kasvatuksesta. Kysyt miltä lääkäriltä tahansa sanovat he että terve lapsi kyllä syö jos syömiseen ei liity muunlaista mahdollisuutta purkaa tunteita.Äidin hätä syömättömyydestä ja tähän liittyvä painostaminen tai jopa pakottaminen tai lahjominen on esimerkkejä juuri tästä.Kun perhe syö yhdessä ja lapsella mahdollisuus seurata toisten syömistä ja kun hänelle annetaan mahdollisuus itse päättää mitä syö ja miten paljon (tarjolla olevasta ruuasta) silloin syömisestä tulee lapsen oma hyvä asia jossa lapsen nälän tyydyttämisestä vastaa lapsi itse. Omatoimisuuden ja harjoittelun salliminen kun lapsi näyttää halua tähän on keskeistä tämän asian harjottelussa (tavall. lapsen ollessa n.1v). Päiväkoti joka asiaan suhtautuu näistä lähtökohdista rohkaisee lapsen syömistä puhumalla pöydässä lapsiryhmän kanssa eri ruuista ja miten uusien ruokien maistaminen vie ehkä toisilta pitemmän aikaa, puhumalla ja kiinnittämällä lapsen huomio omaan nälän tunteeseen ja pohtimalla miten paljon ruokaa tänään otetaan että nälkä sammuisi jne.Näissä päiväkodeissa myös ymmärretään että syömiselle voi olla erilaisia tunne esteitä esim. kun kova äidin ikävä silloin ruoka ei maistu,tai jos on oikein vihainen jne. Kun lapsi ei syö silloin hoitaja pahoittelee tilannetta lapsen kanssa esim. "harmi ettei tänään ruoka maistunut,alussa kun päiväkoti vielä tuntuu kummalliselta ja äitiä ikävä silloin ei ruokakaan maistu, kerrotaan äidille ja sitten huomenna varmaan tuntuu vähän paremmalta". Missään vaiheessa ei pidä lasta pakottaa silloin tilanne vain mutkistuu. Toisten lasten esimerkki ja aikuisen positiivinen suhtautuminen syömiseen ja lapsen kunnioittaminen tässä tilanteessa poistavat usein myös kotona vakiintuneet syömisongelmat. Toivottavasti tulevassa päiväkodissanne on tämä lähestyminen syömiseen.

Poika on muuten täysin normaali, mutta nirsoilu alkoi jo 5 kk ikäisenä. Vain tietyt soseet kelpasivat ja toiset oksennettiin kaaressa saman tien ulos.

Nyt poika on 7 v ja syö muutamia ruokia, jotka ennen oksettivat kovasti, mm. lihaa. Vihannesten suhteen on edelleen kauhean nirso, vain herneet ja kurkku kelpaavat, muuta laukaisevat oksennusrefleksin riippumatta siitä, missä syödään ja kuka on paikalla. Poika reagoi samalla tavalla koulussa, kotona, mummolassa, kaverin kotona... Minkäänlaista erityishuomiota poika ei koskaan ole saanut, ei miltään taholta. Hyviä tapoja noudatetaan ja meillä ei ole lupa sanoa "yök", vaikka ruoka ei olisikaan mieleistä.

En aio tehdä asiasta numeroa, poika kuitenkin syö joitakin hedelmiä, joitakin vihanneksia ja kasvaa ihan normaalisti. Muut lapset ovat vauvasta lähtien syöneet hyvällä ruokahalulla, eikä nirsoilua ole juuri esiintynyt.

Uskon siis vakaasti, että lapsestamme tulee kaikkiruokainen, kuten muu perheemmekin on. Söikin vielä 2vuotiaana kanaa, kalaa ym. Mutta nyt on ennakkoluulot niin kovat, että ei suostu enää maistamaankaan. Kuitenkin syö esim. jugurttia, muroja, kurkkua, vadelmia ym. erilaisia ruokia, mutta ilman mitään logiikkaa karttelee jotain. Uskon, että kysymyksessä on vahva ennakkoluulo ja itsepäisyys. Jos suostuisi maistamaan jotain uutta, varmasti tykkäisikin.



Kasvissosekeitto on lemppariruoka, joten siihen saan kätkettyä lähes mitä vaan;)

ap

Uskon siis vakaasti, että lapsestamme tulee kaikkiruokainen, kuten muu perheemmekin on. Söikin vielä 2vuotiaana kanaa, kalaa ym. Mutta nyt on ennakkoluulot niin kovat, että ei suostu enää maistamaankaan. Kuitenkin syö esim. jugurttia, muroja, kurkkua, vadelmia ym. erilaisia ruokia, mutta ilman mitään logiikkaa karttelee jotain. Uskon, että kysymyksessä on vahva ennakkoluulo ja itsepäisyys. Jos suostuisi maistamaan jotain uutta, varmasti tykkäisikin.

