Niin, miksi kuulua kirkkoon, jos ei usko?

Ja myös sitä, miksi kirkko estää uskossa olevien homojen kirkkovihkimisen, mutta ei ole kiinnostunut niistä heteropareista jotka eivät uskossa ole mutta haluavat kirkkohäät. Minusta ristiriitaista kieltää uskovilta homoilta sellainen mikä "uskottomille" heteroille sallitaan. Ja mainittakoon vielä se, että ei uskossa oleva hetero voi mennä kirkossa naimisiin monta kertaa, mikä hieman ristiriitaista että pappi vain hymyilee että jahas Matti on viidettä kertaa alttarilla sanomassa "tahdon", jos nyt ei eroon päättyisi tämä liitto... Samaan aikaan evätään homoparilta kirkkovihkiminen, ristirritaista ja typerää.

Kannattaa käydä sanan kuulossa seurakunnan tilaisuuksissa ja antaa uskolle mahdollisuus kasvaa. Usko kuihtuu kun jättäytyy pois seurakunnan yhteydestä.

suuresti sitä miten aikuinen erittäin fiksukin ihminen puhuu Jumalasta ja kaikkeen uskontoon liittyvästä täytenä totena.



Ehkä sitten johtuu siitä, että minun suvussa kukaan ei kuulu kirkkoon ja tausta on muutenkin perin skeptinen, mutta jaksan aina hämmästyä (siis ihan vilpittömästi) sitä että eihän tuo todella voi uskoa tämän olevan totta. Ihan kuin olisi keskellä keisarin uudet vaatteet -satua.

Mä taas ihmettelen suuresti sitä miten aikuinen erittäin fiksukin ihminen puhuu Jumalasta ja kaikkeen uskontoon liittyvästä täytenä totena. Ehkä sitten johtuu siitä, että minun suvussa kukaan ei kuulu kirkkoon ja tausta on muutenkin perin skeptinen, mutta jaksan aina hämmästyä (siis ihan vilpittömästi) sitä että eihän tuo todella voi uskoa tämän olevan totta. Ihan kuin olisi keskellä keisarin uudet vaatteet -satua.

ihmettelet tuota asiaa. Minäkin nuorena pidin uskovaisia ihan kaheleina ja uskoa ihan järjettömänä juttuna. ...kunnes minulle tuli etsikkoaika ja erinäisten vaiheiden ja kautta, Jumala näytti minulle aukottoman varmasti, että Hänen sanansa on totta. Se on semmoinen asia, mitä on ihan turha järjellä perustella. Siiten tarvitaan se Jumalan kutsu ja Jumalan lahjoittama usko. Minunkaan järkeni ei tätä käsitä, mutta ihmettelen vain Jumalan suurta rakkautta.

lapsena kastettu, mutta en ole koskaan uskonut mihinkään jumaliin. Olen kuitenkin nähnyt, että henkilökohtainen usko antaa monille iloa ja lohtua elämässä, enkä osaa pitää sitä kovin vahingollisena, vaikka se perustuisikin satuihin.



En ole halunnut erota kirkosta, koska mun mielestä sen sanomassa on paljon hyvää. Arvostan heikommista huolehtimista ja lähimmäisenrakkautta, ja näitä olen pitänyt ihan keskeisenä kirkon sanomassa. Arvostan kirkon tekemää työtä vähäosaisten hyväksi. Armon ajatuksessa on mun mielestä kaunista se, että jokainen on arvokas omana puutteellisena itsenään, että sitä ei voi ansaita millään teoilla.



Se alkuviikon homoilta fundamentalisteineen sai mut kyllä harkitsemaan eroamista, koska en halua jäsenyydelläni tukea yhteisöä, jonka tavoitteena on edistää ja pitää yllä syrjiviä käytäntöjä. Onneksi kuitenkin arkkipiispa ja monet papit on irtisanoutuneet noista lausunoista, ja mä voin vielä miettiä tota eroamista.

Luulen, että kirkon jäsenissä on ainakin miljoona henkilöä, jotka eivät usko jumalaan lainkaan. Minä maksoin vielä tänä vuonna kirkollisveroa näistä syistä:



1) odotin kummiksi "pääsyä" lapselle, jolle kummien löytyminen olisi muuten ollut vaikeaa (vanhemmat halusivat kastaa lapsensa, vaikkei heillä ole kirkkoon kuuluvia sukulaisia tai oikein ystäviäkään)



2) isäni toimii kirkon virassa ja suhtaudun myönteisesti joihinkin kirkon toimintamuotoihin



3) laiskuus ja saamattomuus



Jos käyttäisin kirkon palveluita, maksaisin veroa vaikken uskokaan. Vakaumuksesta riippumatta minusta on moraalitonta maksattaa muilla palvelujaan.