Synnytyskipu asteikolla 1-10

sain epiduraalin, mutta myöhässä, ei ehtinyt vaikuttamaan, kun ponnistaminen alkoi. Kasaan kursiminen ei sitten sattunutkaan :).



Toinen 4, syöksysynnytys, ei mitään puudutteita.



Kolmas 2, siihen asti kunnes kärrättiin ponnistuvaiheessa sektioon, sen jälkeen kivut seuraavan kuukauden 10.



Haluaisimme neljännenkin lapsen, mutta pelkään sektioon joutumista uudelleen niin paljon, että taidamme olla kiitollisina näistä kolmesta.

Toka 8 (luomu)

Kolmas 6 (kohdunkaulanpuudutus)

Eka synnytys 10, kesto 26 h, pyörryin kivusta useaan otteeseen.



Toka synnytys 10, kesto 3 h, jouduin kamalaan kipushokkiin ja huusin koko ajan kuin mua olis tapettu elävältä.



Siitä huolimatta haluaisin vielä lisää lapsia. Mieheni on kuitenkin traumatisoitunut synnytyksistä niin paljon, että ei suostu enää:( ps. normaalisti omaan erittäin hyvän kivunsietokyvyn.

Eka sektio - ei kipuja kuin vasta paranemisvaiheessa

Toka 8, kunnes sain epiduraalin ja sen jälkeen en tuntenut enää kipua vain vähän epämiellyttävää painetta.

eka 10 toka 12 (aivan järkyttynyt olin nopeasta avautumisesta ja räjähtävästä kivusta)

Onneksi olleet nopeita synnytyksiä... Mutta sen takia puudutukset jääneet saamatta...

eka 10 (epiduraali ei enää vaikuttanut ja kipu oli kauhea. Ponnistusta 1h 11 min ja imukuppi)



toinen 13 (luomuna ilman kipulääkkeitä, kesto vain 24 min ja imukuppi taas apuna.)

ja mulla korkea kipukynnys!!!

Yksi synnytys, siinä lievityksenä TENS laite 9cm asti ja lopussa ilokaasu + TENS . Kipu n 8 luokkaa. Ponnistus vaiheessa koskihan se niin perkeleesti, mutta kivun sieto on hyvä.

supistukset oli inhottavia ja kun repesi niin silloin teki ilkeää, mutta kaiketi ilokaasu vei sen verran tajua etten muista kipua.

silti en edes harkitsisi sektiota. Kipuhan kestää kuitenkin vain joitakin tunteja ja olen siiä hulluudessaankin hyvää kipua. Eli, vaikka sattuu niin perkeleesti niin tieto siitä että kipu edistää vauvan syntymää tuntuu hyvältä.



Ja kun lapsi on ulkona, on kipu poissa. Se tunne kun saat vauvan suoraan synnytyksestä rinnallesi on jotain elämää suurempaa. En ymmärrä kuinka joku haluaa sektion, koska silloinhan äiti viedään heräämöön eikä saa vauvaa itselleen.



Nuo upeat ensitunnit yhdessä ovat mielestäni korvaamattomia. Vaalin niitä mielessäni lopun ikäni.



On uskomatonta että joku haluaa sektion oman mukavuutensa takia, vaikka alatiesynnyksen edut vauvan terveydelle ovat niin hyvin teidossa.

oli ekalla kerralla varmaankin jotain 3, olettaen että 1 on jo jonkinlaista kipua eikä normaalitila. Toinen oli varmaan myös tuo 3. Kohta kolmas kerta edessä ja toivon että samalla kaavalla mennään!

menin haluaamani suunniteltuun sektioon. Ja näin siis x 3.

Jälkikäteen ensimmäisessä sektiossa kipu oli ehkä pahimmilla hetkillä kun kohtua painettiin 2, mutta talttui aina oitis lääkkeillä.

Anteeksi vaan, mutta en oikeasti ymmärrä, kuinka nykynainen lähtee tuommoiseen touhuun. Toki hyväksyn meidän erilaisuutemme, enhän ole päiviräsänen, mutta en todellakaan suostuisi kitumaan kivuissa kun terveet lapset saa maailmaan ihan vaivattakin.

Sulta puuttuu naisten inttitarinat, ketään ei kiinnosta koskaan kuulla toisten sektiotarinoita, mutta kunnon synnytys, se on naisen elämän hurjimpia tapahtumia, josta riittää juteltavaa.

