Mieheni rakastui toiseen, ero edessä

Ei varmaan paljoa lohduta tietenkään. Mutta näissä muissa tapauksissa on lähes poikkeuksetta naiset palanneet lasten kanssa Suomeen, tukiverkkojen luo. Hankkineet kotoa uuden työpaikan.



Keskustele miehesi kanssa. Vaihtoehtoja ei varmaan paljoa jää. Ei ole mitään iloa jos jäät sinne lastesi vuoksi kituuttamaan ja voit itse huonosti ja teillä on lasten kanssa taloudellisestikin vaikeaa. Se heijastuu lapsiinkin.



Mies on kuitenkin tässä oman valintansa tehnyt, nyt on sinun vuorosi. Hän ei voi kovin suuria alkaa vaatimaan, kun itse on tämän tilanteen aiheuttanut.

Ei varmaan paljoa lohduta tietenkään. Mutta näissä muissa tapauksissa on lähes poikkeuksetta naiset palanneet lasten kanssa Suomeen, tukiverkkojen luo. Hankkineet kotoa uuden työpaikan.

Keskustele miehesi kanssa. Vaihtoehtoja ei varmaan paljoa jää. Ei ole mitään iloa jos jäät sinne lastesi vuoksi kituuttamaan ja voit itse huonosti ja teillä on lasten kanssa taloudellisestikin vaikeaa. Se heijastuu lapsiinkin.

Mies on kuitenkin tässä oman valintansa tehnyt, nyt on sinun vuorosi. Hän ei voi kovin suuria alkaa vaatimaan, kun itse on tämän tilanteen aiheuttanut.

Mutta onko oikein lapsia kohtaan, että kiskaisen heidät taas irti omista rutiineistaan, ystävistään ja kodistaan, jonne he ovat sopeutuneet? Tai onko se oikein heitä kohtaan, että vien heidät niin kauas isästään? Isä ja lapset kuitenkin rakastavat toisiaan ja mies on nykyisin lasten kanssa ehkä paremminkin kuin ennen. Taloudellisesti kyllä pärjäämme.

22 jne

Olemme itse asuneet lastemme kanssa ulkomailla 2 eri maassa ja nyt olemme takaisin Suomessa. Kyllähän sitä tälläisessäkin tilanteessa miettii, miten lapset pärjää ja sopeutuu muuttoihin. Vastaus on, usein paremmin kuin me aikuiset! En sitä sano, että jatkuva muuttaminen olisi hyvästä. Mutta ei lasten maailma siihen kaadu. Ja taas kääntäen, lapsilla on parempi olla kun äidillä on parempi olla. Netin kautta on tosi helppo pitää ystäviin yhteyttä ja lentokoneet kulkee.



Mielestäni olisi jopa tyhmää uhrautua isän pillin mukaan. Miksei mies voi muuttaa Suomeen uuden kumppaninsa kanssa ollakseen lähempänä lapsiaan? Nähdäkseni edelleen se et ole sinä, joka lasten kodin ja perheen on rikkonut. Sen on tehnyt mies jo! Tottakai lapsille olisi hyvä olla molempien vanhempien lähellä. Mutta mikä on sitten sen vaihtoehtoiskustannus näin bisnestermillä?



En teilaa toki sitäkään, että jäät ulkomaille lasten kanssa. Miksi tosiaan muuttaisit Suomeen, jos teillä on kaikki hyvin siellä? Mutta olisi väärin jäädä pelkästään korjaamaan jotain, mitä ei koskaan enää saa korjattua.



Sinä itse tiedät, mikä on teille paras vaihtoehto.

Jotenkin olen ajatellut, että Suomeen muutto olisi jotenkin itsekästä. Mua se helpottaisi, mutta lapsille olisi hankalaa. Tuo lasten muutto maasta toiseen on helpompaa, kun siihen ei liity eroa, vaan perhe pysyy yhdessä. Tulisi lapsille kaksi aika isoa muutosta kerralla, ero isästä sekä muutto takaisin kotimaahan.



