Saako teilä lapset aatona osan lahjoista jo ennen varsinaista jakoa

ainakin olen keskustelupalstoilta ymmärtänyt. Lapset kun eivät jaksa odottaa. Tai sitten saavat ihan kaikki lahjat jo tosi aikaisin.



Olen myös ymmärtänyt, että monessa perheessä on yhteisestä jouluateriasta myös luovuttu, koska lapset eivät syö jouluruokia. Toisaalta he eivät jaksa istua pöydässä. Tasavertaisuuden vuoksi jouluna siis avataan lahjat jo aamusta ja syödään esim. pitsaa sohvalla istuen, sillä pitäähän lastenkin saada herkkuaan.



Koska aikuiset eivät jaksa vääntää jouluappeita vain itselleen, niin hekin ottavat pitsaa. Onpahan yksi stressi vähemmän.

yhden pienen paketin esim. parvekkeelle. Lapsi on joskus niin täpinöissään odotuksesta, että päivä menee muuten ihan hulinaksi.

sitten keksitään erilaisia tapoja odottaa, pohditaan ja mietitään. Se on sitä joulun odotusta.

..mutta meillä on taas sellanen perinne, että mies lähtee lasten kanssa puuhailemaan ulos aattona aamupäivästä, laittelevat jäälyhtyjä, tekevät lumitöitä (jos on lunta) ja laskevat mäkeä.. laittavat linnuille ruokaa. Kaikki oikein "huolella", että aika kuluu. Sit me käydään iltapäivällä kaikki yhdessä hautausmaalla viemässä kynttilät haudoille, tähänkin menee kivasti aikaa ja on aina se yksi etappi kohti illan huipennusta.

Ihme kyllä meillä on lapset jaksaneet myös olla ruokapöydässä ihan kunnolla ja syödäkin reippaasti. Isommat jo tietää, että kun jälkiruoka tulee pöytään, niin Nyt On Lähellä... =0) Monesti joulupukki on tuonut säkit ulkorappusille juuri jälkiruuan aikana..

jouluaattona voi ehka saada yhden paketin, riippuu vahan.

Jos tämä on "nykyaikaa" niin missä ajassa itse elät?

Mitä VIKAA siinä on että lapset saa jotain?

Viekää nyt traumakammossanne lapsilta myös se kutkuttavan odottelun tuoma ilo. Minusta odottaminen oli jo lapsena ihan yhtä hauskaa kuin odotuksen täyttyminen.

Ja jos lapsi ei osaa odottaa, niin alkakoon opetella.

ainakin olen keskustelupalstoilta ymmärtänyt. Lapset kun eivät jaksa odottaa. Tai sitten saavat ihan kaikki lahjat jo tosi aikaisin.

Olen myös ymmärtänyt, että monessa perheessä on yhteisestä jouluateriasta myös luovuttu, koska lapset eivät syö jouluruokia. Toisaalta he eivät jaksa istua pöydässä. Tasavertaisuuden vuoksi jouluna siis avataan lahjat jo aamusta ja syödään esim. pitsaa sohvalla istuen, sillä pitäähän lastenkin saada herkkuaan.

Koska aikuiset eivät jaksa vääntää jouluappeita vain itselleen, niin hekin ottavat pitsaa. Onpahan yksi stressi vähemmän.

Tuiolaliset vanhemmat julistavat omat lapsensa kehityskyvyttömiksi idiooteiksi, kun nmitään ei vaadita eikä opeteta!

Korostan: lapset eivät mielestäni IKINÄ ole kehityskyvyttömiä idiootteja, mutta vanhemmat kohtelevat heitä niinkuin he olisivat.

eikä hierrä yhtään vaikka jossain perheessä avattaisiin ne aina tasatunnein pitkin päivää tai vaikka vasta uutenavuotena.



Omassa perheessäni en tunnista "lapset eivät pysty odottamaan" -ajattelua, sillä totta kai ne pystyvät kun niille vain ei anneta niitä lahjoja aikaisemmin. Mutta ihan hyvin voisin ripotella lahjojen avaamisen pitkin päivää jos tuntuisi että lapset niin saisivat päivästä eniten irti. Jos kaikki avataan kerralla niin se menee helposti vähän kaaokseksi.

