Outo parisuhdeongelma,olen periaatteessa rakastunut toiseen mieheen

Kannattaa unohtaa!

Kun et vain anna tunteelle liikaa valtaa, hakeudu "tahattomasti" tuttavamiehen seuraan jne. Äkkiä karkaa käsistä...



Suhteesi mieheesi kuulostaa mahtavalta. Olisin ikionnellinen, jos mulla olisi käynyt moinen säkä, että eka olisi ollut se, kenen kanssa huumori ja seksi kolahtaa (no, niihin mun mielestä perustuu aika iso osa suhteesta - toki myös luottamus jne., mutta sitäkin tuntuu ansaitusti suhteessanne olevan :) )! Harvinaista herkkua, pitäisit siitä kiinni.



Njooh, olen treffaillut, olen iskenyt ja kokeillut monia miehiä. Ei ole hääviä, usko pois. Se epätoivo että enkö ikinä löydä oikeaa miestä, enkö koskaan rakastu, enkö tapaa ihmistä joka kelpaa/jolle kelpaan kumppaniksi ja yhteisiä lapsia tekemään... No, onnekseni löysin, mutta sitä ennen on melkoinen suo tarvottu. Alussa ehkä jännää joo, mutta siihen kyllästyy hyvin äkkiä. Ei siinä ole mitään hienoa.



Nauti hiljaisuudessa ihastumisen tunteesta, mutta älä anna sille tulta siipien alle.

pitkassa suhteessa tapahtuu varmaan muutaman kerran ainakin lahes kaikille. Tosiaan ei kannata tehda asian eteen mitaan, ennemminkin yrita valttaa sita ihastusta. Jossain vaiheessa huomaat vaan, etta se tunne on mennyt ohitse. Ei ole sen arvoista todellakaan, etta rikkoisit sen takia todella onnistuneelta kuulostavan suhteen mieheesi.

Kuulostaa alle parikymppisen kirjoitukselta.

Onneksi menee ohi, kunhan antaa mennä. Ja oikeastihan hyvä suhde voittaa mennen tullen iskemiset ja kertapanot.

mutta joku komenkympin kriisi? :)

minulla on 28 :) Melkein kolmenkympin kriisi! Olen ollut teininä todella ujo, mutta mieheni jotenkin sai minut puhumaan ja tutustumaan häneen. Kyllä, olen kiitollinen että olen löytänyt näin ihanan ja rakastavan miehen itselleni ja isäksi lapsilleni. En minä anna ihastukselleni valtaa. Onhan se melko kutkuttavan mukava fiilis, että huomaa olevansa 'haluttu' vaikka on varattu ja äitikin vielä. Kiva kuulla,että tämä on ohimenevää. Pelkkä toisen miehen ajattelu tuntuu mielessäni pettämiseltä... Olen varmaan vain väsynyt ja sitten tuo kriisi lähestyy... :)



ap

Kaipaat jotakin vaihtelua, mutta sen vaihtelun ei pidä eikä saa olla toinen mies, koska silloin koko elämäsi, lastesi elämä, miehesi elämä on tuhoon tuomittua!



Mene mieluummin miehesi kanssa jonnekin kahdestaanm alkakaa harrastaa jotakin kivaa uutta tms.



Itse tein sen virheen,kuten myös lasteni isä, että molemmat luuli, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen. Se on feikkiä, totuus paljastuu noin puolen vuoden kuluttua ja siitä alkaa helvetti!



Ei, ei ei!

avioliiton aikana useita, aina ne on menneet ohi, kun ei ole TEHNYT mitään typeryyksiä.

Mietiskelin tässä pari päivää asiaa ja huomasin, että jos minulla on ollut suhteemme aikana pienikin harmiton ihastus, niin se on ollut aina samaan henkilöön..Pahinta tässä on se,että ystävämieheni osoittaa mielenkiintoa myös minuun (itse en ole osoittanut häneen kiinnostunsta vaan pidän sen asian itselläni). Miehen kiinnostus minua kohtaan tuntuu vain ruokkivan omaa ihastustani..Pitäisikö olla näkemättä miestä vähään aikaan? Pelottaa ettei tämä mene ohi vaan alkaa kavaltamaan mieltäni ja vaikuttaa minun ja mieheni suhteeseen :(



ap

Ainakin meillä se toimii niin. Huomasin, että aloin huomata aivan erityisesti erään miehen ja hänkin vaikutti jotenkin kiinnostuneelta minusta, vaikka kaikki oli vielä hyvin olematonta. Kerroin tästä miehelleni jo ennen kuin yhtään mitään oli tapahtunut. Emme olleet edes kertaakaan keskustelleet kahdestaan.



Sittemmin kävi ilmi, että mies olikin ihastunut minuun ja olisi halunnut enemmän kuin mitä minulla oli tarjota. Se, että mieheni seurasi sivusta "suhdettamme" ja välillä kysyi minulta, mitä tälle toiselle kuuluu ja vieläkö hän lähestyy, toimi minulle tehokkaana rajoitteena. Enhän oikeasti halunnut pilata hyvää avioliittoani. Pystyin vastustamaan kiusausta.



