En jaksa enää työtä opettajana. Mitä teen?
Olen ollut kielten ope niin ala- kuin yläkoulussakin pari vuotta. Nyt tuntuu etten enää jaksa.
Olen mielestäni hyvä opettaja, mutta en ole lapsi/nuorisojoukon kasvattaja. Luokassa pitää aina muutaman tietyn oppilaan kanssa käydä taistelu siitä, että ottavat kirjat esiin. Että kuuntelevat tunnilla, kun on sen aika. Että eivät heitä kuminpaloja. Että eivät pidä järjetöntä älämölyä.
Joka tunnin alussa ja tunnin kuluessakin sama tahtojen taistelu tiettyjen oppilaiden kanssa. Voitaisiin tunnilla tehdä kaikkea kivaa, jos ei niitä 2-4 hankalaa oppilasta olisi joka luokalla. Sabotoivat muidenkin kouluviihtyvyyttä.
En jaksa enää laumaa jatkuvasti rajoja koettelevia lapsia ja nuoria. En jaksa koko ajan olla huomauttelemassa purkan syömisestä tunnilla tai kiroilusta. Tai olla puuttumassa kahinoihin.
Opettaminen tai pikemminkin opiskelemaan ohjaaminen olisi ihanaa ja unelmatyötäni. Mutta ei jatkuva häiriköiden kanssa mittely. Miksi vanhemmat ei kasvata kotona lapsiaan?
En vaan enää jaksa. Ja olen vasta 35v. Mitä ihmettä alkaisin tehdä seuraavaksi? Voisin mennä vaikka uudelleen opiskelemaan. Kääntäjäksikin voisi ruveta, mutta palkka on niin surkea, että ei sittenkään. Enkä haluaisi työtä, jossa istutaan vaan yksin koneen ääressä.
Kommentit (60)
Olen itse jo sen verran 'kyynistynyt' tai 'karaistunut' tai 'todellisuuteen herännyt', että en välitä sittn niin minkään vertaa noista häiriköistä tai muuten vaan haaveilevista. Opettajan tehtävä on opettaa - kasvatus tapahtuu kotona. Jos ei kiinnosta oppia, ni ei väkisin. Oppilaan oma moka.
koulun oloihin, varsinkaan jos kyynistynyt opettaja ei välitä (inhimillistä), ei ehkä muista välittämättömyydessään edes infota vanhempakaan tilanteesta.
Sitten ihmietellään miksi syrjäytyneiden nuorien määrä kasvaa. Ongelma on olemassa. Opettajat tekee tärkeää ja vaativaa työtä, tähän olisi puututtava ja apua saatava.
Tukea kouluun olisi saatava opettajille ja oppilaille. Yhteistyö ja yhteisöllisyys olisi äärimmäisen tärkeää. Ei se auta että koulun henkilökunta väsyy ja henkilökunta vaihtuu, kukaan ei tunne kokonaisuuksia ja lapset toiivat niillä malleilla joita ovat tottuneet käyttämään.
Mielestäni kysymyksessä ei ole oppilaan moka vaan meidän aikuisten tosi iso moka.
Olen itse jo sen verran 'kyynistynyt' tai 'karaistunut' tai 'todellisuuteen herännyt', että en välitä sittn niin minkään vertaa noista häiriköistä tai muuten vaan haaveilevista. Opettajan tehtävä on opettaa - kasvatus tapahtuu kotona. Jos ei kiinnosta oppia, ni ei väkisin. Oppilaan oma moka.
mieti mikä ammatti olisi sellainen mistä pitäisit ja pyri.. jos se ei tunnukaan omalta niin onhan itselläsi jo yksi ammatti johon voit palata.. ja ehkä se sitten tuntuukin mukavalta jos jotain muutakin on kokeillut
Hitaampaa, leppoisampaa, oppilaat motivoituneempia, vain muutamia plussia mainitakseni.
Kielitutkinnolla voi tehdä vaikka mitä. Mitkä ovat kielesi, ja mitä opiskelit sivuaineena?
aikuisopetukseen tai lukio-opetukseen? Lukiossa on jo paljon fiksumpaa sakkia ja esim työväenopistoissa aikuiset ovat motivoituneita opiskeluun!
varsinkin yläkoulussa näkee,että surin osa opettajsita ei näe tätä asiaa näin ja nuoret "kasvattavat" itse itseään kuin susilauma. Vain aikuispuolella pääset tilanteeseen,jossa tuot opiskelijoille tietotaitosi ja et tarvitse kasvattajan taitoja.
Mitä pidät surkeana palkkana? Ei mulla kääntäjänä ainakaan huonommat ansiot ole olleet kuin peruskoulun opettajalla..
pari vuotta työelämässä ollut voi jäädä vuorotteluvapaalle? Eikö sitä ennen pidä olla ollut töissä 10 vuotta?