Itse asiassa isäkin toivoisi meidän muuttavan. Haluaisi kai olla rauhassa heilansa kanssa, mutta en usko hänen nyt rakkauden huumassaan tajuavan, miten paljon lapset jo nyt itkevät iltaisin hänen peräänsä. Mulla tuntuu jo pahalta nyt kuunnella sitä, saati sitten jos muutamme Suomeen asti. Eikä mies taida tajuta, miten äkkiä jäisi lasten arkisesta elämästä pois ja "elävä" suhde lapsiin olisi vaikea säilyttää.

Jotenkin olen ajatellut, että Suomeen muutto olisi jotenkin itsekästä. Mua se helpottaisi, mutta lapsille olisi hankalaa. Tuo lasten muutto maasta toiseen on helpompaa, kun siihen ei liity eroa, vaan perhe pysyy yhdessä. Tulisi lapsille kaksi aika isoa muutosta kerralla, ero isästä sekä muutto takaisin kotimaahan.

Itse asiassa isäkin toivoisi meidän muuttavan. Haluaisi kai olla rauhassa heilansa kanssa, mutta en usko hänen nyt rakkauden huumassaan tajuavan, miten paljon lapset jo nyt itkevät iltaisin hänen peräänsä. Mulla tuntuu jo pahalta nyt kuunnella sitä, saati sitten jos muutamme Suomeen asti. Eikä mies taida tajuta, miten äkkiä jäisi lasten arkisesta elämästä pois ja "elävä" suhde lapsiin olisi vaikea säilyttää.

Miehellä ei riitä intoa lapsille uuden naisen ihastuksessaan. Mutta jos vain jättäisi lasten tapaamisen saisi huonon isän maineen. Jos sinä viet lapset Suomeen hän kärsii mutta ei voi tilanteelle mitään.

Eli tee mitä teet, mies taitaa olla jättämässä koko perhettä, yrittää vain ensin oman maineen turvaavaa tapaa.

Jotenkin olen ajatellut, että Suomeen muutto olisi jotenkin itsekästä. Mua se helpottaisi, mutta lapsille olisi hankalaa. Tuo lasten muutto maasta toiseen on helpompaa, kun siihen ei liity eroa, vaan perhe pysyy yhdessä. Tulisi lapsille kaksi aika isoa muutosta kerralla, ero isästä sekä muutto takaisin kotimaahan.

Itse asiassa isäkin toivoisi meidän muuttavan. Haluaisi kai olla rauhassa heilansa kanssa, mutta en usko hänen nyt rakkauden huumassaan tajuavan, miten paljon lapset jo nyt itkevät iltaisin hänen peräänsä. Mulla tuntuu jo pahalta nyt kuunnella sitä, saati sitten jos muutamme Suomeen asti. Eikä mies taida tajuta, miten äkkiä jäisi lasten arkisesta elämästä pois ja "elävä" suhde lapsiin olisi vaikea säilyttää.

Miehellä ei riitä intoa lapsille uuden naisen ihastuksessaan. Mutta jos vain jättäisi lasten tapaamisen saisi huonon isän maineen. Jos sinä viet lapset Suomeen hän kärsii mutta ei voi tilanteelle mitään.

Eli tee mitä teet, mies taitaa olla jättämässä koko perhettä, yrittää vain ensin oman maineen turvaavaa tapaa.

Tosin mies on viime aikoina keskittynyt lapsiin enemmän kuin pitkiin aikoihin aiemmin. Mutta mikä olisi lapsille parasta? Lähteä vai jäädä?

..että jokainen muutto jättää lapseen jälkensä, vaikka ne eivät heti päälle näy. Sitten myöhemmin tulee parisuhteissa vaikeuksia, kun on pienenä repäisty liian monta kertaa juuriltaan. Tulee vaikeuksia luottaa minkään pysyvyyteen, masennusta, arvottomuutta ja vaikeuksia sitoutua. Ainakaan minun mieheni ei ole pystynyt antamaan vanhemmilleen anteeksi sitä, että joutui muuttamaan ensin 5-vuotiaana, sitten 11-vuotiaana ja lopulta 16-vuotiaana maanosasta toiseen.

Vaikka kaikki sanovat, että lapset sopeutuvat, niin ei se aina ihan helppoa ole. Ja luulen vielä, että kotimaahan paluu voi olla melkein vaikein muutto, kun enää ei vaikeuksia voi pistää kulttuurierojen tai kielivaikeuksien piikkiin. Jos jaksaisin täällä vielä vähän aikaa, niin lapset saisivat kuitenkin sopeutua ajatukseen paluusta.

