KOTIÄIDIT mistä ihmeestä..

ehkä se sen takia onkin niin vaikeeta myöntää lähinnä itselleen et aina ei tosiaankaan oo ihanaa..vaikka joka paikassa niin mainostetaan..

Älä vaadi itseltäsi liikoja!

Saat tylsistyä kotona pyörimiseen. Raskaana on vaikea lähteä, varsinkaan lapsen kanssa. Tuttua!!



Sun ei kannata nyt ajatella että PITÄÄ olla tällänen ja tehdä sitä ja tota ja plaaplaa! Ei, sun tarttee nyt vaan skarpata ja maksimoida onnistuminen kotona löhöämiseen: syötte välillä vaikka olkkarin matolle tehdylle piknik-alueelle.

Osta lapselle pari kivaa uutta lelua?

Riko kaavoja ja menette aamupäivällä saunaan tai kylpyyn, ei ulkoilua vaan mies voi käyttää lasta ulkona kun tulee töistä.



Älä tee päivittäin ruokaa! Tee iso kattila soppaa tai keitä kattilallinen perunaa ja iso kattila jauhelihakastiketta. Siitä eka ruoka on pottuja (tai muusia) ja kastiketta, tokalle ruualle saat lihaperunasoselaatikon kun heität sekasin, munan ja uuniin.

Jos raastat ison määrän porkkanaa niin siitä saa ekalle ruualle raastetta, laatikkoon sitä voi laittaa sekaan ja lapsen kanssa voit tehdä lopusta sämpylöitä.



Ota lapsi mukaan siivoamiseen, kattamaan pöytää. Voit vaikka laittaa lapsen astioita semmoselle hyllylle josta lapsi ne ylettää ottaa itse?



Mieti ruuaksi semmosia helppoja, jotka vaan yhdistät uunivuokaan ja unohdat uuniin valmistumaan?



Tsemppiä

että tein "kotiäitiyteni" aikana aina silloin tällöin työkeikkoja. Se virkisti ja sai vähän erilaista virikettä aivoilleen!

koti-aitina riippuu ihmisen luonteesta. Itse ollut kotona jo monta vuotta, nyt kaksvuotiaan kanssa ja toinen tekeytymassa masussa. Pidan itseani onnekkaana enka ole koskaan katunut paatostani jaada lasten kanssa kotiin.

Aamuisin kaydaan kaupassa, sitten leikkipuistossa, tullaan kotiin, laitetaan ruokaa ja otetaan paikkarit. Ilta-paivalla piirretaan, muovaillaan tai muuten vaan puuhastellaan, pari-kolme kertaa viikossa tulee joku kaveri kylaan ja mammat saa kahvitella...

Joskus lahdetaan kiertelemaan kaupungille tai metsaan retkelle.

Yksinkertaista ja monenmielesta ehka tylsaakin mutta meille taydellinen ratkaisu. Lapsi vaikuttaa tasapainoiselta ja onnelliselta kun saa olla aidin kanssa kotona:)Kolme vuotiaana kokeillaan laittaa osa-aikaiseen tarhaan.



Onko oma koti-aitiytesi omavalintaista vai oletko jollain tavalla paatynyt siihen muiden painostuksesta?

Saan omaa aikaa. Ilman sitä en jaksaisi.

Saan omaa aikaa. Ilman sitä en jaksaisi.

Mulla ei mies osallistu juuri mihinkään ja hoidan kahta alle 3v lasta kotona. Huh huh mikä duuni tässä on.. ei oikeesti jaksa.

Olen ollut sekä kotiäitinä, että muissa hommissa lasten ollessa päiväkodissa. Nyt vasta tajusin, miksi kotiarki on niin rankkaa: nään silloin todella vähän aikuisia. Kylään lähteminen ei käytännön syistä ole jokaviikkoista huvia (toki viikonloppuisin sit koko perheen voimin, mutta ei juuri silloin pitkinä ja yksinäisinä arkipäivinä)



Ja miten paljon paremmin jaksaakaan, kun saa vaan jutella vakavia tai vähemmän vakavia asioita toisen aikuisen kanssa. Kun uusi vauva syntyy, järjestän taatusti itselleni kyläilyjä joka viikolle! Ihanaa, miten tällanenkin palsta voi saada aikaan älynväläyksiä.. :D

siksi tuntuukin niin pahalta kun olen itse halunnut jäädä kotiin ja vielä toisenkin lapsen halusin..

ja sitten tuntuu yhtäkkiä ettei jaksais edes ton yhden kanssa niin mitäs sitten kun onkin kaksi..



meilläkään ei mies osallistu juuri lainkaan lasten hoitoom ja itse en pääse edes vessaan ilman lasta..



mä olen tähän asti nauttinut kotona olosta ja ihanasta piemestä pojastani mut nyt viimeaikoina on tullut mitta täyteen..oon kokoajan vaan niin väsynyt ettei mikään kiinnosta ja liian helposti tulee tiuskaistua pienelle joka koettelee rajojaan..tuntuu niin pahalta kun se ei oo sitä ansainnu..



johtuuko tää tästä raskaudesta vai mitä ihmettä?

Minä voisin viikottain käydä kamuja moikkaamassa, mutta lapset jää siksiaikaa kotio.



Ei siinä mitään vaikea ole lähteä lapsien kanssa. Itse liikun mielelläni lapsieni kanssa mutta näillä sivuilla näkee myös sen raadollisen puolen lapsiperheissä: haukutaan lapsien käytöstä, tapaa jolla lapsiaan kasvattaa/mitä jättää tekemättä.

syntyy, saat ihmeesti uutta sisältöä kotiäidin elämään. Usko pois, tiedän kokemuksesta. Vaikka voisi kuvitella, että elämä muuttuu rankemmaksi, niin se voi ollakin tavallaan helpompaa kun on muuta puuhattavaa ja ajateltavaa vauvan kanssa. Minä itse ihan yllätyin siitä, miten elämä muuttuikin mukavammaksi toisen lapsen myötä. Tunsin sitä ennen juuri samoja tuntemuksia kotiäitiyden suhteen kuin sinä.