Hoitajat, mitä mieltä pappojen lähentelystä?

Voit muuten varautua toistelemaan kieltojasi jatkuvasti, eivätkä ne papat muista keskusteluanne seuraavalla kerralla. Comes with the territory.



Kokeneet hoitajat pistävät lähentelyn huumoriksi. Sinun kannattaisi ehkä lukea lisää dementiasta ja miten taantuminen vaikuttaa ihmismieleen, mitä sieltä pulpahtelee esiin niin miehiltä kuin naisiltakin.

saatan naurahtaa, että mitäs se torstipappa nyt noin, höpö höpö.

Tai, että onpas se kallepappa nyt innoissaan, jotta ei housuissaan meinaa pysyä. Rauhotupas nyt, lähdetään tästä syömään.

Todellakin myös dementikolle saa sanoa ei ja väärissä paikoissa olevat kädet siirtää määrätietoisesti pois. Hoitajat EI OLE vapaata riistaa!!! Itse olen ainakin sanonut tiukasti EI ja estänyt pappojen kädet mahdollisesti jo ennen "hyökkäystä" jos tilanteita tulee. Ja jos minua kouritaan niin todellakin myös dementikko saa kuulla, että hänen tekemisensä oli väärin, vaikka sanomiset saisi toistaa kuinka monta kertaa. Muistakaa että välillä dementian taakse on myös hyvä "piiloutua".



(taisi olla vastaajat joitain ikäloppuja "kääkkiä", jotka ovat tyytäväisiä, että edes jotkut koskee. Harmi vaan, että useimmiten näiden vanhojen pappojen hyökkäykset kohdistuu juuri näihin nuoriin tyttöihin ja naisiin ja tilannetta ei todellakaan helpota, että homma pitäisi hyväksyä, koska työkavereiden mielestäkään asiassa ei ole itään ongelmaa)

että "ei vieraita naisia ole tapana ottaa takapuolesta / tisseistä kiinni, omaa vaimokultaa vain", ja otan kädet irti. Tämä siis dementikoille. Muut kähmijät saavat täydeltä laidalta. ;) Juoppojen kourimisia en jaksa enää yhtään.



-lähihoitaja-

yksin asiakkaiden kodeissa. Jos joku puhuu härskejä, varoitan että jos ei lopu tuollaiset puheet, niin minä jatkan matkaa ja käynti oli tässä. Sillä yleensä suu puhdistuu. Jos käydään käsiksi, läppäsen kädelle ja sanon että vielä kerta, ja teen rikosilmoituksen. Kerralla vaan selvä peli! Poliisia sentää vielä pelätään. Tällä työkokemuksella tunnistan jo täyden dementikon ja "dementikon".



T. lähihoitaja

on dementiaosastolla töissä, ja hän suhtautuu asiaan huumorilla. Ei tietenkään seksuaalinen häirintä ole hyväksyttyä, mutta ei noiden dementikkojen kohdalla voi oikein puhua seksuaalisesta häirinnästä, kun eivät he ymmärrä.



Suosittelisin, että sanot lempeästi, mutta tiukasti, yritä olla suuttumatta.

"En pidä siitä, että kosket" on yks tapa vastata. Jos se ei auta, niin sanoo tiukasti "ei". Kähmimistä ei tarvi kestää! Myös omalla toiminnalla voi ennaltaehkäistä kähmintää, esim. ei pyllistele / varautuu perääntymään. Eli hankaloittaa omalla työasennollaan vanhusta kourimasta. Oma ergonomia kuitenkin huomioiden :)

Kyllä sen sitten oppii, ketkä ovat kähmijöitä ja ketkä ei. Jos on kovasti päällekäyvä, niin kannattaa mennä toisen hoitajan kanssa.

Hankalinta on, jos muistutat juuri jonkun papparaisen vaimoa nuorena, silloin voi olla hankalaa selittää, miksei saa taputtaa takapuolelle. Kosintoihin vastaan usein, että mulla valitettavasti on jo sulhanen, tai sitten kiertää asian vastakysymyksellä, vaikka "montaakos olet kosinut elämäsi aikana?" ja lähtee keskustelemaan aiheesta.