Mutta totta sekin, että oman mielenterveyden kustannuksella ei passaa alkaa leikkimään, jos täällä kovin hankalaksi asiat muuttuvat.



22

Jos vaikka ap sattuisi olemaan kuulolla. Kiinnostaisi, miten kävi? Mitä nyt kuuluu?



Itsellä on nyt aika lailla sama tilanne.

up

tai joku muu saman kokenut.



Itselläni on sama tilanne ja juuri tuo lasten etu mietityttää. Itse pärjäisin Suomessa paremmin, mutta miten silloin käy lasten ja isän suhteen?

Alle kuusivuotiaat eivät lennä yksin ja toisaalta lapsilla on jo täällä omat kuvionsa ja kaverinsa.



Muutenkin kauheaa olla täällä yksin ja ilman tukiverkkoja, kun mies haukkuu minua päivät pitkät ja liihottelee kultansa kanssa riennosta toiseen. Vielä eivät ole löytäneet yhteistä asuntoa, joten mun on siedettävä miestä vielä toistaiseksi.



Olisipa hienoa kuulla, miten ap:lle on käynyt ja kuinka tilanne on ratkennut, mutta tämä taitaa olla sen verran vanha viesti, että turha toivo.

tai joku muu saman kokenut.

Itselläni on sama tilanne ja juuri tuo lasten etu mietityttää. Itse pärjäisin Suomessa paremmin, mutta miten silloin käy lasten ja isän suhteen?

Alle kuusivuotiaat eivät lennä yksin ja toisaalta lapsilla on jo täällä omat kuvionsa ja kaverinsa.

Muutenkin kauheaa olla täällä yksin ja ilman tukiverkkoja, kun mies haukkuu minua päivät pitkät ja liihottelee kultansa kanssa riennosta toiseen. Vielä eivät ole löytäneet yhteistä asuntoa, joten mun on siedettävä miestä vielä toistaiseksi.

Olisipa hienoa kuulla, miten ap:lle on käynyt ja kuinka tilanne on ratkennut, mutta tämä taitaa olla sen verran vanha viesti, että turha toivo.

Mutta jos joka tapauksessa järjestätte asumisenne niin että mies muutta pois, niin miski ihmeessä annat sen viivytellä siellä haukkumassa? Osoita ovea ja sano että hankkii väliaikaiseksi oman kämpän, sinulle ei kuulu hänen ja uuden naisen asunnon etsinnät.

Oma olosi voi helpottaa jo siitä että saat tuon ilkeilevän miehen ulos kodistasi.

muuttamaan. Mutta en jotenkaan voi vain ottaa ja pakata sen kamoja ja käskeä häipymään. Kuulema ei vain löydä sitä sopivaa kämppää.



Ja kyllä helpottaisi, jos mies lähtisi, mutta toisaalta esimerkiksi käytännön asioiden hoitamsessa on eduksi, että talossa on kaksi aikuista. Tai siis on silloin kun on eli pyydän miestäni olemaan kotona, kun mun täytyy käydä jossain ilman lapsia. Tai en tiedä, tuntuu vain niin julmata ajaa joku pois lastensa luota. Vaikka minä hänen läsnäolostaan kärsinkin.

minäkin asun ulkomailla, ja erään täällä asuvan suomalaisen ystävättäreni mies on kuulemma ihastunut minuun... Ei kyllä ainakaan tietääkseni olla yhteen muuttamassa. :D



Mutta voimia, tee niin kuin sinulle ja lapsille on parasta, muuttamisen kanssa tietty huoltajuusasiat voivat aiheuttaa ongelmia. Tai etsi uusi mies sieltä? Yleensä ulkomaalaiset ovat muutenkin suomipoikaa parempia. :)

jees. Tällä jatketaan Suomessakin.

Miksei välillä mies voisi olla hyvä ja nainen paha?