Kasvissosekeitto on lemppariruoka, joten siihen saan kätkettyä lähes mitä vaan;)

ap

Ei kuulosta vakavalta ongelmalta.Jätä vaan painostaminen tai maistamispakko pois ja anna lapsen itse päättää koska on valmis maistamaan, niin tulet huomaamaan että vaikeudet häviävät.Tsemppiä

Lapsi nyt siis vajaa 5v. Pk:ssa antavat leipää enemmän jos ruoka ei maistu. Periaate on nyt isompana että kaikkea on maistettava ja jos ei syö antavat leipää. Lapsi kotonakin valikoiva syöjä mutta täällä ei anneta leipää aivan samaan tahtiin kuin pk:ssa. Meidän pk:ssa toimii omahoitaja systeemi ja lapsella sama hoitaja ollut alusta asti joten tuntee lapsen jo todella hyvin.

eiköhän ne siellä sun lapses kasvata :)

että olen lapselle tarjonnut samaa monipuolista ruokaa kuin muu perhekin syö? En ole pitänyt väkisin pöydässä ja tunkenut pakolla ruokaa suuhun, että olisi oppinut. On se niin kumma, että samat vanhemmat kasvattaa niin erilaisia lapsia=)

Mutta otan syyn niskoilleni, ihan niinkuin kaikesta muustakin, kun lapset ei toimi oppikirjan mukaan.

Ehkä se tosiaan sitten päiväkodissa saadaan kunnon ihmiseksi.

ap

Ei tarkoita et olisi liian laiha.Se tarkoittaa vain et on KESKIARVOA kevyempi.Mun mielestä lapsi on kuin eläin.Terveen lapsen keho osaa luonnostaan ilmoittaa paljonko ravinnon tarve on.Kun lapsi on esim.kuumeessa,ei syö jne.Kyllä ne lapset ehtii syödä ittensä lihavaks sitten aikuisena.Eriasia sit kun 6v ei syö muuta kuin valkoista leipää voilla ja makaronia ni siinähän ravintoarvot jää jo niin alhaisiksi et mä pitäisin mieluummin niin kauan nälässä et ruoka kelpaa kuin antaisin periks ajatuksella et täytyyhän sen jotain syödä.Marie keksit ja pulla ja riisi=ei mitään.

Nyt otat ap sellaisen reippaan asenteen ja toteat lapsellesi että päiväkoti tarjoaa hyvää ruokaa, syöpäs sitten vatsasi täyteen hoidossa! Esimerkkiä syömisestä tarjoavat muut lapset, jo se saattaa saada nirsoilijan syömään (tai ainakin maistamaan).

Meillä on samanlainen nirsoilija, nyt jo ekaluokkalainen. Pienestä asti annettu samanlaista monipuolista ruokaa kuin itse syödään, ei ole opetettu nirsoilemaan. Silti lapsi ei vieläkään halua syödä kastikkeita, keittoja, pataruokia, mitään, missä ainekset ovat sekaisin tai missä on kypsennettyjä kasviksia, puuroja, kiisseleitä...



Kaipa tuo päiväkodissa jotain vatsaansa sai, mutta kauan se lautasen tyhjentäminen kuulemma aina kesti. Toivottavasti antavat teidänkin päiväkodissa lapsen syödä esim. perunan ja kastikkeen erikseen, etteivät sotke niitä sekaisin. Sillä lailla meidän ipana sai ne alas.



Nyt koulussa ottaa ruokaa teelusikallisen, oman kertomansa mukaan. Onneksi lapsi rakastaa tuoreita kasviksia, joten täyttää sitten vatsansa salaatilla tai raasteella.



En tiedä rohkaiseeko tämä, mutta kyllä kai terve lapsi pitää huolen siitä, ettei nälkään näänny. Kyllä se sen verran saa vatsaansa täytettä, vaikkei lautaskaupalla ruokaa kauhoisikaan napaansa.

tarkoitin, että herkkuosastostakin menee vaan nämä perusjutut, täytekakkua tai leivoksia saati suklaapatukkaa ei syö.

Ja jos ruokapydässä menee edes se riisi, niin takuulla annan sitä, enemmän se täyttää kuin ei mitään.

Olen sanonut lapselle, että päiväkodissa sitten syödään sitä mitä siellä on ja sitä syö kaikki muutkin. Nähtäväksi jää.

ap

Meillä on erityislapsi joka on erittäin valikoiva syöjä. Päiväkodissa kolmen vuoden aikana söi näkkileipää, keitettyä perunaa, makaronilaatikkoa sekä kerran herneitä. Yleensä siis eli sillä että söi päivässä 1-2 näkkäriä.

