Muodikas rasite – leirikoulu

Ihanaa, minä jo ajattelin, että olen aivan yksin täällä:)

...vaikka pistooliammunnasta. Mieluiten vielä ilman turhaa valvontaa.

Eikö lapset saisi innostua mistään?

Saavat lapset toki innostua. Sekä lapset, että lasekkaat aikuiset. Olen vain työskennellyt niin riskialtteissa ympäristöissä, että osaan ennakoida niin paljon vahingon vaaroja.

Vieras työ- ja liikenneympäristö, myös lapsilla, jo sinäänsä nostaa tapaturmariskin tasoa. Tämä on tutkittu fakta.

...vaikka pistooliammunnasta. Mieluiten vielä ilman turhaa valvontaa.

Eikö lapset saisi innostua mistään?

Saavat lapset toki innostua. Sekä lapset, että lapsekkaat aikuiset. Olen vain työskennellyt niin riskialtteissa ympäristöissä, että osaan ennakoida niin paljon vahingon vaaroja.

Vieras työ- ja liikenneympäristö, myös lapsilla, jo sinäänsä nostaa tapaturmariskin tasoa. Tämä on tutkittu fakta.

Mitä ihmeen iloa on kasvattaa yhteishenkeä kuudennen vuoden lopussa, kun ollaan eroamassa? Ja eikö oikeasti pitäisi tehdä asioita siellä koulun arjessa yhdessä, eikä panostaa kaikkea leirikouluun?



Tässä pätee vähän sama asia kuin vanhempien parisuhteen hoidossa. Osa haluaa, että arki toimii ja kaikilla on hyvä olla, osan mielestä arjesta viis, kunhan päästään kahdestaan peri kertaa hotelliin. Samalla tavalla perheistä osa haluaa panostaa koulunkäyntiin jokaisena arkipäivänä, osan mielestä oppimisella koko vuonna ei ole väliä, kunhan leirikoulussa on kivaa.



Käsi sydämellä: miksi lasten pitäisi mennä leirikouluun oppimaan eroa vanhemmista? Onko se joku ihmeen itseisarvo, että nauttii 12v iässä nukkumisesta surkealla patjalla kolkossa huoneessa nälkäisenä, koska leirikoulun iltapala on 18.00 eikä sen jälkeen saa suupalastakaan. Erityisen ihanaa leirikoulussa on silloin, kun sataa ja märät kamppeet levitetään huoneeseen kuivumaan. Se haju ja katku, se vasta lisää yhteishenkeä.



Yksikään aikuinen ei moiseen suostuisi, ei kännykkää, ei televisiota (tai laite on, mutta sitä ei saa katsoa, koska jonkun leirikoulufriikin äidin mielestä leirillä ollaan yhdessä eikä katsota Salkkareita), vessaan pitkä jono, suihkun ovea ei saa lukkoon jne.

Tällä kertaa vanhan äitini kanssa... ja on kiire.

Ehkä lapseni luokka on sitten niin erityisen kunnollinen, että opettaja lähti mielihyvin lerikouluun heidän kanssaan. Juu ja minun lapseni odotti innoissaan leirikoulua (eikö olisi saanut?), eikä tullut mieleenkään olla päästämättä häntä sinne tapaturmavaaran takia. Hän olisi jäänyt paljosta paitsi. Ehkä vanhempien kannattaisi katsoa peiliin, jos niin paljon pelottaa ettei lapset osaa käyttäytyä. Ja tiedoksi, leirikoulut eivät ole pakollisia. Jos lapsenne luokka on sellaista suunnittelemassa, voit toki ilmoittaa jo heti ettei lapsesi siihen osallistu. Näin säästyt rahankeruurumbalta. Luulenpa että suurin syy vanhempien negatiiviseen asenteeseen on juuri tuo rahankeruu....Mitään ei viitsittäis tehdä omien lasten eteen.

Käyn töissä, olen valmis maksamaan ihan rahalla leirikoulun, mutta jostain syystä pitää kerätä kruunu kutreilleen jatkuvilla keräyksillä. Miksi ihmeessä?

