Kertokaa poikien vanehmmat, onko poikavauvan kaytoksessa havaittavissa

pikku-ukkeli on huomattavasti 'vaativampi' kun tyttö oli. Tarvitsee paljon huomiota ja jos ei tahtoaan saa läpi niin kyllä kuulee naapuritkin :D

Esikoinen oli rauhallinen kuin mikä, nälästäkin ilmoitti vain pienellä ynähdyksellä. Tää kakkonen taas huutaa pää punaisena kaikesta mahdollisesta ja nukkuessaankin pitää älämölöä. Eka katseli monta kuukautta selällään köllötellen mobilea ja leluja, eikä ollut kiire mihinkään. Tämä toka yrittää häthätää kolmikuisena punnertaa sylissä istumaan ja huitoo joka suuntaan kuin heinämies. Eka viilipytty on poika, toka vappuviuhtoja on tyttö. :D

Meillä on tyttö ja poika. Vauvavuotena lapsissa ei mielestäni ollut mitään erityisesti tyttömäisyyteen tai poikamaisuuteen liittyviä eroja. Eivät he toki aivan samanlaisia olleet, mutta en nyt liittäisi esim. hyviä unenlahjoja tai hyvää ruokahalua kumpaakaan sukupuoleen erityisesti (tyttö oli meillä se kovempi syömään ja muutenkin isompi).



1,5-vuotiaasta eteenpäin tyttö alkoi olla selvemmin ja selvemmin tyttö. Oppi pukemaan ja riisumaan nopeammin kuin veljensä. Rakasti nukkeleikkejä ja hoivaamista. Kuivaksi oppi 1,5 v nopeammin kuin veljensä.



Poikakaan ei koskaan ole ollut mikään macho-mies, mutta ei kuitenkaan noin tyttömäinen kuin siskonsa.

Ei ole mitään eroa sukupuolten välillä, ainoastaan yksilöllisiä eroja eri ihmisten välillä.

kuopus (meidän eka poika) aloitti n. 8 kk iässä aivan järkyttävän machoilun. Siis se uhoaminen ja mahtailu oli jotain ihan uskomatonta. Nyt 1,5-vuotiaana on samat elkeet edelleen ja minä kun uskon sukupuolineutraaliin kasvatukseen tietyssä määrin niin jo on tässä kestämistä. Vilkkaudessa kuopus ei pärjää esikoiselle vaikka kuopuksestakin on monet sanoneet rauhallisista hetkistä, että onpa meneväinen kavero.

kuopus (meidän eka poika) aloitti n. 8 kk iässä aivan järkyttävän machoilun. Siis se uhoaminen ja mahtailu oli jotain ihan uskomatonta. Nyt 1,5-vuotiaana on samat elkeet edelleen ja minä kun uskon sukupuolineutraaliin kasvatukseen tietyssä määrin niin jo on tässä kestämistä. Vilkkaudessa kuopus ei pärjää esikoiselle vaikka kuopuksestakin on monet sanoneet rauhallisista hetkistä, että onpa meneväinen kavero.

ap

joitakin eroja. Esikoinen oli rauhallinen ja tyytyväinen tyttö, kuopus vaativainen ja vauhdikas poika. Meillä ei ole mitenkään tietoisesti kasvatettu lapsia traditionaalisten sukupuolistereotypioiden suuntaan, vaan pikemminkin on pyritty välttämään sellaista ja ottamaan lapset ihan vain lapsina. Siitä huolimatta häkellyttäviä eroja on ollut havaittavissa. Mutta haluaisin ajatella, että erot ovat silti eroja yksilöissä, eivät ainakaan yksinomaan sukupuolesta johtuvia. Tunnen vaikka miten paljon rauhallisia, arkojakin, poikavauvoja ja taas vauhdikkaita ja vaativia tyttövauvoja. Meillä vaan sattui olemaan näin päin... Toki jotkut piirteet selkeästi ovat sukupuolesta riippuvia, ja useinhan vanhemmat melkein huomaamattaan myös tukevat vauvojen ja pikkulasten tietynlaista kehitystä.



Joka tapauksessa meillä tämä rämäpäinen poika on nyt 3-vuotiaana myös aika herkkä ja empaattinen. Ja sanottakoon, että hän on myös aina tykännyt leikkiä nukeilla paljon enenmmän kuin isosiskonsa.



Nyt kun ovat 3- ja 7-vuotiaat, niin vauhtia ja meteliäkin tuottavat aikalailla samanveroisesti. :-)

Ei ole mitään eroa sukupuolten välillä, ainoastaan yksilöllisiä eroja eri ihmisten välillä.

Mulla on kaksoset, tyttö ja poika ja jo ihan vauvoina olivat erilaisia, poika vilkkaampi ja tyttö rauhallisempi.

jotkut pojat on rauhallisia, jotkut tytöt riehuu. tai ei kumpikaan tai toisinpäin. luonne- ja temperamenttikysymys, ei sukupuoli.

vauvaa, vois ne olla erilaisia

Siinä missä tyttö oli reipas ja hyväntuulinen vauva, poika oli itkuinen, vierastava ja huonouninen.



Sukupuoliero alkoi näkyä vähän myöhemmin, ehkä noin yksivuotiaana: poika oli automaattisesti kiinnostunut kaikista vempaimista, autoista jne. kun taas tyttö oli huomattavasti hoivaavaisempi pehmo-otustensa kanssa. Edelleen tyttö oli kyllä reippaampi ja hyväntuulisempi, kun taas poika oli ja on edelleen ujo ja itkuisempi.

8-vuotiaan ymmärrän, mutta että vauva? Konttailee ja seisoo machosti? Karjuu uhoten?

pikku-ukkeli on huomattavasti 'vaativampi' kun tyttö oli. Tarvitsee paljon huomiota ja jos ei tahtoaan saa läpi niin kyllä kuulee naapuritkin :D

Poika oli vauvana tyytyväinen, aurinkoinen, rauhallinen ja helppo tapaus. Tyttö taas on temperamenttisempi, äänekkäämpi, nopeampi (kaikki mulle heti) ja vaatii seuraa ja huomiota jatkuvasti. En kuitenkaan usko että nää piirteet mitenkään johtuu sukupuolesta vaan vain luonteesta, tai temperamentista jos sitä sanaa haluaa käyttää.

ns.pahimmillaan n. viiden vuoden iässä, jolloin oli joku miekka- tai keppivaihe.