G: Osaatko laittaa rajoja? Osaatko sanoa "ei"?

En kyläile, jos ei huvita. En hermostu anopin sanomisista enää kuten nuorempana, sanon reippaasti oman mielipiteeni. En osallistu koulun myyjäisiin, jos olen uupunut ja esim. kipeä. En yritä mielistellä naapuriani vaan olen reilun asiallinen ja maalaan esimerkiksi aitani silloin kun minulle sopii.

En anna teini-ikäisteni hillua kaupungilla turhanpäiten iltamyöhään. En lähde miehen mukaan kyläreissulle viikonloppuna, jos olen sopinut illanvietosta ystäväni kanssa meillä.



Ihan kaikessa pidän pääni enkä hypi toisten pillin mukaan. Tuon mielipiteeni julki enkä marttyyrinä nieleskele itkua, kun olisinki halunnut muuta ja anoppi sanoo toista.

Avaan suuni ja sanon mitä olen ajatellut, että lomalla tehdään jne. Meillä siis puhutaan ja sovitaan asioista yhdessä, lapsilla on rajat ja säännöt, joista pidetään kiinni.



Eikä se, että pitää puolensa, tarkoita että itse määräilisin toisia ja olisin itsekäs ja ilkeä vaan avointa keskustelua jokaisen toiveista ja yhteistä sopimista asioista

Minkälaisia esimerkkejä tähän nyt pitäisi sitten laittaa, rajojen asettaminen ja "ein" sanominenhan on lähes jokaisen ihmisen jokapäiväistä toimintaa.



Äiti-ihmisille olennaisempi kysymys olisi melkein että "osaatko tarvittaessa myös joustaa ja sanoakin kyllä"...