Ja mistä lapsesi olisi jäänyt paitsi ilman leirikoulua? Ei olisi päässyt osallistumaan niiden heikoimpien kiusaamiseen tai öiseen juoksenteluun käytävillä?

Heillä oli siellä sopivasti vapaa-aikaa ja aktiviteetteja.



En voi mitään jos joillakin on leirikoulu mainitsemasi kaltaista, mutta kyllä lapseni luokka osasi käyttäytyä, ei ollut kiusaamista tai yöjuoksuja.

Rahalla minäkin maksoin, nämä asiat voi sopia! Mutta mahdotontahan se on jos asenne on jo heti aluksi väärällään.

Ei kannata rakentaa yhteishenkeä, kun koulu vaihtuu, siellä on huonommat patjat, kuin kotona ja leirillä voi jopa sataa! Ja sitten ihmetellään, kun nykynuoriso on pilalle hemmoteltu ja asennevammainen. Hei katsokaa peiliin!



Eikö teitä kiinnosta yhtään, että lapsi voi oppia jotain elämänsä kannalta tärkeätä? Sellaista, mitä nyt ei arjessa koulussa voi oppia? Leirillä voi myös ihan eri lailla tutustua oppilaisiin, myös opettaja! Ja siellä voisi myös tehokkaasti puuttua siihen kiusaamiseen! Katsos kun lapset, jotka tuntevat toisensa, joilla on hyvä yhteishenki ja jotka arvostavat toisia, eivät kiusaa muita! Mutta jos teidän vanhempien asenne on toi, niin en ihmettele ollenkaan, että lapset kiusaavat toisiaan.



Ja olen itse ollut viikon seiskalla telttailemassa kaatosateessa ja kyllä se vaan tiivisti luokkahenkeä kummasti. Enkä kotiin olisi vapaaehtoisesti lähtenyt. Ja olin myös viime viikolla luokkakokouksessa ja kivaa oli! Suurinta osaa en ole nähnyt 12 vuoteen, mutta yhä oli hyvä henki. Ja paikalla oli 30 henkeä, useampi tullut ulkomailta! Ja nämä ulkomailta tulleet majoittuivat vanhojen luokkakavereiden koteihin. Tuleeko tällainen yhteishenki tyhjästä? Eikö se ole teidän mielestä arvokasta elämässä?

Heillä oli siellä sopivasti vapaa-aikaa ja aktiviteetteja. En voi mitään jos joillakin on leirikoulu mainitsemasi kaltaista, mutta kyllä lapseni luokka osasi käyttäytyä, ei ollut kiusaamista tai yöjuoksuja. Rahalla minäkin maksoin, nämä asiat voi sopia! Mutta mahdotontahan se on jos asenne on jo heti aluksi väärällään.

Mitä sellaista kivaa leirikoulussa oli, jota ei olisi voitu järjestää ilman leirikoulua tai joka oli sellaista, että poisjääneet kokivat jääneensä jotain paitsi?

Kivaa kun on niin monenlaista, ja harva vanhempi tietää, mitä kaikkea lystiä leirikoulu oikeasti sisältää. Suurinta osaa ei ole opetussuunnitelmaan kirjattu. Puhumattakaan siitä, että moni on leirikoulussa paikassa, jossa on myös muita kuin koululaisia.