On totta, että vanhus ei näkyvästi muista tapahtunutta enää hetken päästä, joten toistohuumorin ymmärtämisestä saa voimavaroja. Kärsivällisyyttä tarvitaan dementikkojen kanssa tosi paljon, mutta ne myös antavat paljon! t. dementiasairaanhoitaja

Kärsivällisyyttä tarvitaan dementikkojen kanssa tosi paljon, mutta ne myös antavat paljon!

Mitä ne antavat? Ymmärrän että työ sinänsä voi olla haastavaa ja sitä myöden tyydyttävää, vanhuksilla ainutlaatuista viisautta jne. Mutta mitä dementikot suoranaisesti antavat? Kysyn ilman sarvia ja hampaita. :)

Läheiseni on dementikko ja tunnistan, että häntä hoitaessani koen olevani erittäin tarpeellinen ja hyvä ihminen. Valtaakin siinä saa usein käyttää ihan reippaasti. Miinuspuolena tulevat sitten kakan siivoamiset plyysimatolta sun muut ihanuudet.

Elävät nuoruusmuistoissa, eivätkä voi muistaa mitä olet heille juuri sanonut. Sanomisiin en juurikaan reagoi, mutta jos käsi tulee vähän sopimattomaampaan paikaan, voi siirtää sen nätisti pois. Nopeasti sitä oppii muistamaan kuka yrittää kosketella ja voi vaikka ottaa nätisti sitä pappaa kädestä kiinni kun ohjaa vaikka wc:n niin ei niin eipä pääse koskettelemaan:)

Todellakin myös dementikolle saa sanoa ei ja väärissä paikoissa olevat kädet siirtää määrätietoisesti pois. Hoitajat EI OLE vapaata riistaa!!! Itse olen ainakin sanonut tiukasti EI ja estänyt pappojen kädet mahdollisesti jo ennen "hyökkäystä" jos tilanteita tulee. Ja jos minua kouritaan niin todellakin myös dementikko saa kuulla, että hänen tekemisensä oli väärin, vaikka sanomiset saisi toistaa kuinka monta kertaa. Muistakaa että välillä dementian taakse on myös hyvä "piiloutua". (taisi olla vastaajat joitain ikäloppuja "kääkkiä", jotka ovat tyytäväisiä, että edes jotkut koskee. Harmi vaan, että useimmiten näiden vanhojen pappojen hyökkäykset kohdistuu juuri näihin nuoriin tyttöihin ja naisiin ja tilannetta ei todellakaan helpota, että homma pitäisi hyväksyä, koska työkavereiden mielestäkään asiassa ei ole itään ongelmaa)

T:yksi vastaajista.

Olen ollut töissä monessa sairaalassa eri osastoilla parikymppisenä ja kolmikymppisenä, nuorena ja nättinä. Paljon tekemisessä dementikkojen kanssa.

Huumorintaju on oiva apu dementiapotilaiden kanssa toimiessa. Rajansa toki pitää tehdä selväksi eikä koskemista kannata sivuttaa huomauttamatta, mutta sanallisen lähentelyyn tepsii parhaiten huumori. Lähentely saattaa olla myös huomionhakua, joten enemmän huomiota muissa asioissa lähentelevää pappaa kohtaan saattaa auttaa myös. Keskustelun siirtäminen muihin aiheisiin ja sellaista reipasta, iloista, vähän ronskiakin otetta kaivataan dementiaosastoilla.

2

taisi olla vastaajat joitain ikäloppuja "kääkkiä", jotka ovat tyytäväisiä, että edes jotkut koskee. Harmi vaan, että useimmiten näiden vanhojen pappojen hyökkäykset kohdistuu juuri näihin nuoriin tyttöihin ja naisiin ja tilannetta ei todellakaan helpota, että homma pitäisi hyväksyä, koska työkavereiden mielestäkään asiassa ei ole itään ongelmaa)

Dementian edetessä normaalit rajoitukset poistuvat mielestä, ja vanhukset toimivat alkuperäisten, "eläimellisten" impulssiensa mukaan. Ruoka ja seksi ovat perustarpeita, jotka tulevat silloin paljaina esiin. Eivät nämä ihmiset sitä pahuuttaan tai tahallaan tee, sairaus se siinä puhuu.

Väkivaltainen käytös myös sairauden oire mutta ei sen hyväksytympää kuin lähentelykään. En huumorin piikkiin laita kumpaakaan käytöstä. Hoitajaksi en todellakaan ruvennut jotta papat saavat lääppiä ja lyödä..