T: 11cm mies viva el las palmas

minäkin asun ulkomailla, ja erään täällä asuvan suomalaisen ystävättäreni mies on kuulemma ihastunut minuun... Ei kyllä ainakaan tietääkseni olla yhteen muuttamassa. :D

Mutta voimia, tee niin kuin sinulle ja lapsille on parasta, muuttamisen kanssa tietty huoltajuusasiat voivat aiheuttaa ongelmia. Tai etsi uusi mies sieltä? Yleensä ulkomaalaiset ovat muutenkin suomipoikaa parempia. :)

Ei kiitos miehiä nyt vähään aikaan. Ei minkään maalaisia. Mun omassa elämässni on jo niin paljon järjestämistä, ettei jaksa edes ajatella muita ihmisiä.

Kuinka muuten tiedät, että ystävättäresi mies on rakastunut sinuun? Mitkä ovat sinun tunteesi häntä kohtaan? Miten käyttäydyt hänen seurassaan: Oletko vaivautunut vai otatko kaiken ihailun vastaan ja nautit siitä täysin siemauksin (tällä hetkellä ottaisin vastaan kenen tahansa ihailun ja nauttisin siitä, mutta olen aivan liian väsynyt edes harkitakseni ulkona käymistä tai muiden ihmisten kanssa olemista)?

Entä miltä tunttu olla tekemisissä tämän ystävättäresi kanssa? Tietääköhän tilanteesta ja onko hän mustasukkainen?

Noin meilläkin tilanne alkoi. Tunsin kyllä tuon ihastuksen kohteen ja aluksi kyse oli vain yksipuoleisesta ihastuksesta, mutta mieheni saalistajan vaistot kai heräsivät ja pitkän piirityksen jälkeen hän sitten alkoi saamaan vastakaikua tunteilleen.

Joskus teksi mieli varoittaa tätä uutta ihastusta siitä, millainen kusipää mieheni kotona on ja muistuttaa, että sellainen hän tulee olemaan uuttakin ihastusta kohtaan, kunhan aikaa kuluu ja tulee taas uusi ihastus. Mutta pitäisi vain jätetyn akan katkerana höpinänä. Missä tietenkin olisi ainakin osittain oikeassa.

Kyseinen mies on kertonut tunteistaan tekstiviesteillä. En nyt rakastumisesta puhuisi, ehkä kyseessä on vähän voimakkaampi ihastuminen. Minä en ole häneen ihastunut, hän on mukava ja komeakin mies, sellainen josta voisin kyllä olla kiinnostunut jos olisimme molemmat vapaita, mutta olen itsekin siis naimisissa enkä ole suunnitellut mitään seikkailuja.



Vähän hassuahan tässä on sekin, että ystävättäreni kirjoittelee aika aktiivisesti eräälle nettipalstalle ja myös suhteestaan, jossa on ilmeisesti ollut jonkinasteisia ongelmia miehen tutustuttua minuun. Tämä nainen ei siis ole mikään "oikea" ystävätär, vaan olemme tutustuneet vain siksi kun satumme molemmat asumaan ulkomailla. Hän on kyllä ihan mukava, ei sillä.



En ole siis aikeissa toimia asian suhteen yhtään mitenkään, enkä nyt etenkään kertoa tälle naiselle. Emme tapaa kovin usein, joten ei siinä ole sen kummempaa ongelmaa, tämän aloituksen (ja sinun) tilanne vain kummastutti/huvitti, kun oli niin samanlainen. Lieneekö sitten yleistäkin että ulkomailla vaihdetaan pareja niiden omanmaalaisten kesken...?



En siis osaa auttaa, muuten kuin toivottamalla hyvää jatkoa ja että asiat järjestyvät. :)

Kyseinen mies on kertonut tunteistaan tekstiviesteillä. En nyt rakastumisesta puhuisi, ehkä kyseessä on vähän voimakkaampi ihastuminen. Minä en ole häneen ihastunut, hän on mukava ja komeakin mies, sellainen josta voisin kyllä olla kiinnostunut jos olisimme molemmat vapaita, mutta olen itsekin siis naimisissa enkä ole suunnitellut mitään seikkailuja.

Tilanteissamme on tosiaan hyvin samankaltaisia piirteitä, siis noin juuri alkoi mellä. Sitten tämä ihastus erosi puolisostaan ja mieheni osoittama sinnikäs ihailu alkoi tehdä tulosta he aloittivat ensin "ihan ystävyyden", joka sitten syveni. Tekstiviesteillä kai mieskin aluksi tunteistaan kertoi.

