Synnytyskipu asteikolla 1-10

ilokaasu auttoi ajoittain.. epiduraali jossain vaiheessa mutta loppu oli tuskaa ja huusin kun olisi raajaa irti leikattu.. 18h, ponnistuvaihe 40min.. imukuppi lopulta..



t. ei enää ikinä epiduraalia tai vanhaa kätilöä joka haluu vaan kahville..!

Sä ootkin nössö : )

.

Sulta puuttuu naisten inttitarinat, ketään ei kiinnosta koskaan kuulla toisten sektiotarinoita, mutta kunnon synnytys, se on naisen elämän hurjimpia tapahtumia, josta riittää juteltavaa.

Ei kukaan ole nössö sen perusteella, että ei ehdoin tahdoin tee lasta hankalimmalla mahdollisella tavalla. Se, että kestää suurta kipua, ei ole minun silmissäni sankaruutta. En oleta että ketään kiinnostaa minun sektiotarinani, mutta eipä minuakaan kiinnosta sinun synnytystarinasi. Kun ihmisellä on ihan oikea elämä, juteltavaa kyllä riittää. Miestenkin kanssa, usko tai älä, vaikka he eivät ole koskaan synnyttäneet.

kyllä olet minustakin pahemman luokan nössö, jos olet valinnut sektion vain oman muakvuutesi takia. yritä nyt edes selittää että niille olisi jotain lääketieteellisiä perusteita. jos ei muuta niin sitten edes joku sun kauhea pelkotilasti.

mukavuudenhalusta tehty sektio on nössöä jos mikä.

Ekasta sain epiduraalin kun olin 4cm auki. Ponnistusvaihe 10 min, synnytyssalissa en ehtinyt kuin vähän yli 3 tuntia huokaileen. Oksitosiinia muuten sain tipalla. Aika saattaa kullata muistot, sillä tapahtumasta yli 15v aikaa.



Toinen sit kesti pari tuntia. Vauva syntyi nyrkki pään vieressä ja repi multa toisen häpyhuulen irti. Aikas kauhea polttava kipu. Ainoastaan kohdunkaulan puudutus tuli jossain vaiheessa, muuta ei ehitty antaa.



Kolmas pikku ragas. Menin kalvojen puhkaisuun ja puolessa tunnissa aukesin ne mukavat 10cm, ei muuta kuin ilokaasua ja olin ihan satavarma et noutaja tulee. Sit kun olin 10cm auki, kukaan ei siis ollut koittanut et oon, niin anelääkäri tuikkas spinaalin (se joutui pari supparia ootteleen kun sanoin et älä nyt tuikkaa)..no olin tosiaan 10cm auki kun spinaalin annon jälkeen kokeiltiin ja siinä sit alapää tunnottomana ponnistin 20min pikku jötkälettä (4210g) :)



Muista ap, et kyllä siitä hengissä selviää vaikka sattuis kuinka :) en tosin tiä et kuinka monta kertaa you have been there :)



Kivun unohtaa, jos ei unohtaisi, me kuoltaisiin sukupuuttoon:) :)

Ekan kohdalla kipu oli ehkä 6 (epiduraali osan avautumisvaihetta), ponnistusvaiheessa 8.

Tokassa ja kolmannessa synnytyksessä kipu oli koko ajan 5-6 (molemmissa spinaali).



Olisi ihana mennä synnyttämään taas :-) Neljäs lapsi toiveissa, mutta ensin pitää kerätä rohkeutta ja voimaa alkuraskauden jatkuvaa oksentelua varten.

Helvetilliset kivut sen jälkeen kun laitettiin oksitosiinitippa (ja epiduraalia eivät ehtineet laittamaan ja ilokaasu ei toiminut). En kuitenkaan sentään pyörtynyt, kun keskityin hengittämiseen. Lopulta oli niin helvettiä, etten enää edes huutanut, kaikki voimat meni hengittämiseen (onneksi joku vieressä käski hengittämään). Taivas aukeni, kun ponnistusvaihe alkoi.