Olin harjoittelussa ja ei kiitos enää ikinä. Tiedostan toki, että ovat sairaita ja siksi käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Yks pahimmista oli kuitenkin vuoteenoma vanhus, joka kokoajan toisti että "Hymmää. Hymmää! HYMMÄÄ. HYMMÄÄ!…….....". Toki tajuan, että siellä päässä ei enää paljon liiku, mutta että pisti vituttamaan kun tuo hokema tulee käskymuodossa. Minä en hymmäämään ala.

Lähentelyt selvittää vielä ihan helposti, mutta lyöminen on hankalampaa. Vihainen, estottomasti nyrkeillä mätkivä ja samalla kuitenkin hauras vanhus on joskus todella ikävä hoidettava.

Hanki ennakkotiedot kokeneilta hoitajilta hoidetavien tempuista. Käy itsepuolustuskurssi, jotta osaat irrottaa sopimattomat otteet tehokkaasti (esim vanhus tarttuu kiinni ranteeseesi tiukasti ja vetää sinua lähelleen, niin miten toimit?). Opettele pitämään etäisyyttä ja sellaiset työasennot, että sinua ei yllätetä. Käskytä, kiellä, läppää kevyesti ja huuda lujaa kiellon tehostamiseksi ja peräänny nopeasti. Sinun on selvittävä ilman että vahingoitat hoidettavaa fyysisesti. Varo ettei sinua vahingoiteta. Hoitajan turva on toinen hoitaja tai vartija. Vaihda alaa, jos resurssit eivät ole riittäviä suojaamaan sinua.

En ole hoitaja, mutta taas eilen luin yhden jutun siitä, mitä hoitajien mukamas pitäisi sietää. Väkivaltaa, ahdistelua, sylkemistä... Ei, ei ja ei. Kenenkään ei tarvitse pelätä omalla työpaikallaan, eikä siellä tarvitse asukkaidenkaan pelätä häiritseviä muistisairaita. Ymmärrän, että sairaus muuttaa persoonallisuutta, mutta silloin tällaisen ihmisen pitää asua korkean hoidon paikassa, jossa vaarallisia asukkaita on aina hoitamassa kaksi ihmistä yhtä aikaa ilman, että pitää yksin kohdata se takapuolia nipistelevä potilas. Enkä usko siihen, että vahvoilla lääkkeillä tokkuraiseksi saatu potilas saa hyvää hoitoa, vaikka se helpottaisikin hoitajien työtä. Mutta noissa paikoissa pitää vain jaksaa hoitaa asiat positiivisen kautta ja aivopestä vaikka teletapeilla asukkaat käyttäytymään paremmin. Ja jos asukas omaksuu uuden käytöksen, niin sitä voi palkita vaikka halauksella tai silittämisellä. Mutta ei kukaan halua koskea ihmiseen, joka käyttäytyy epäsovinnaisesti taikka väkivaltaisesti.

Sairaat vanhukset on kuin pikkulapsia, samaa asiaa pitää toistaa, toistaa ja toistaa. Tähän tarvittais jotain uraauurtavaa, nykyinen koulutus ei tunnu ottavan tarpeeksi kantaa näihin asioihin, vaan mennään vanhoilla, kun on aina ennenkin menty vanhoilla tavoilla. Kumma juttu, että lasten ja vammaisten kohdalla on saatu kehitystä aikaiseksi, miksi ei siis vanhusten kohdalla?

Vierailija kirjoitti:

Olin harjoittelussa ja ei kiitos enää ikinä. Tiedostan toki, että ovat sairaita ja siksi käyttäytyvät kuten käyttäytyvät. Yks pahimmista oli kuitenkin vuoteenoma vanhus, joka kokoajan toisti että "Hymmää. Hymmää! HYMMÄÄ. HYMMÄÄ!…….....". Toki tajuan, että siellä päässä ei enää paljon liiku, mutta että pisti vituttamaan kun tuo hokema tulee käskymuodossa. Minä en hymmäämään ala.

Anteeksi, mutta mitä tarkoittaa "hymmää"...?

Itse otan ranteesta kiinni ja sanon, että Viljo pitää näpit irti. Joskus läpsäytän sormille. Innokkaimmat osaan sopivasti jo kiertää ja varoa.