Ei kannata rakentaa yhteishenkeä, kun koulu vaihtuu, siellä on huonommat patjat, kuin kotona ja leirillä voi jopa sataa! Ja sitten ihmetellään, kun nykynuoriso on pilalle hemmoteltu ja asennevammainen. Hei katsokaa peiliin! Eikö teitä kiinnosta yhtään, että lapsi voi oppia jotain elämänsä kannalta tärkeätä? Sellaista, mitä nyt ei arjessa koulussa voi oppia? Leirillä voi myös ihan eri lailla tutustua oppilaisiin, myös opettaja! Ja siellä voisi myös tehokkaasti puuttua siihen kiusaamiseen! Katsos kun lapset, jotka tuntevat toisensa, joilla on hyvä yhteishenki ja jotka arvostavat toisia, eivät kiusaa muita! Mutta jos teidän vanhempien asenne on toi, niin en ihmettele ollenkaan, että lapset kiusaavat toisiaan. Ja olen itse ollut viikon seiskalla telttailemassa kaatosateessa ja kyllä se vaan tiivisti luokkahenkeä kummasti. Enkä kotiin olisi vapaaehtoisesti lähtenyt. Ja olin myös viime viikolla luokkakokouksessa ja kivaa oli! Suurinta osaa en ole nähnyt 12 vuoteen, mutta yhä oli hyvä henki. Ja paikalla oli 30 henkeä, useampi tullut ulkomailta! Ja nämä ulkomailta tulleet majoittuivat vanhojen luokkakavereiden koteihin. Tuleeko tällainen yhteishenki tyhjästä? Eikö se ole teidän mielestä arvokasta elämässä?

ei edes yhteishenkeä synny? Jos ajatusmaailma on sellainen, että normaalit koulupäivät eivät merkitse yhteishengelle mitään, niin silloin varmaan leirikoulu auttoi luokkaasi pärjäämään yhdessä. Outoa, että suurin osa luokista pärjää vallan mainiosti ilman leirejä.

Ja kun leirikoulu on kuudennen luokan lopussa, niin silloinhan se on parasta puuttua 6 vuotta jatkuneeseen kiusaamiseen.

Mutta se kokonaisuus, se henki mikä siellä on, koko luokan yhdessä olo. Leirikoulusta puhutaan vielä pitkään, sitä on kiva muistella, se yhditää. Se teki oikeasti hyvää koko luokalle, paljon puhuttu yhteishenki parantui. Eikä kannata nyt vängätä siitä, että voihan se henki parantua ilman leirikoulua, toki voi, mutta miksi ei leirikoulussa? Lapseni puhuu usein leirikoulusta, siitä jäi hyvät muistot.

Minähän en voi puhua kuin lapseni leirikoulun puolesta ja se meni kaikin puolin hyvin. Paikka oli loistava, eikä ollut ongelmia tottelemattomien lasten kanssa.

Kuten sanottu, leirikouluun ei ole kenenkään pakko osallistua.

Itse kävin jo pienestä tytöstä leireillä ja luokkaretkillä. Jopa useiden satojen osallistujien leireillä. Kyllä lapsen pitää antaa kasvaa ja itsenäistyä ja rohkaistua, ja tuolla tavoin valvotuissa reissuissa se käy mitä parhaiten.



Tapaturmia voi tapahtua missä vaan, milloin vaan. Ei kaikkea voi olla vahtimassa aina.



On toki ymmärrettävää että tätä pointtia ei ymmärrä, jos ei ymmärrä edes sitä miksi lapsen kannalta on hedelmällisempää kerätä rahat leiriin itse omalla työllään, kuin saada kaikki ilmaiseksi isiltä ja äitiltä, ettei itse vaan tarvitse tehdä mitään ja ajatella omilla aivoillaan.

ei edes yhteishenkeä synny? Jos ajatusmaailma on sellainen, että normaalit koulupäivät eivät merkitse yhteishengelle mitään, niin silloin varmaan leirikoulu auttoi luokkaasi pärjäämään yhdessä. Outoa, että suurin osa luokista pärjää vallan mainiosti ilman leirejä.

Ja kun leirikoulu on kuudennen luokan lopussa, niin silloinhan se on parasta puuttua 6 vuotta jatkuneeseen kiusaamiseen.

Ei kai kukaan ole väittänyt ettei ilman leirikoulua pärjäisi?? Jättäkää ihan vapaasti leirikoulut pois lapsiltanne.

Mutta antakaa muiden niistä nauttia, se ei ole teiltä pois.