Onhan se uskomattoman imartelevaa ja tuntuu tosi hyvältä, että joku välittää. Mutta ei elämäänsä kannata sen takia karille ajaa, jos kaikki on omassa liitossa hyvin.

Mietiskelin tässä pari päivää asiaa ja huomasin, että jos minulla on ollut suhteemme aikana pienikin harmiton ihastus, niin se on ollut aina samaan henkilöön..Pahinta tässä on se,että ystävämieheni osoittaa mielenkiintoa myös minuun (itse en ole osoittanut häneen kiinnostunsta vaan pidän sen asian itselläni). Miehen kiinnostus minua kohtaan tuntuu vain ruokkivan omaa ihastustani..Pitäisikö olla näkemättä miestä vähään aikaan? Pelottaa ettei tämä mene ohi vaan alkaa kavaltamaan mieltäni ja vaikuttaa minun ja mieheni suhteeseen :( ap

Sen ihastuksen näkeminen roihauttaa liekiä, sitten se hiipuu ja niin edelleen. Minulla on vähän sama tilanne, järjellä ymmärrän tuon miehen viatkin, samoin oman mieheni hyvät puolet - mutta silti se kiehtoo. Jos käyttäisin sanaa sukulaissielu, se olisi tässä. Toisaalta tiedän siitä ihmisestä sen verran, että en halauisi jakaa arkea hänen kanssaan.

Käytännössä en tee asialle mitään, en välttele, mutta en lähde flirttaamaankaan. Tilanne on ollut samassa monta vuotta. Välillä turhauttaa, humalassa tekisi mieli mennä iholle, mutta suurimman osan aikaa se on vain yksi ihmissuhde muiden joukossa, joka antaa jotain erityistä, mutta ei ole ykkönen elämässäni.

Tämä Kirjoitus oli kuin mun suusta! Mulla tosin ikää pari vuotta enemmän kuin sulla ja pari vuotta on siitä kun ihastuin tähän yhteen eikä aika ole auttanut asiaa ollenkaan :(

eilen illalla mieheni kanssa pitkään suhteestamme ja kyselin, onko hänellä koskaan meidän aikanamme ollut pientäkään ihastusta. Hän kielsi vaikka yritin tivata, että varmasti on ollut joku pieni ihastus. Ei kuulemma ole ollut ja sanoi olevansa minun kanssani onnellinen, ei tarvitse ihastuksia todistamaan sitä. Minä tottakai myös kielsin, että minulla olisi joku ihastus..Tiedän, että mieheni murtuisi jos kertoisin hänelle..



ap

..ja siksi kerroinkin jo ennen kuin olin ihastunut. Mutta yllättäen onkin käynyt ilmi, että mieheni mielestä minuun ihastuneet ulkopuoliset eivät ole hänelle minkäänlainen uhka. Hän rakastaa minua yli kaiken ja tietää, että minä rakastan häntä. Näin ollen hän on pelkästään huvittunut ja hieman ylpeä siitä, että minua liehitellään. Hänen mielestään se nostaa minun arvoani ja olen huomannut, että hän on itsekin entistä innostuneempi pitämään minut onnellisena :)



Älä sinäkään ap ajattele miehesi puolesta. Pieni kilpailu saattaa vain piristää avioliittoanne.

Ja sanoi, että tuo nainen on hänen bestiksensä. Minä annoin hänen pitää bestiksensä. Sitten ihastus syveni rakkaudeksi. Tämän takia olemme eroamassa.

ja samat fiilikset sille tuli kuin ap:llekin. Lähti sitten ja jätti perheensä.



Mutta minulle tuli myös samanlaisia fiiliksiä, että en pääse iskemään miehiä ja harrastamaan yhden illan suhteita, mutta nyt kun olisi mahdollisuus niin ei kiinnostakaan yhtään sellainen. Sama exällä. Kumpikin ihastui toiseen jo ennen eroa, minä tein päätöksen etten lähde sen takia, mutta vuoden päästä ex ihastui toiseen ja lähti pelkän ihastuksen takia, ilman että olisi ollut mitään suhdetta vielä.



Meillä tällaisia fiiliksiä oli pari vuotta ennen kuin lopullinen ero tuli, 9,5v yhdessäolon jälkeen. Lopulta ero tuli minulle shokkina, toinen olikin hautonut sitä jo vuoden vaikka luulin että kaikki on taas hyvin.

Sama fiilikseni on jatkunut nyt tämän ketjun aloituksesta lähtien, ellei kauemminkin..Ihastus on jonkin verran laantunut, mutta jos näen kyseisen miehen niin ihastus palaa taas ennalleen. Kauanko tätä kestää?! Minulla on oikeasti kamala olo mieheni puolesta, vaikka hän ei asiasta tiedäkään. Mieheni on minulle kaikki kaikessa ja rakastan häntä kuten hänkin minua. Tämä ihastus ei mene mieheni edelle. Laantuuko tämä oikeasti ajan kanssa? Minua ahdistaa enkä uskalla kertoa miehelleni, hän murtuisi :(



ap

Panase sitä ja katso miten käy.

ei kyllä ole päällimmäisenä ajatuksissa käydä panemassa vierasta miestä,mutta kiitos vinkistä.



ap