Mäkin olen ope. Tosin viihtyisin töissäni, jollei rehtori haittaisi koko ajan meidän elämää. Oppilaat on ihania.
nythän on se firmakin perustettu, joka tarjoaa yksityistä opetusta maksua vastaan, en nyt muista minkä niminen.
Eikö nykyään niitä häiriköitä voi poistaa luokasta?
hae töitä aikuislukioista tai kansalaisopistoista, niin voit opettaa ja oppilaasi ovat taatusti paikalla vain ja ainoastaan oppiakseen.
t. lukion kieltenope, joka aina välillä miettii tuota vaihtoehtoa, kun nuo samat jutut alkavat näkyä jo meilläkin
ja nuoret "kasvattavat" itse itseään kuin susilauma.
vanhempien pitäisi se kasvatus hoitaa.
Siellä oli osin samat ongelmat. Koulutettavana usein ne yhteiskunnan drop-outit aikuiskoulutuskeskuksessa. Juuri ne yläkoulun pahimmat pikku pissipäät koottu yhteen aikuisina k-päinä. Ihan käsittämätöntä käytöstä sielläkin.
Lukiossa voisin tykätä opettaa, mutta sinne tosi vaikea päästä. Ammattikoulussa/korkeassa samoin tykkäisin olla, mutta miten saa jalansijan?
Minulla ei ole virkaa, en voi siis ottaa vuorotteluvapaata.
Olen lukenut englantia, saksaa, historiaa. Lisäksi minulla on matkailualan ammattitutkinto ja työkokemusta.
Välillä tehnytkin. Aika surkeita korvauksia (freenä) ollut verrattuna siihen, mitä meni aikaa esim. vaativan teknisen tekstin kääntämiseen.
Joo, minulla on kääntäjän pätevyys myös. Ja kääntäjän hommia tuntuu olevan yhtä vaikea saada kuin lukio-open.
Tykkäisin olla toimittaja. Olen sitäkin tehnyt niin lehti- kuin radiopuolella freenä. Mutta taas, tosi vaikea saada alalta oikeaa päivätyötä. Ainakin, kun ei asu Helsingissä ja paikallisesta sanomalehdestä potkittu porukkaa hiljan pellolle.
pääasiassa vanhempien tehtävä ilman muuta, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä,että KAIKKI lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ovat myös kasvattajan roolissa. Kuten aiemmin kirjoitin,yläkouluissa tämä toteutuu valitettavan harvoin - erityisen tärkeää tämä olisi siksi, että oikeastikin se vanhemmuus ja kasvattajuus on monessa kodissa vähän hakusessa.
Ihan kuin omasta näppäimistöstäni oli tämä kirjoitus! Tuskinpa olet virassa, joten vuorotteluvapaat ovat poisluetut. Ihan saman asian kanssa painin ja varoitankin aina kaikkia, jotka kieliä suunnittelevat lähtevänsä lukemaan! En ymmärrä tuota aiempaa kirjoittajaa, joka julisti että kielitutkinnollahan voi tehdä vaikka mitä. Laittakaapa ihmeessä ehdotuksia piiiitkään listaan, tuskin maltan odottaa, mitä keksitte (tästä kommentista piti tihkua ironia läpi, onnistuiko?)
Mistä käsitys huonosta palakasta?
pääasiassa vanhempien tehtävä ilman muuta, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä,että KAIKKI lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ovat myös kasvattajan roolissa. Kuten aiemmin kirjoitin,yläkouluissa tämä toteutuu valitettavan harvoin - erityisen tärkeää tämä olisi siksi, että oikeastikin se vanhemmuus ja kasvattajuus on monessa kodissa vähän hakusessa.
Jos vanhemmat ovat viitsineet kasvattaa lapsensa, he kyllä osaavat käyttäytyä fiksusti myös yläasteikäisinä! Ei voi sälyttää opettajien hartioille vanhempien tekemättäjättämisiä!
Ammattiopistossa on "pipot pois" -meininkin, mutta ei ammattikorkeakoulussa. Hae ensiksi esim. lehtorin sijaisuksia ammattikorkeakoulusta ja hakeudu tarvittaessa ammatillisen opettajan pedagogisiin opintoihin.
Niin, matkailun lisäksi voisit opettaa amk:ssa kieliä. Helppoa ja mukavaa hommaa.
Ammattikorkeakoulussa on myös opetussektorin parhaat palkat! Lisäksi lomaa 12 vk/vuosi. Ei paha.
T: amk-yliopettaja, jonka palkka yli 5000 €/kk (tosin tohtorin koulutus, mutta lehtori tienaa amk:ssa helposti yli 4000 €/kk, jos on työkokemusta ja opettajan pätevyys)
ettei yritä olla:)
Järki puhe ei tehoa, mutta jos saat lapsen itsensä pysähtymään ja puhumaan järkeä omasta olemisestaan käytöksestään olet vahvasti voitonpuolella:) Näitä "sankareita" ei kannata kohdella massana.