Leirikoulu tarkoittaa sitä, että 6 vuotta leivotaan pullaa ja kakkuja, joita toiset vanhemmat ostavat. Ja minä ostan vastavuoroisesti muilta karkkia ja sukkia ylihintaan. Helpompaa olisi maksaa ihan pelkäällä rahalla, mutta kun se ei käy. Leirikoulussa ei käydä oppimassa vaan pitämässä hauskaa. Kokemusta meillä on jo 3 lapsesta, joiden mielestä se 3-5 päivää ei ollut mikään alakoulun loppumisen täyttymys tai ihanaa yhdessäoloa, vaan pääosin tylsää olemista, jossa ainoa tekeminen oli ostaminen ja syöminen. Muu aika oli joko tiukasti ohjelmoitus urheilua tms., vapaa-aikana sai olla kuin ellun kanat. Tietysti on lapsia, jotka eivät ole koskaan ennen olleet missään ilman vanhempiaan, mutta usein leirikoulussa on vanhempia, jotka eivät koskaan ennen ole olleet lapsiryhmän kanssa missään. Heille on vieras ajatus siitä, että 15 poikaa tekee asioita vähän eri ajattelumallilla kuin 2 eli mitä niitä valvomaan, mennään me kaljalle. Ei kiitos leirikouluja enää kuopukselle. Oppiminen ei niitä vaadi.

leirikouluissa mukana olleena vanhempana en mitenkään yhdy näkemykseesi. Ensinnäkin jokaist lasta vavotaan paremmin kuin koulussa ja ellun kanat-oloaikaa oli vain iltaisin nukkumaan mennessä huoneessa ja ruoan jälkeen jolloin pojat pelasivat yleensä jalkapalloa tai korttia (ulkomailla) ja muu aika opiskeltiin kohdemaasta riippuen historiaa tai luontoa tai hyödyllisiä taitoja. Alkoholin juominen oli valvojiltakin yhteisen sopimuksen mukaan kiellettyä ja kaikilla oli kivaa.

mutta te asennevammaiset vanhemmat olette! Jos kiellätte lapsiltanne kaiken kivan, ettekä pysty rakentavaan yhteisyöhön koulun kanssa, niin teidän lasten yhteishenki siitä kyllä kärsii. Se ei kouluarjessa synny itsestään, jos olette tollasia periaatteesta vastustajia. Ja sitten tulee just noita kiusaamisia ja ongelmia ja lopuksi kielletään vielä tonttujuhlakin, ettei vaan tehtäis mitään yhdessä. Meidän rinnakkaisluokalla oli just tollaisia vanhempia (osittain johtui kulttuurierosta, siis siellä oli vain suomalaisia pessimistejä) ja niillä oli surkea yhteishenki. Ja niistä ei tullut kuin kolme tapaamiseen, koska koulusta oli jäänyt vaan huonoja muistoja. Ja tämä saman koulun sisällä, samat leirit, mutta täysin eri muistot. Eli kyllä teillä vanhemmilla on aika suuri vastuu lastenne kouluviihtyvyydestä, halusittepa tai ei.

Päinvastoin, oli lapsille ja opettajille kiva keskeytys normaaliin arkirutiiniin.

Tai kolme jo ollut ja neljäs vielä edessä.

Leivottu on ja ostettu ja myyty jne..

Kokemusta on kun lapsiryhmä 11-12 vuotiaita on oudossa kaupungissa nälissään hukassa kun ope päätti lähteä omille ostoksille ja sanoi, että etsikää itse ruokapaikka.

Lapset itse ei myöskään ole olleet kamalan innostuneita, koska enemmän ovat matkustaneet muuten. Ohjelma on tosiaan tiukka ja väliajat riehutaan kuin heikkopäinen. Yhden lapsen leirikoulussa olivat pojat kiusanneet yhtä luokkansa poikaa koko leirikoulun ajan iltaisin. Tämä poika sai siis koko kuuden vuoden kliimaksi ala-asteesta kun leirikoulussa opet ja valvojat ei valvoneet iltoja vaan tätä poikaa uitettiin vessanpöntöissä yms. Kun millään ei ollut enää väliä, koska kohtahan mentiin yläasteelle.