Toisesta n. 7, kieltäydyin ottamasta oksitosiinia ennen epiduraalia, mutta heti kun laittoivat epiduraalin, ponnistusvaihe jo alkoikin. Ilokaasu myös auttoi tällä kertaa.

eka 11

toka 3

kolmas 7

neljäs 12

En usko, että tuota kovempaa kipua voi kokea. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin eikä mitään kivunlievitystä ollut. Oksitoniini aiheutti lähes tauottomat supistukset. Yök

Tuota mäkin vaadin, jos sen tosiaan saa heti, kun synnytys käynnistyy?

ja sitten odottelet sairaalassa kenties kauankin ennenkuin pääset synnytyssaliin. Se kun laitetaan salissa, ja saliin ei yleensä oteta samantien, ellei synnytys ole jo todella pitkällä eli kohdunsuu auki reilusti. Eli valitettavasti epiduraalilla ei voi päästä kokonaan synnytyskivuista.

Tämä oli tilanne joka kerralla ennen toimivaa kipulääkitystä. Kivun kannalta kolmas oli pahin, koska puudutteet eivät toimineet kuin viimeisenä tuntina.

Viimeiset hetket ennen epiduraalia näin vain mustaa ja kuulin oman huutoni kaukaisuudessa. Huusin siis niin kovaa kuin pystyin enkä voinut liikkua. Se oli siinä noin 4-5 cm kohdalla. Ilman epiduraalia olisin varmaan pyörtynyt ennen 10 cm:ä.

synnytyksen kivut 4. Kun kivut kävivät tarpeeksi koviksi, sain kohdunkaulanpuudutuksen, joka toimi loistavasti! Ponnistusvaihekaan ei juuri sattunut, tuntui kyllä sitäkin epämiellyttävämmältä.



Toinen 10. Kivunlievitykset ei onnistuneet ja huusin suoraa huutoa ja käänsin ja väänsin, kun sattui niin kamalsti, ettei voinut olla huutamatta paikallaan!

Että toivottavasti ihmiset eivät rinnasta suunniteltua luomusynnytystä pakon edessä luomuiluun. Luomusynnytys suunniteltuna ja siihen asennoiduttuna ei todellakaan ole kamalaa, jos taas siihen joutuu pakon edessä, se on varmasti ihan hirveää.

Vähän sama, kuin jos menee ottamaan korvaan lävistyksen, se on ihan ok että työnnetään metallipiikki korvan läpi. Mutta jos se tapahtuu pyytämättä, on se toki traumatisoivaa.

Itselläni yksi synnytys meni luomuna pakosti, kun kivunlievitys missattiin, toinen taas ihan suunnitellusti. Tosin lopulta pyysin siihenkin kivunlievitystä, jonka sainkin onneksi, koska kipu meni niin hirveäksi. Eli en kyllä kummassakaan päässyt kivuista millään mielikuvamenetelmällä, ja yhtä hirveästi jouduin molemmissa tekemään töitä mielessäni, että selvisin kuolematta kivusta.

Ponnistusvaihe kesti myös 50min. Mitään kipulääkettä en kuulemma voinut saada kun ei ehtinyt. Mutta oksitosiinitipan kyllä sain. Ponnistusvaihe oli täysin yhtä helvettiä,kuin olisi jalkoja revitty elävältä irti. Lapsi 4kg

ap:n antaman asteikon sisällä.



1. Synnytys

- Oli maratooni, vaikein ja raskain synnytykseni, josta toipuminenkin oli aikaa vievää. Pystyin istumaan vasta viikko synnytyksestä.

- Kipu 9+, koska en menettänyt täydellisesti kehoni hallinnantunnetta kivusta huolimatta. Kehoni vasta harjoitteli synnyttämistä > pitkä ponnistusvaihekin.



2. Synnytys

- Repivä ja nopea maanjäristys, jossa mannerlaatat erkanivat toisistaan ja väliin mahtui vauva. Toivuin tästä nopeasti vailla komplikaatioita.

- Kipu 10- koska kävin hetkellisesti sillä rajalla, että nyt halkean ja kuolen (kuolemasta täysi 10). Tuo hetki oli lyhyt, joten kokonaisuutena tämä synnytys ei ollut vaikein.



3. Synnytys

- Helppo. Eteni keskivauhtia.

