Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tekisitkö abortin jos saisit kuulla odottavasi down-syndroomavauvaa?
12.10.2010 |
Mihin rv asti tekisit sen?
Kommentit (91)
En ollut tajunnut, että lapsivesitestin tulokset voivat viipyä lähes raskauden puoliväliin asti. Tulos oli negatiivinen, mutta raskaus oli siinä vaiheessa niin pitkällä ja tunsin lapsen liikkeet, että en olisi pystynyt aborttiin. Aikaisemmassa vaiheessa olisin sen ehkä tehnyt. Siis jos olisin saadut tiedon paljon aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei, en tekisi, tekisi sen tosipaikan tultua kuitenkin? Laitetaan olettama että sinulla on entisiä lapsia, asunto- ja opintolainaa ja puolisolla pätkätyö? Omaishoidon tuki on, mitä on = kurja?
Itselläni on terveenä syntynyt, nykyisin vammainen sukulaislapsi. Harkitsisin aika tarkkaan, teenkö tähän maailmaan ehdoin tahdoin vammaista lasta. Yhteiskunnan apu kun on lähinnä itkun paikka, ja jos tukiverkostosi eivät toimi (ja et voi aina olettaa että ihmiset jaksaa auttaa), niin yksin olet lopun elämän huolinesi ja vielä persaukinen sen päälle. Enkä puhu nyt mistään söpöstä vauva-ajasta, vaan ihmisestä, jonka elämä menee n. 10-60 vuotta toisten varassa, vielä senkin jälkeen kun olet itse kuollut, eikä ketään enää ole auttamassa tätä avutonta ymmärtämätöntä jälkeenjäänyttä ihmistä. Laitos odottaa, jos sattuu, että downien yleiset sydänviat ei vie ensin.
Abortti on ihan ok, jos sen voi valita!
Aikaisemmassa vaiheessa olisin sen ehkä tehnyt. Siis jos olisin saadut tiedon paljon aikaisemmin.
Down-lapsista muistaakseni puolella on syntyessään paha sydänvika, ja useimmat kuolevat nuorena, esim. leukemiaan. Vain niitä paremmin voivia nähdään ihmisten ilmoilla.
Minäkin olen kehitysvammaistenhoitaja. Down ei muuten ole sairaus.
downeja kuin sinä.
Kun ruoka syötetään toisesta päästä ja toilaxilla tyhjennetään toisesta ja ihminen ei pysty kävelemään ja hädin tuskin istumaan ja ei tajua tästä maailmasta mitään niin ei kannata haaveilla söpöstä down-tytöstä, joka näyttelee telkkarissa ja virkkaa pitsiä mummoille.
Ja ihmettelen kuin moni pystyy näin suorilt sanomaa et tekisi.
Valmiiksi mietitty ratkaisu ei ole siinä vaiheessa niin yksiselitteisen helppo jos käy ilmi että tuleva lapsi on down.
T: myös kehitysvammaisten hoitsu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laitoksia puretaan koko ajan. Kylmä tosiasia on, että kotona asuu todella huonokuntoista porukkaa, koska ei ole laitospaikkaa antaa. Sama homma kuin vanhuksilla. Yhä huonompikuntoiset asuu kotona. Näin on vammaistenkin kanssa. 80 muori hoitaa kotona syvästi kehitysvammaista poikaansa, joka raapii hoitotilanteissa äitinsä joka päivä. Laitospaikkaa ei tipu, koska paikkoja ei ole ja kunta ei kirjoita maksusiotumusta. Asuntolaan ei pääse, koska ei pärjää siellä.
ei, en tekisi, tekisi sen tosipaikan tultua kuitenkin? Laitetaan olettama että sinulla on entisiä lapsia, asunto- ja opintolainaa ja puolisolla pätkätyö? Omaishoidon tuki on, mitä on = kurja?
Itselläni on terveenä syntynyt, nykyisin vammainen sukulaislapsi. Harkitsisin aika tarkkaan, teenkö tähän maailmaan ehdoin tahdoin vammaista lasta. Yhteiskunnan apu kun on lähinnä itkun paikka, ja jos tukiverkostosi eivät toimi (ja et voi aina olettaa että ihmiset jaksaa auttaa), niin yksin olet lopun elämän huolinesi ja vielä persaukinen sen päälle. Enkä puhu nyt mistään söpöstä vauva-ajasta, vaan ihmisestä, jonka elämä menee n. 10-60 vuotta toisten varassa, vielä senkin jälkeen kun olet itse kuollut, eikä ketään enää ole auttamassa tätä avutonta ymmärtämätöntä jälkeenjäänyttä ihmistä. Laitos odottaa, jos sattuu, että downien yleiset sydänviat ei vie ensin.