Tosiaan, joku lyhyt luokkaretki päiväretkenä olisi riittänyt.

Leirikoulu tarkoittaa sitä, että 6 vuotta leivotaan pullaa ja kakkuja, joita toiset vanhemmat ostavat. Ja minä ostan vastavuoroisesti muilta karkkia ja sukkia ylihintaan. Helpompaa olisi maksaa ihan pelkäällä rahalla, mutta kun se ei käy.

Leirikoulussa ei käydä oppimassa vaan pitämässä hauskaa. Kokemusta meillä on jo 3 lapsesta, joiden mielestä se 3-5 päivää ei ollut mikään alakoulun loppumisen täyttymys tai ihanaa yhdessäoloa, vaan pääosin tylsää olemista, jossa ainoa tekeminen oli ostaminen ja syöminen. Muu aika oli joko tiukasti ohjelmoitus urheilua tms., vapaa-aikana sai olla kuin ellun kanat.

Tietysti on lapsia, jotka eivät ole koskaan ennen olleet missään ilman vanhempiaan, mutta usein leirikoulussa on vanhempia, jotka eivät koskaan ennen ole olleet lapsiryhmän kanssa missään. Heille on vieras ajatus siitä, että 15 poikaa tekee asioita vähän eri ajattelumallilla kuin 2 eli mitä niitä valvomaan, mennään me kaljalle.

Ei kiitos leirikouluja enää kuopukselle. Oppiminen ei niitä vaadi.

mutta te asennevammaiset vanhemmat olette! Jos kiellätte lapsiltanne kaiken kivan, ettekä pysty rakentavaan yhteisyöhön koulun kanssa, niin teidän lasten yhteishenki siitä kyllä kärsii. Se ei kouluarjessa synny itsestään, jos olette tollasia periaatteesta vastustajia. Ja sitten tulee just noita kiusaamisia ja ongelmia ja lopuksi kielletään vielä tonttujuhlakin, ettei vaan tehtäis mitään yhdessä. Meidän rinnakkaisluokalla oli just tollaisia vanhempia (osittain johtui kulttuurierosta, siis siellä oli vain suomalaisia pessimistejä) ja niillä oli surkea yhteishenki. Ja niistä ei tullut kuin kolme tapaamiseen, koska koulusta oli jäänyt vaan huonoja muistoja. Ja tämä saman koulun sisällä, samat leirit, mutta täysin eri muistot. Eli kyllä teillä vanhemmilla on aika suuri vastuu lastenne kouluviihtyvyydestä, halusittepa tai ei.

Sepä mielenkiintoinen tapa ajatella asioista.

En kiellä lapsiltani läksyjä, hyvää koulumenestystä, kauniita käytöstapoja enkä muiden arvostamista ja kunnioittamista. Suurin osa maailman lapsista pärjää koko elämänsä varsin hyvin ilman leirikouluja - miksi ei siis myös suomalainen lapsi. Sen sijaan voitaisiin kunnolla paneutua oman paikkakunnan historiaan osana globaalia kehitystä, vaikka viettämällä kokonainen päivä museossa tms. Ei yhteishenki edellytä yhteisiä öitä.

On se sitten kiva kuunnella vieressä luokkakavereiden innostunuttta puheenpulputusta leirikoulusta, kun itse ei vanhempien takia saanut lähteä mukaan. Sehän se vasta syrjäyttää kun yksi jää kouluun ja muut lähtee reissuun.

Kysykää nyt ainakin lapsiltanne haluaako he leirikouluun ennen kuin kiellätte menon.

Luokan sosiaalitapaukset eivät antaneet euroakaan keräykseen, eikä heiltä leivottu. Muutama äiti yleensä tekee työn.



Mutta nämä sosiaalitapaukset ensimäisinä ovat lähdössä leirille ja siellä riehuvat, juovat bisseä ja polttavat tupakkaa ja kiusaavat luokan hiljaisimpia.



Heidän takia kai näitä leirejä tehdäänkin kun eivät pääse mihinkään.