Lue keskustelun säännöt.
Jaksaisitko yh:na lapsen kanssa, jolla on adhd, asperger ja uhmakkuushäiriö?
14.10.2010 |
Lisäksi käyttäytymisessä olisi psykopaattisia piirteitä, silmitön ja hengenlähtö tarkoitusperänä oleva väkivalta saksilla lyömisineen ja jatkuvat tappo-ja murhauhkaukset vanhempaa kohtaan sekä patologinen valehtelu kaikista mahdollisista asioista. Kieltäytyisi totaalisesti syömästä mitään ja karjuisi pää punaisena 2 tuntia ennenkuin suostuisi edes koskemaan ruokaan. Jos sinulla ei olisi ketään muuta hoitajaa tälle lapselle itsesi lisäksi niin miten jaksaisit?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon ihan suoraan, etten jaksaisi. Veisin lapsen terapiaan ja lastenpsykiatrian osastolle jos on persoonallisuushäiriön piirteitä.
tuommoisessa tilanteessa lapselle hoitopaikkaa jostakin laitoksesta / tukiperheestä muutaman päivän kuussa edes?
omissa diagnooseissa. Kukaan ammattilainen ei tuollaista diagnoosia tekisi.
t. ammattilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hae apua pian! lapsi voi päästä psyk.osastolle ja sijaisperheeseen jos sinä et itse jaksa häntä. apuja on saatavilla kun vain kerrot REHELLISESTI miten teillä kotona menee!!
omissa diagnooseissa. Kukaan ammattilainen ei tuollaista diagnoosia tekisi. t. ammattilainen.
Lasten uhmakkuushäiriö
Lääkärikirja Duodecim
23.7.2010
Matti Huttunen
Itsehoito
Milloin hoitoon
Lasten uhmakkuushäiriö ilmenee yleensä 7–12 vuoden ikäisillä lapsilla. Uhmakkuushäiriölle on ominaista ikään nähden selvästi poikkeava tottelematon käytös, jolle on ominaista usein tapahtuva maltin menetys, toistuva riitely aikuisten kanssa, usein ilmenevä tarkoituksellisen uhmakas käytös vanhempia kohtaan, toistuva kieltäytyminen noudattaa sääntöjä, usein ilmenevä toisten ihminen ärsyttäminen, toisten syyttäminen omista virheistä, herkkä ärsyyntyminen, usein ilmenevä vihaisuus ja pahantuulisuus sekä ilkeys ja kostonhimoisuus. Ongelmat ilmenevät vähitellen ja useimmiten kotona, mutta niitä voi myöhemmin ilmetä myös koulussa ja toveripiirissä. Uhmakas käytös kestää kuukausia, joskus vuosiakin.
Uhmakkuushäiriöllä ei siis tarkoiteta pienten lasten normaaliin kehitykseen kuuluvia ohimeneviä uhmaikäkausia tai murrosikään usein kuuluvaa lievempiasteista kapinallisuutta.
Uhmakkuushäiriö on suhteellisen tavallinen ongelma, koska jopa 10 % lapsista kärsii ainakin lieväasteisesta uhmakkuushäiriöstä ja ainakin 2 % kouluikäisistä lapsista hankalampiasteisesta uhmakkuudesta. Häiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä.
Uhmakasta käytöstä esiintyy myös muiden lastenpsykiatristen häiriöiden yhteydessä kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä (ADHD), masennustiloissa ja psykoottisissa häiriöissä. Tällöin uhmakkuuden taustalla olevan muun häiriön hoito on tärkeätä.
Itsehoito
Lapsen uhmakkuus koettelee suuresti vanhempien psyykkistä sietokykyä, minkä vuoksi satunnaiset maltin menetykset ovat hyvin ymmärrettäviä. Lapsen kannalta on kuitenkin aina rakentavampaa, jos vanhemmat ja opettajat pyrkivät samalla ymmärtämään lapsen käytöksen taustaa. Vanhempien oma stressaantuneisuus, uupumus ja masentuneisuus ovat omiaan vain lisäämään lapsen uhmakkuutta.
Isovanhempien ja ystävien muodostama sosiaalinen tukiverkosto on lapsen vanhemmille ja lapselle tärkeitä.
Milloin hoitoon
Uhmakkuushäiriöstä kärsivän lapsen vanhempien on aina viisasta kääntyä lastenpsykiatrin, lastenpsykologin tai kasvatusneuvolan puoleen. Uhmakkuuden jatkuessa pitempään lapsella on selvästi suurentunut riski käytöshäiriön ja päihteiden ongelmakäytön kehittymiseen. Ammatti-ihmisiltä saatava kasvatuksellinen ja psykoterapeuttinen tuki auttaa lasta usein pääsemään nopeammin eroon uhmakkuudestaan. Uhmakkuuden taustalla joskus olevien muiden psykiatristen häiriöiden diagnosointi on tärkeää hoidon suunnittelun kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osastojaksoja varmaan tarvittaisiin ja sijaisperhettä, jotta jaksaisin.
Oma lapseni ei ole ihan noin pahasti oireillut enkä ole yh, olen jotenkin jaksanut.
Pahimmassa vaiheessa lapsi oli suljetulla osastolla jakson
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan hakea ja ottaa vastaan kaikki mahdollinen apu. Itselläni on kolme erityislasta, ehdin olla myös yksin heidän kanssaan (eron jälkeen). Ei ole mitenkään hienoa yrittää väen väkisin pärjätä yksin - rohkeutta on pyytää ja hakea apua ja tukea. Sinänsä: totta kai lasteni kanssa jaksan. Ei ole vaihtoehtoja.
En varmasti jaksaisi, ainakin pehmustaisin ja ääni eristäisin jonkun kopin johon tuo riiviön saisin välillä.
Oikeasti kyllä hakisin jostain neuvolasta apua.