Lahjat on aina jaettu illalla ja kaikki ovat olleet siihen tapaan tyytyväisiä. En usko että kovin helposti muutettaisiin tätä tapaa koska jouluaaton ohjelmaan kuuluu paljon muutakin.

mammojen lapset ei jaksa odottaa. Lisäksi lahjoja on paljon ettei niitä kukaan kerralla jaksaisikaan avata. Ihan jouluperinne Curling-perheissä.

onneksi kaikki supertaitavat osaavat opettaa lapsilleen odottamisen taitoa muulloinkin kuin jouluaattona...tapansa ja perinteensä kullakin, tuskin se vanhemmuus vahvistuu tai kaatuu pakettien jakotilaisuuteen. Meillä on joka joulu toimittua hieman erilailla, riippuen olinpaikasta ja töistä. Viime jouluna ensimmäistä kertaa tonttu oli käynyt pari isompaa pakettia tuomassa verannalle ja oli todella hyvä ratkaisu. Sain rauhassa häärätä keittiössä, ennen kuin appivanhemmat saapuivat syömään ja n. klo kolme, kun omatkin vanhempani olivat saapuneet, tuli pukki ja jakoi loput lahjat. Lapsilla ei ollut yhtään kinastelua ja olivat silti ihan täpinöissään, että tuleeko pukki.

kasvattaa kyllä lapsiaan ihan joka päivä siihen, että kaikkea ei saa heti, vaikka se olisi kuinka kivaa. Meillä esim. kaverini tuomitsi mut natsiksi kun en päästänyt lapsiani ruokapöydästä pois heti kun olivat syöneet. Mitä ihmettä mä niitä siinä pidän, kun niillä olis mukavampaakin tekemistä? Sori nyt vaan, mutta meidän perheessä on tietyt säännöt ja aina ei mennä lasten mielihalujen mukaan.

onneksi kaikki supertaitavat osaavat opettaa lapsilleen odottamisen taitoa muulloinkin kuin jouluaattona...tapansa ja perinteensä kullakin, tuskin se vanhemmuus vahvistuu tai kaatuu pakettien jakotilaisuuteen. Meillä on joka joulu toimittua hieman erilailla, riippuen olinpaikasta ja töistä. Viime jouluna ensimmäistä kertaa tonttu oli käynyt pari isompaa pakettia tuomassa verannalle ja oli todella hyvä ratkaisu. Sain rauhassa häärätä keittiössä, ennen kuin appivanhemmat saapuivat syömään ja n. klo kolme, kun omatkin vanhempani olivat saapuneet, tuli pukki ja jakoi loput lahjat. Lapsilla ei ollut yhtään kinastelua ja olivat silti ihan täpinöissään, että tuleeko pukki.

istua ja katsoa kun muut syövät? Aika idioottimeininkiä.

Kaikki pitää saada heti. Ettei vaan tule paha mieli. Vanhemmathan nuo muka-perinteet ovat keksineet, kun eivät viitsi keksiä lapsilleen muuta tekemistä aattopäiväksi. Annetaan joku lelupaketti käteen, että lapsi leikkisi sillä ja itse saataisiin olla rauhassa.

Olette varmaan niitä samoja ihmisiä, jotka ostavat lahjan kaikille lapsille, kun yhdellä on syntymäpäivä.

Yhdyn samaan! Meillä lapset saavat paketit iltäpäivällä tai illalla. Aamulla puuro, jonka jälkeen hautausmaalla käynti. Sen jälkeen sauna lämpöiseksi. Saunan jälkeen syödään ja vaihdetaan kuulumisia mahdollisien vieraiden kanssa. Viime vuonna tavattiin hautausmaalla minun serkku, joka asuu vähän kauempana ja pyydettiin hänet meille kylään -yksinään kun asuu. Sen jälkeen meillä avataan lahjat. Siihen asti lapset joko leikkivät keskenään "vanhoilla" leluilla tai piirtävät joulupukille.

