Kaikki vanhemmat tahtoo poikalapsen!

on tuota poikaa oppinut nytten rakastamaan, kun aikaa kulunut 3,5kk ja pettymys vähitellen laantuu.



Yksi tyttö oli ennestään, niin tiesi miten ihania tytöt ovat

Enemminkin ajattelen, että voi niitä reppanaäitejä, joilla eka lapsi on poika. Itse ainakin oon tosi iloinen, että oli tyttö! Toisesta sitten ei oo väliä, vois poikakin olla, johan se yks tyttö on. Mutta sais kyllä toinenkin tulla.

Minulla on yksi tytär. Toivoisin, että jonain päivänä minulla olisi toinenkin tytär. Jos tulisi poika, en tietenkään olisi pettynyt, mutta sydämessäni salaa toivon tyttöä.

tyttöjä. Olen monia isättömiä poika nähnyt. Ei perheen hajoaminen siitä johdu. Päinvastoin, onnellisemia pikkutyttöjen isä en ole nähnytkään, mutta monen pojan pettyneitä isiä olen. Kyllä se tyttö on joka isä unelma.

mies halus tyttöä, poika tuli eka ja sit tyttö. Molemmat tervetulleita, mut ehkä monen miehen kohdalla on se poika, mukavahan se on kun voi puuhailla kaikkee miesten juttuja yhessä, käydä esim. kalalla...

Kunhan mielisteli.

Mä luulen ennemminkin, että yleisesti ottaen vanhemmat haluaisivat molempia sukupuolia, jos valita saa. Mutta tuskin kenellekään järkevälle ihmiselle lapsen sukupuoli on mikään määräävä tekijä. Yleensä sitä kai on onnellinen siitä, mitä saa. Olivatpa lapset sitten molempia tai vain yhtä sukupuolta. Itselläni on poika ja tyttö. Ja kun kolmas syntyy, voin ihan rehellisesti sanoa, ettei mitään väliä kumpi on, koska molemmat ovat niin ihania omalla tavallaan.

Tai jos haluaa jollekin harvinaisemmalle sukunimelle jatkajan. Tosin tytötkin voivat kyllä nykypäivänä jatkaa nimeä...



Itse toivoin ensin tyttöä. Tytölle on niin paljon helpompi keksiä nimi ja on ihana ostaa vaatteita jne. Nyt meillä on yksi tyttö ja kaksi poikaa ja kaikki ovat aivan yhtä rakkaita.

Meidän esikoinen on tyttö ja kun toista odotin niin appiukkoni ja lankomieheni tekivät kyllä todella selväksi, että seuraavan lapsen pitää ehdottomasti olla poika. "Vain poikalapset ovat hyviä". Ovat aivan kauheita sovinisteja joka asiassa.

ole "kaikki".

syntyi poika ja kyllä on esikoinen jäänyt toiseksi sukulaisten silmissä. Kaikki lässyttää pojalle ja tyttöä aina syytellään kun "yllyttää pienempää". Ja puhutellaan myös tyyliin, "kyllä nyt isillä on vihdoin kaveri tekemään sitä ja tätä". Sanon yleensä, että onhan meillä jo X ollut kaverina vaikka missä.

50 prosenttia geeneistä tulee äidiltä. Lisäksi naisen sukunimen voi yhtä helposti antaa lapselle kuin miehenkin. Ärstyttää vanhoilliset asenteet, vaikka pojan äiti olenkin. En näe poikaani minään suvun jatkajana, minua ei pätkääkään kiinnosta minkä sukunimen antaisi omalle lapselleen.

Naispuoliset kaverini ovat selvästi useammin toivoneet tyttöä kuin poikaa, jotkut jopa ilmaisseet aluksi pettyneensä kun poikia on tullut.



Heidän miestensä mielipiteistä en tiedä. Omani väittää että hänelle on ihan sama, mutta en tietenkään voi olla varma valehteleeko. Itse olisin toivonut pelkkiä tyttöjä jos olisin saanut valita (mikä ei tarkoita ettenkö olisi hyvin kiitollinen myös pojastani).

Kun kuopus osoittautui sitten pojaksi, olin ihan hämmentynyt. En pettynyt, mutta tositositosi hämmentynyt. Miten näin pääsikään käymään? ;-) Ihana poika enkä vaihtaisi tyttöön. Mutta meni siinä hetki asiaan totuttautuessa. Hassua.



En edes tiedä, mistä niin vahvasti olin tuon mielikuvani saanut. Siis että kaksi tyttöä pitäisi olla. Olin myös saanut mieheni kuvittelemaan, että meillä tulee olemaan kaksi tyttöä. Hänelläkin vaati hetken aikaa tottua ajatukseen pojasta.



Nyttemmin olen miettinyt, miten paljosta olisinkaan jäänyt paitsi, jos tuo kuopus olisikin ollut tyttö... Luulisin varmaan vieläkin, että ihmiset vain kasvattaa pojistaan mekaanikkoja. Vaan nytpä tiedän, että geeneilläkin on tekemisensä asiassa. Poika kun alusta asti on ollut tekninen ja kiinnostunut kaikesta rakentamiseen liittyvästä. Eikä suostu hoivaamaan nukkeja kuin aina silloin tällöin siskon kanssa leikkiessään. VAsaraankin tarttui paljon pienempänä kuin siskonsa, vaikka molemmille sitä on tarjottu.

Tämä tosin ihan siitä naurettavasta syystä, että tahdon pienen prinsessan, jonka voin pukea kauniisiin vaatteisiin jne. Itse kun en saanut lapsena nauttia sellaisesta, kun vanhemmat olivat pienituoisia ja pukivat ylisuuriin ties keltä saatuihin kuluneisiin vaatteisiin.

Itse toivoin tyttöä ja sain tytön :-) Vanhat ihmiset toki saattavat yhä pitää poikaa ns. parempana vaihtoehtona, mutta nykyajan ongelma tuo ei enää (onneksi) ole. Pikemminkin tuttavapiirissäni(kin) suurin osa naisista haaveilee pikkuisesta tytöstä ja miehet varmaan pienestä pojasta, koska naiset ymmärtää tyttöjen juttuja ja miehet poikien juttuja. Yksinkertaista.



En ymmärrä, miksi tästä aiheesta näin useinkin jaksetaan väitellä, tuntuu jotenkin ikävältä se, että joku vieläkin edes kehtaa ajatella, tyttö olisi jotenkin huonompi vaihtoehto. Minulle ei ainakaan ollut ;-)

kun omassa tuttavapiirissä on ihan toisinpäin, kukaan ei oikein halua poikalapsia vaan tytöt on suosiossa... itsekin toivoin enemmän tyttöä raskaana olessa ja sainkin sen.... jos lisää teen niin sukupuolella ei niin väliä, tyttö voisi olla kiva leikkikaveri



Moni perheen ainoa tyttö (poikien keskellä) on raskautuessaan toivonut selkeästi tyttöä...ilman siskoa eläminen on vissiin synnyttänyt kaipuun tyttöön.

Mikä ihmeen pätemisen tarve teillä on osoittaa, että tykkäätte tytöistä/pojista enemmän?! Eikö teille merkitse lapsi itsessään mitään - siis hänen luonteensa, persoonansa, taipumuksensa? Ei - teille vain merkitsee se jotain, mitä roikkuu tai on roikkumatta haaravälissä.

ei ole perheen prinsessa kuitenkaan.

Meille vauva ylipäänsä oli niin odotettu että sukupuoli on aivan toissijainen seikka. Ap, miten tuo sun otanta antaa olettaa että kaikki? Kuten otsikko sanoo...