Kotiin tullessa pojalla olikin nälkä. Sma linja jatkuu yhä koulussa eli on nyt koulussa toista vuotta ja mitän uutta ruoka-asiaan ei ole tullut.



Meillä toki syys löytyy autismista joten sikäli asialle on selitys. Muut meillä syövät tavallista kotiruokaa joten kasvatus ei meilläkään asiaan vaikuta.



Eihän toki muutenkaan kaikki lapset syö kaikkia ruokia ja osa on valkoivimpia kuin toiset. Päiväkodissa on aamupalat ja välitpalat usein pelkistettyjä. Onhan siellä kiisseliä toki tarjolla, mutta eipä niitä kaikki muutakaan lapset syö.



Meillä asia on ratkaistu siten, että aamulla poika syö oikean ruoan siis aamupalaksi makaronilaatikkoa (puuro, muro, jogurtti, leipä eivät maistu ollenkaan). Koulussa sitten ruoalla joko keitettyä perunaa sellaisenaan, lasi vettä ja näkkäri. Ip. kerhossa näkkäriä. Joskus on päiviä ettei syö yhtään mitään.

Kotiin tullessa on sitten heti oikea ruoka. Siis ihan heti eli silloin ei ole aikaa keitellä vaan se on joko valmiina tai lämmitystä vaille.



Meillä ei päiväkodissa ole pakotettu syömään mitään. Se ei tämän tyyppiselle lapselle toimi. Alussa on varmasti tärkeää että kerrotte lapsen ruoka-asioista. Pää-asia olisi alussa saada lapsi syömään päiväkodissa. Myöhemmin voi sitten alkaa opettelemaan syömään erilaisia ruokia ja että ruoka on sekaisin jne.

Aivan vauvana voi vielä ruokia valita, mutta loputtomiin tuota ei kannata jatkaa.



Tuttavani on vielä 29-vuotiaana nirso, äitinsä pitää tätä nirsoilukulttuuria yllä. Jogurtti pitää olla tietyn merkkistä, vain tietyt leikkeleet ja leivät käyvät, missään ruoassa ei saa olla hedelmiä tai marjoja.



Jos lapsella ei ole mielenterveysongelmia, niin tuskin hän nälkään itseään tappaa. Jos ei syö terveellistä perusruokaa, niin silloin myös jogurtit, murot ja herkut pois.



Varsin usein nämä nirsoilijat ovat lapsia, jotka eivät harrasta mitään, heillä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa jne. He ovat tottuneet, että vanhemmat muokkaavat ympäristön heidän nirsoilun ja vaatimusten mukaiseksi, ja kun muu maailma ei näin teekään, niin ongelmiahan siitä syntyy.



Nirsoilijan perheessä voi olla myös normaaleita sisaruksia, mutta vanhempien suhtautuminen heihin on aivan erilaista.



Lähipiirissäni on pari tällaista nirsoa tapausta ja molemmat ovat rajoituksistaan huolimatta selvinneet näennäisesti ihan hyvin. Kuitenkin molemmilla on selviä asperger-piirteitä ja lähipiiriin nämä henkilöt kuuluvat vain siksi, että ovat sukulaisia. Ystävät tai opiskelutoverit eivät ole tätä ihmeellistä toimintaa jaksaneet.



Eli miettikää, varsinkin äidit, mihin lapsenne totutatte. Näillä molemmilla aikuisilla nirsoilla nimenomaan äidit ovat olleet niitä, jotka ovat lähteneet nirsoilusirkukseen mukaan.

jos on terve. Pitäis varmaan poissulkea allergiat ym. Eniten olisin huolissaan lapsen tämänhetkisestä ruokavaliosta joka sisältää aivan liian hiilihydraatteja.

Jankkaan vielä, että meillä nirsoilu alkoi siis 5 kk iässä ja suussa vieraalta tuntuva ruoka laukaisi/laukaisee jonkinlaisen oksennusrefleksin. Tähänkään ei kuitenkaan meillä ole kiinnitetty kauheasti huomiota juuri tuon sirkusmeiningin välttämiseksi. Nirsoilulla ei ole meidän perheessä KOSKAAN saanut huomiota, maistamisella kylläkin. Herkkuja ei myöskään saa, ellei maisteta pääruokaa. Monta kertaa on tuo meidän nirso katsellut vierestä, kun sisarukset saavat jotain hänen lempiherkkuaan jälkiruuaksi.

Lapsen suhtautuminen ruokaan on hyvin epäluuloista, mitään ei saa "piilottaa" toisen ruuan alle tai sisään, kaiken pitää olla selkeästi näkyvillä. Muita aistiyliherkkyyteen viittavia oireita lapsella ei kuitenkaan ole. Muut lapset vaan lappavat tyytyväisinä suuhunsa oikeastaan mitä vaan ja kokeilevat innoissaan uusia makuja.