Kolmas lapsi syöksysynnytyksellä, luomuna. Kipu oli sanoinkuvaamaton. Mutta selvisin, huh!

Eka ehkä 5, koska vaivuin siinä ilmeisesti ns. synnytysregressioon, hengittelin todella syvään joogassa opittua hengitystä ( ujjayi-hengitys), enkä käytännössä tuntenut kipua muuta kuin niinä hetkinä, kun keskittymiseni herpaantui, kätilö komenteli tms.



Tokan kohdalla 8, silloin jo ajattelin, että seuraavalla kerralla otan kyllä jotain puudutettakin,



mutta kolmas oli varmaan joku 6. Helpoin kaikista, ja koska vauva oli lievästi keskonen, oli ponnistuskin pienen vauvan kanssa todella helppoa, ei repeämiä ei mitään.





Synnyttäminen on just siistiä, leikata voi umpisuolenkin.

Eka ehkä 5, koska vaivuin siinä ilmeisesti ns. synnytysregressioon, hengittelin todella syvään joogassa opittua hengitystä ( ujjayi-hengitys), enkä käytännössä tuntenut kipua muuta kuin niinä hetkinä, kun keskittymiseni herpaantui, kätilö komenteli tms.

Tokan kohdalla 8, silloin jo ajattelin, että seuraavalla kerralla otan kyllä jotain puudutettakin,

mutta kolmas oli varmaan joku 6. Helpoin kaikista, ja koska vauva oli lievästi keskonen, oli ponnistuskin pienen vauvan kanssa todella helppoa, ei repeämiä ei mitään.

Synnyttäminen on just siistiä, leikata voi umpisuolenkin.

Että toivottavasti ihmiset eivät rinnasta suunniteltua luomusynnytystä pakon edessä luomuiluun. Luomusynnytys suunniteltuna ja siihen asennoiduttuna ei todellakaan ole kamalaa, jos taas siihen joutuu pakon edessä, se on varmasti ihan hirveää.

Vähän sama, kuin jos menee ottamaan korvaan lävistyksen, se on ihan ok että työnnetään metallipiikki korvan läpi. Mutta jos se tapahtuu pyytämättä, on se toki traumatisoivaa.

kipu oli ehkä luokkaa 8. Kivunlievityksenä pelkkä ilokaasu. Koen, että oli ihan normaali synnytyskipu. Tosi kipee, mut synnytys eteni normaalisti, en pyörtynyt tms.

Eka 10 olin pyörtymispisteessä.



Toka syöksy ja pakko sanoa että yli 10. Ei mitään kivunlievitystä ehtinyt, hyvä että sairaalan ovesta pääsi sisälle ja en ehtinyt synnytyssaliinkaan. Kun monen sentin avautuminen tapahtuu muutamassa minuutissa johon kuuluisi kulua tunti per sentti voi kuvitella miten helvetillisesti sattuu. Mutta sen unohtaa, voisin taas synnyttää ja en halua mitään puudutteita.

2 luomua ja kaikki ympäriltä hävisi jossain vaiheessa kipujen yllyttyä-lapsen ollessa sylissä.

ilokaasulla olen synnyttänyt kaksi, yhden ilman.



Pahempia on olleet kunnon migreeni (meinaa taju lähtee) hammassärky (järki lähtee), kolmoishermosärky (ei voi sanoin kuvata!) ja noidannuoli (rukoilin jotain kipupiikkiä)



Synnytyskivuissa mua ainakin helpotti se, että kipu ei ole ihan jatkuvaa. Eikä se ole päässä. Pään alueen kivut on jotain ihan järkyttävää...

Sä ootkin nössö : )

.

Sulta puuttuu naisten inttitarinat, ketään ei kiinnosta koskaan kuulla toisten sektiotarinoita, mutta kunnon synnytys, se on naisen elämän hurjimpia tapahtumia, josta riittää juteltavaa.

Ei kukaan ole nössö sen perusteella, että ei ehdoin tahdoin tee lasta hankalimmalla mahdollisella tavalla. Se, että kestää suurta kipua, ei ole minun silmissäni sankaruutta. En oleta että ketään kiinnostaa minun sektiotarinani, mutta eipä minuakaan kiinnosta sinun synnytystarinasi. Kun ihmisellä on ihan oikea elämä, juteltavaa kyllä riittää. Miestenkin kanssa, usko tai älä, vaikka he eivät ole koskaan synnyttäneet.