En ole siis aikeissa toimia asian suhteen yhtään mitenkään, enkä nyt etenkään kertoa tälle naiselle. Emme tapaa kovin usein, joten ei siinä ole sen kummempaa ongelmaa, tämän aloituksen (ja sinun) tilanne vain kummastutti/huvitti, kun oli niin samanlainen. Lieneekö sitten yleistäkin että ulkomailla vaihdetaan pareja niiden omanmaalaisten kesken...?

Minä olisin ollut todella kiitollinen, jos tämä nainen olisi kertonut minulle mieheni lähestymisestä. Nyt hän sen sijaan yritti kai suojella minua jotenkin ja vaikka epäilin suhdetta, eikä mieskään sitä myöntänyt, minulla ei ollut varmuutta pitkään aikaan.

Kun sain selville, oli viha suunnaton. Vaikka tiedän, että mieheni asiasta olisi pitänyt kertoa, olen vihainen tälle naiselle, joka oli tekemisissä kanssani ja valehteli minulle esimerkiksi siitä, että ei ole nähnyt miestäni aikoihin, vaikka olivat juuri edellisenä päivänä tavanneet. Tuntui kuin kaikki olisivat huijanneet minua.

Olisin halunnut tietää jo noista ensimmäisistä tekstiviesteistä, jotta olisin tiennyt missä mennään ja pystynyt valmistautumaan tilanteeseen. meillä meni myös suhteessa tuohon aikaan huonosti ja epäilin ääneenkin syyksi ihastumista toiseen. Mies kielsi sen, vaikka kertominen olisi selvittänyt tilannetta minullekin ja olisi saanut käsittämään mistä ikävä käytös minua kohtaan johtui. Oma syyllisyys tilanteesta olisi helpottunut.

Lisäksi olisin voinut pyytää miestä muuttamaan pois jo siinä vaiheessa, kun heidän seurustelunsa varsinaisesti alkoi. Olisin säästynyt paljolta haukkumiselta. Nyt miehen syyllisyys purkautui suuttumisena minulle.

Minä luulen, että ulkomailla näitä samanmaalaisten suhteita syntyy yllättävän paljon. Ollaan kuitenkin eristyksissä normaalaista ympyröistä ja tukiverkoista, mikä saa aiemmat käyttäytymissäännöt menettämään merkitystään.

Tietenkin tämmöisessä tilanteessa aiemmat ongelmat kärjistyvät, mutta lisäksi ainakin meillä ongelmia on tuonut se, että ollaan niin paljon kahdestaan ja perheen ulkopuolisia tavanomaisia sosiaalisia suhteita paljoakaan ei ole. Samanmaalaisia yhdistää kuitenkin yhteinen kieli, jonka puhuminen jo sinänsä rentouttaa. Ainakin täällä kontaktit muihin suomalaisiin tapahtuvat yleensä aika kosteissa merkeissä, jolloin ainakin minun puolisollani on aina kynnys ihastua toiseen ollut tavallista matalampi. Ja koska muihin suomalaisiin on usein melkein pakko olla yhteydessä, on vaikea välttää sitä, että olisi ihastuksen kanssa tekemisissä.

En siis osaa auttaa, muuten kuin toivottamalla hyvää jatkoa ja että asiat järjestyvät. :)

Auta kanssasisartani ja kerro tilanteesta hänelle! Vaikka nimettömänä sen nettipalstan kautta tai sitten rohkaiset itsesi ja pyydät häntä kahville tms. ja näytät miehensä lähettämiä viestejä. Voi tietenkin suuttua aluksi, mutta luultavasti on kuitenkin kiitollinen hetken päästä. Lienee jo jotain sellaista epäillytkin ja helpottuu, kun ei olekaan vainoharhainen, vaikka mies niin väittäisikin.

Musta itsestä tuntuu juuri nyt, että asiat eivät meillä järjesty. Olen erityisen katkera etenkin tuosta suhteen peittelystä ja valehtelusta. Suomalaisten kesken täällä melkein kaikki tuntevat toisensa ja tuntuu kuin melkein koko muu yhteisö olisi huijannut minua, sillä aika moni on suhteesta tiennyt. Sellainen olo, ettei enää tiedä onko ketään johon voisi luottaa. Olen siis tosi yksin lasteni kanssa.