Meidän tapauksessamme nirsoilu on selkeästi jonkinlainen synnynnäinen ja erittäin voimakas epäluulo vieraita makuja ja ruokia kohtaan. Toivon, että pikkuhiljaa alkavat erilaiset ruuat maistua, tosiaan tuo lihansyönti on jo meillä ollut suuri saavutus.

Aivan vauvana voi vielä ruokia valita, mutta loputtomiin tuota ei kannata jatkaa. Tuttavani on vielä 29-vuotiaana nirso, äitinsä pitää tätä nirsoilukulttuuria yllä. Jogurtti pitää olla tietyn merkkistä, vain tietyt leikkeleet ja leivät käyvät, missään ruoassa ei saa olla hedelmiä tai marjoja. Jos lapsella ei ole mielenterveysongelmia, niin tuskin hän nälkään itseään tappaa. Jos ei syö terveellistä perusruokaa, niin silloin myös jogurtit, murot ja herkut pois. Varsin usein nämä nirsoilijat ovat lapsia, jotka eivät harrasta mitään, heillä on vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa jne. He ovat tottuneet, että vanhemmat muokkaavat ympäristön heidän nirsoilun ja vaatimusten mukaiseksi, ja kun muu maailma ei näin teekään, niin ongelmiahan siitä syntyy. Nirsoilijan perheessä voi olla myös normaaleita sisaruksia, mutta vanhempien suhtautuminen heihin on aivan erilaista. Lähipiirissäni on pari tällaista nirsoa tapausta ja molemmat ovat rajoituksistaan huolimatta selvinneet näennäisesti ihan hyvin. Kuitenkin molemmilla on selviä asperger-piirteitä ja lähipiiriin nämä henkilöt kuuluvat vain siksi, että ovat sukulaisia. Ystävät tai opiskelutoverit eivät ole tätä ihmeellistä toimintaa jaksaneet. Eli miettikää, varsinkin äidit, mihin lapsenne totutatte. Näillä molemmilla aikuisilla nirsoilla nimenomaan äidit ovat olleet niitä, jotka ovat lähteneet nirsoilusirkukseen mukaan.

..että ei siinä mitään, jos systeemi toimii teillä, mutta itse en välttämättä lähtisi antamaan edes nälkäiselle lapselle ruokaa kun tämä kotiutuu. Ruoka-ajat ovat syömistä varten, eikä ruokavalio monipuolistu ainakaan sillä että vanhemmat tukevat nirsoilua. Eli siis sanoisin lapselle kylmästi että "ikävää kun olet nälkäinen, mutta ensi kerralla ehkä sitten muistat syödä lounaalla". Ja ruoka tulisi vasta seuraavaan ateria-aikaan (päivällinen).

että oppii tykkäämään jostakin.



Jos lapsen ei tarvitse edes maistaa ei hän opi koskaan niitä ruoka-aineita syömään.

Pakottaa ei kuitenkaan tarvitse vaan asiasta voi lapsen kanssa neuvotella.



Meillä lautaselle saa jättää yhden ruoka-aineen, kunhan on sitäkin maistanut. Aika pian kaikki ruoka-aineet ovat alkaneet sitten maistua. Lapseni ovat päiväkotiryhmässään parhaiten syöviä lapsia, syövät aivan kaikkea. Vaikka ovat nirsoja olleetkin.

Pastaa tulisi syödä max. kerran viikossa, joten päivittäin pastan syöminen ei ole mitenkään perusteltua.



Kieltämättä nämä lapset tuntuvat hieman elämästä vieraantuneilta. Mitenköhän he selviäisivät, jos tulisi vaikka sota tai luonnonkatastrofi, ja elintarvikkeita olisi rajoitetusti? Kuolisivat sitten varmaan... Ei, vaan alkaisivat syödä. Nyt nirsoilevat, kun vanhemmat pelaavat samaa peliä.

Lapsi syö sen minkä syö, koskaan ei ole syömisestä tehty sen kummempaa numeroa. Nirsoilua on esiintynyt vajaan vuoden ajan, kaksivuotiaana söi aika ennakkoluulottomasti myös kastikkeita ym. lihaa.

On totta, että ruokavalio sisältää paljon hiilihydraattia(leipä, pasta, riisi, peruna), mutta olisko jollain hyviä vinkkejä johonkin muuhun?

ap

että ei meillä keitellä lapselle pelkkää makaronia, vaan syö sitä pelkästään silloin, kun muukin perhe syö kastikkeen kanssa.

Hyvin syövin lasten äidit ei tiedä, mitä on olla huonosti syövän lapsen äiti. En tiennyt minäkään, ennekuin nyt kolmannen lapsen kohdalla.

ap