Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minun pahimmat pelkoni toteutuivat: ero ja lastensuojeluilmoitus
19.10.2010 |
Ensin tuli ero. Mies löysi kauniimman ja nuoremman (tämän totesin sitten jälkikäteen, ei todekaan myöntänyt eron hetkellä). Minun mieheni oli minulle sielunkumppani, meidän piti olla yhdessä elämän loppuun asti. Panostin parisuhteeseen ja silti kävi näin, enkä ollut kuin vähän päälle kolmekymppinen, en mikään ikäloppu vielä ja pitänyt itsestäni hyvää huolta myös. Mies oli selkäni takana myös jo sopinut talokaupoista koska tiesi että minulla ei yksinäni olisi varaa taloa loppuun maksaa ja hän taas ei halunnu asua uuden naisensa kansa (se nainen ei halunnut) meidän entisessä yhteisessä kodissamme. Pää pyörällä ja itkusta turpeana allekirjoitin miehen eroilmoituksesta seuraavana päivänä kauppapaperit.
Kun olin ihan sekaisin ja maassa erosta, oli pomoni (tämäkin selvisi jälkikäteen) tehnyt minusta lastensuojeluilmoituksen koska oli kertomani ja läheisten työkavereideni kertoman perusteella huolissaan lasteni hoidosta. Olin läheisille työkavereilleni kertonut että illat ja viikonloput menee itkiessä, välillä vaan lämmitän lapsilleni ruokaa, itse en juuri syö. Olin kertonut, jotta ymmärtäisivät etten ole parhaimmillani nyt töissäkään ja pomollekin olin erosta kertonut samasta syystä. Työterveydestä en saanut lainkaan sairaslomaa koska "asiat vain pahenevat jos jää kotiin makaamaan". Niin alkoi sossu syynätä meitä tarkkaan eron pahimmissa pyörteissä. Ensimmäinen ehdotus siltä puolelta oli "jos antaisit lapset huostaan niin saisit rauhassa surra, sen ei tarvitsisi olla lopullista".
No nyt erosta puoli vuotta ja pystyn jotenkuten selväjärkisesti asiaa jo ajattelemaan. Lapset ovat luojan kiitos yhä minulla ja asumme kerrostaloasunnossa jonka ostin vanhan talomme myyntituloilla. Surullinen olen vieläkin ja sossu seuraa minua yhä, mutta olemme hengissä ja lasten kanssa yhdessä vaikka "yksi pyörä irtosikin" eli mies porskuttaa edelleen kutukuukauttaan sen kaksikymppisen virottaren kanssa.
Kommentit (43)
Oletko hakenut itsellesi mitään apuja tässä matkan varrella?
Suru on toki surtava, mutta ei lasten ehdoilla eikä kyllä liian pitkäänkään, vaan jostain on vaikka väkisin etsittävä se jokin juttu, jonka voimin jaksaa puskea eteenpäin, kohti ihanaa uutta elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä et asioissa pääse eteenpäin etkä voita mitään.Rupeat tekemään lasten kanssa kaikkea ja unohdat ex-miehesi ei selvästikkään ole sinun arvoisesi.Onko lapset isänsä luona ollenkaan?Jos on niin ne ajat pyhität itsellesi,teet kasvo/jalkahoitoja/saunot/nautit hyvästä ruuasta/viinistä yms ja tietenkin tapaat ystäviä ja opetelet elämään eläämäsi sinkkunaisena:)--Usko vaan kyllä se elämä rupeaa sullekkin hymyilemään.Halaus!
todellisiakaan, siis että kunta ehdottaa väliaikaista huostaanottoa tukitoimeksi ihan normaaleihin elämän kriiseihin, kuten eroon tai vakaviin sairastumisiin tms. Tekis lapsille varmaan TOOOSI hyvä, että eka isä häipyy ja sen jälkeen he itse joutuvat laitokseen.
muita terveyspalveluja jos haluamme saada sairaslomaa, saikku ei ole pätevä jos on hankkinut sen toisaalta) ja siihen meni kyllä maku jo alkumetreissä "työ on paras lääke". Sossun tädin kanssa käyn pakotettuna juttelemassa nykyään kerran kuukaudessa tilanteestamme (alkuun oli kaksi kertaa viikossa ja myös kävi meillä yhtä usein), mutta sehän on tietysti lapsilähtöistä, miten lapset jaksaa ja voi.
