pettäminen ja kuinka jatkaa...

nämä tilanteet ovat vaikeita!! jos minun mieheni kertoisi samanlaisen jutun niin lähtisin, vaikka siinä rikkoutuisi perhe! minä en pystyisi enää harrastamaan seksiä hänen kanssa miettisin vain että mieheni ajattelee sitä ihanampaa tiukempaa ja mahtavampaa panoa sen vieraan kanssa, aina kun näkisin mieheni nauravan tulisi olo että ei hänellä ole siihen oikeutta, siellä onnellisena naureskelee vailla katumusta eli on iloinen petoksestaan!! en soisi hänelle enää luottamustani, en pystyisi olla alasti hänen edessään, melkein toivoisin että hän pahan olonsa takia vain jättäisi minut kaatamatta petoksen taakkaa minulle, niin minä tekisin jos itse pettäisin, en edes haluaisi anteeksiantoa, lähtisin itse räpiköimään pahassa olossa, miehelleni en kertoisi sanoisin että rakkaus loppu, näinkuin se mielestäni onkin jos pettää pystyy, känni ei ole syy pettää, itsekkin olen ollut kännissä ja varsin tietoisesti harrastanut silloin seksiä tokikin sinkkuna, miehillä ei seiso tolkkukännissä, että jos seksin on saanut harrastettua niin on kyllä ollut ihan tietoinen tekemisistään!!

Itse lähtisin saman tien. En voisi enää luottaa ja miettisin aina, että mikä sai sen kerran lankeamaan niin miksi ei uudestaan? Ja mikä oli siinä "sutturassa" pettämisen arvoista. Ei, en kertakaikkiaan voisi elää enää avioliitossa. Rakkaus ei muutu hetkessä vihaksi ja katkeruudeksi, mutta kyllä se vielä sinulla on edessä. Ja olen pahoillani, että miehesi on munallaan ajatteleva narri.

Onko mies yleensä manipuloiva?



Tuntuu kuin kääntäisi pettämistään niin päin että kohta sinä pyytelet ja itket miestäsi takaisin ikuista rakkauttasi vannoen.

Heippa mikään ei ole suhteessa helppoa varsinkin jos on lapsia, en kehota ketään eroamaan mutta meidän perheessä on sopimus, että jos pettää niin se on kerrasta poikki oli selitys mikä vaan. Tilanteesi on vaikea, olen samaa mieltä kanssasi, jos toinen (mies) pettäisi en voisi kuvitellakkaan että ottaisin kalun pilluuni kun se on ollut vieraan naisen pillussa. Olen mies ja ei minua ne asiat haittaa kun vaimoni on ollut muiden kanssa sängyssä ennen minua, olihan minullakin naisia ennen kun menimme yhteen. minusta se on eri asia.

saada miehesi keskustelemaan asiasta kanssasi. Älä huuda ja möykkää tai syyllistä, se ei auta yhtään. Vaan etsikää yhdessä se syy, miksi hän petti. Pyydä häneltä rehellisyyttää, sillä muuta hänellä ei ole jäljellä.



Jos olet kaiken sen keskustelun jälkeen valmis antamaan anteeksi, niin anna. Mutta muista, että sen jälkeen asiasta ei enää keskustella. Ei tuoda asiaa millään lailla esille, vaan mennään suhteessa eteenpäin. Koskee myös sitä helyyttää ja rakastelua.



Minun aviomies petti minua. Pääsimme keskustelemalla asiassa eteen päin, toin minulle ei ole kerrottu ihan kaikkea, ja se vaivaa vieläkin. Mutta olen päättänyt että en kysele, enkä muistuttele...joskus asia ei ole päässäni päivä kausiin ja välillä kummittelee koko ajan..ja johtuu ihan vain siitä, ettei kunnolla keskuteltu asiasta. Mutta en halua enää tuoda asiaa päivä valoon, joten annan sen olla.



Luottamus: Se palaa pikkuhiljaa. Ensimmäinen koitinkivi meillä on muutaman viikon päästä, kun mies palaa "rikospaikalle" Mutta minä en voi muuta kuin luottaa. Tietää kyllä että se loppui sitten tähän, jos nyt töpeksii.



Rakastelu: Seksimme muuttui paremmaksi, ainakin hetken aikaa...sillä kumpikin halusi tuottaa toiselle mahdollisimman paljon nautintoa..minulle se oli aluksi vaikeaa, ja aina mieheni laukeamisen jälkeen itkin..mutta päätin että niin kauan rakastelemme, että viimeinenkin kyynel on vuodatettu. Saatoimme päivässä harrastaa seksiä jopa 7 kertaa..onneksemme lapset olivat tuona viikonloppuna poissa kotoota, kun asia selvisi minulle.



Kertaakaan en ole huutanut miehelleni. En silloin kun asia selvisi, enkä sen jälkeen. Olen halannut ja halunnut ymmäärtää...onko se mitään auttanut, sen näkee sitten muutaman viikon päästä.

Me olimme kummatkin uhreja..näin voisi sanoa. Pitkään huonona ja hoitamattomana olut avioliitto...taloudelliset huolet ja siihen sitten sopivasti sukulais hutsu, joka on kaikille avoin reikä, ja sitten se viina...siinähän siinä jo syytä tarpeeksi...tosin olen joskus lukenut tai kuullut, että se pettämis päätös on tehty jo aikoja sitten, se ei kuulemma tule hetken mielijohteesta....mutta ei pidä analysoida liian pitkälle..



voimia ja jaksamisia:)

Kirjoitin tossa aikaisemmin mielipiteeni 5/6, mutta kun sekään ei ottanut tuulta siipiensä alle niin vastataan sitten näin. Mene ihmeessä vieraisiin niin monen kanssa kun haluat haistata miehellesi pitkä paska, siinä neuvontaa.