- Ärsytti, kun tiesin, että kipuja tulee olemaan ja että ne pahenevat ja voimistuvat ja toivoin, että kohta olisi ohi.

- Kipu 7,5. pystyi jopa nauramaan tukalalle tilanteelle. välillä nautin siitä ettei ollut aivan yhtä kamalaa kuin aikaisemmissa synnytyksissä oli.

Minulla on ollut helvetilliset kuukautis kivut 11 vuotiaasta asti -endometrioosi. Sain ensimmäisen lapseni tammikuussa, supistus kivut tasan samat kuin kuukautis kivut. Kipukynnykseni on kohonnut vuosien saatossa oletan?

Sain spinaalin (epiduraalia vastaava) siinä vaiheessa kun kohdunsuu oli 10 cm auki ja aloitettiin hätäsektio. Spinaalia ei voitu antaa aiemmin koska olin syönyt, odottelin sitten sairaalassa 4 tuntia, jotta saan kipulääkityksen. Sanoisin että oli lähinnä epämiellyttävä olo, kipuun olen niin tottunut = 1-2 viikkoa kuukautis kipuja per/kk vuosikausia. Mikään särkylääke tai e-pilleri ei ole koskaan auttanut kipuun. Spinaali auttoi onneksi supistus kipuihin, oli loistava olo heti sen alettua vaikuttamaan : )

Ei jäänyt mitään synnytys kammoa, itse asiassa pelkäsin koko synnytystä ja kipua etukäteen jumalattomasti koska kaikki lääkärit sanoivat sen olevan kymmeniä kertoja kovempi kipu kuin kuukautis kipuni...Ei tosiaankaan ollut.

Molemmat luomuna, kun kumpaakaan en kerennyt saamaan mitaan, ilokaasua koitettiin tyrkyttaa, mutta siita olo vain paheni.



jos pitaa arvioida muistin perusteella niin 8? onhan se kipu siina tilanteessa vain nyt ja heti ja loppuu yhta nopeasti kuin tulikin. ja jalkeenpain sita muisteli niin ei edes muistanut :)



jospa nyt kolmannella kerkeis kokeilla sita epiduraalia,hih.

Sä ootkin nössö : )

.

Sulta puuttuu naisten inttitarinat, ketään ei kiinnosta koskaan kuulla toisten sektiotarinoita, mutta kunnon synnytys, se on naisen elämän hurjimpia tapahtumia, josta riittää juteltavaa.

Ei kukaan ole nössö sen perusteella, että ei ehdoin tahdoin tee lasta hankalimmalla mahdollisella tavalla. Se, että kestää suurta kipua, ei ole minun silmissäni sankaruutta. En oleta että ketään kiinnostaa minun sektiotarinani, mutta eipä minuakaan kiinnosta sinun synnytystarinasi. Kun ihmisellä on ihan oikea elämä, juteltavaa kyllä riittää. Miestenkin kanssa, usko tai älä, vaikka he eivät ole koskaan synnyttäneet.

Ja aika tyhmäkin, jos kuvittelet, että vain sektioiduilla on juteltavaa MIESTEN kanssa...mutta sieltä se sun sektioiden perimmäinen syy todennäköisesti tulikin, pelko ettei pimppi vaan lörpähdä, ja MIEHET ei enää tykkäisikään.

Muutenkin, aika itsekästä äidiltä vaarantaa ehdoin tahdoin tulevien lastensa henki ja terveys oman mukavuutensa takia. Se on nimittäin niin, että jokaisen sektion jälkeen tulevan vauvan kohdunaikaiset riskit moninkertaistuvat, esim. kohdun repeämisen ja istukan toimintahäiriöiden riskit.

Mutta kukin tyylillään. Monelle se sektio ei edes ole mikään helpoin tapa, siinä kun pitää AINA liekata 7 kerrosta kudoksia auki ja sitten repiä syntymään valmstautumaton vauva ulos ( vauvallekin kova stressi) ja ommella taas kaikki nuo kiinni. Synnytyksestä kun selviää aika usein ilman nirhauman nirhaumaa.

Mutta jos ongelma on vaan se, että mami ei kestä kipua, niin no, sitten se on. Nössöt ei kestä.