Tilanteissamme on tosiaan hyvin samankaltaisia piirteitä, siis noin juuri alkoi mellä. Sitten tämä ihastus erosi puolisostaan ja mieheni osoittama sinnikäs ihailu alkoi tehdä tulosta he aloittivat ensin "ihan ystävyyden", joka sitten syveni. Tekstiviesteillä kai mieskin aluksi tunteistaan kertoi.



Minä olisin ollut todella kiitollinen, jos tämä nainen olisi kertonut minulle mieheni lähestymisestä. Nyt hän sen sijaan yritti kai suojella minua jotenkin ja vaikka epäilin suhdetta, eikä mieskään sitä myöntänyt, minulla ei ollut varmuutta pitkään aikaan.



Kun sain selville, oli viha suunnaton. Vaikka tiedän, että mieheni asiasta olisi pitänyt kertoa, olen vihainen tälle naiselle, joka oli tekemisissä kanssani ja valehteli minulle esimerkiksi siitä, että ei ole nähnyt miestäni aikoihin, vaikka olivat juuri edellisenä päivänä tavanneet. Tuntui kuin kaikki olisivat huijanneet minua.



Olisin halunnut tietää jo noista ensimmäisistä tekstiviesteistä, jotta olisin tiennyt missä mennään ja pystynyt valmistautumaan tilanteeseen. meillä meni myös suhteessa tuohon aikaan huonosti ja epäilin ääneenkin syyksi ihastumista toiseen. Mies kielsi sen, vaikka kertominen olisi selvittänyt tilannetta minullekin ja olisi saanut käsittämään mistä ikävä käytös minua kohtaan johtui. Oma syyllisyys tilanteesta olisi helpottunut.



Lisäksi olisin voinut pyytää miestä muuttamaan pois jo siinä vaiheessa, kun heidän seurustelunsa varsinaisesti alkoi. Olisin säästynyt paljolta haukkumiselta. Nyt miehen syyllisyys purkautui suuttumisena minulle.



Minä luulen, että ulkomailla näitä samanmaalaisten suhteita syntyy yllättävän paljon. Ollaan kuitenkin eristyksissä normaalaista ympyröistä ja tukiverkoista, mikä saa aiemmat käyttäytymissäännöt menettämään merkitystään.

Tietenkin tämmöisessä tilanteessa aiemmat ongelmat kärjistyvät, mutta lisäksi ainakin meillä ongelmia on tuonut se, että ollaan niin paljon kahdestaan ja perheen ulkopuolisia tavanomaisia sosiaalisia suhteita paljoakaan ei ole. Samanmaalaisia yhdistää kuitenkin yhteinen kieli, jonka puhuminen jo sinänsä rentouttaa. Ainakin täällä kontaktit muihin suomalaisiin tapahtuvat yleensä aika kosteissa merkeissä, jolloin ainakin minun puolisollani on aina kynnys ihastua toiseen ollut tavallista matalampi. Ja koska muihin suomalaisiin on usein melkein pakko olla yhteydessä, on vaikea välttää sitä, että olisi ihastuksen kanssa tekemisissä.



Auta kanssasisartani ja kerro tilanteesta hänelle! Vaikka nimettömänä sen nettipalstan kautta tai sitten rohkaiset itsesi ja pyydät häntä kahville tms. ja näytät miehensä lähettämiä viestejä. Voi tietenkin suuttua aluksi, mutta luultavasti on kuitenkin kiitollinen hetken päästä. Lienee jo jotain sellaista epäillytkin ja helpottuu, kun ei olekaan vainoharhainen, vaikka mies niin väittäisikin.



Musta itsestä tuntuu juuri nyt, että asiat eivät meillä järjesty. Olen erityisen katkera etenkin tuosta suhteen peittelystä ja valehtelusta. Suomalaisten kesken täällä melkein kaikki tuntevat toisensa ja tuntuu kuin melkein koko muu yhteisö olisi huijannut minua, sillä aika moni on suhteesta tiennyt. Sellainen olo, ettei enää tiedä onko ketään johon voisi luottaa. Olen siis tosi yksin lasteni kanssa.