Abortti on ihan ok, jos sen voi valita!
enkä myöskään suostunut verikoeseulontaan, jossa olisi selvitetty down-syndroomaan riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jo yksi sairas lapsi, ei riitä jaksaminen toiseen. En ole julma, olen realistinen ja tiedän omat rajani. Oletan osaavani käyttää ehkäisyä ja toivon etten raskaaksi edes tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ultrissa kyllä ollaan käyty molemmissa raskauksissa mutta niskapoimua ei olla mitattu eikä verikoetta otettu.
tuskin kuitenkaan tekisin, mutta en täysin poissulje sitä vaihtoehtoa, että sen tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monikohan täällä, joka ilmoittaa että ei, en tekisi, tekisi sen tosipaikan tultua kuitenkin? Laitetaan olettama että sinulla on entisiä lapsia, asunto- ja opintolainaa ja puolisolla pätkätyö? Omaishoidon tuki on, mitä on = kurja? Itselläni on terveenä syntynyt, nykyisin vammainen sukulaislapsi. Harkitsisin aika tarkkaan, teenkö tähän maailmaan ehdoin tahdoin vammaista lasta. Yhteiskunnan apu kun on lähinnä itkun paikka, ja jos tukiverkostosi eivät toimi (ja et voi aina olettaa että ihmiset jaksaa auttaa), niin yksin olet lopun elämän huolinesi ja vielä persaukinen sen päälle. Enkä puhu nyt mistään söpöstä vauva-ajasta, vaan ihmisestä, jonka elämä menee n. 10-60 vuotta toisten varassa, vielä senkin jälkeen kun olet itse kuollut, eikä ketään enää ole auttamassa tätä avutonta ymmärtämätöntä jälkeenjäänyttä ihmistä. Laitos odottaa, jos sattuu, että downien yleiset sydänviat ei vie ensin. Abortti on ihan ok, jos sen voi valita!
koska ajattelen, että minulla ei ole oikeutta päättää kenenkään kuolemasta. Ajattelen, että elämä alkaa hedelmöittymisen hetkellä. Adoptiokin on paljon parempi vaihtoehto kuin abortti.
ei, en tekisi, tekisi sen tosipaikan tultua kuitenkin?
Minulle on aina ollut aivan itsestäänselvä lähtökohta, että en tee koskaan aborttia kuin aivan äärimmäisessä hädässä. Olen ajatellut näin jo ihan nuoresta tytöstä asti. Pidän jokaista kohdussa kasvavaa elämää pyhänä. Siellä ei ole mikään solumöykky, vaan minun oma lapseni, ja lapsellani on oikeus syntyä toivottuna sellaisena kuin hän on.
Miksi tämä periaatteeni yhtäkkiä muuttuisi, jos saisin tietää odottavani down-vauvaa? Minun arvoihini ei vain yksinkertaisesti istu heikomman eliminointi. Minusta elämä otetaan sellaisena kuin se tulee. Kaikkea ei tässä elämässä saa täydellisenä, mutta kaikista eväistä on mahdollista rakentaa omanlainen, mahdollisimman hyvä elämä.
t. 19, jolla on 3 lasta ja ikää lähemmäs 40 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikeasti sairaan down-potilaan kanssa samassa huoneessa. Hän kuoli myöhemmin sairauteensa. Silloin näin, miten rakas hän oli vanhemmilleen. En pystyisi tekemään aborttia.
jos joutuu esim. vastoin tahtoaan omaishoitajaksi, tai jos sille vammaiselle on erittäin vaikea saada asianmukaista hoitoa, jos se vammaisen hoitaminen syö niin paljon voimia ettei niitä jää esim. muille lapsille tai jos peruskehitysvamman lisäksi tulee vakavia fyysisiä ongelmia (esim. paha sydänvika).
Yksi sisaruksistani on vaikeasti vammainen, joten en puhu vain mielikuvien pohjalta. 35 v jatkuvaa taistelua vei veronsa, sekä vanhemmilta että koko perheeltä ja kuolema oli myös helpotus kaikille.
meneekö elämänne pilalle vammaisen lapsen kanssa? en todellakaan tekisi, minulla ei ole valtaa päättää kenenkään elämän loppumisesta.
jos joutuu esim. vastoin tahtoaan omaishoitajaksi, tai jos sille vammaiselle on erittäin vaikea saada asianmukaista hoitoa, jos se vammaisen hoitaminen syö niin paljon voimia ettei niitä jää esim. muille lapsille tai jos peruskehitysvamman lisäksi tulee vakavia fyysisiä ongelmia (esim. paha sydänvika). Yksi sisaruksistani on vaikeasti vammainen, joten en puhu vain mielikuvien pohjalta. 35 v jatkuvaa taistelua vei veronsa, sekä vanhemmilta että koko perheeltä ja kuolema oli myös helpotus kaikille.
meneekö elämänne pilalle vammaisen lapsen kanssa? en todellakaan tekisi, minulla ei ole valtaa päättää kenenkään elämän loppumisesta.
ei se taistelu ole ollut turhaa.
Ehkä ajatus abortista kävisi mielessä, mutta en usko että siihen ratkaisuun päätyisin. Nyt kaksi lasta enkä raskauksien aikana käynyt veriseuloissa, koska ajattelin, etten tee tiedoilla mitään, koska olin päättänyt pitää vauvan, oli se sitten vammainen tai ei.
Mun moraalikäsitykseen ei mahdu tällainen ihmisten jalostaminen. Toivoisin ihmisoikeuksien ulottuvan jossain määrin myös sikiöihin.
Yleisimmät ovat AVSD ja VSD, jotka ovat helposti korjattavissa ja elämää voi jatkaa kuten normaali ilman sydänvikaa syntynyt.
Alue: Aihe vapaa
Tekisin, vaikka muut ajattelisivat minusta mitä.
Olen seurannut lähipiirissä perhettä, jolla on kaksi downlasta. Koko elämä on mennyt pilalle. Voin sanoa olevani niin itsekäs, että en halua ehdoin tahdoin samaan jamaan.