Mitä mieltä miehestä 25v jolla ei yhtään vakavaa parisuhdetta?

Tai siis yksi vuoden mittainen, näkivät tosi harvoin kuulemma mutta olivat tosissaan kuitenkin yhteisen tulevaisuuden suhteen. En tiedä onko seurustellut muuten koskaan, ei ole muita suhteita maininnut ja voi olla että niitä ei ole.



Olen tapaillut tällaista miestä, mutta ongelma on että useimmiten minä olen se joka ehdottaa tapaamista tai ottaa kontaktia. Okei, humalassa lähettelee yöllä tekstiviestejä tai juttelee fb:ssä, jotain ihan lievää kiinnostusta niissä saattaa olla, vihjailua että toivois tapaamista tms. mutta enimmäkseen ihan arkista höpöhöpöä. Ensin saatoin sanoa hänelle että on ikävä jne. johon tuli vastauksessa jotain "mullakin on vähäsen ikävä sua", mutta ei koskaan ilmaise mitään tuollaista ensin. Olen sit lopettanut sen kokonaan, en halua pyytää ulos tai laittaa mitään viestiä, ottakooon itse kontaktia jos haluaa. Kyllä se sit jotain kännistä tekstiviestiä yöllä lähettää, mutta ei siinäkään mitään intiimiä.



Mielenkiintoista on että haluaa yleensä maksaa treffeillä kaiken, antaa mun korkeintaan oman osuuden maksaa muttei yleensä sitäkään. Kaverinsa tietää että tapailee mua, joten en ole mikään salaisuuskaan, halunnut jopa kavereilleen esitellä mut. Mutta nyt kun en ole paljoa pitänyt yhteyttä ei ole hänkään.



En tiedä voisko olla myös ikä- ja elämänkokemusero tässä, koska olen vanhempi ja minulla lapsia ja pitkä vakava suhde takana. Hän on vähän ujo ja estynyt luonne muutenkin ja reagoin siihen itse samalla tavalla. Mietin että odottaako hän minulta enemmän niitä hellyyden osoituksia eikä itse vaan osaa osoittaa tunteitaan (on kyllä sanonut olevansa ihastunut muhun ja näytti yllättyneeltä kun sanoin että minäkin olen häneen) vai eikö vaan ole tarpeeksi kiinnostunut.



Mielessä on käynyt että onko hänen luonteensa vaan syynä siihen että on niin lyhyt seurusteluhistoria? On tosi sosiaalinen tyyppi muuten ja naispuolisia kavereitakin, mutta jos ei osaa vaan luoda suhteita vaan menee paniikkiin tai jotain. Onko semmosia miehiä?



Seksielämä on loistavaa, ja siitä pystytään puhumaankin, muttei sitten muista tunteista. Siinäkin hän oli ujompi mutta rohkaistunut vähitellen kun olen kannustanut ettei tarvitse ujoilla.



Kokoajan on sellainen olo kuitenkin että ehkä hän ei halua enää tavata tai pitää yhteyttä mutta sitten tuleekin taas joku viesti häneltä mikä vähän yllättää.



En tiedä, pitäiskö vaan odottaa suoraa pyyntöä tavata häneltä vai olla aktiivisempi (taas...). Ikinä ei ole kieltäytynyt tapaamasta, aina on löytynyt mulle aikaa. Mutta jotenkin rassaa olla aina se aktiivisempi kun siitä tulee olo ettei toista kiinnosta, vaikka olisikin ujoutta tms.