Muuten en ole apua hakenut/saanut, osa kavereista jaksaa olla aidohkosti huolissaan, osa on selkeästi lähinnä vahingoniloisia (mehän olimme aiemmin niin täydellinen perhe ja nyt kävi näin).
ap
todellisiakaan, siis että kunta ehdottaa väliaikaista huostaanottoa tukitoimeksi ihan normaaleihin elämän kriiseihin, kuten eroon tai vakaviin sairastumisiin tms. Tekis lapsille varmaan TOOOSI hyvä, että eka isä häipyy ja sen jälkeen he itse joutuvat laitokseen.
eli jos äidistä ei ole kuin ruuan lämmittäjäksi, muut ajat itkee ja suree, ei lie lasten kannaltakaan hyvä asia. Apuja tuollainen tarvitsee, vaikka ny lääkkeet ja terapiaa alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muita terveyspalveluja jos haluamme saada sairaslomaa, saikku ei ole pätevä jos on hankkinut sen toisaalta) ja siihen meni kyllä maku jo alkumetreissä "työ on paras lääke". Sossun tädin kanssa käyn pakotettuna juttelemassa nykyään kerran kuukaudessa tilanteestamme (alkuun oli kaksi kertaa viikossa ja myös kävi meillä yhtä usein), mutta sehän on tietysti lapsilähtöistä, miten lapset jaksaa ja voi. Muuten en ole apua hakenut/saanut, osa kavereista jaksaa olla aidohkosti huolissaan, osa on selkeästi lähinnä vahingoniloisia (mehän olimme aiemmin niin täydellinen perhe ja nyt kävi näin). ap
mutta lääkeet, terapia ja todellakin se elämä!
Jätä menneet jo ja aloita uusi elämä lasten kanssa. Äitinä sulla on oltava voimia jo siirtyä eteenpäin, lastesikin vuoksi, mutta myös itsesi vuoksi.
Tuossakin tilanteessa lasten kannalta olisi ollut parempi joku apulainen kotiin yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että stt ehdottaisi heti ensikättelyssä _huostaanottoa_. Ensin pitää kartoittaa hyvin tilanne (esim voisiko lapset olla hetken vaikka isällään, jos äiti ei väliaikaisesti kykene huolehtimaan riittävän hyvin), sitten laki velvoittaa tarjoamaan avohuollon tukitoimia ja vasta sitten jos ne koetaan riittämättömäkssi voidaan alkaa valmistelemaan huostaanottoa. Ja sellaista kuin väliaikainen huostaanotto ei ole, mutta sijoitus avohuollon tukitoimena on joka sekin max 3+3kk ja sekin vaatii aina vanhempien suostumuksen
Lapsia ei oteta huostaan jos äiti on muuten normaali.
taisi olla alkoholia mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarjota ja kokeilla ensin, ennen kuin aletaan väliaikasta huostaanottoa ehdottelemaan!
Hyvä nainen, sinähän selvisit molemmista!
Sinulla on uusi, oma koti, ja sait pitää lapsesi luonasi. Ls-ilmoitus oli varmasti tehty aidosta huolesta, mutta se paljastui aiheettomaksi, koska lapset ovat edelleen luonasi. Nyt pää pystyyn! Näytät niille, sekä ex-miehellesi että sossulle, että sinä ja lapset voitte aloittaa uuden, hyvän elämän puhtaalta pöydältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta on ensin ehkä ehdotettu, ja mikä on niin pahasti vialla, että huostaanottoa on ehdotettu, ehkä masiksen lisäksi alkoholi?
Vai että lapset hoitoon vastentahtoisesti, kun äidillä on rankkaa... Jos kuitenkin koet että jaksat/olet jaksanutkin lapset kunnialla hoitaa, niin nehän ovat mitä parhain syy jaksaa jatkaa! Eikä lapsi mene rikki, jos näkee äitinsä surullisena, päinvastoin. Elämä on. En tietenkään tarkoita että lapsia tulisi käyttää terapeuttina, mutta näinhän ei käsittääkseni missään vaiheessa ollutkaan.
Voin kuvitella ahdistuksen, kun joka puolelta vedetään matto alta; mies, jonka kuvittelit sielunkumppaniksesi, lähtee toisen matkaan, tekee selän takana talokaupat, kerrot luottamuksella tilanteestasi muille, jotka tekevät lastensuojeluilmoituksen... Huh huh. Tietysti hyvää ilmon tekijät varmasti ajattelivat (lasten parasta), mutta se ei lohduta kun kaikki kaatuu niskaan. Eikä ystäviinkään voi luottaa, ne vahingoniloiset, murrr!!!
Kuitenkin, ajatella, puoli vuotta sitten olit pisteessä nolla. Nyt olet ostanut oman asunnon, pärjäät edelleen ja olet näyttänyt sen muillekin. Saattaa mennä vielä pitkäkin aika, ennen kuin tunnet olosi hyväksi tai edes pääosin siedettäväksi, mutta sinä pääset sinne. Sinä olet, tiedätkös, niitä, joita sanotaan selviytyjiksi. :)
Lämmin halaus, ole ylpeä itsestäsi, tästä noustaan kyllä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuta on ensin ehkä ehdotettu, ja mikä on niin pahasti vialla, että huostaanottoa on ehdotettu, ehkä masiksen lisäksi alkoholi?