Vaikutat fiksulta naiselta, joten jätä se paska huorintekijä.

Ei kyllä mikään kostoretki ole käynyt mielessäkään! Eiköhän tässä molemmilla ole ihan tarpeeksi vaikeaa ilmankin!



Ainut asia mitä tällä hetkellä toivon olisi, että saisimme tämän sotkut selvitettyä ja mietittyä mitä haluamme jatkossa... Olen hänelle sanonutkin suoraan, että jos ei halua enää olla kanssani niin sanoisi sen. Vastaukseksi saan; ei se niin ole! Tosin itsestäni en enää olekkaan niin varma, kun tämä kaikki p.a.s.k.a tuntuu kasaantuvan väliimme. Haluanko oikeasti tälläisen elämän?? Mutta pitkässä suhteessa oleena tavallaan pelkään myös mahdollista yksinoloa...



Suru, viha ja epätoivo ovat päälimmäiset tunteet tällä hetkellä. Rakastan ja kaipaan puolisoani. Olemme olleet nyt erossa toisistamme viisi päivää ja välillä tuntuu todella pahalle. Olen itkenyt todella paljon :( ja pyöritellyt asiaa mielessäni. Mietin vain mitä parempaa siinä "sutturassa" on/oli kuin minussa? Miksi näin tapahtui ja miksi minulle piti kertoa? Tietämättömyys olisi helpompaa. Huomiselle on suunniteltu ns. kotiinpaluu ja keskustelua. Saa nähdä kuinka käy?? ainakin puolisoni on luvannut keskustella, mutta saankohan minä pidettyä itseni kasassa ja keskusteltua niin kuin aikuiset...

Tapauksenne on erittäin mielenkiintoinen ja varmasti opettavainen. Muillekin. Tsemppiä keskusteluun.

tunteesi. Minulla on hyvässä mielessä vielä se kaikki paska, miltä se kipu tuntui. Sisällä myllersi niin, että oksennus tuli. Piti hengittää välillä pussin kautta, kun tuntui että sydän pakahtuu.

Kuinka joku voi loukata toista ihmistä niin paljon?



Loppupeleissä olin kiitollinen siitä, että pettäjä en ollut minä itse. Sellaista tuskaa, mitä itse koin, en todellakaan halua kenellekään tuottaa.



-Voimia-

Niinpä, omalla kohdalla oksentaminen ei ole kovinkaan kaukana ole myöskään ollut... sisällä velloo, rintaa puristaa. Henkisen kivun lisäksi kipu ja pahoivointi on myös fyysistä! Tämän kaiken kokeneena en itse halua koskaan tuottaa kellekkään samanlaista tuskaa. Haluaisin tämän vain jo loppuvan!!

Jos puolisoni katumus ja pahaolo on edes lähes tai osin samaa luokkaa... toivoisin hänen voivan aloittaa huomenna keskustelun tulevaisuudesta ihan kunnolla ilman mitään kummoisia tekosyitä, jotta pääsisimme tästä "helvetistä" eroon. Keskustelu luultavammin helpottaisi kummankin oloa ja olemista.

Se onko meillä tulevaisuutta on vielä arvoitus, mutta toivon että edes ystävinä ellei pariskuntana. Mutta voimavarani ovat niin vähissä etten todellakaan jaksa tehdä kaikkea yksin.

Täällä puhutaan aina yleensä vain fyysisestä pettämisestä. Eli seksistä kolmanne osapuolen kanssa. Joku piti jo privat strip paikassa vierailua pettämisenä, varsinkin jos vaimo oli juuri synnyttänyt. Mihin se raja oikeastaan pitäisi vetää. Vai onko se tilanteen mukaan miten loukattu osapuoli on sen kokenut.

Mielestäni henkinen pettäminen on huomattavasti raastavampaa kuin fyysinen. Itse jouduin sen kohteeksi kun vaimoni joskus monta vuotta sitten loi itselleen työpaikkaromanssin. Aluksi se oli viatonta flirttiä, sitten ihastusta ja lopulta se iso R tuli mukaan. Avioerot eivät tulleet kysymykseen, koska molemmilla oli oma perhe pienine lapsineen.

Aluksi en huomannut mitään, mutta pikkuhiljaa tuli kaikenlaisia merkkejä, kuten valehteluja menoista, pää pilvissä leijumista ja vihamielistä suhtautumista minuuun. Kun asia vihdoin paljastui ja nostimme kissan pöydälle, romahdin totaalisesti. Olin sitä mieltä että, mieluummin naisi vaikka koko lätkäjoukkueen kanssa kuin rakastuminen. Hän väitti ettei se ole vakavaa ja menee pian ohi. No ei mennyt. Sitä kesti vielä puolisen vuotta ja löysin joitain koneelle auki jääneitä rakkauskirjeitä yms. todistamaan asiasta. Voitte vain kuvitella kuinka raastavaa elämäni oli tuon ajan. Koin tilapäisen masennus ja sunnittelin itsemurhaa, jonka vain rakkaiden lasteni olemassa olo esti.

Tästä on jo siis monta vuotta enkä ole siitä vieläkään päässyt täysin yli.

Verratkaa tätä omiin kokemuksiinne.



m43