Kaveriperheessä lapset lappavat ruokansa pikavauhtia suuhun ja häviävät sitten omiin huoneisiinsa pelailemaan pelejä. Meillä on yritetty opettaa lapsille, että ruoka on muutakin kuin vain polttoainetta. Ruokailu on hetki koko perheelle istua yhdessä ja oikeasti kuunnella, mitä muut ovat tehneet ja mitä muille kuuluu. En näkisi siinä mitään arvoa, että me istuttaisiin miehen kanssa kaksistaan ruokapöydässä joka ilta lasten pikasyönnin jälkeen.

istua ja katsoa kun muut syövät? Aika idioottimeininkiä.

Kaveriperheessä lapset lappavat ruokansa pikavauhtia suuhun ja häviävät sitten omiin huoneisiinsa pelailemaan pelejä. Meillä on yritetty opettaa lapsille, että ruoka on muutakin kuin vain polttoainetta. Ruokailu on hetki koko perheelle istua yhdessä ja oikeasti kuunnella, mitä muut ovat tehneet ja mitä muille kuuluu. En näkisi siinä mitään arvoa, että me istuttaisiin miehen kanssa kaksistaan ruokapöydässä joka ilta lasten pikasyönnin jälkeen.

istua ja katsoa kun muut syövät? Aika idioottimeininkiä.

Kaveriperheessä lapset lappavat ruokansa pikavauhtia suuhun ja häviävät sitten omiin huoneisiinsa pelailemaan pelejä. Meillä on yritetty opettaa lapsille, että ruoka on muutakin kuin vain polttoainetta. Ruokailu on hetki koko perheelle istua yhdessä ja oikeasti kuunnella, mitä muut ovat tehneet ja mitä muille kuuluu. En näkisi siinä mitään arvoa, että me istuttaisiin miehen kanssa kaksistaan ruokapöydässä joka ilta lasten pikasyönnin jälkeen.

istua ja katsoa kun muut syövät? Aika idioottimeininkiä.

pakkoistuttamisia. Ei mitään järkeä

keskustelu on tärkeää. Se on sitä minulle ja miehelleni ja sitä me yritämme opettaa lapsillemmekin, ihan kuten meille kummallekin on opetettu omassa kodissamme. Teillä on toisin, meillä näin. Ja ihan yhtä vähän kuin sinä arvostat meidän tapaamme, arvostan minä teidän tapaanne.

keskustelu on tärkeää. Se on sitä minulle ja miehelleni ja sitä me yritämme opettaa lapsillemmekin, ihan kuten meille kummallekin on opetettu omassa kodissamme. Teillä on toisin, meillä näin. Ja ihan yhtä vähän kuin sinä arvostat meidän tapaamme, arvostan minä teidän tapaanne.

lasten pitää oman ruoan syömisen jälkeen istua ja katsoa kun muut syövät? Miksi niitä juttuja ei ehdi jutella syömisen lomassa? vai onko teillä 15 lasta?

jotka on tonttu tuonut. Kuluu päivä paljon paremmin kun noihin pieniin paketteihin purkautuu edes osa siitä käsinkosketeltavasta jännityksestä ja odotuksesta joka lapsissa on.

kunnes kaikki ovat syöneet. Mutta kyläilytilanteissa ei tätä lapsilta vaadita, koska yleensä silloin aikuisilla voi venähtää pöydän ääressä useampikin tunti.

Kaveriperheessä lapset lappavat ruokansa pikavauhtia suuhun ja häviävät sitten omiin huoneisiinsa pelailemaan pelejä. Meillä on yritetty opettaa lapsille, että ruoka on muutakin kuin vain polttoainetta. Ruokailu on hetki koko perheelle istua yhdessä ja oikeasti kuunnella, mitä muut ovat tehneet ja mitä muille kuuluu. En näkisi siinä mitään arvoa, että me istuttaisiin miehen kanssa kaksistaan ruokapöydässä joka ilta lasten pikasyönnin jälkeen.

istua ja katsoa kun muut syövät? Aika idioottimeininkiä.