En usko! varsinkaan jos isä on kuvioissa mukana. Taisi ap jättää jotain olennaista kertomatta.
Tsemppiä kuitenkin ap:lle ja hyvä, että voit jo paremmin
Ei mulla enää hätää ole. Elämme ainakin päällepäin ihan normaalia elämää lasten kanssa, iskän ikävä on tietysti vielä iso sekä lapsilla että minulla, mutta on kuitenkin alkuajoista ja selvästi lievittynyt.
Mitään muita ongelmia ei minulla/meillä ole ollut kuin suru erosta. Silti heti ensikäynillä ehdottivat huolstaanottoa jotta voisin surra rauhassa. Todella outoa minusta(kin).
Ero tuli todella yllättäen, en osannut mitään arvata. Elin onnellista perhe-elämää ja mieheni ihan loppuun asti oli minua kohtaan rakastava. Jälkikäteen olen sitten löytänyt jotain pieniä merkkejä jotka jälkikäteen olen liittänyt siihen että mies eli silloin kaksoiselämää ja punnitsi varmaankin vaihtoehtoja, eli silloin tällöin oli hieman surumielisen etäisen oloinen ja katsoi minua mietteliäänä. Tuo oli kuitenkin niin lievää etten sitä edes noteerannut arjen pyörteissä, sitten vasta jälkikäteen. Normaalisti ihan loppuun asti mies kertoi rakastavansa minua, harrastimme seksiä yhtä aktiivisesti kuin aina ennenkin, mies toi lahjoja työmatkoiltaan kuten ennenkin, oli huomaavainen ja kertoili paljonkin asioistaan (paitsi ei siitä että mietti eroa/oli löytänyt toisen).
Eron jälkeenkin olin mielestäni suht tasapainoinen ottaen huomioon että unelmieni mies oli juuri tahtonut erota minusta ja kertaheitolla lähti elämästäni kerrottuaan asiansa. Itkin paljon, töissä vain vessassa/harvoin pyyhin silmäkulmiani muuten, kotona padot aukes sitten, mutta lapset hoidin kuitenkin, saivat ruokaa ja selitin heille kyllä että äiti on nyt surullinen mutta kyllä tämä tästä. Siivosin ja kävin kaupassa kuten ennenkin, vein lapset hoitoon ja juttelin hoitajien kanssa hakiessa ja viedessä. En siis mielestäni missään vaiheessa romahtanut ns. täysin. Lähityökaverit liioittelivat asioita pomolleni/eivät kertoneet sitä miten hyvin kaikesta huolimatta selviän, varmasti tarkoittivat sillä hyvää, mutta tuo kääntyikin sitten minua vastaan.
Sossujen asenne tuntui alkuun olevan "et sinä voi pärjätä", minulla oli tunne kuin oikein toivoisivat etten pärjää, mutta kyllä se asenne siitä pikkuhiljaa muuttui.
ap
"sen ei tarvitse olla pysyvää, saisit koota itsesi rauhassa" yms. Eli eivät olleet lopullisesti lapsia viemässä, vain akuutiksi ajaksi, mutta mielestäni todella ikävää silti sekä minua että lapsia kohtaan.
Alkoholi ei ole koskaan maistunut, huumeita en ole ikinä edes maistanut, en polta, meillä on siistiä ja oli myös tuolloin suht siistiä ja lapset puhtaita, nätisti vaatetettuja. Sossun ekakäynnillä itkin kyllä valtoimenaan, tunteet oli ihan pinnassa ja piti puhua niistä kipeistä asioista. Taisin myös vähän suutahtaa tädeille siitä että joku on meistä ilmoituksen tehnyt ja tulivat meille kun muutenkin on rankkaa.
ap
Nyt on tavannut parin viikon välein ja on tosi vaikeana kun joutuu minua näkemään.
ap
muuta on ensin ehkä ehdotettu, ja mikä on niin pahasti vialla, että huostaanottoa on ehdotettu, ehkä masiksen lisäksi alkoholi?
En usko! varsinkaan jos isä on kuvioissa mukana. Taisi ap jättää jotain olennaista kertomatta.
Tsemppiä kuitenkin ap:lle ja hyvä, että voit jo paremmin
Aina ei jostakin syystä isälle edes mitään kerrota! Ja tiedän koska todella hyvät ystäväni ovat suurinpiirtein tällaisessa tilanteessa. Lapset lähtivät huostaan ja muualla asuvalle isälle ei ilmoitettu mitään. Sai sen muuta kautta tietoonsa ja nyt taistelee lapsista.
Sossussa ei ensin "ehditty" puhumaan.
halusivat katsoa, pystytkö ryhdistäytymään pakon edessä, vai heittäydytkö virran vietäväksi.
Alue: Aihe vapaa
Onpas niillä vähän tekemistä!